tiistai 19. helmikuuta 2013

Hjuva matka Kuopijoon

Käväisin tässä - kaiken muun härdellin keskellä - pikaisella työmatkalla Kuopiossa eilen ja tänään. Onneksi matka taittui superkivan kollegani kanssa, joka sattuu olemaan Savosta kotoisin ja tiesi siten parhaat paikat.

Kuopion museo
Eilinen meni järjestäessä yhtä tapahtumaa paikallisille toimijoille, illalla käväisimme (ihan poikki) syömässä ja parilla skumppalasillisella Intro-ravintolassa. Väsymys kaatoi meidät nopsaan petiin ja klo 23 molemmat vetelivät jo hirsiä Cumulus-hotellin tärkätyissä lakanoissa - tilitettyämme ehkä tunnin molempien elämää, ihmissuhteita ja tulevaisuuden suunnitelmia... aina mukavaa tutustua paremmin (mukaviin) kollegoihin.

Muikkuja! Kuva: Muikkuravintola Sampo
Tänään nautimme perus-hotelliaamiaisen, teimme töitä siihen asti kunnes Cumulus heitti meidät puoleltapäivin pihalle, kävelimme matkustajasatamaan ja kävimme nauttimassa muikut maailman parhaassa muikkuravintolassa Sampossa - nannam, miksi tällaisia erikoistuneita ravintoloita voi olla paljon lisää!?

Mitä opin retkelläni?

1. Kuopio on eri kiva kaupunki, josta löytyy myös vanhoja, nättejä kivi- ja puutaloja! Hyvin harvinaista suomalaisissa kaupungeissa, joissa yleensä kaikki kaunis on tuhottu.

2. Kuopioon pitää palata kesällä!

3. Savolaiset ovat oikeasti ihan eri taikinasta vaivattuja kuin jäykät länsisuomalaiset. Mutta en tajunnut, että ero olisi näin radikaali! Juttua riitti ja tuntemattomatkin hymyilivät. Eikös jossain (Hesarissa?) ollut taannoin juttua siitä, kuinka valtavan erilainen itä- ja länsisuomalaisten geeniperimä onkaan...? Allekirjoitan. Itse olen 50-50% idästä sekä lännestä - päivästä riippuen joko superavoin tai sulkeutunut.

4. Auringon näkeminen kuukauden (?) jälkeen todellakin tekee hyvää ihmiselle!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hietsun uusi kauppahalli avattu - jo oli aikakin!

Käytiin eilen siellä missä puoli muutakin Helsinkiä - tai ainakin iso joukko Punavuoren hienoja tätejä ja setiä, eli uudelleen avatussa Hietalahden kauppahallissa.

"Kiitos" Etelärannan hallin 14 seuraavaa kuukautta kestävän remontin, myyjät muuttivat vanhaan halliin - joka on taas täynnä elämää!

Enkä voi kuin yhtyä kansaan, eli kyllä meidän kamppilaistenkin nyt kelpaa, kun on kauppahalli ihan kotinurkilla.

Eikä mikä tahansa halli. Sisällä vallitsi ainakin eilen suuri tungos, ja liekö se vai mikä syynä, mutta käytävillä palloillessa tunnelma tuntui jotenkin "eurooppalaiselta" - mitä se sitten onkaan... Ehkä samppanja-ja osteribaarit vaikuttivat asiaan?


Joka tapauksessa, tästä alkaa (toivottavasti) meikäläisenkin kauppahalli-shoppailu toden teolla. Vaikka hinnat tietty ovat mitä ovat.

No, ainakin aamukahvitella hallissa kelpaa ja kenties syödä silloin tällöin Soppakeittiön suuria & suosittuja keittoja - eikä tulevaisuudessa ehkä sinnekään tarvitse enää jonottaa, sillä Soppakeittiön tila on vähintäänkin tuplaantunut!

Ihan paras juttu hallissa on kuitenkin toisen kerroksen tila, jossa saa syödä eri puolilta hallia ostettuja tuotteita yhdessä. Olemme nimittäin pitkään tapelleet poikaystävän kanssa Kauppatorin hallin myyjien kanssa siitä, missä saamme istua jos olemme tilanneet eri paikoista - kuten yleensä käy, koska poikaystävä tahtoo tuhtia liharuokaa ja minä jotain "kevyttä ja terveellistä"... Enää ei onneksi tarvitse vääntää, kiitos siitä! Kansainvälistä tyyliä tietty tämäkin, Jenkeissä olen aina ihastellut suuria tiloja, joissa saa syödä (ja lämmittää!) viereisestä supermarketista ostettuja tuotteita.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Olkaa varovaisia kun treenaatte! Jottei kävisi näin...

Aika ironista. Eilen hehkutin blogissa uutta liikunta-aktiivisuuttani otsikolla Nyrkkeily rulettaa! ja ylpeilin sillä, kuinka olin saanut itseni raahattua kuntonyrkkeilemään jo kolme kertaa tällä viikolla ja lisää vaan piti saada.

Ei olisi ehkä kannattanut, sillä eilen illalla sain tuta, miten kylmiltään treeneihin suuntaavalle himoliikkujalle voi käydä. Olo on edelleen outo & tosi voipunut - täytyy vain toivoa, että menee nopsaan ohi... Varsinkin, kun illalla on tulossa vieraita tapaksille.

Mitä minulle tapahtui? Eiliset treenit menivät erinomaisesti, palasin kotiin, kävin suihkussa ja olin intona aloittelemassa viikonloppua. Kaveri soitti ja pyysi poikkeamaan kanssaan taidenäyttelyn avajaisissa Jätkäsaaren Huuto-galleriassa. Kuulosti hyvältä. I'm12-näyttelyn turkulais-helsinkiläinen taiteilijaryhmä esitteli liikkuvaa kuvaa, valokuvaa ja installaatioita. Laittauduin ja treffasin kaverin ratikkapysäkillä.

Gallerialla oli paljon porukkaa, juttelimme tuttujen kanssa, ihailimme ja arvostelimme teoksia ja täytimme lasimme boolilla - joka oli niin hyvää, että muutama lasi livahti sisään suit sait. Parin tunnin jälkeen pysähdyimme yhden valokuvateoksen kohdalle lukemaan katalogia tytöstä, jolle oli tehty sydämensiirto. Rankkaa luettavaa ja katseltavaa.

Puoleenväliin kirjaa päästyäni päässäni humahti - silmissä sumeni, pää jyskytti ja kylmä hiki nousi pintaan. Säikähdin ja katsoin kaveria. Hän jatkoi vieressä lukemista rauhassa. En viitsi häiritä, ajattelin, mutta olo ei parantunut päinvastoin. "Jollen pääse istumaan niin mä pyörryn", tajusin, ja totesin kaverille jotenkin että "hei mulla on vähän huono olo".


Seuraavassa hetkessä kaveri oli istuttanut minut nojatuoliin, vesilasi yhdessä kädessä ja suffelipatukka toisessa. Hetken levon jälkeen olo kohentui saman tien. 10 minuutissa olin kuulemma jo normaalin punakan värinen entisen vitivalkoisuuden sijaan. Huh.

Kaveri tiedusteli, olinko syönyt kunnolla treenin jälkeen - ja enhän minä ollut. En ollut ollut nälkäinen, joten olin tyytyväisenä lähtenyt avajaisiin kiiraen vilkkaa. Sain nuhteet ja itseäni ärsytti ja nolotti paljon enemmän - miten voin tehdä tällaisen aloittelijan virheen?!? No, ehkä koska olen aloittelija.

Siispä tuoreen kokemuksen rintaäänellä: jos treenaatte raskaasti, muistakaa syödä - saman tien ja mielellään tietty terveellisesti. Ammattilaiset tämän tietävät, mutta uskoisin että aika moni amatööri toistaa / on toistanut meitsin mokan... Onko kokemuksia?


Lähellä ollut pyörtyminen oli tärkeä muistutus pitää itsestään huolta. Pelästyin (ehkä?) liikaakin, koska minulle ei ole vastaavaa juuri sattunut. Ei ehkä olisi pitänyt käyttää loppuiltaa googletellen mahdollisia sairauksia, joiden oireena on huimaus... Apua!

Tänään olo on edelleen voipunut, makaan sohvalla ja syön appelsiinia - sillä aloitin äsken 1-2 viikon rautakuurin (ja C-vitamiini auttaa rautaa imeytymään), koska tajusin että huimaushan voi johtua anemiasta. Viimeksi veriarvoni testattiin pari vuotta sitten ja kaikki oli kohdalleen, mutta tilanteethan muuttuvat.

Ei voi kun toivottaa tervettä viikonloppua kaikille - pitäkää itsestänne ja läheisistä huolta!

Pyörtyminen ei ole ollenkaan niin cool, kun "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin yläluokan naiset kaatuivat tuon tuostakin - aina yhtä tyylikkäästi!









perjantai 15. helmikuuta 2013

nyrkkeily rulettaa!

Viime aikoina bloggaukseni ovat olleet epäilyttävän terveyspainotteisia. Syy lienee se, että rankan ja stressaavan sekä täysin liikkumattoman viime syksyn jälkeen tein muutamat rajut uudenvuoden lupaukset - jotka olen (no, ainakin suurin piirtein) onnistunut pitämään elossa tähän asti. Ja nythän on jo helmikuun puoliväli.


Erityisesti olen hullaantunut kuntonyrkkeilystä. Ihan kohta lähden jo kolmansiin treeneihin tällä viikolla ja lisää on pakko saada. Olen täysin koukussa. Ei nimittäin ole mitään mahtavampaa kuin tajuta, että viikko viikolta mähän jaksan oikeasti tehdä yhä enemmän tunneilla! Enkä ole täydellisen kuollut, tulipunainen ja hiestä märkä jälkeenpäin... ainakaan ihan aina. Silti rasitusta riittää ihan tarpeeksi, kiitos Sörnäisten Savate Clubin pätevien ja mukavien opettajien.

Yksi nyrkkeilyn monista hienoista puolista on, että tunneille voi mennä ihan kuka tahansa - ja oikeastaan melkein milloin tahansa, koska tarjonta on sen verran runsas. Itse inhoan übertrendikkäitä kuntosaleja, joilla keikistellään pohke piukkana peilin edessä ja pahimmillaan surffataan netissä samalla kun juostaan tyylikkäästi juoksumatolla (!) Ei kiitos mulle.

Nyrkkeilyssä ulkonäölllä ei ole väliä - niin himokuntoilijat kuin sohvaperunat solahtavat mukaan joukkoon. Tunneilla heiluu kaikenikäisiä ja -kokoisia ihmisiä, miehiä ja naisia ihan eri aloilta ja tyylisuunnista. Ja hyvä niin! Moninaisuus on rikkaus, myös säkkiä hakattaessa.

Ja nyt perjantaitreeneihin, hop! Sen jälkeen viikonlopun korkkaava kylmä olutkin maistuu paljon paremmalta ja ah niin ansaitulta. Suosittelen!







sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Muodikas foolihappo - yleislääke kaikkeen

Ostin eilen Tampereen Sokokselta purkillisen foolihappopillereitä, sillä olen täysin mainoksen orja mitä tulee vitamiineihin - tai no mihin vaan terveyteen liittyvään. Olin nimittäin edellisenä iltana lukenut äidin Kauneus&Terveys-lehdestä järkyttävän uutisen, jossa todettiin että suuri osa suomalaisista kärsii foolihapon puutteesta. Siinä se löytyi - syy kaikkiin mahdollisiin ongelmiini!
Sitäpaitsi foolihappo on todella in maailmalla, Suomeen trendit vain tuppaavat saapuvan myöhässä.

Tohtori Tolonen kertoo verkkosivuillaan, että foolihappo on ajankohtainen vitamiini. Sitä lisätään elintarvikkeisiin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Chilessä, Unkarissa ja 47 muussa maassa, mutta ei vielä muissa EU-maissa.

Erityisesti kaikkien hedelmällisessä iässä olevien nuorten naisten (minä!) tulisi napsia foolihappoa - se kun lisää hedelmällisyyttä ja ehkäisee mm. sikiön epämuodostumia.

"Itä-Suomen yliopiston tutkimusten mukaan piilevä foolihapon puute on Suomessa yleistä ja se lisää riskiä sairastua muun muassa masennukseen ja sydän- ja verisuonitauteihin."

Eikä siinä kaikki - foolihappohan auttaa vaikka mihin!
  • ehkäisee masennusta ja tehostaa masennuslääkkeiden vaikutusta
  • ehkäisee verenpaineen nousua
  • ehkäisee kuulon heikkenemistä
  • ehkäisee aivoinfarkteja
  • ehkäisee rintasyöpää
  • parantaa sperman laatua (suomalaisten sperma taisikin olla aika lailla heikentynyt, eli miehet foolihappoa napsimaan!)
  • Ja niin edelleen...
... foolihappo tuntuu olevan todellinen yleismies-jantunen. Okei, ehkä musta on vaan tullut foolihappo-hullu. Vähän kuin D-vitamiinifani silloin aikoinaan - tosin suhteemme on jatkunut lämpimänä tähän päivään asti, sillä napsin ainakin kaksi appelsiininmakuista 25 mg D-vitamiininappia joka aamu.

Yhdysvalloissa foolihappoa lisätään jauhoihin. Kuva: www.firebrickbread.com.


lauantai 9. helmikuuta 2013

Sisustustrendit 2013 & 2014 - ja näitähän riittää!

Liekö kevättä rinnassa, vaikka lunta tulee taivaan täydeltä, kun tänään iski hirveä into sisustaa kotia. Erikoista tämä hinku on, koska en yleensä ole mikään sisustustyyppi, joka seuraa trendejä ja pistää kaiken uusiksi säännöllisin väliajoin - tai edes jotain uusiksi, sillä meidän kotona kaikki on suurin piirtein samoilla paikoilla kun muuttaessamme asuntoon pari vuotta sitten. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - meillä on mielestämme kotona tosi viihtyisää ja mikä tärkeintä - kodikasta ja rentoa. 

Suuria muutoksia en siis kaipaa, mutta jotain kuitenkin... ja kun kerran sisustuksesta innostuin niin päätin saman tien tsekata, mikä on nyt maailmalla in.

Bongasin Luxury Interior Design Journalin - täältä jos mistä luulisi löytyvän infoa! Ja löytyihän sitä. Blogin pitäjä Laura Bielecki valottaa meitä trendeistä 2013-2014. Bongasin itseäni innostavimmat - onneksi trendiviidakko on tunnetusti sen verran laaja, että kukin löytää sieltä itseään innostavat ilmiöt. Hyvä niin. Mitä sitten tapahtuu?

1. Keltainen on uusi pinkki. Sopii - keltainen on lempivärini!

2013-trends-1-yellow-tara-seawright © Tara Seawright Interiors
2. Kuviokuosit tekevät paluun - ja mikä tärkeintä: taustavärin tulee olla valkoinen. Siis mitä vaan, kunhan kaikki tapahtuu valkoista taustaa vasten...

Designersblock Department Store at Interiors UK 2013
3. Folklore tekee paluun: afrikkalaista, meksikolaista, bulgarialaista... Lisäksi erilaisia kuviointeja saa huolettaa sekoittaa (no juu ainahan niitä saa, mutta nyt ihan trendilisenssin kanssa).

Folklore Enamel Coffee/Tea Pot: Amazon.co.uk: Kitchen & Home
4. Luonnollisuus ja kosketettavuus. Kuosien tulisi kutsua hivelemään itseään, hehkua lämpöä ja syvyyttä. Blogissa kehotetaan ottamaan mallia aamupalan kokojyväleivän sävyistä ja pinnasta (eikun ruisleipää hipelöimään, heh). Eli beigen ja ruskean lämpimiä sävyjä yhdistettynä yllätysyllätys - valkoiseen.

5. Kirjailu, kutominen ja käsityöt ylipäänsä. Suurensuurilla silmukoilla kudottuja pintoja sisustukseen! Tällaisen matskun tuottaminen voisi onnistua kärsimättömältä meikäläiseltäkin...


6. Mustavalkoisuus, geometrisuus & graafisuus.

7. Surrealismi ja satumaisuus: Liisa Ihmemaassa ja Disney saapuvat olohuoneeseen - ja lapsetkin tykkää!


Tässä vielä yhteenveto vuoden 2013 väreistä - kiitettävän valoisalta näyttää, ja sitähän juuri me täällä pohjan perukoilla tarvitsemmekin harmaan ankeuden vastapainoksi. 




Irtisanoutumisen auvoa

Istun sohvalla ja hengittelen syvään, onnellisena. Lauantai ja pysähtyminen hektisen viikon jälkeen tuntuu niin hyvältä. Tällä viikolla irtisanouduin työpaikastani.


Kyseessä on kuitenkin iloinen asia, sillä olen jo pitkään kypsytellyt lähtöä (tai siis ollut kypsä aika moneen juttuun), mutta nyt tärppäsi ja sain toisen työpaikan, joka tuntuu kaikin puolin "täydelliseltä matchilta", kuten tulevani pomoni hehkutti. Olen samaa mieltä! 

Tosin tähän mennessä alan oppia, ettei täydellistä työpaikkaa ole olemassakaan. Kuten ei täydellistä miestä, kotia tms. Ja hyvä niin. Samalla olen nimittäin oppinut, mitkä seikat ovat juuri minulle tärkeitä työpaikassa: hyvä ja avoin ilmapiiri, kaikkien oikeudenmukainen kohtelu, yleinen innostus, mahdollisuus kehittää itseään ja oppia joka päivä uutta... sekä kymmenet pienet jutut, joka tekevät töihinmenosta joka aamu kivan asian.

Jännitin irtisanoutumista ja viivyttelin ilmoituksen kanssa pari päivää. Minua ei niinkään jännittänyt kertoa pomolle vaan lähimmille työkavereille. Mitä jos he suuttuvat ja alkavat tilittää, että miten sä voit jättää meidät kaiken tämän keskelle?!? 

Onneksi ihan turhaan. Ihmiset suhtautuivat kypsästi ja tuntuivat aidosti iloitsevan puolestani. Totta kai he voivottelivat lähtöäni (olisikin ollut aika ikävää, jolleivät...) mutteivät syyttävästi. 

Aloitan uudessa paikassa maaliskuun alussa, joten ehdin vielä hoitaa muutaman keskeneräisen proggiksen päätökseen tai ainakin parempaan vaiheeseen seuraajaani varten. 

Yllättävintä tässä kaikessa on, että olen ollut tämän viikon maailman innostunein, iloisin ja motivoitunein työntekijä! Kaikkien pitäisi irtisanoutua silloin tällöin - ainakin, jos luvassa on jotakin parempaa... Aiemmin tosi ankeilta tuntuneet työtehtävät ovatkin ihan ok nyt, kun loppu häämöttää. 

Työkaverit tuntuvat ekstramukavilta enkä jaksa enää valittaa tai murehtia mistään, kuten jatkuvasta kokoustamisesta tai vellovista projekteista. Pari viikkoa enää... Jääpähän kaikille sitten hyvä kuva minusta, kun lähden uusiin seikkailuihin, Jippii! 

Ihmiset: jos työnne on jo pidempään tuntunut kurjalta, suosittelen vaihtoa. Nimittäin...


Elämä on lyhyt, carpe diem!

PS: Asiat voivat muuttua nopeasti. Pari viikkoa kirjoittelin vielä työnhaun hulluudesta kriisi päällä.