sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kuivattuja omenalastuja talveksi, nam



Tulin viikonlopuksi rauhoittumaan vanhempien luo Tampereelle. He olivat saaneet reilut 200 kiloa (!) omenoita äidin siskolta, ja perinteiseen tyyliin päätimme kuivattaa valtaosan niistä.

Rakastan kuivattuja omenanpaloja, joita onkin viime vuosina riittänyt kiitettävästi läpi koko pitkän kylmän talven. Juuri tänään nautin viime talven viimeiset omput, joten olikin jo aika alkaa säilöä lisää.

Homma toimii näin. Ensin omenoista poistetaan sisuskalut omenaporalla – kaikkea sitä keksitään, onneksi! Isä huolehti tästä hommasta niin, että karat ja siemenet lentelivät ympäri keittiötä.

Seuraavaksi omenat pilkottiin ohuiksi viipaleiksi jonkinlaisella viipalointikoneella, en tiedä mihin moinen vehje on alkujaan suunniteltu, mutta meillä nyt tähän tarkoitukseen.


Minun tehtäväni oli ripustaa omenansiivut roikkumaan pitkään lankaan, joita sitten ripustimme neljä kappaletta roikkumaan saunaan, lauteiden päälle kiinnitettyihin koukkuihin. Loput omenat asettelimme hienosti kahdelle ritilälle, lauteiden päälle myös.

Nyt sauna tuoksuu huumaavasti omenoilta, ja kolmen päivän kuluttua omenalastujen pitäisi olla valmista "kauraa" suuriin lasipurkkeihin säilöttäväksi ja talven aikana nautittaviksi.


Lisäsimme vielä sähköisen lämmittimen puhaltamaan aina silloin tällöin vähän lisää kuivaa ja lämmintä ilmaa saunaan (muttei liikaa, sillä kuulemma yli 40C omenat alkavat homehtua).

Huh. Säilömisrupeaman jälkeen poikkesin verannalla, jossa vastassani oli omenavuori. Näemmä sauna pääsee kuivurikäyttöön vielä muutaman kertaa tänä syksynä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti