sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sushi-talkoot ystävien kesken - toimii!

Eilen ystäväni järjesti hurmaavan sushi-illan ja kutsui kahdeksan hienoa naista luokseen tekemään - ja varsinkin syömään - valtavan kasan sushia! Viikon flunssassa ja itsesäälissä vellomisen jälkeen oli ihana nähdä ystäviä ja vaihtaa kuulumiset. 

Oloni oli tosin sen verran nuutunut, että keskityin löhöämään kaverin hiljattain ostaman tunnelmallisen Kallion-yksilön uudella sohvalla, juomaan Bionade-limuja ja haikailemaan skumpan perään, jota kaverit nauttivat kiitettävän monta pulloa. Toistaiseksi nautin kolmiolääkkeitä poskiontelontulehdukseen, eli olen absolutisti-toipilas. 

Tosin kastoin kieleni skumppaan, mutta mielenkiintoista oli ettei edes tämä lempijuoma oikein maistunut - turvallisempaa tietty niin. Kaverit nimittäin pelottelivat tuttavantutuillaan, jotka olivat saanut ties minkä kohtauksen nautittuaan tilkan skumppaa kolmiolääkkeiden päälle. 

Ei siinä mitään, "ilman viinaakin voi olla hauskaa". Tai no. Ja tärkeintä oli tietenkin hyvä seura sekä illan tähti & kaikkien lemppari - sushi. Aineksia meillä oli monenlaista: lohta nigireihin, tonnikalamössöä, marinoitua tofua, avokadoa ja kurkkua makeihin sekä tilpehöörit: paahdettuja seesaminsiemeniä, hillotettua inkivääriä, soijakastiketta ja wasabia sekä lämpimänä nautittu sake alkudrinkiksi. Tai no, vaihteludrinkiksi skumpan ja skumpan välissä. Sake ei kyllä ole ihan minun makuuni, mutta kaikkeahan pitää maistaa ja vieraisiin ruokakulttuureihin tutustua...

Riisiä keitimme kilon.
Pyöritystalkoot eli nigiris & makis in the making..
"Ja kukaan ei sitten maista MITÄÄN ennen kuin kaikki on valmista!" emäntä käski.
"Ennen kuin sushit on valokuvattu niin kukaan ei koske niihin!", kävi käsky.
Ensin piti ottaa viralliset valokuvat Facebookiin - kateutta herättämään, tietenkin.
Tadaa! Kaikki meni, eikä edes tehnyt tiukkaa. Vankkaa sushikokemusta kun löytyy.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Hetkiä & tunnelmia Helsingin kaduilta - katukuvauskurssin satoa

Rakastan valokuvaamista! Erityisesti tykkään haahuilla kaduilla, Helsingissä tai matkoillani, ja kuvata ihmisten "tylsiä" arkisia toimia, hetkiä ja sattumuksia jotka muuten jäisivät huomaamatta tai olisivat ohi sekunnissa. Intoa ja näkemystä löytyy, mutta tekninen osaaminen on, krhm, hieman vajavaista...

Niinpä viime keväänä osallistuin Helsingin Kameraseuran katukuvaus-viikonloppukurssille. Suosittelen! Kurssi oli erinomainen, opimme katukuvauksen historiaa, teoriaa, eri maiden lainsäädäntöä (mikä onkin kinkkinen juttu) ja lauantai-iltana jalkaannuimme Helsingin kadulla kuvaamaan. Oli jännä tajuta, että yleensä itsekin kävelen kaupungilla laput silmillä, sillä heti kun alkoi vähän tarkkailla ympärilleen huomasi niin paljon kaikkea jännittävää, kaunista, kiinnostavaa... Alla muutamia kurssilla ottamia otoksia nykyisen kotikaupunkini kaduilta.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan kaupungilla liikkui tällaisia pareja.
Hellyttävät isä ja pappa Slovakiasta. Samikset.

Lehdenlukija City-Centerissä.
Yllättävä kuvakulma, niin näennäisesti tylsästäkin tilanteesta syntyy kiinnostavaa matskua. 
Lisää jalkapalloa. Yhtenä kuvauskurssin aiheistamme oli heijastus. Voilà!
"Innokas" jalkapallokatsomo - suomalaisittain.
Kuva ei ole niin erityinen, mutta tilanne liikutti.
Nuori romanialainen (kerjäläis?)nainen oli saanut ilmapallon.
Tytöt olivat asettuneet osuvasti riviin kisastudio-mainoksen alle Vanhan edessä. 
Lisää heijastuksia... Näyteikkuna ja ohikulkija.
Toinen, hiukan haastavampi aihe oli toistuvat värit,
vaikea löytää Helsingin harmaahkosta katukuvasta.
Onneksi jotkut uskaltavat laittaa väriä päälle.

Tästä oli pakko ottaa kuva.
Ei hyvin mene, kun "Viimeinen toivo" on pannut pillit pussiin...


Harjoitusta kyllä tarvitsen rutkasti lisää. Valokuvaus on siitä erikoinen taiteen laji, ettei pelkkä näkemys ja visuaalinen taito riitä. Tarvitaan rutkasti teknistä osaamista, joka itselläni on vielä aika/tosi vaiheessa. Kotiläksyksi sainkin tarkennusharjoituksia (joita en ole kyllä vielä tehnyt, sori opettaja!). 

Mahtavinkaan otos kun ei ole minkään arvoinen, jos se on epätarkka. Ja se on sääli se. Tosin kurssilla oli myös porukkaa monta tonnia maksavina kameroineen, ja epätarkkoja heidänkin kuvistaan tuli. Joten vaatimaton Sonyni riittänee oikein hyvin, jos vain omistajalla riittää kärsivällisyyttä opetella käyttämään sitä kunnolla. Aika huvittava ilmiö tosiaan se, kuinka ihmiset ostavat sairaan kalliita kameroita mutteivät osaa yhtään käyttää niitä...

Mutta lupaan nyt syksyn aikana jalkaantua kuvaamaan kaduille. Tänään sää olisi hommaan vallan mainio, mutta olo on vielä sen verran riutunut poskiontelontulehduksen jäljiltä, että taidan odottaa huomiseen, mañana... ja ehkä saan houkuteltua poikaystävän kuvauskaveriksi. Tosin Helsingin säätä yhtään ennustaen huomenna sataa, perskule.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kuntapäättäjät, hoi! Täysstoppi naisiin kohdistuvalle väkivallalle

Allekirjoitin äsken Amnestyn nettisivulla vetoomuksen "Irtisanoudu naisiin kohdistuvasta väkivallasta".
Vetoomuksessa on nyt perjantaina puoliltapäivin 295 allekirjoitusta, suosittelen pistämään nimen alle! Miksi? Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Väkivalta loppuu vain, jos vaadimme sen lopettamista.


Vetoomuksella kootaan tärkeää joukkovoimaa, jotta tulevat kuntapäättäjiä irtisanoutuisivat naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Aika on enemmän kuin korkea. Järkyttävä fakta on, että Suomessa joka viides nainen on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisessä parisuhteessaan. Määrä on kiikkunut viime vuodet samana, eli parannusta ei näy.

Sain ensikosketuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta ala-asteella, kun lähellä asuvan parhaan kaverini isäpuoli hakkasi lasten äitiä kännissä. Muistan tuskan, surun ja voimattomuuden, kun pelokas ja häpeilevä kaverin äiti kiikutti kaverin ja tämän pikkuveljen meille yökylään - kerta toisensa jälkeen. Onneksi äiti (lopulta) uskalsi erota ja lapset saivat elämänsä jaloilleen - nyt kaverillani on oma perhe, mies, lapsi ja kiva työ. Ei mikään itsestäänselvyys tuollaisen lapsuuden jälkeen.

Myöhemmin olen ihan liian monta kertaa tajunnut, kuinka naisiin kohdistuva väkivalta koskettaa ihan kaikkia. Jokaisella on sukulais- ja kaveripiirissään väkivaltaa kokeva nainen, tiesimme siitä tai emme. Yksi viidestä. Eikä väkivalta ole aina musta silmä, vaan sillä on tuhansia vivahteita hienovaraisesta henkisestä alistamisesta, fyysiseen päällekäymiseen ja kaikkea siltä väliltä. Tavoite on aina sama: toinen ihmisen murtaminen ja tuhoaminen.

Ulkopuolisten pitää tulla vastaan ja tehdä selväksi asia, jonka pitäisi olla itsestäänselvä. Moni nainen kokee turhaan syyllisyyttä ja häpeää väkivaltaisesta kohtelusta. Ei näin. Väkivallasta on aina vastuussa vain se, joka sitä toteuttaa. Ja väkivalta on rikos.


Suomessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hyssytellään eikä sitä tuomita yhtä voimakkaasti kuin monia muita väkivallan muotoja.

Eikä aina ole paikkaa, josta hakea apua.

Euroopan neuvoston minimisuositusten mukaan Suomessa pitäisi olla viisisataa turvakotipaikkaa, mutta niitä on nyt 123. Raiskauskriisikeskuksia on murto-osa Euroopan neuvoston suosituksista. Jne. Palveluita pitäisi saada helposti ja kelloon katsomatta.

Toki hyviä palveluja löytyy, esimerkiksi 10 vuotta toiminut Naisten Linja, jonne soitti viime vuonna 1500 naista. Ikävä kyllä auttava puhelin ei vieläkään pysty toimimaan 24 h, vaikka Euroopan neuvoston mukaan päivystyksen pitäisi olla ympärivuorokautista. Onneksi Naisten Linja laajensi päivystyksensä edes viikonloppuihin. Ei väkivalta katso kelloa.


Oon lätkässä lääkäriin... paranemisen ihanuudesta

En enää ihmettele, miksi lääkäreitä pidetään seksikkäinä. Tänä aamuna kello 9 olin täysin myyty, kun tumma ja komea Diacorin lääkäriherra mittasi kuumeen, kuunteli hengityksen, testasi poskiontelot - ja totesi, että niissä on selvä tulehdus. Lisäksi keuhkoissa rohisi.

Sanoin lääkärille hyvästit leveä hymy (turvonneella ja meikittömällä, uh) naamallani ja antibiootti- antihistamiini- ja kolmio-yskänlääkereseptit kädessäni. Hymy pysyi naamalla Manskun Yliopiston apteekin kautta kotiin asti.

Vaikka olo on yhtä kurja kuin koko viimeisen viikon, iso asia muuttui: nyt tiedän, mikä minua vaivaa ja pöydällä tönöttää kolme isoa putiloa lääkkeitä parantamaan se. Ihanaa! Äsken napsaisin tattaripuuron ja puolukoiden kera ensimmäisen antibiootin (joka opastetaan ottamaan ruoan mutta EI maidon kera, jännää), ja saman tien tunsin paranevani huminalla.

Aamupala: tattaripuuroa, jota ostin hetken mielijohteesta - maku on jännä, ainakin se vähä mitä nuhainen maistaa. Puolukoita ja lääkecocktail. Eiköhän näillä lähde päivä käyntiin...
Aaah. Kiitos, Diacorin lääkäri! Ja kiitos, että kaikesta säästöstä huolimatta elämme edelleen maassa, jossa pääsemme lääkäriin parin tunnin sisään soitosta (no juu, kyseessä oli työterveydenhoito) ja jossa saamme tarvittavat lääkkeet suit sait apteekista. Antibiootit eivät edes ole kalliita.

Ruokaakin on alkanut vihdoin tehdä mieli - edes ihan vähän. Ruokahalu on nimittäin ollut täysin kateissa - kuten myös makuaistini. Kävin lääkärireissulla Kampin K-kaupassa rohmuamassa kaikenlaista, mitä kuvittelin voivani haluta. Ostin myös kaupan ulkopuolelta kojusta litran terveyspommi-puolukoita, joista vedin saman tien melkein puolet sekä herneenpalkoja - täh siis näitäkin myydään vielä, vaikka syyskuu on lopuillaan?! Pakko oli ostaa yhtä kesän lempiherkuista.

Syksy on saapunut, kertovat vastapäiset vaahterat! Kuvassa myös yksi meidän neljästä upeasta orkideasta, jotka on kukkineet putkeen varmaan vuoden! Lienevät karaistuneet tällä hoidolla.
Yksi hyvä puoli sairastamisessa on, etten ole nauttinut tippaakaan alkoholia lähes kahteen viikkoon. Pakollinen tipaton puolikuu, hehhe. Elimistö saa puhdistautua.

Toinen tosi kiinnostava seikka on, että aina kun tulen sairaaksi kahvinjuonti loppuu kuin seinään! Ei vaan tee mieli - yleensä siis vedän ainakin 5 kuppia päivässä. Kahvinhimo on myös ensimmäinen parantumisen merkki... siitä puheen olleen, ihan kuin kahvihammasta alkaisi nyt kolottaa... Mutteripannu porisemaan!


torstai 27. syyskuuta 2012

Hierojalla ramppaamista - loppu(työ)elämäkö?

Tänään kävin kolme päivän flunssan jälkeen kääntymässä töissä - vain jotta ystävälliset työkaverit "ajoivat" puoliltapäivin takaisin petiin kuultuaan röheän yskäni. Olo oli kyllä aika surkea, kun selvisin tihkusateessa kotiin ja vällyjen alle etätöihin Finrexiä kiskoen.

Iltapäivälle varattua hieroja-aikaa en silti halunnut peruuttaa - olin jo kerran joutunut siirtämään aikaa flunssan takia ja viiden päivän makaamisen jäljiltä niskat ovat niin vallan turkasen jumissa.
Sateinen Baana = autio ja hiljainen. Kuten koko kaupunki tuntui olevan tänään.
Ihan hävetti mennä uudelle hierojalle, tällä kertaa kokeilin kotikulmilla Kampissa sijaitsevaa Flow21:ta, joka on myös kampaamo. Mukava ja pätevä nuori naishieroja olikin - ja voi kamala sitä muljahtelua ja natinaa! Tilanne taisi olla "aika" paha, koska hieroja päivitteli niskojani moneen otteeseen. Ja kyllähän minä sen tiesin, viime viikkoina olen kärsinyt jopa kovista päänsäryistä.

Hiukan jännitin hierojaa myös siksi, että flunssa on edelleen päällä. Luin netistä pelotteluja, kuinka kipeänä ei saisi mennä hierojalle - ja itsekin olen kuullut tämän - jopa hierojalta. Ihme kyllä hieronta teki tällä kertaa oikein hyvää, tosin lihakset olivat selvästi normaalia jäykemmät.  Edes nenä ei alkanut vuotaa, vaikka pää roikkui puoli tuntia reiässä. Mikä tärkeintä, tuli hyvä ja rento mieli. Varasin saman tien uuden ajan ensi viikoksi. Kun lihakset on tosi kipeinä, kannattaa mennä useamman kerran putkeen ja tiheään tahtiin. Rahaa menee, muttei auta... No, 30 euroa 1/2 tunnin hieronnasta on normi hinta Helsingin keskustassa.

Vaahterat on saaneet jo kaunista väriä Marian sairaalan kulmalla. Syksy.

Nyt makaan kotisohvalla ja kiroan sekä särkeviä lihaksia että niiden aiheuttajaa: perskeleen päätetyö! Kahdeksan tuntia paikoillaan tietokoneen orjana ei todellakaan ole se, mitä varten ihmisruumis on suunniteltu. 

On surkeaa ja siis ihan kamalaa, miten yhä uudet sukupolvet pilaavat terveytensä päätetyössä! Tai no, ennen tietokoneita asiat olivat tietenkin paremmalla tolalla... Saa nähdä kauanko kestää, ennen kuin työelämä tajuaa tämän ja asioita muutetaan radikaalisti! Mitä järkeä ylipäänsä on päivystää meilissä koko ajan?! Sitä vartenhan on luotu kaikki hienot mobiilisysteemit, jotta voisimme tehdä töitä silloin kun sille on oikeasti tarvetta - ja mistä itse haluaisimme. No, vallankumousta odotellessa jatkan hierojalla ramppaamista - ja ensi viikolla vuorossa on myös fysioterapeutti.

Yhdyn täysillä seuraavan kuvan sanomaan.





keskiviikko 26. syyskuuta 2012

iPhone kasvaa ja kasvaa ja kasvaa...

Hahaa! Meinasin revetä, kun törmäsin netissä tähän iPhone-läppään. Siitä vaan ostoksille ja saman tien uusia malleja odottamaan, jos mieli tekee aina vaan jotain SUUREMPAA. Käytännöllisyyden kanssa voi tietty olla vähän niin ja näin, mutta eihän se nyt pääseikka olekaan kännykässä - tärkeintä on, että känny sopii asuun ja imagoon. ;)






Kuvat: Tumblr

Ja vielä toinen samanmoinen...


Pysähdy ihminen! Flunssan hyvät puolet

Okei, viisi päivää syysflunssassa kärvistelyä meni siihen, että tajusin kuinka sairastaminen on itse asiassa hyvä asia. Siis tällainen "lievä" sairaus kuten syysflunssa. Kun tauti iskee päälle,  kaltaiseni tohottajankin on pakko pysähtyä ja unohtaa koko ulkopuolinen maailma. Se jos mikä tekee hyvää!

Maanantai-aamuna jaksoin vielä kuumehoureisena tilittää, kuinka mun on ihan pakko mennä töihin, kun pitää tehdä sitä ja tätä tosi tärkeää... Alitajunta tietty jankutti, että totta kai siellä pärjätään erinomaisesti ilman meitsin panostakin. Mutta silti. Onhan se kiva tuntea itsensä tärkeäksi. Päivän mittaan vilkuilin kännykästä työmeiliä, eikä siellä tietenkään mitään pommeja ollut.

Poikaystävä toi Espanjasta "ihmelääke" Couldinaa, joka parantaa flunssaisen oloa huomattavasti. Kannattaa kokeilla, jos Espanjassa liikutte - ja sairastutte.
Tiistaina olo oli niin kurja, että jäin suosiolla kotiin. Jatkoin kuitenkin työmeilissä vehkaamista, kunnes työkaverit käskivät palata sänkyyn.

Tänään on keskiviikko, ja olo jo hieman parempi. Olen hoitanut pari pientä työjuttua, selvittänyt meilisuman ja tajunnut, että kolme päivää poissa töistä ei ole yhtään mitään. En ole missannut mitään tärkeää ja jos jotakin on jäänyt tekemättä niin voivoi.

Maatessani sängynpohjalla hiljaisessa kodissamme olen saanut todella tärkeää perspektiiviä elämään ja etenkin työhön. Olen tajunnut, että taisinpa olla aika stressaantunut ennen kuin tulin kipeäksi. Nyt täysin vähäpätöisiltä ja helpoilta tuntuvat työjutut vaikuttivat silloin ylitsepääsemättömiltä vuorilta.

Tunnen oloni rauhallisemmaksi, positiivisemmaksi ja innostuneemmaksi. Taas vähän aikaa muistaa, että terveys on kaikista tärkein. Jos sen menettää, voi unohtaa ihan kaiken muunkin. (No juu, tänään osittain palannut makuaistini osoitti, että sekin on aika tärkeä asia...)

Viime päivinä olen ehtinyt pohtia omia suunnitelmiani, kaikkea sitä mille haluaisin antaa enemmän aikaa elämässä. Olen päättänyt alkaa jälleen opiskella ranskaa. Sairasvuoteelta olen nimittäin tehnyt kielioppiharjoituksia netissä, ja se on kivaa! (Ehkä olen vielä kuumehuuruissa...)

Pieni askel ihmiselle... suuri minulle. Tänään kokkasin ensimmäistä kertaa flunssan aikana. Tosin vain paistoin valmis-wokvihannekset, mutta kuitenkin - elämä alkaa voittaa!
Samoin yritän alkaa kokata enemmän kaikkea kivaa, viettää aikaa poikaystävän kanssa niin, että olen oikeasti läsnä ja harrastaa tietty sitä liikuntaa - juoksuharrastukseni alkoi jo ihan kunnolla kesällä, eli sitä pitää jatkaa, ainakin niin kauan kuin maa on lumeton!

Vaikka olen kolme päivää vaan valittanut, nyt vaihdan ääntä kellossa! Kiitos syysflunssa, että jälleen kerran pysäytit minut, rauhoitit mielen, annoit voimia ja luovia ideoita. Joku syynsä sille täytyy olla, että kaikki sairastavat flunssaa... Elimistö tietää parhaiten, milloin on itse kunkin aika vähän pysähtyä ja relata.










tiistai 25. syyskuuta 2012

Pahikset Aspartaami & Asesulfaami K - onko Stevia pekkaa parempi?

Päänsärky, masennus, levottomuus, astma, väsymys, hyperaktiivisuus, MS-taudin tyyppiset oireet, sokeus, aggressiivisuus, migreeni, ärtyisyys, epilepsia... Kuulostaa pahalta. Näitä kaikkia ja monia muita oireita aiheuttaa ystävämme aspartaami (E 951), jos Bill Stathamin Hyvä paha lisäaine -oppaaseen (ja moniin tutkimuksiin) on uskomista.

Flunssan myötä minulta meni eilen täysin makumaisti, karsea juttu, ja toivon se palaavan äkkiä. Koska syöminen ei nyt tuota iloa, aloin pohtia sairasvuoteellani ruoan terveellisyyttä. Selailin nimittäin kirjastosta noukkimaani australialaisen Bill Stathamin Hyvä paha lisäaine -opasta, jonne on listattu ruokien ja kosmetiikan lisäaineita - sekä hyviksiä että pahiksia.


Okei, aspartaamista vohkattu vaikka kuinka pitkään, etenkin sen vaarattomuutta jaksetaan korostaa kyllästymiseen asti. Mutta miksi pitää erikseen korostaa jotakin, minkä pitäisi olla itsestäänselvää kun puhutaan ruokaan lisättävästä aineesta? Ihmiset epäilevät, mutta kuitenkin käyttävät aspartaamia sisältäviä tuotteita surutta, eikä kukaan tunnu olevan moksiskaan! "Kerranhan sitä vaan eletään, vaikka sitten vähän lyhyemmin..."

Juujuu, yritän välttää eineksiä ja syödä puhdasta ja luonnollista ruokaa, mutta helppoa se ei tietty kiireiselle (ja mukavuudenhaluiselle) ihmiselle ole... Joskus vaan "on ihan pakko" saada light-kokista, mehua, esanssikarkkia tai muuta lisäaineita pursuilevaa mättöä sisäänsä. Hyihyi minua.

Aspartaamia löytyy esim. Dadonen juotavasta jogurtista - joka ikävä kyllä sattuu olemaan poikaystävän lemppari...
... sekä tästä kodikkaasta tuotteesta...
... ja luonnollisella imagollaan porskuttavasta Riitan Herkun puolukkamehujuomasta.

Hyvä paha lisäaine -kirjaa lukiessani aloin - jälleen kerran - pähkäillä, miten ihmeessä esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K ovat edelleen tosi yleisessä käytössä, eikä kukaan älähdä asiasta?

Monien tutkimusten perusteella opas luokittelee molemmat lisäaineet pahimpaan eli vaarallisten  sarjaan. Aspartaamin aiheuttamien oireiden lista on pitkä kuin nälkävuosi. Toinen - lähes tutkimaton - juttu onkin sitten, millainen nauttimamme kemikaalicocktailin eli erilaisten lisäaineiden yhteisvaikutus on ihmisparkaan. Voisin kuvitella, ettei hyvä.

Kuten moni tietää, aspartaamia käytetään keinotekoisena makeutusaineena vähäkalorisissa ruoissa, laihdutusjuomissa, purkassa, limuissa, pikakahvissa - itse asiassa sitä voi löytyä lisättynä mihin tahansa ruokaan, joka on sokeritonta tai johon ei ole lisätty sokeria. Varokaa siis, makeanhimoiset!

Aspartaamin "kaveri" on Asesulfaami K, toinen lisäaine, joka kirjassa menee "parasta välttää" -kategoriaan. Se on aiheuttanut mm. kasvaimia, leukemiaa ja syöpää eläimillä. Asesulfaami K:ta käytetään samoin keinotekoisena makeutusaineena vähäkalorisissa ruoissa.

Yksi Stevia-kasveista. Kuva: Wikipedia.
Nyt katseet ovat kuitenkin kääntyneet uuteen elämämme makeuttajaan - Steviaan. Ainakin sitä kovasti mainostetaan. Stevian kun kehutaan olevan "luonnollista", saadaanhan se yrttikasvista. Stevia on nimittäin yleisnimi Etelä-Amerikasta peräisin olevalle noin 200:lle yrttikasvilajikkeelle. Stevian suosio eri puolilla maailmaa onkin ollut suuri. Aspartaamin pelästyttämät kun haluavat nyt luonnollisia tuotteita - eikä ihme. Lisäksi Stevian lehdistä saatava makeutusaine on 300 kertaa makeampaa kuin ruokosokeri - kustannustehokkuus huipussaan, siis?

Vuonna 2010 päivitettyyn lisäainekirjaan Stevia ei ehtinyt mukaan, mutta esim. ravitsemusterapeutti Reijo Raatikainen kertoo aineesta Pronutritionist-blogissaan. Kiinnostavaa asiaa.

"Aika näyttää, olisiko Steviasta makeutusaineiden Appleksi", Raatikainen sanailee.

Monissa maissa Stevia on edelleen kielletty, mutta esim. Japanissa sitä on käytetty jo pitkään. Vähän aikaa sitten Stevian salli Yhdysvallat ja EU perässä viime vuonna. Käyttö on levinnyt sen jälkeen nopsaan, Suomenkin jogurttihyllyiltä ym. voi jo bongata Stevialla makeutettuja tuotteita. Itsekin maistoin Ingmanin rasvattoman banaani-mustikkajogurtin, jota oli höystetty Stevialla. No juu, ihan "tavalliseltahan" se maistui.

Myös Hartwall tuntuu villiintyneen Steviasta: "Luonnon ihme Stevia, juomahyllyn mullistavin uutuus!"


Stevia-limuja piisaa kaupoissa. Kuva: Hartwall.
Altistuminen Stevialle siis näyttäisi olevan turvallista, mutta tutkimusta ihmisen pitkäaikaisesta altistumisesta tarvittaisiin kipeästi. Ehkäpä me kaikki saamme olla lopullisina koekaniineina...

Huh, kirjoittaessa meni loputkin ruokahalut... tosin makuaisti on tosiaan edelleen kadoksissa, kääk! Mutta jos haluaa tietää lisää "pahiksista", niin pahimmat lisäaineet löytyvät listattuina mm. Terveydenjuuri-nettisivustolla.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kaukokaipuuta harmaana syysmaanantaina... Tahtoo aurinkoon!


Aah haluan takaisin kesän, varsinkin kun sitä ei täällä Suomessa koskaan ollutkaan. Lämpöä ja aurinkoa, nyt heti! On se niin väärin, että täällä vaan satelee, paleltaa ja on saakelin harmaata lähes koko ajan - ja nyt on kuulemma vielä tappotalvikin luvassa, en rupee!!

Koska meitsin flunssa jatkuu ja jäin tänään pois töistä sängynpohjalle kitumaan, päätin kääntää veistä haavassa ja selailla matkakuvia kesäreissulta Sevillaan ja Madridiin. Tällaistakin voisi ihmisen elämä olla...

Suomalainen kaverini on jo pitkään asunut Torremolinoksessa. Parvekkeelta avautuva näkymä on... ei paha. Ja biitsi heti ulko-oven takana...
Palvotaan aurinkoa rakkaan espanjalaisen ystävän kanssa. Aita oli aika kuuma.
Espanjalaisen kaverini perhe peri ihanan ranta-asunnon Benalmadenassa. Tässä meidän privaatti-uima-allas. Myös allasbaari löytyi rakennuksesta, joka oli entinen hotelli. Ei hullumpaa.
Muusikkokaverillani oli keikka Madridin Fringe-festivaalilla, joka tarjosi meille majoituksen 4 tähden kylpylähotellissa Madridin keskustassa. Näkymää hotellin kattoterassilta (heti siestalta herättyä mikä näkyy, heh). Katolta löytyivät myös jacuzzit - tietenkin! ;)
Sound chekkausta - muusikko ja PR-henkilö eli minä. Oli kuuma.
Madridissa ehdittiin vierailla myös persoonallisessa Lay Down -nimisessä baarissa, jossa kaikki "pöydät" olivat valkoistakin valkoisempia sänkyjä! Siellä kelpasi levätä ja tilailla herkkudrinksuja, varsinkin kun saatiin illan aikana nauttia myös laulaja-kaverin livekeikasta.
Kaverini konsertti Fringe-festareilla oli menestys, eikä ihme!
Konserttia seuraavana päivänä oltiin urheita ja kierreltiin turisteina ympäri Madridia. Tosin jossain vaiheessa siirryimme terasseille virkistäytymään... Ah, aurinko ja loma!


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Flu Survival Kit ja muita käytännön ideoita flunssaan

Kolmas flunssapäivä, ja olo on ainakin 10 kertaa karseampi kuin eilen. Hetkinen, ei tämän näin pitänyt mennä?! Kaiken kukkuraksi poikaystävä heräsi kurkkukipuisena ja kaikkihan tietävät vanhan totuuden miesten sairastamisesta. Lempparipalvelustani Pinterestistä löytyi oikein osuva kuva aiheesta.


Imuri kuvassa tosin istuu meillä toisiin käsiin, sillä äsken poikaystävä tarttui toimeen ja imuroi (sekä kuuntelee täysillä jotain jumputusmusaa), pienen painostuksen alaisena. Totesin, että meidän pölymäärät ei ainakaan edesauta paranemista ja nostelin muutaman isommista villakoirista näytille. Huh! Eli en valita meteliä, vaikka päässä jomottaa aika tavalla.

Muutoin päivä on jälleen kulunut sohvalla maaten, mikä ei niin haittaa kun katsoo ulos. Lisäksi olen häippäissyt kolmeen otteeseen nukkumaan parin tunnin settejä - uni on paras lääke! Ja internetittömyys & televisiottomuus! Krhm, kohta pitääkin taas laittaa netti kiinni ja keskittyä parantumiseen.

Sitä ennen kuitenkin asiaan! Flunssaa - jota jokainen meistä sairastaa ihan riittävän usein - kannattaisi ehdottomasti hyödyntää paremmin tuotekehittelyssä! Itse ainakin olisin valmis syytämään rahaa lähes mihin vain, mikä parantaisi oloani. Pinterestistä löytyi pari lupaavaa keksintöä. Sitä paitsi selviytymiskitti olisi "kiva" lahjaidea toipilas-kaverille. Lisäksi voisi myydä yllätys-settejä tuomaan vähän jännitystä flunssapotilaan tylsään päivään.

Ja tässä vähän flunssan estetiikkaa tuotuna kodinsisustukseen. En tiedä, haluaisinko vihreää saippuaa päästelevää räkänenää kylpyhuoneeseen, mutta osuva idea joka tapauksessa.
 Flunssa on myös ihan liian vähän hyödynnetty aihe taiteissa. Äkkiseltään mieleen tulee vain Helene Scherfbeckin maalaus Toipilas ja jotkut Ebolaviruksella revittelevät kauhuleffat. Mutta mitä kaikkea ihan tavallisesta perusflunssastakin saisikaan revittyä irti! Ehkä...?

Sitten pari vähemmän tunnettua vinkkiä flunssan torjuntaan. Toisen toimivuudesta ei ikävä kyllä ole tietoa, mutta ensimmäistä eli vodkaa nautittuna erilaisissa kuumissa juomasekoituksessa, suosittelevat ihan kaikki tapaamani venäläiset. Viimeksi yksi sympaattinen myyjäpoika Vallilan kirpputorilla. 

Vodkasta en juuri perusta, mutta kotoa löytyy jättipullo Venäjältä tuotua rommia, joka ajanee saman asian. Ainakin eilen illalla lorautin sitä aimo annoksen teehen... tujua tavaraa olikin tuo rommi värjätyn veden kanssa, eli paljon hunajaa joukkoon myös!



Loppukevennys. Söpöt eläintenkuvat auttavat tautiin kuin tautiin, varsinkin jos nekin inhimillistetään potilaiksi. Näyttäisinpä itse yhtä söpöltä kuin tämä koira meikittömänä, nenä punaisena, tukka roikkuen ja päälläni poikaystävän jättisuuri & lämmin kylpytakki. No, sairaana saa näyttää just siltä kuin näyttää!