Tosin jälleen kerran tajusin, millainen merkitys omalla asenteella on. Tänään päätin vetää hymyn naamalle heti aamusta, maksoi mitä maksoi, olla avulias kaikille ja kuunnella kärsivällisesti ihmisten juttuja töissä – ja kotona. Se kannatti, kuten aina! Sain monta mieltä lämmittävää kehua työkavereilta ja päivästä tuli kaiken kaikkiaan, no, mukava. Poikaystäväkin arvosti.
Huipennusten huipennus numero yksi tapahtui, kun marssin töistä SandBell-treeneihin. Kokeilin tätä hupia ensimmäistä kertaa viikko sitten. Mikään ei aloita (tai lopeta) viikkoa paremmin kuin hiekkasäkin paiskominen täysillä kohti lattiaa. Hymy senkun levisi.
Huipennus numero kaksi tapahtui, kun tapasin nyrkkeilyn jälkeen kaverini Loosisterissa. Kiva paikka, jossa emme olleet ennen käyneet.
Eikä olut maistu (lähes) ikinä yhtä hyvältä kuin treenien jälkeen. Palautusjuoma parhaimmillaan – oikeasti! Heh, vaikka tällä kertaa tarjoilija antoi varta vasten lasin oluttani varten jotten "joisi sitä kuin ykkösolusta". Päätin nimittäin maistaa Sinebrychoffin Porteria, joka on lähes musta suklaalta, kahvilta ja lakritsalta maistuva 7,2% herkku. Suomen paras olut vuonna 2011, kannattaa siis kokeilla! :)
Takaisin asiaan. Ystävien näkeminen on liikunnan lisäksi takuuvarma onnellisuuden lisääjä. Viime aikoina olen muka ollut liian kiireinen tapaamaan kavereita = prioriteetit päälaellaan! Aina on aikaa tärkeille asioille, pitää olla. Jollei ole, niin pitää pysähtyä ja tsekata minne sitä oikein on menossa.
Sillä jokainen on lopulta oman onnensa seppä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti