torstai 17. lokakuuta 2013

Oltaisko hyviä toisillemme?

Viime päivinä olen turhautunut monesta asiasta, jotka tavalla tai toisella liittyvät ehtymättömään luonnonvaraan – ihmisen typeryyteen, johon useimmiten liittyy silkkaa ilkeyttä.

Turhautuminen johtuu pitkälti siitä, että tilasin Hesarin kolahtamaan joka aamuyö postiluukustamme (sori poikaystävä). Nyt siis ylipäänsä tiedän, mitä maailmassa tapahtuu. Tietenkin tieto lisää tuskaa.

Meillä täällä Suomessa tuntuu olevan asiat ihan liian hyvin, kun jaksamme valittaa typeristä jutuista – itseni mukaan lukien – ja arvostella muita ihmisiä. Ihan jatkuvalla syötöllä.


Joillakin tuntuu olevan asiat jopa niin hyvin, etteivät he keksi mitä rahoillaan tekisivät. Rahaa on pakko piilotella veroparatiiseihin tai käyttää järjettömillä tavoilla.

Tänään Hesarin Ihan tavallisia kalliita juttuja -artikkelissa esiteltiin ihan tavallisen näköinen T-paita, joka maksaa 22 000 euroa. Saman verran maksaa Unicefin rahtilento avustuksia Afrikan kärsiville lapsille. Suhteellisuudentaju, ohoi.

Joku voisi todeta, että jos joku on omalla työllään hankkinut rahat, niin kuluttakoot ne miten tahtoo. En vaan usko, että kukaan tässä maailmassa rikastuu ns. rehellisellä työllä ja polkematta muita jalkoihinsa.


Muutoinkin tuo "omalla työllä" tienattu raha on suhteellinen käsite. Ansaitsiko Stephen Elop tms. kaikki miljoonansa? Ei ole olemassa mitään objektiivista asteikkoa sille, mikä kenenkin työn arvo on. Kaikki riippuu mistä riippuu. Ikävä kyllä pitkälti ihmisen häikäilemättömyydestä.

Äh, jotain pitää tehdä! Mutta mitä? Turhauttaa...

Onneksi yhtä moni asia ilostutti tänään. Töissä oli mukavan rauhallista, sain itseni kammettua rankkaan hikitreeniin töiden jälkeen, mikä on näillä näkymin paras tapa purkaa turhautumista.

Kaiken kruunasi sauna ja saunaolut, ihan paras palautumisjuoma.


Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä. Se, että voin tehdä yllä mainitsemiani asioita kuten elää rauhassa omassa kodissa, harrastaa, käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa mitä haluan, saunoa ja maata sohvalla kirjoittamalla läppärillä blogia Coronaa nauttien, olisi suurta luksusta suurelle osalle maailman ihmisistä.

Syntyminen tiettyyn paikkaan on sattumankauppaa, en minä itse ole ansainnut mitään tästä vaan syntynyt kultalusikka suussa. Siksi koen velvollisuudeksi auttaa niitä, joilla menee huonommin. Lähellä ja kaukana. Ilman mitään muttia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti