sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulu ja köyhien perheiden auttaminen

Törmäsin nyt joulun alla ilmiöön, jota en ole ennen kohdannut yhtä isossa mittakaavassa Suomessa. Ehkä syynä ovat taloudellisesti heikot ajat, tai ehken vain ole kiinnittänyt asiaan huomiota aikaisemmin. Tuntuu, että nyt joka puolella syntyy uusia aloitteita, joilla tuetaan vähävaraisia perheitä eri tavoin.

Liityin eilen Facebookissa Apua vähävaraisille, koko Suomi -ryhmään, jossa eri alueista vastaavat ylläpitäjät kunniakkaasti kokoavat viestejä erilaisilta perheiltä, jotka ovat avun tarpeessa.

Ryhmässä avun tarjoajat voivat sitten "valita" oman tapansa auttaa heitä lähellä asuvaa perhettä, ja sopia ylläpitäjän välityksellä avun perillä toimittamisesta.

Perheiden tarinat koskettavat. En itsekään ole yhtään rikas, mutta tuntuu kauhealta, kuinka huonossa jamassa moni perhe täällä juuri nyt elää.

Erityisesti nyt jouluna. Joulu on juhla, johon jokaiselle meistä liittyy toive siitä, että pöydästä ja lahjapaketeista voisi löytyä vähän jotakin ekstraa, arjesta poikkeavaa. Etenkin lapsille. Jollei perhe tätä pysty tarjoamaan, sen täytyy tuntua surkealta.

Hienoa, että ihmiset ovat tarttuneet toimeen ja että me teemme konkreettisia asioita toistemme hyväksi.


Lopulta tietenkin mietityttää se, miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen ollaan jouduttu! Miksi eriarvoisuuden annetaan koko ajan lisääntyä entisestään – sekä Suomessa että koko maailman tasolla. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Näinhän aina hoetaan, mutta näin tosiaan myös tapahtuu – huimaa vauhtia.

Pistää myös kysymään, kuinka pitkälle yksityisten ihmisten hyväntekeväisyys voi paikkailla valtion tarjoamaa tukea ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Mielestäni vain vähäsen, sillä ihmisten tuki riippuu aina heidän auttamishalustaan ja -kyvystään. Kenenkään toimeentulon – tai jopa elämän – ei pitäisi olla näin häilyväisen turvan varassa.

Haluan edelleen maksaa veroja, jos tiedän, että ne turvaavat elämän edellytykset jokaiselle täällä asuvalle ihmiselle.

Näihin hieman synkkiin tunnelmiin... hyvää joulun odotusta kaikille! Muistakaa niitä, joilla ei mene yhtä hyvin – älkääkä vain muistako, vaan tehkää myös jotakin konkreettista näiden ihmisten eteen.

Tapoja on monia, kuten Hyvä joulumieli -keräys, Pelastusarmeijan joulupadat tai vaikkapa lahjoittaminen Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien yhteydessä niiden hyväksi, joiden köyhyys on moninkertaisesti pahempaa kuin meidän täällä Suomessa.



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Exiä katselemassa

Kun on tehnyt töitä ja stressannut koko päivän kaikesta tekemättömästä samalla kun työhuoneen ovelle on kirjaimellisesti muodostunut jono ihmisistä, jotka haluavat jotakin, niin mitäpä sitä ihminen muutakaan voi kello 21.30 kuin avata hyvän Bordeaux 2011 -punkkupullon. Ihan itsekseni.

Äsken meinasi tosin tulla suru puseroon, kun koko päivän olen haaveillut tästä hetkestä ja sitten tajusin, ettei mulla ole yhtään punaviinipulloa varastossa. Miten näin on voinut päästä käymään!?

Ihmissuhteen hyviä puolia on, että kun omat punkut on juotu, voi mennä matkalla olevan poikaystävän varastolle. Miehen henk. koht. varastosta löytyikin kuusi (6!!) punkkupulloa, eikä hän edes tykkää punaviinistä.

Koska rakkaus on jakamista, tiesin mitä tehdä. Olen silti huomaavainen tyttöystävä, sillä tiedustelin whatsappissa, mikä pulloista sopisi juoda... mistä minä tiedän, jos vaikka joukossa on joku supererityinen pullo viime vuosisadalta. No eipä ollut.


Kylläpä nyt pikku Bordeaux maistuu ja ilahduttaa minua parkaa, joka on ihan yksin kotona vain työvuori seuranaan koko tämän ja ensi viikon sillä välin, kun poikaystävä lomailee Espanjassa.

Mitäpä sitä nainen muutakaan voi kuin katsella exiä. Hetken mielijohteesta päätin nimittäin tsekata, mitä exille kuuluu Facebookissa. No, ei niitä nyt niin montaa siellä ole, mutta muutama. Olen edelleen ystävä lähes kaikkien exien (ja jopa joidenkin yhden yön juttujen kanssa, hih) mutta olen piilottanut heidät uutisvirrastani. Joku roti.



Silti aina joskus, ehkä kerran vuodessa, on virkistävää käydä exien sivuilla ja todeta että tyypit, joiden vuoksi olen itkenyt epätoivoisesti yötä päivää, eivät enää herätä minkäänlaista tunnereaktiota.

Korkeintaan tuntee hieman sääliä ja empatiaa sekä vahvan hyvänolon tunteen siitä, ettemme enää ole yhdessä. Samalla totesin, että eipä näytä exille mitään uutta kuuluvan. Enemmän tai vähemmän sinkkuja näyttävät vielä olevan, eikä jälkikasvuakaan ole ilmaantunut.

No mutta, eikun lycka till vaan itse kullekin & hyvää yötä kaikille tasapuolisesti!

Sekä malja meille kaikille, jotka ovat päässeet yli exästään –tai useammasta sellaisesta.

Kippis!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Vanha konsti tepsii v-tutukseen, onneksi

Tänään on ollut yksi niistä päivistä. Täysin ilman mitään ulkoista syytä, päinvastoin, mikään ei vaan napannut. Yhtään.

Nihkeyden kruunasi, että ulkona oli jo aamusta ihan liian täydellinen sää syyskuuksi, joka kutsui nauttimaan eikä pönöttämään toimistossa. Töissä oli kaikenlaista periaatteessa kivaa häppeningiä, mutkun ei vaan napannut.

Itse asiassa tajuan, että kesäloman jälkeen tällaisia epämotivoituneita työpäiviä on ollut jo useampi, mikä on tietty harmi – ja myös oman postauksensa (tai useamman) aihe. Lyhyesti: mieli alkaa kovasti vetää uusiin haasteisiin ja seikkailuihin.

Suomen tilanne on tällä hetkellä hiema näköalaton, joten myös muutto jonnekin lämpimämpään ja rennompaan mestaan kiinnostelee kovasti. Toisaalta: täällä on perhe, ystävät, tuttuus ja turvallisuus, puhdas luonto jne. jne. Valintoja, valintoja...


Tämänpäiväisen nihkeyteni pohjalla olivat kyllä hormonit, kiitos vaan. Se kuuluisa aika kuusta. Itse asiassa meneillään ovat vuosisadan menkat, joista olen silti erittäin iloinen e-pillereiden lopettamisen aiheuttaman hormonaalisen epätasapainon jälkeen.

Tästä superkiinnostavasta – ja ihan liian monia naisia vaivaavasta – ongelmasta kirjoitin mm. postauksessa Miten saada hormonit tasapainoon? Sekä samasta setistä kakkososa.

Heh, näiden postausten jälkeen tietämykseni aiheesta on syventynyt huimasti. Olen viettänyt iltoja pitkiä netissä selaillen vinkkejä hormonien normalisointiin. Nytkin on uusi iHerb-tilaus matkalla kohti Suomea. Täytyykin kirjoittaa pian lisää aiheesta, kolmas kerta toden sanoo. Nyt jylläävät kuukautisetkin ovat täysin napsimieni yrttien ansiota, ainakin uskon näin.



Olipa inhan olon syy mikä tahansa, vanha konsti tepsii: liikunta. Niin se vaan on. Tänään saavuin kotiin ja vaikka olisi ollut hirveästi kaikkea tärkeää tehtävää, vaihdon äkkiä lenkkivaatteet päälle, söin banaanin (vinkki: ainoa ruoka mitä voi nauttia juuri ennen juoksulenkkiä) ja kipitin Ruoholahden ympäri upeassa auringonpaisteessa.


Lenkki ei pituudella huimaa, mutta ajoi asiansa. Oloni parantui huimasti. Kotona vetäisin vielä 50 vatsalihasliikettä ja pikku käsilihastreenin, jota yritän toistaa nyt pari kertaa viikossa. Kuulemma se(kin) riittää. Koska mä vaan niin haluan lihaksikkaat käsivarret! Ja kyllä sieltä jo jotain pilkottaa.... JES!

Nyt sitten röhnötän sohvalla ja harkitsen punaviinipullon avaamista. Koska on tiistai. Koska olen yksin kotona. Koska luonnollisesti olen ansainnut sen.

Kuten me kaikki! Hyvää iltaa! Muistakaa liikkua, edes vähän!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pötköttelyä, vuokralaiskandidaatteja ja tavallista parempi maanantai


Vietin viime viikonlopun Tampereella tekemättä mitään, mikä teki erittäin hyvää. Viime viikot kun ovat olleet tosi kiireisiä. Päivätyötä, friikkuprojekteja sekä vanhan Kallion-kotini vuokralaiset, jotka ilmoittivat muuttavansa muualle. Puff. Uusien vuokralaisten rekrytointi on aina yllättävän rankkaa puuhaa.

Viikonlopun vietin kuitenkin vanhempien luona, nautin upeasta syyssäästä ja lämmöstä (otin jopa bikineissä aurinkoa pihalla!) sekä pitkistä kävelyistä ja yhdestä lyhyestä juoksulenkistäkin Pispalan idyllissä. On se vaan upea paikka!





Kenties parin päivän täyslepo antoi voimaa maanantaihin, joka ei ns. ole lempparipäiväni. Varsinkin, kun vietän tämän viikon yksin kotona poikaystävän lomaillessa Espanjassa. KYLLÄ, olen kateellinen!! No, onneksi täälläkin paistaa aurinko. Ja onhan yksinolo aina välillä ihanaa myös...

Voisin tosin nauttia laatuajasta itseni kanssa enemmän, jos se olisi vapaata aikaa. Töitä nimittäin riittää, ja tänään olin lisäksi lupautunut esittelemään Kallion asuntoa muutamalle kiinnostavalle.

Jos asuntonäyttöön tulevia jännittää, niin vuokranantajaa vasta jännittääkin, ainakin tätä! Millaista porukkaa sieltä lappaa sisään... mitä jos vaikka joku psykopaatti?! Onko kukaan heistä se oikea? Ja mikä tärkeintä: miten ihmeessä muodostaa oikea kuva ihmisestä lyhyen näytön aikana?

Tällä kertaa minulla todellakin kävi tuuri! Yksi ehdokkaista oli supermukava, luotettavan oloinen jne. jne. Sain vahvan fiiliksen, että tässä tämä nyt on. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.

Jäimme asunnolle rupattelemaan niitä näitä opiskelu- ja ulkomailla-asumiskokemuksistamme, kunnes kaverini soitti ja tiedusteli, missä mahdan olla. En ollut tajunnut katsoa kelloa. Päiväni nimittäin kruunasi treffit rakkaan vanhan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt ihan liian pitkiin aikoihin.

Jatkoin juoksuaskelin letkeään Fafasiin. Ihanaa, että Sörnäisistä löytyy nykyään tällaisia(kin) paikkoja, yhä enemmän! Olisi pitänyt mainita se yhtenä asunnon plussista.

Mutta niin, viime viikkojen asuntoasioista (jälleen ehkä vähän) viisastuneena, pari vihjettä vuokra-asuntoa etsiville. Heh, nämä samat vinkit pätevät varmaan hakuun kuin hakuun! ;)
  • Älä jankkaa: jos vuokranantaja lupaa ilmoittaa valinnan kohdistuessa sinuun, niin ei kannata meilata ainakaan ihan joka päivä ja tiedustella missä mennään.
  • Jos etukäteen jo tietää että asunto on liian kallis tai muulla tavalla itselle sopimaton, niin ei varmaan kannata tulla paikan päälle toteamaan sitä. Jollei satu olemaan ihan sikana luppoaikaa.
  • Jos pyydetään yhteydenottoja meilitse, älä soita. Ainakaan keskellä työpäivää. 
  • Jos lupaat innostuneena tulla henkilökohtaiseen näyttöön, niin älä jätä tulematta ilmoittamatta mitään. Tai ainakaan ilmoita jälkikäteen, että olisit edelleen kiinnostunut.
  • Älä ala tinkiä vuokrasta, jolle on yleensä syynsä. (Vaikka osa Helsingin vuokrista onkin ihan naurettavia!)
  • Jos ilmoitat olevasi tosi kiinnostunut asunnosta sen nähtyäsi ja vuokranantaja on jopa valmis antamaan sen sinulle, niin olisi korrektia ilmoittaa, jos ehditkin saada toisen asunnon. Eikä vain jättää vastaamatta = suomalainen tapa reagoida ns. hankalampiin juttuihin...?
  • Jos ilmoituksessa lukee "ei lemmikkejä", se tarkoittaa myös pieniä söpöjä koiria, jotka eivät hauku.




sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Chia-puuroa naamaan – mistä löytyy herkullisia reseptejä?

Kauaksi on tultu siitä, kun lapsena joutui syömään aamupalaksi kaurapuuroa "jotta jaksaisi". En ole näemmä koskaan ollut hyvä aamusyöjä, koska lautasellinen kuumaa viljaa kello seitsemän aamulla ei houkutellut silloin eikä houkuttele nyt.

Viime vuodet olen yleensä nauttinut aamupalaksi jogurttia tai rahkaa ja hedelmiä ja marjoja. Sekaan olen heittänyt milloin mitäkin: pellavarouhetta, kauraleseitä, hamppuproteiinia, tyrni- tai karpalojauhetta...

Kesällä teki mieli kokeilla jotain uutta myös superruokarintamalla, joten ostin muodikkaasti chiasiemeniä. Ne tuntuvat tulevan vastaan ihan joka puolelta.


Ensikosketukseni chiaan ei ollut hääppöinen. Innostuin heti ekana iltana heittämään aimo annoksen chiasiemeniä jogurttini päälle ja nauttimaan satsin saman tien. Viisi minuuttia, ja piti juosta vessaan. Ja kohta toisen kerran. Huhhuh. Chiasiemenet tosiaan ovat täyttä tavaraa, joita ei kannata syödä liottamatta, jollei halua täystyhjennystä. Ainakaan oma herkkä vatsani ei niitä näytä kestävän.

Kuva: http://veja.abril.com.br
No juu, kannattaisi lukea käyttöohjeet. Se vaan ei koskaan ole ollut kärsimättömän luonteeni vahvimpia puolia. No, kantapään kautta oppii...

Nyt on liotukset selvillä ja valmistan noin kerran viikossa jääkaappiin ison pullollisen houkuttelevasti nimettyä tuotetta eli chialimaa, jota syön aamiaiseksi tai illalla tutun jogurtin tai manteli-, soija ja kauramaidon kanssa.

Ajattelin kuitenkin antaa myös aamupuurolle uuden mahdollisuuden – kaikkien näiden vuosien jälkeen! Muina vuorokaudenaikoina puurot kuitenkin maistuvat minulle, on jopa suurta herkkua.

Niinpä kokeilin yhtä netistä löytämääni chiaraakapuuroreseptiä mutta täytyy sanoa, ettei homma mennyt putkeen. En muista, mistä reseptin noukin mutta puuroon tuli chian lisäksi mm. kaurahiutaleita, hunajaa, raakakaakaojauhetta, banaania... kaikenlaista. Yksi ainesosa kuitenkin pilasi kokonaisuuden: kookosöljy.

Käytän kookosöljyä pääasiassa ihon rasvaukseen, joten jo se vieroitti öljyn nauttimisesta suun kautta. Tärkein asia kuitenkin oli, etten ilmeisesti lämmittänyt puuroa tarpeeksi. Kookosöljy nimittäin lillui seossa luotaantyöntävinä kökköinä. Harmi kyllä puuroa ei tehnyt mieli syödä aamulla, eikä kyllä muulloinkaan.

Herkullisen chiapuuron tekeminen ei siis ole yhtä simppeliä kuin minuuttipussipuuron lämmitys. Nyt kaipaisin uusia ideoita siitä, miten käyttää chiaa. Auttakaahan aloittelijaa ja linkittäkää reseptejä, oi te chiakonkarit!


torstai 11. syyskuuta 2014

Elämäni ensimmäinen Desigual – uskalsin!

Tänään ostin pitkästä aikaa ihan puhtaan heräteostoksen. Tai no, viime viikonloppuna ostin Tampereen Keskustorin peräkonttikirppikseltä söpön mustavalkoisen mekon, ihanan ohuen mutta lämpöisen villahuivin sekä taidokkaasti vanerilevylle tehdyn puupiirroksen, joka esitti haukkaa. Tai kotkaa. Sen oli kuulemma veistellyt joku jo edesmennyt ruoveteläinen pappa.

Taulu oli pakko ostaa, tai no lopulta äitini osti sen poikaystävälleni, joka ei tietenkään voinut kieltäytyä lahjasta. Aion ripustaa taulun meidän ulko-oven päälle, koska se tuo hyvää onnea. Mistä tiedän? Se naisen vaisto...

Edellämainittuja ostoksia ei kuitenkaan lasketa, koska kyse oli kirpputorista ja ne maksoivat pari euroa.

Jaahas, harhauduin sivupoluille. Halusin kertoa, että ostin äsken ensimmäisen Desigualin vaatteeni ikinä! Olen aina hiplaillut niitä, ihastellut värejä ja printtejä, mutta samalla tiedostanut, etten niitä varmaan lopulta pistäisi päälleni.

Tänään päädyin ihanan hierontasessioni jälkeisessä hurmiossa Forumiin, jossa on hintahulinat tms. teemapäivät su asti.

Nykyään en vaan löydä mitään kivoja vaatteita H&M:stä, Gina Tricotista, Cubusista tai vastaavista. Haluan, että vaatteeni ovat laadukkaita ja mahdollisimman eettisesti tuotettuja, ei mitään massakökköakryylitekeleitä Bangladeshin riistotehtailta... mikä tekee uusien vaatteiden ostamisen näinä aikoina yllättävän hankalaksi. Onneksi on kirppikset, netti ja pikkuputiikit, vaikka niiden hinnat ovatkin monesti pikkuisen liian tyyriitä meitsille.

Tänään päätin käväistä Forumin Showroom8-vaatekaupassa, jossa myydään Desigualin lisäksi raflaavan Skunkfunkin vaatteita (tykkään!) sekä mm. Soaked in Luxuryn, Makian, Coston ja sandwich_in ja eettisesti tuotettuja vaatteita... pöh, en nyt muista merkkiä eikä sitä mainita yrityksen nettisivuillakaan.

Joka tapauksessa, ystävällinen myyjä kertoi, että aamulla oli käynyt ryysis ja 30–50%:n tarjouksessa olleet Desigualit vietiin lähes käsistä. Onneksi hyllylle oli jäänyt vielä yksi ohut sinertävä neule, joka on justiinsa sopiva, eli ei liian rajun värinen minun makuuni. Harkitsin silti ostoa aika pitkään, "kun tässä on kuitenkin kimalletta jne. jne. ja hintaakin vielä melkein 50 euroa", mutta myyjä osasi vetää narusta totemalla, että yli 20€ ostoksesta saan värikkäät Happy Socks kaupan päälle.



Kuka sellaisesta voi kieltäytyä! Valitsin iloisesti kaikkein värikkäimmät sukat. Ja nyt olen kyllä tyytyväinen, että kaapissani on eka Desigual ikinä. Jopa poikaystävällä on jo omansa. Ilmeisesti suomalaiset alkavat pikkuhiljaa löytää & ihastua merkkiin...


Vinkki: Desigualilla on myös ihania sisustustarvikkeita. Jos värimaailma on liikaa päälle pantavaksi, niin ehkä sohvan päälle kuitenkin?

Toinen vinkki: jos menette Madridiin, niin heti Puerta del Solin kupeesta löytyy iso, ihana & edullinen Desigualin myymälä! Merkkihän on espanjalainen.

Kolmaskin vinkki: myös Zalandon Desigual-valikoima & kuvailu on aika hyvä:

Vaatteita yhdistää värikkyys ja rohkeat, paikoittain retrohenkisetkin kuviot. Vaatteet ovat aina yllättäviä ja paikoittain jopa kokeilullisia. Muotitietoisen ja uskaliaan pukeutujan vaatekaapista näille vaatteille löytyy varmasti paikka. Kun kaipaat harmaaseen päivään hieman piristystä, onnistuu se helposti ja vaivatta pukeutumalla innostavaan sekä energiseen vaatekappaleeseen, joka kylvää jo sinuun istuttamaansa ilon siementä myös lähiympäristöön.

Ja neljäs kerta toden sanoo: Desigual on myös tiedostava merkki, joka uskaltaa ottaa rohkeasti kantaa. Pointsit sille.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Rahkajuoma, mikä nerokas (tai hölmö) keksintö



Toimistotyöläisen paluu rutiiniin lomailun jälkeen on näemmä sen verran tylsä, että valoa arkeen tuo lähinnä uusi tuote lähikaupassa. No, jostain se on palkkatyöläisen ilo revittävä, ja mistäpä muusta kuin kuluttamisesta... hmm.

Eilen kävin töiden jälkeen Postitalon K-kaupassa – joka muuten on yllättävän miellyttävä kauppa laajoine valikoimineen. Noukkiessani hyllyltä Valion perusmaitorahkapurkkia silmäni osuivat rahkajuomaan, joka oli vielä tarjouksessakin, 1,99€. 

Olen täysin vietävissä, mitä tulee proteiinipitoisiin terveellisiin maitotuotteisiin, joten eikun rahkajuoma koriin ja kotiin maistiaisille.

Ensimmäinen reaktioni: mitä huijausta! Tai toisaalta nerokas veto Valiolta: lisätä maitorahkaan vettä ja myydä se kalliimmalla hinnalla. 

Maitorahkahan on kovassa huudossa. Ainakin lähikaupassa todella moni lappaa sitä ostoskoriinsa reippaasti, etenkin nuoret kuntosalilta palaavat miehet ja naiset, hih. Yleensä kylkiäisinä on pari banaania ja tietenkin TONNIKALAA. On ns. opit menneet perille. 

Muuten tässä välissä on pakko näpäyttää kaikkia, jotka valitsevat rahkahyllystä saksalaisen rahkan. Hei nyt on hintaero kyllä sen verran pieni, että ostakaa sitä suomalaista kuitenkin!! Yksi hyvä tilaisuus tökätä Suomea vihdoin nousuun ja luoda niitä kuuluisia uusia työpaikkoja. Saksalla menee kuitenkin paremmin, ja niillä on jo Lidl.

Niin, siitä rahkajuomasta. Kun vihdoin tajusin ravistaa tölkkiä kunnolla – siis erittäin voimakkaasti – juomassa alkoi olla enemmän rakennetta ja potentiaalia. Purkin kyljessä sitä kannustetaan lisäämään mm. välipalajuomien eli kuuluisien smoothieiden pohjaksi. Ehkä ostan tätä toistekin. Vaikka ehkä voisi kokeilla, saisiko saman reaktion aikaan, jos perusrahkaan lisäisi vettä...

Onneksi rahkajuoma ei ollut ihan ainoa tämän päivän sisältö. Tapasin myös pitkästä aikaa ystävää tapaksilla Bar Barcelonassa, jossa pohdimme työelämän kummallisia koukeroita... tai siis lähinnä tilitimme niistä. Ihme kuvioita kyllä... mutta ne ansaitsevat tietenkin oman postauksensa.

Nyt hyvää yötä!


perjantai 29. elokuuta 2014

Syksyn uudet tuulet – muttei ihan vielä, kiitos


Hola el mundo! Tuntuupa hyvältä kirjoittaa jälleen vanhaan kunnon blogiini. Elämä on ns. palannut raiteilleen, rutiiniin ja ihan liian sateiseen (yök!) Helsinkiin.

Viimeisin blogipäivitykseni näkyy olevan maaliskuulta ja otsikoitu Apua, en osaa rentoutua!. Kuvaavaa. Sen jälkeen elämä onkin ollut ns. hullunmyllyä.

Kevääksi olin onnistunut ujuttamaan lusikkani päivätyön lisäksi aikas moneen soppaan, mikä aiheutti sen, että vapaa-aikaa ei vaan ollut yhtään. Tai no, sen vähän mikä oli yritin käyttää tehokkaasti kaikkeen onnellisuutta lisäävään toimintaan kuten ihmissuhteen varjeluun, liikkumiseen, syömiseen ja nukkumiseen.

Kesäloma meni lähes kokonaan matkustaessa, ihanaa! Ensin köröttelimme junalla Kiinaan ja vietimme viikon Pekingissä – upea matka josta lisää myöhemmin. Sen jälkeen kävimme vielä perhematkalla Prahassa ja avomiehen kanssa Tallinnassa sekä iki-ihanassa kotikaupungissani Tampereella ottamassa arskaa ja uimassa Pyhäjärvessä.


Viime viikolla palasin takaisin töihin, ja pikkuhiljaa tähän kaikkeen alkaa taas tottua. Vaikka vähän kyllä kirpaisee. Tykkään edelleen työstäni mutta huomaan, että alan kaivata uusia haasteita ja tuulia. Ja onhan mulla jo joitakin uusia, haastavia viritelmiä, saa nähdä. Ihmiset: aina pitää yrittää, varsinkin meidän naisten, jotka liian monesti aliarvioimme kykymme!

No, nyt sitten onnistuin saamaan jonkun syysflunssapöpön, pöh! Juuri viime viikolla kehuskelin sillä, etten kyllä ole ollut tosi pitkään aikaan kipeänä. Kohtalon ivaa, näin on meinaan käynyt ennenkin.

Eli tämän päivän vietän toipilaana sängyn pohjalla ja teen listaa kaikista niistä kymmenistä asioista, joista haluan blogiini nyt kirjoittaa! Päivitettävää on. Ehkä tauti katoaa viikonlopuksi, kun on luvattu aurinkoakin. Vihdoin!

Ihanaa perjantaita teille, älkää kastuko ja pysytelkäähän terveinä niin pääsette puolukkametsään viikonloppuna! Tai baariin.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Apua, en osaa rentoutua!

Takana on hektinen viikko, edessä (suht) vapaa viikonloppu. Tätä hetkeä olen odottanut koko viikon, mutta juuri nyt vapaa-aika onkin yllättävän vaikea pala purtavaksi. Jarruttaminen sadasta nollaan ei onnistu käden käänteessä.


Varsinkaan, jos ulkona sataa räntää, poikaystävä linnoittautuu työhuoneeseen opiskelemaan ja villakoirat vipeltävät ympäri asuntoa. Kiireen keskellä ei onneksi huomannut, millainen sotku täällä vallitsee!

Heräsin seitsemältä, pyyhin pölyt koko asunnosta, täytin astian- ja pyykinpesukoneen, maksoin laskuja, vastasin rästimeileihin, siivosin papereita. Siinä sivussa kuuntelin myös pari luentotallennetta palvelujen markkinointia ja lisäsin vuokra-asuntoilmoituksen Oikotielle, koska ihana vanha kotini kaipaa jälleen uusia asukkaita. Ja niin edelleen. Huh!


Lisäksi olen nyt pari tuntia pähkäillyt, kiiruhtaako vielä ennen klo 15 hierojatapaamista nyrkkeilytunnille, vai uskaltautuako jopa lenkille tuonne märkään maailmaan... Vai pitäisikö sittenkin vaan venytellä kotona. Nettihän on täynnä videoita sitä varten.

Ei mutta oikeastaan pitäisi opiskella lisää markkinointia. On kolme paksua kirjaa lukematta ja kaksi tenttiä tulossa ihan liian pian.

Eikun sittenkin pitäisi pestä kylppäri ja vessa... ja käydä suihkussakin. Ja keittiön kaappien sisältö olisi myös korkea aika inventoida. Saati sitten jääkaapin...

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä... apua!

Kertokaa te viisaammat, kuinka on mahdollista rentoutua ja olla tekemättä mitään – tai tehdä vain kivoja juttuja – tässä niin keskeneräisessä maailmassa?!


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pahan päivän pelastajat: yrttejä Ameriikasta, saunaa ja Coronaa

Huh. En mielestäni stressaannu helposti, mutta huomaan että minua turhauttavat ja vaivaavat pahasti sellaiset asiat ja projektit, joihin oma vaikutusvaltani on hyvin rajallinen. Haluan olla kontrollissa ja tilanteen tasalla. Ikävä kyllä viime päivinä on vaan pitänyt luottaa, että tietyt asiat hoidetaan. Ja kuten yleensä, ne eivät ole menneet "ihan putkeen".

Ainakin viime päivinä fiilikseni on ollut kuin suomalaisen Oscar-ehdokaslyhytelokuvan päähenkilöllä: pitääkö mun kaikki hoitaa?!


Onneksi tänään saatiin yksi iso proggis töissä hyvään vaiheeseen. Kun vihdoin pääsin ulos aurinkoon tajusin, että kevät on saapunut Suomeen puurtamiseni aikana – ja että niskat ovat ihan jumissa.

Tämän tosin tiesi hierojani jo maanantaina. Ihmetteli varmaan, miten voin olla joka hierontakerran jälkeen aina vaan huonommassa jamassa. No, onneksi löysin pari kuukautta sitten tämän uuden hierojan, joka on loistava! Ja joka saa aimo osan palkastani. Lauantaina uudestaan...

Onneksi tämä(kin) päivä lähti nousuun muutamin kotikonstein.

1. Elämäni ensimmäinen iHerb-tilaus saapui, vihdoinkin! Tilaus oli jumittanut aika monta päivää tullissa, ja jouduin jopa maksamaan 10 euroa ekstraa. Ei ihme, kun katsoo mitä kaikkea tilasin...

Nyt täytyy vaan hillitä itsensä, eikä napsia koko yrtti- ja vitamiinirepertuaaria kerralla, ehheh. Kerron myöhemmin tarkemmin, mitä kaikkea tilasin ja miksi. Kaikki sai alkunsa hormoneista, mistä lisää tässä postauksessa.


2. Juoksulenkki – kevään ensimmäinen ja lyhyt (koska DHL-toimitusmies soitti kesken lenkin, että ylläoleva paketti olisi tulossa...). Silti – ihanaa!! Harkitsen, pitäisikö jopa ilmoittautua toukokuun Helsinki City Run:iin... minä, joka en yleensä yhtään tykkää juosta joukossa.

3. Sauna ja Corona. Pettämätön yhdistelmä. Muuten on se kumma, miten Corona on parempaa kuin Sol. Ja se toimii kotisohvallakin, paratiisisaaren puutteessa.


Kyllä tämä tästä. Aikaisin nukkumaan ja huomenna uusi, vähempistressinen päivä. Ommm...


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Heräteostoksia ja leffoja Tampereella

Olipa ihana viikonloppu Tampereella! Tosin nautimme ensimmäisestä keväisestä viikonlopusta lähinnä istumalla pimeässä salissa. Mutta ei haittaa, Tampereen elokuvajuhlat tarjosivat jälleen kattavan paketin lyhytelokuvia ympäri maailmaa. Lyhytelokuva on muuten ihan loistava konsepti (myös) nykyaikaan, jona ihmisten keskittymiskyky tuppaa olemaan hyvin rajallinen...


Viikonlopun aikana ehdimme lisäksi kokkailla kaikkia jänniä espanjalais-suomalaisia juttuja poikaystävän ja äidin loistotiimillä. Niistä lisää myöhemmin...

Teimme myös perinteisen Tampereen kirpparikierroksen, paitsi että tällä kertaa suuntasimme ihan uusiin paikkoihin perinteisten Bonuskirppiksen ja Radiokirppiksen sijaan. Kävimme Jäähallin "jätti"kirppiksellä, joka osoittautui yllättävän pieneksi ja vaatimattomaksi. No, parempi kuin ei mitään.


Jatkoimme PLT-kirppikselle, josta en ollut ikinä kuullutkaan! Isolta kirppikseltä mukaamme tarttui – täysin yllättäen – allaoleva heräteostos! Eikä mikään pieni sellainen, vaan jämäkkä jalallinen arkku. Ihastuimme molemmat tähän "raflaavan rupsahtaneeseen" ilmestykseen, joka on pintaan maalatun vuosiluvun mukaan syntynyt jo 1827. 

Äsken palasimme takaisin Helsinkiin. Puhdistin paksuhkon pölykerroksen lipaston päältä, joka onneksi mahtui juuri ja juuri sille kaavailemaamme paikkaan telkkarin ja sohvan välissä. 

Lipaston päältä löysi arvoisena paikan myös aiempi heräteostos, poikaystävän Kaivarin Kanuunasta bongaama vanha karttapallo. Tosin iPhonen salamalla hämärässä olkkarissa otettu kuva ei todellakaan tee oikeutta kummallekaan kohteelleen, mutta olemme tyytyväisiä. On se jännä, miten tavara voi joskus ilostuttaa ihmistä! Varsinkin tällainen kirpputorilta hankittu löytö. 

Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, millainen sen tarina on. Kuulemma arkku on tuotu aikoinaa Ruotsista. Tervetuloa Kamppiin! :)



Huh, mutta nyt väsymys vie voiton ja ajatus uudesta kiireisestä työviikosta hieman ahdistaa, joten keskityn hetkeksi telkkarimössöön ja sitten nukkumaan  – sekä unelmoimaan, miten arjesta voisi tehdä jotenkin jännittävämpää... Hyvää yötä kaikille!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Proteiinia ja propagandaa

Viime aikoina metron käytäviä ja ratikkapysäkkejä ovat peittäneet Elan siloiset (ei itseeni vetoavat) kasvot + rahkapurkki. Joka kerta pähkäilen, miten ihmeessä tyyppi liittyy mansikka-sitruumelissarahkaan?!

No, eipä sitä ennenkään ole julkkis mainostamaansa tuotteeseen liittynyt enkä epäile, etteikö myös tämä julkkisvalinta olisi tarkkaan harkittu tuotteen kohderyhmään vetoamaan...

Näemmä toisto kuitenkin tehoaa myös itseeni. Tänään meinasin jo melkein antautua mainonnan vietäväksi, kun hortoilin rankan nyrkkeilytunnin jälkeen nälissäni Kurvin S-marketissa.

Kyseiset Arlan makurahkat oli sijoiteltu houkuttelevasti keskelle käytävää, ja ne oli oikein pantu tarjoukseen 1,45 € / purkki. No ei kyllä kovin halpa hinta yhdestä purkista rahkaa, vaikka maku olisi ollut juurikin sitä mansikka-sitruunamelissaa.

Väsyneenä ja nälkäisenä, kuinkas muutenkaan, aloin tutkailla tarkemmin myymälän rahkatuotteita. Danone proteiinijuomaa! Valion profeeliä! Jne. jne. Proteiini se on, mikä nykynaisen ja miehen tiellä pitää – paitsi sen yhden mummon, joka yksi päivä totesi Stockan rahkamaistattajalle, että minä vihaan proteiinin makua. Heh.

Pika-rahka-analyysilla tajusin, että Arlan hehkuttama 20 grammaa proteiinia on ihan normaali määrä rahkassa kuin rahkassa. Esimerkiksi Valion pehmeässä maitorahkassa proteiinia on tuo ihan samat 10 grammaa per 100 grammaa. Siinä on myös vähemmän hiilareita: 4,3 grammaa vs. Arlan 6,5 grammaa.


Luonnonmukaisten tuotteiden ystäväni päädyin tuttuun maustamattomaan rahkaan – johon voi vaikka lisätä pakastemarjoja päälle. Lyhyt ainesosavertailu kertoo oleellisen:

  • Valion maustamaton rahka: pastöroitu rasvaton maito* ja hapate.
  • Arlan mansikka-sitruunamelissa: Rasvaton maitorahka* (pastöroitu rasvaton maito*, hapate), mansikka (4,5%), sokeri, maissitärkkelys, luontainen aromi, väri (aroniatiiviste), sitruunamelissauute, sakeuttamisaine (pektiini), luontainen limearomi, makeutusaine (stevioliglykosidit). *Yliherkkyyttä tai allergiaa aiheuttavat ainesosat.

Lisäksi Valion rahkaa saa 250 gramman purkin noin puolet edullisemmin kuin Arlan 200 gramman purnukan.
Okei, ei liene mikään yllätys tämä, mutta on se vaan kumma miten meille myydään ties mitä tuotteita, jotka eivät oikeasti ole yhtään mitään erityistä tai mullistavaa. Ja kuinka sitä itsekin aina vaan meinaa langeta ties mihin, vaikka pitää itseään kriittisenä kuluttajana – eikä edes tykkää Elasta! :)

PS: Eivät kaikki muutkaan tykkää rahkasta, jolla on jopa oma Twitter-risuaita #arlaprotein. Kriittistä ääntä löytyy mm. Piparinmaailma-blogista.



maanantai 3. maaliskuuta 2014

Nintendo, pikkutytön unelma!

Maanantai ei ole lempipäiväni (kenenköhän olisi), joten olen erityisen iloinen jos maanantaista jostain ihme syystä muodostuukin hyvä päivä. Usein ei tule, mutta tänään oli onni myötä!

Sain töissä tehokkaasti aikaan kaikenlaista kiinnostavaa, ja jopa kampesin itseni päivän päätteeksi rankkaan SandBell-treeniin.

Kävin kaupassa ja suihkussa ja hoidin kaikenlaisia tylsiä byrokraattisia asioita kuten laskunmaksua netissä ja söin. Käsittämätöntä, miten ihmisellä voi olla koko ajan nälkä! Liittyyköhän tämä viime aikojen hormonihäiriöihin (en ole raskaana. ;).

No juu. Illan kohokohta – ainakin poikaystävälle – oli vanha Nintendo Super Mario 3 -pelini, jonka kaivoin esiin vanhempien luona Tampereella viikonloppuna.

Lapsena olin aika haka Nintendossa. Muistan, kuinka hienolta tuntui kun serkkutytön kanssa pääsimme läpi kaikista tasoista!!

Poikaystävä ihmetteli asiaa, koska Nintendo on kuulemma enemmän poikien juttu. Olin yllättynyt kommentista, jollaisia poikaystävä ei yleensä lauo.

Miten niin muka?! En ainakaan muista, että pelaamiseen olisi liittynyt mitään sukupuoli-issueta, kun olin lapsi.

Toisaalta tuntuu, että 1980- ja 90-luvuilla oli yleisesti paljon vapaampaa tyttö- ja poikajuttujen suhteen. Ainakin itseni puettiin ihan mihin väreihin sattuu. Muistan leikkineeni pikkuautoilla ja seikkailleeni yhtä railakkaasti lähimetsissä kuin naapuruston pojat.

Kiitos siitä! Ehkä kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että ajattelen edelleen kykeneväni ihan samoihin asioihin kuin kuka tahansa mies – ammatillisesti tietenkin...


No, täytyy myöntää että tänä iltana peli tuntuu kiinnostavan enemmän poikaystävää. Nytkin hän istuu lattialla jalat ristissä ja pelaa. Boing, boing ja tittidittidii... herttaista. Täytyy varmaan järjestää Nintendo-iltamat ysärityyliin!


Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla kolmikymppisillä (naisilla) Nintendo-muistoja lapsuudestaan? :)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Miten saada hormonit tasapainoon – osa 2

Alkukuusta postailin siitä, miten saada hormonit tasapainoon. Sama pohdinta jatkuu edelleen.

Lopetin ehkäisypillerit tammikuun alussa, eikä kuukautisia ole sen jälkeen kuulunut. Vatsaa kivistelee oudosti ja olen saanut enemmän finnejä kuin teini-ikäisenä konsanaan. Silloin niitä ei siis juuri ollut. Sen sijaan kuukautiseni olivat ihan säännölliset ennen pillereiden aloittamista (lähes 10 vuotta sitten, huh!).

Toistan itseäni, mutta on ihan hullua, kuinka napsin vuosia ehkäisypillereitä autuaan tietämättömänä siitä, että niiden lopettaminen voisi pistää – ja erittäin monella naisella pistääkin – hormonitoiminnan täysin sekaisin.

Ehkä tosiaan elän nyt "uutta murrosikää", kuten kaveri totesi.

Mitä enemmän perehdyn aiheeseen, sitä paremmin ymmärrän ongelman laajuutta ja sitä, kuinka harvalle naiselle on annettu asianmukaista tietoa pillereiden vaikutuksista. Itseänikin kehotettiin jatkamaan, kerta toisensa jälkeen, ja vakuutettiin ettei tässä ole mitään ongelmaa. Just.

En ole silti katunut hetkeäkään pillereiden lopettamista. Olo on paljon parempi ja positiivisempi, tunnen taas olevani oma itseni. Todella moni sanoo samaa.

Koska ongelma on niin laaja, netistä löytyy rutkasti neuvoja hormonitasapainon palauttamiseen luonnonmukaisin menetelmin – terveellisen ruokavalion, riittävän unen ja sopivan liikunnan lisäksi voi hormoneja houkutella takaisin tasapainoon yrttien avulla.

Seuraavia luonnontuotteita hehkutetaan useilla hyvinvointisivustoilla:


Hassunnäköistä Dong Quai:ta käytetään kiinalaisessa lääketieteessä kuukautiskipuihin. Yrtti auttaa auttaa tasapainottamaan estrogeenimäärää, joka on tärkeää kuukautisten alkamiselle. Suomeksi nimi on kiinanangelikanjuuri, ja tuotetta saa mm. Sinunapteekista.

L-teaniini on puolestaan aminohappo, jota löytyy teepensaan lehdistä uutetussa teessä. Teaniinilla on lievä rentouttava vaikutus, se vähentää stressiä ja parantaa mielialaa. L-teaniinia saa Suomestakin, sillä sitä on mukana mm. monissa stressiä lievittävissä tuotteissa.


Siveydenpuuta on käytetty gynekologisiin ongelmiin jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hippokrates suositteli siveydenpuun marjoja punaviinissä (mmm... :) naisten sukuelinten hyvinvointiin jo vuonna 400 eaa. 

Siveydenpuu käy kuukautisvaivojen hoitoon, hormonijärjestelmän tasapainottamiseen ja se lievittää PMS-oireita. Aika mahtavalta kuulostava kasvi! Tosin Suomessa siveydenpuu on lääkeluettelossa, eli sitä ei saa myydä ilman lupaa – koska se ei välttämättä ole turvallista. Hmm...



Kookosöljyn kerrotaan tekevän ihmeitä hormoniterveydelle – monen muun hyvän vaikutuksen lisäksi! Kookosöljyä voi kuulemma lisätä kahviinkin. Täytyy kokeilla, sillä tähän asti olen levitellyt rasvaa vain vartalolle. 

Lisää vinkkejä hormonitasapainoon pääsemiseksi löytyy mm. Wellnessmama-sivustolta. Muillekin kuin äideille. ;) 

Nyt ajattelin tehdä ensimmäisen iHerb-verkkokauppatilaukseni ikinä, ja tilata kotiin ainakin dong quai- ja siveydenpuu -tuotteita. Katsotaan, mitä muuta teemaan sopivaa sieltä löytyy. Luultavasti vaikka mitä!

Olisiko teillä lisää vinkkejä?

maanantai 24. helmikuuta 2014

Matkakuume iski! Ideoita kesämatkaksi?

Heti kun ulkona näkyy vähäisiäkin kevään merkkejä, niin minuun iskee kova matkakuume. Kuten tänään. Ilta on vierähtänyt (oho kello on jo yli kymmenen!) läppärin edessä sohvalla poikaystävän kanssa.

Sinänsä ei mitään ihmeellistä siis, mutta tänään molemmilla on sama, haastava tavoite: löytää mahdollisimman ihana ja edullinen matka jonnekin jännittävään eksoottiseen kohteeseen. Hajuakaan ei ole siitä, minne.


Tai no, onhan meillä muutamia ideoita. Tekisi mieli New Yorkiin tai mieluiten länsirannikolle, San Franciscoon ja Los Angelesiin...

Tai sitten voisimme vihdoin tehdä vuosikausia suunnitelmissa olleen Transsiberia-junamatkan! Aika kalliiksi se tosin taitaisi tulla.

Thaimaa, Etelä-Amerikka... tosin ne taitavat olla enemmän talvikohteita. Samoin kuin Australia, jossa on jopa kylmä kesäkuussa. Ei kiitos, koleutta täällä on kyllä ihan riittämiin!

Itse tekisi mieli matkustaa Afrikkaan, jonnekin tosi erilaiseen ja kiinnostavaan paikkaan. Esimerkiksi Addis Abebaan! Poikaystävä torppaa idean ja sanoo, että siellä on kesällä ihan liian kuuma. Hän saattaa olla oikeassa. Vaikka lämpöä rakastankin, niin rajansa kaikella.

Viime kesänä olimme saarihyppelemässä Kreikassa. Se oli ihanaa, mutta nyt kaipaan jotakin eksoottisempaa, pois Euroopasta... Mutta minne, kas siinä – erittäin positiivinen – pulma!

No, onneksi matkasta unelmoiminen on ainakin yhtä tärkeä osa elämystä kuin itse matka.

Ideoita, minne jännittävään paikkaan kannattaisi kesällä matkustaa?

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Matkatunnelmia Marokosta

Käytiin joululomalla Marokossa, ja vihdoinkin sain kuvat siirrettyä kamerasta koneelle. Yksi niistä asioista, jotka jäävät roikkumaan jollei niitä tee heti... Nyt matkasta on vierähtänyt reilu kuukausi, joten sainpahan mukavan muisteluhetken keskelle superharmaata sunnuntaita.

Marokkoa matkakohteena voin suositella monestakin syystä. Tärkeimpänä ehkä, että keskitalvella se on läheisin (edullinen!) kohde, jonne suomalainen voi paeta ikuista pimeyttä. Jolleivät Kanariansaaret innosta.

Marokosta löytyy rantaa, vaeltelua vehreillä vuorilla sekä sopiva annos Saharan autiomaata, kameleita ja eksotiikkaa.

Ei ihme, että Marokosta on kehkeytymässä trendikäs matkakohde, ainakin kavereiden Facebook-päivitysten perusteella...

Reilun viikon aikana ehdimme käydä Tangerissa, Rabatissa, Casablancassa ja Marrakeshissa. Tässä sekalainen valikoima otoksia & selityksiä matkan varrelta.



Historiallisia rakennuksia Rabatissa. Hassan-kuninkaan torni ja mausoleumi... sekä turisteja persoonallisine poseerauksineen.



Rabat on satamakaupunki – Välimeren aallot olivat aikas vaikuttavat!

Rabatin valtava hautausmaa meren rannalla. Ei hullummat oltavat edesmenneillä.


Rabat(kin) modernisoituu kovaa vauhtia, ainakin poikaystävän mukaan joka oli asunut maassa vuoden liki kymmenen vuotta sitten. Kaupungissa toimii nykyään mm. moderni raitiovaunu.


Nyt ollaankin jo Casablancassa, jossa nähtiin komeita graffiteja! Ylläolevan maalauksen esikuva taitaa köpötellä vieressä – hauska sattuma!

Ja valtavia basaareja, jotka muistuttivat erehdyttävästi toisiaan kaupungista toiseen, allaoleva taisi olla Casablancasta...



Casablancan upea moskeija meren rannalla. Osuimme paikalle täydelliseen aikaan ihailemaan auringonlaskua.


... matka jatkui Casablancasta Marrakeshiin, jossa vietimme uudenvuoden. Tosin islamin kalenterissa uusi vuosi on eri aikaan, joten isoa biletystä emme kohdanneet. Lähinnä turistit kohottivat (limukka)maljan alkavalle vuodelle. Alkoholia kun ei Marokossa juurikaan juoda – ainakaan kaduilla.

Vuosi vaihtui kuitenkin upeasta Afrikan isoimmalla aukiolla – etanoita maistellen. Tyypillistä herkkua siellä.

Matkan ainoa kurja juttu sattui muuten junassa Casablancasta Marrakeshiin, kun poikaystävän kännykkä varastettiin erittäin taitavasti hänen taskustaan junan tungoksen keskellä. Aargs! Eli tavaroistaan kannattaa pitää Marokossa erittäin hyvää huolta.



Minttuteetä joimme Marokossa valtavia määriä, ja hyvää oli! Varsinkin, kun teen sekaan heitetään käsittämätön määrä sokeria. Teen juominen on Marokossa hieno seremonia, joka voi jatkua tuntikaupalla. Yleensä vieraille tarjotaan kolme kierrosta teetä. Teestä saa myös hankittua hyvän sokerihumalan, kun alkoholia ei ole tarjolla. Hehheh.

Myös marokkolainen ruoka oli hyvää, tyypillisiä ruokalajeja tagine ja tietenkin couscous. Rakastuin euron maksaviin panache-smoothieihin, johon sekoitettiin muun muassa banaania, mansikkaa, avokadoa ja ihanaa tuoretta appelsiinimehua. Samoin ihastuin basaareissa myytäviin satoihin mausteisiin ja kuiviin hedelmiin. Esimerkiksi taateleita löytyi kymmeniä eri laatuja!


Tangerissa ja Marrakeshissa yövyimme riad-majataloissa, vanhoissa upeissa marokkolaisissa taloissa, joista on tehty hotelleja. Suosittelen! Näitä upeuksia löytyy joka kaupungista, eivätkä ne ole kovin kalliita.

Marokkolainen sisustustyyli on tällä hetkellä yksi maailman tykätyimmistä ja suosituimmista. Ei syyttä. Tyyliin kuuluvat geometriset muodot ja kuviot, islamilainen kalligrafia, kirkkaat värit sekä tummat ja raskaat puuhuonekalut. Tykkään!

Mekin ostimme basaarista värikkään lasilyhdyn eteisen pöydälle. Olisin ostanut paljon muutakin, onneksi matkatavararajoitukset tulivat äkkiä vastaan... ainakin nyt lyhty tuo pikku palan Marokkoa harmaaseen Helsinkiin.