Kaveri oli tavannut mukavan pojan Kuudes aisti -festivaalin yössä, ja he olivat nähneet toisensa jo pari kertaa festarin jälkeen. Olin iloinen hänen puolestaan.
Nyt poika oli ehdottanut illallista jossain, mutta voivotteli sitä että kaverini on niin kovin ruokasnobi, että sopivaa paikkaa oli vaikea keksiä.
Ruokasnobi?!
Kaverini, kuten minäkin, olemme aika tarkkoja siitä mitä suuhumme pistämme, mutta en silti kutsuisi kaltaisiamme ruokasnobeiksi.
Sitä paitsi: mistä lähtien itsestään huolehtimisesta on tullut snobiuden merkki? "Ulkopuolisen" pojan kommentti sai pohtimaan asiaa, tosin mihinkään johtopäätökseen emme päässeet.
Kiinnostavaa joka tapauksessa on, miten "normaalia" on syödä reippaasti kaikkea, mitä eteen sattuu ilmestymään – eikä edes niin, vaan syödä kaikkea epäterveellistä miettimättä millaisia vaikutuksia ruoalla saattaa olla kehoon, mieleen ja tulevaisuuden terveydentilaan.
Snobi-nimityksestä tulee itselleni mieleen hienostelija, joka nyrpistelee nenäänsä suurimmalle osalle tarjolla olevasta ruuasta ja vaatii eksklusiivisia herkkuja, laadukasta samppanjaa ja kaviaaria... sen sellaista.
Tärkeä snobin ominaisuus on, että hän myös arvostelee muiden ihmisten valintoja.
Hyvää ja terveellistä (ei hienoa ja kallista) ruokaa vaativien snobius on tällaisesta käytöksestä kaukana.
"Söisin mielelläni vaikka uusia perunoita ja voita", kaveri hymähti. Ei sen kummempaa.
Jos asiasta ei tee numeroa tai pakota muita seuraamaan omia "parempia" valintoja, niin eikö ole jokaisen ikioma asia, mitä suuhunsa laittaa? Yllättävää, kuinka paljon intohimoja muiden ruokavaliot meissä ihmisissä herättävät (erilaiset dieetit, karppaus, kasvissyönti, lihansyönti...)
Ehkä vielä joku päivä haluamme ehdoin tahdoin olla kaikki ruokasnobeja, hyvällä tavalla: vaatia laatua, lähiruokaa, arvostaa vanhoja hyväksi koettuja perusruokia. Tuntisimme myös itsemme ja ymmärtäisimme, millaisia vaikutuksia eri ruokavalioilla hyvinvointiimme on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti