Kaverissa ei tietenkään ole mitään vikaa, exissä (ja ylipäänsä naisissa) kylläkin. No, kaikki on suhteellista mutta kieltämättä kaverin viimeisin tyttöystävä, ainoa johon olen tutustunut, oli ihan sekaisin. Huh.
Naisena taisin tajuta huolestuttavat merkit paljon ennen miehiä, kuten sen että tyttöystävä ei päästänyt kaveria minnekään yksin, epäili tätä ties mistä ja uhkasi mm. lopettaa salaa ehkäisypillereiden syönnin, koska halusi tehdä vauvan. Miehet ymmärsivät naisen epätasatapainoisen tilan vasta, kun hän oli soittanut yhden päivän ja yön aikana 40 kertaa (!) poikaystävälleni, koska poikakaveri ei vastannut puheluihin. Ei hyvä.
Lopulta kaveri jätti tytön, kaikkien kavereidensa kannustamana. Totta kai hän oli allapäin, mutta nopeasti tunne vaihtui helpotukseksi.
Harmillista on, että kaveri on edelleen sinkku nyt, kun erosta on kulunut reilusti yli vuosi.
Yritystä ei puutu. Olen aina sanonut, että miehet jos ketkä juoruilevat, joten minäkin pääsen vihille kaverin flirttailuyrityksistä, epätoivoisista viritelmistä ja viihteellä tapaamista naisista – tosin mistään ei "tule mitään".
Deittailussa onnen lahjat eivät todellakaan käy tasan. Esimerkiksi miehen naapuri, josta on tullut hänen hyvä ystävänsä ja baarikaverinsa, tuntuu vievän kaikki naiset kaverin surullisten silmien edestä.
No, kaveri ei ole erityisen komea tai tyylikäs. Sellainen ihan tavallinen tyyppi, joka menettää kiinnostavuutensa heti, kun huoneessa on joku vähänkin erityisempi tapaus... tiedätte varmaan.
Halusin kirjoittaa kaverista muistutuksena siitä, että miehilläkin voi olla hyvin vaikeaa tavata se joku.
Usein tuntuu, että ympärillä on kymmeniä upeita ja fiksuja sinkkunaisia. Tosin en minäkään tätä kaveria heille suosittelisi. Ihan liian monesti odotukset ja toiveet eivät yhtään kohtaa ja ihmiset haikailevat täysin muuta kuin mitä voivat saavuttaa... Mutta mikä avuksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti