perjantai 24. tammikuuta 2014

Ihme pop-up ihottuma suun ympärillä



Viime aikoina olen kärsinyt säännöllisen epäsäännöllisestä oudosta oireesta. Noin kerran viikossa (vaikka toisinaan voi sitten mennä kuukausikin ilman) suun ympärille ja leukaan nousee kuumottava punoitus, joka laskee itsekseen noin 10 minuutissa.

Tämä tapahtuu aina aamuisin. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mistä moinen johtuu. Olen kokeillut eri (luomu)naamarasvoja ja puhdistusaineita ja vaihdellut meikkejä ja ollut meikittä – tuloksetta!


Yleensä toistan joka aamu täysin samat rutiinit, mutta ihottuma tulee silloin kun sitä huvittaa. Tarkka ajankohta vaihtelee: joskus ennen meikkaamista ja toisinaan sen jälkeen, ennen tai jälkeen aamupalan ja suihkun jne. Aargs, jotain rotia, hei!

Tällä viikolla ihottumaa on pukannut pintaan poikkeuksellisesti jo kahtena peräkkäisenä päivänä, viimeksi tänä aamuna, joten päätin tarttua Googleen ja etsiä ihan itse pätevän diagnoosin (sori lääkärit!). Ei ihan helppo tehtävä, kun ei tiedä mitä googlettaa...

Katseltuani ihan liikaa karseita kuvia eri ihottumista oma versioni alkoi hahmottua: tämän täytyy olla perioral dermatitis eli suunympärysihottuma. Eipä ole hienostelevalla nimellä pilattu vaiva.

Varma en silti ole diagnoosistani. Käsittääkseni suunympärysihottuma ei noin vain ilmesty ja häviä, se on pysyvämpää laatua. Olenkin kuvitellut tähän asti, että vaiva on puhtaasti allerginen reaktio ties mitä kohtaan.


No, ennen kuin saan parempaa tietoa, aion roikkua ainakin hetken luulossa että tämä on suunympärysihottumaa.

Terveyskirjasto kertoo, että vaivaa on eniten 25–50-vuotiailla naisilla. Kuulun siis (laajaan) kohderyhmään.

Lisäksi todetaan, että vaivaa on pidetty milloin ehkäisytablettien, milloin kortisonivoiteiden tai kosmetiikan aiheuttamana, mutta ne ilmeisesti vain laukaisevat taudin eivätkä aiheuta sitä yksin ilman muita tekijöitä. Jokin nykyajan altiste on ilmeisesti oireilun takana, sillä perioraalidermatiittia on ollut vasta 1950-luvulta lähtien. Yhdeksi tekijäksi on esitetty ehkäisypillereitä.

Hmm. Ihottuma alkoi ilmestyä paljon entistä useammin, kun jätin ehkäisypillerit pois vuoden alussa. Lisää tästä Hei hei e-pillerit -postauksessa. Voivatko hormonit aiheuttaa tällaista?

Ehkä kyseessä tosiaan on "jokin nykyajan altiste", yksi tuhansista elimistöämme ja ihoamme kohtaavista kemikaaleista. Joskus lääkäri totesi nokkosihottumaani, että luultavasti sen syy ei ikinä selviä. 

En tosin tiedä, kannattaako tätä uusinta vaivaa mennä näyttämään lääkärille – kun ei ole mitään näytettävää, paitsi muutaman minuutin ajan "silloin tällöin". Pitää varmaan kaivaa kamera esiin seuraavan kerran.
Moni suosittelee hoidoksi sinkkiä ja omenaviinietikkaa. Sinkkiä syön säännöllisesti muutenkin.

Monia kuitenkin tämä ihottuma näyttää vaivaavan. Keskustelua ja vertaistukea löytyy mm. Vaatetellen-blogista Lilyn bloggaajan Saara Sarvaksen Rutto naamassain -postauksesta.

Onko muilla kokemuksia vastaavasta – ja vinkkejä, mitä tehdä? Kiitollisena otan vastaan!













keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kaksi islantilaista, hyvää olo edistävää ystävää

Olen ihastunut kahteen islantilaiseen. Ikinä en ole Islannissa käynyt, mutta jos maasta tulee näin paljon hyvää ja kaunista, niin kovasti mieleni tekisi vierailla mystisessä geysirien, ikuisen jään ja pienten piirien maassa. Saa nähdä, nyt sinne taitaa saada halvempiakin lentoja, kun oli talouskriisi tässä välissä...

Uudet islantilaiset ihastukseni ovat tässä.

Ykkösenä upouusi, punainen, superlämmin 66North-talvitakki! Aijai, kun olin onnellinen saadessani pari päivää sitten paketin Partioaitasta, josta olin takin tilannut.

Olen kuukausia etsinyt aidosti lämmintä, veden- ja tuulenkestävää talvitakkia ripauksella persoonallista otetta. Perehtynyt erityismateriaaleihin, vesipilareihin ja ties mihin systeemeihin, joista en ollut ennen kuullutkaan. Mitään överikallista Canada Goosea en halunnut, en maksaisi yhdestä takista yli 500 euroa (!) Huh. Onneksi ystäväni oli alessa, ja kaupan päälle sain sen kotiovelle kiikutettuna.

Tässä ja nyt juhlallisesti päätän, että ostan tästä lähin (mieluiten) pohjoismaisia talvivaatteita – ei sitä etelässä ymmärretä näiden äärimmäisten olojen päälle. Islannissa jos missä kyllä, ja North66-takit onkin suunniteltu varta vasten Islannin rankkaan ilmastoon ja hyytäviin merituuliin.

North66:n vanhat valokuvat kalastajista takit päällään tehosivat minuun. Lisäksi yritys on tehnyt takkeja jo vuodesta 1926, joten jotain on täytynyt mennä putkeen.

Parin päivän kokemuksella rakastan takkiani, ja poikaystävän hämmästykseksi teen tikusta asiaa (yleensä olen vilukissa) ja lähden hymy naamalla lähi-Alepaan maito-ostoksille.

Meitsin "asukuva", heh. Napattu iPhonella ankeahkossa sähkövalossa. Taustaakin olisi tietty voinut miettiä ja heivata rojuja pois... Mutta hei, pääosassahan on tuo punertava juttu kuvan keskellä. ;)
Toinen ihastukseni on islantilainen rahka Skyr  – maustamaton versio. Olen pari kertaa ostanut skyriä välipalaksi, mutta maustetut versiot ovat makuuni liian makeita. Lisäksi osassa on käytetty aspartaamia, yök! Ironista, että mainonnassa korostetaan tuotteen luonnonmukaisuutta.

Skyrillä oli iso osasto viime viikonlopun Matkamessuilla, jossa innokas yleisö pääsi maistelemaan eri vaihtoehtoja, Kaikki niistä eivät ole vielä edes tulleet myyntiin Suomessa. Näemmä yritys pyrkii laajentamaan markkinoitaan täällä.
                           

Skyr mainostaa itseään "maitotuotteena, jossa on paljon proteiinia, vähän rasvaa ja samettinen maku. Se ei ole jogurttia eikä rahkaa. Skyr sisältää paljon proteiinia, koska sen valmistamiseen käytetään yli kolme kertaa enemmän maitoa kuin jogurtin valmistukseen. Rasvattomuus taas johtuu siitä, että Skyr tehdään kuoritusta eli lähes rasvattomasta maidosta. Skyrin valmistuksessa käytetään aktiivista maitohappobakteerikantaa, joka tekee Skyristä pehmeän makuisen."

Perusrahkaan verrattuna maku on jotenkin vahvempi, täyteläisempi ja kielituntuma samettisempi.

Ihastuin messuilla maustamattomaan skyr-versioon, jota myytiin kaksi 500 gramman purkkia 5 eurolla. Tartuin tarjoukseen, ja nautiskelen nyt skyriä banaanin, marjojen ja hamppuproteiinin kanssa. En tiedä saako tätä versiota vielä peruskaupoista.

No juu, kaikesta huolimatta aion silti jatkossa ostaa pääasiassa perinteistä suomalaista rahkaa. Suomen talous rahkalla nousuun jne.!

Millaisia kokemuksia teillä on proteiinipitoisista rahkoista – tai lämpimistä talvitakeista? Tulipa taas yhtenäinen kokonaisuus tästä postauksesta, jepjep.

Öitä, maailma! Loppuun vielä tunnelmakuva Islannista. Vain hivenen photoshopattu sellainen...

Kuva: themostbeautifulwaterfalls.org





tiistai 21. tammikuuta 2014

Miten siivoaminen onnistuu - äsken testatut vinkit!

Eilen totesin blogissa, ettei olla "vähään aikaan" siivottu ja pölyä alkaa olla jo sen verran että hävettää eikä henkikään taida kulkea ihan normaalisti. Pakko oli siis tarttua rättiin (minä) ja imuriin (poikaystävä), sillä itse inhoan imuroimista.


No, simsalabim! Nyt koti on puhdas ja löhöän hymyssäsuin sohvalla. Miten tämä kaikki on mahdollista?! Miten saimme siivottua kodin rankan tiistaisen työpäivän päätteeksi? Kaiken huipuksi ehdin vetäistä työpäivän päälle tunnin cardio-treenin Savatessa.

Tiistai-iltaisen superpikatehosiivouksen resepti on seuraava:

1) Kun saavut kotiin, älä istu alas tai tee yhtään mitään, älä varsinkaan heittäydy sohvalle hetkeksi, vaan avaa tietokone ja pistä äkkiä mahdollisimman reipastempoista musiikkia soimaan – täysillä!

Tänään toimi Adele, jonka biisit eivät ehkä ole reippaimmasta päästä, mutta monet remixit ovat. Set Fire To The Rain taisi soida parikymmentä kertaa siivousrupeamamme aikana.

Hauskinta oli, että intouduimme vetäisemään oikein kunnon tanssisessiot poikaystävän saapuessa kotiin. Hän pisti jopa diskovalot välkkymään läppärin ruudulta ja totesi, että jos siivoaminen on näin hauskaa, niin hän alkaa tehdä sitä joka päivä. No juu...


2) Muista nesteytys (tässä vaiheessa mielellään vettä) sekä välipalat. Itse napsin siivoamisen välissä pähkinöitä ja siemeniä suuresta purkistani sekä raakasuklaata. Energiaa, nam. Itseään kannattaa palkita esim. niin, että kun kylppäri on siivottu niin saa herkkupalan. Tiskikoneen tyhjentämisen jälkeen toisen. Jne. Aika koiramaisiahan me ihmiset olemme.

3) Pidä positiivinen vire päällä, vaikka väkisin, ja tempo kovana. Älä pysähdy. Jos siivoamisessa pitää herkkupalan nielaisemista pidemmän tauon, niin homma tuppaa jäädä siihen. Ainakin itselläni.


4) Pidä lopputulos kirkkaana mielessäsi. Muista, kuinka ihanaa on kun kotona on puhdasta, siistiä, kaunista. Kuinka ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin... Muista tämä etenkin, kun on aika pestä vessanpönttö.

5) Palkitse itsesi. Kun kaikki on valmista, istu sohvalle ja katsele ympärillesi taputellen itseäsi selkään (ja nauttien kylmä olut, jos sellainen maistuu). Täällä kyllä maistuu. Kylmä Corona, ah!

Heh, näillä ohjeilla voisi itse asiassa hoitua vaativa homma jos toinenkin... Eikun siivousintoa kaikille kohtalontovereille!

               

maanantai 20. tammikuuta 2014

Poikaystävän outo iltapala – migas de pan

Jälleen yksi maanantai onnellisesti takanapäin, ja vaikka päivässä oli kaikki katastrofin ainekset (tietotekninen oikosulku kun saavuin aamulla toimistolle ja ihan liikaa tehtävää) niin siitä kehkeytyikin aika hyvä. Sinnikkäästi vaan hymyä huuleen ja huulta purren, niin pahinkin päivä muuttaa suuntaansa iloa kohti.

Töiden jälkeen kävin Sandbell-treenissä. Kuten opettaja totesi, "tänään vedetään sen verran rankka treeni, että jokainen varmasti edistyy omassa segmentissään". Heh. Nyt edistys tuntuu joka lihaksessa, mutta olo on tietenkin mahtava.

Katsoin juuri kelloa, joka on kymmenen. Hullua, mihin illat katoavat!

Meidän taloudessa ei näinä päivinä vaan ole aikaa esimerkiksi siivoamiseen. Viikonloppuna päästiin lähelle, kun poikaystävä kiskoi imurin ulos komerosta. No, siinä se nökötti hylättynä keskellä olohuonetta iltaan asti, kunnes hän työnsi sen takaisin. "Imuroin huomenna." Siis tänään. No ei tainnut tapahtua...

Mutta asiaan. Illan huipensi äsken poikaystävän mielenkiintoinen kokkausviritelmä, joka sai inspiraationsa eilisestä, korpuksi kuivuneesta patongista.

Tämän espanjalaisen erikoisuuden nimi on migas de pan eli leivänpalat. Asuessani Espanjassa sitä nautittiin erilaisissa muodoissa.

Kyse on "köyhän miehen ruoasta", jota Espanjan paimentolaiset ennen vanhaan nauttivat yksinäisyyydessään kuivilla aroilla, kaukana tuoreista raaka-aineista. Migas keksittiin vaatimattomissa oloissa. Perustana ovat kuivuneet leivänpalaset, jotka kostutetaan vedellä ja kuumennetaan oliiviöljyssä valkosipulin kanssa. Perinteisesti mukaan lisätään chorizoa, kuten poikaystävä teki, sekä vihreää paprikaa – jota emme taaskaan löytäneet suomalaisesta ruokakaupasta. Vaikka tällä kertaa kävimme oikein Ruoholahden Citymarketissa asti iltakävelyllä...

Annoksen kruunaavat appelsiininlohkot – itsestäni aika outo yhdistelmä, mutta kuulemma makea hedelmä raikastaa ja virkistää kivasti muuten tuhtia kokonaisuutta.

Jos joku haluaa kokeilla ja kaapissa makaa kuivunutta leipää niin muun muassa Spanishfood-sivustolta löytyy resepti englanniksi. 

Bon appetit!




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Viikonloppu Matkamessuilla – töissä, kuinkas muuten

Olen viettänyt viikonlopun hommissa Matkamessuilla. Tällä kertaa en päivätyön vuoksi vaan auttelin yhden tuttavan yhdistyksessä. Erittäin hauskaa oli, varsinkin kun sain mennä "valmiisen pöytään" ja keskittyä hymyilemiseen (nyt tosin on naama krampissa) ja mukavien juttelemiseen messuvieraiden kanssa.


Vertaisin messuesittelijän hommaa jollakin tasolla mindfulnessiin – sitä on kerrankin tilanteessa läsnä ja keskittyy ihmiseen, ei mihinkään muuhun. Lisäksi hommasta tulee hyvä mieli.

Samalla messuesittely vie kaikki voimat, illalla ei hymyä enää irronnut eikä juuri juttuakaan. Nyt sunnuntai-iltana ei todellakaan ole virkeä olo uutta viikkoa varten. Toisaalta eipä sellainen ole ikinä, eli tällä mennään...

Matkamessuilla aloin tosin miettiä koko tämän valtavan tapahtuman mielekkyyttä ja järkeä. Miksi ihmiset maksavat 16 euroa (opiskelijat 10 euroa) siitä, että pääsevät katselemaan ja mahdollisesti ostamaan jotakin? Harvoin paikan päältä saa mitään, mitä ei netistä löytäisi. Kävijöitä oli kuitenkin yli 50 000!! En ihan voi ymmärtää, mutta tietty hyvähän asia se on meidän näytteilleasettajien kannalta että porukkaa ja kiinnostusta riittää.

Tosin tänä vuonna havaitsimme taantuman merkkejä messuilla. Osastoja oli vähemmän, välissä oli tyhjiä paikkoja ja kaiken kaikkiaan osastot näyttivät jotenkin vaatimattomammilta. Tosin oma kiertely messuilla keskittyi... karjalanpiirakoihin!

Ruokaosasto näyttää senkun laajenevan. Ehkä ihmiset ostavat näinä tiukkoina aikoina Karibian matkan sijaan karjalanpiirakoita? Aivan herkullisiahan ne ovat, paistettu paikan päällä ja kunnolla voisulalla voideltu... Vaikka yritän elellä vähähiilarisella ruokavaliolla niin karjiksien suhteen teen iloisesti poikkeuksen.

Tulipa tästä asiapitoinen teksti, ehheh. Aivotoiminta ei nyt riitä syvempään maailman pohdintaan. Sukellan sohvan syövereihin, adiós ja reippaampaa huomista odotellessa!




lauantai 18. tammikuuta 2014

Hei hei e-pillerit, iäksi!

Nyt minäkin tein sen, nimittäin lopetin e-pillereiden napsimisen 10 vuoden jälkeen! Viikko ilman pillereitä, ja nyt olo on mitä mainioin. Oikeastaan aivan huikea. Tuntuu, että olen löytämässä oman todellisen itseni, ihan liian pitkästä aikaa.


Olen pari viime kuukautta kaivanut tietoa e-pillereiden käytöstä ja niiden lopettamisesta, kypsytellyt isoa päätöstäni. 

Olen jutellut asiasta poikaystävän kanssa, varmaan kyllästymiseen asti... Onneksi poikaystävä(kin) oli vahvasti sitä mieltä, että heitä ihmeessä hormonit mäkeen, kyllä ehkäisyyn löytyy monia muitakin keinoja. 

Päätös vahvistui joka kerta, kun googletin "e-pillereiden lopettaminen" ja luin kymmenistä blogeista, keskustelupalstoilta ja oikeastaan mistä vain, missä joukko naisia pääsee vapaasti keskustelemaan aiheesta, että e-pillereiden lopettaminen oli ollut loistava päätös.

Joillakin lopettamisen jälkeen iho kukkii ja hiukset putoilevat, itselläni tapahtui tuo ensimmäinen. Onneksi ei vakavasti, mutta tyypille jolla ei edes teininä ollut kuin pari hassua finniä naamassa, tuntui oudolta että yhtäkkiä suun ympärillä kukoisti. "Sulla on finnejä!", äitinikin huomautti kun näimme pitkästä aikaa. 

Mutta nyt kaikki on ok ja iho rauhoittunut. Itse asiassa finnit ilmestyivät pahimmin, kun viime kesänä unohdin käydä uusimassa e-pillerireseptin gynekologilla ja elin pari kuukautta ilman jokailtaista pikku hormonipläjäystä. 

Silloin päätökseni pillereiden lopettamisesta taisi alun perin syntyä – kunnes gynekologi-setä (kuten kaikki aiemmatkin gynekologini) vakuutti, että minun kannattaa napsia pillereitä edelleen. Hän myös vakuutti, että kun joskus lopetin pillerit niin hormonikierto palaa normaaliksi saman tien.

HAHHAH!

Ei sitten palannut. Sain kokea sen, kun en aloittanut gyneltä saamiani pillereitä heti vaan päätin odottaa seuraaviin kuukautisiin – pari kuukautta meni ilman tipan tippaa. Sitten kyllästyin ja aloitin pillerit eräänä kauniina päivänä, koska edessäni oli ulkomaanmatka primitiviisiin oloihin, enkä todellakaan halunnut menkkojen alkavan siellä.

Hyi minua, kun hormoneilla noin leikin, mutta nyt se kaikki on ohi! Heitin symbolisesti paketin viimeisen liuskan menemään ja vakuutin, etten moiselle enää kehoani alista!

Pari viikkoa on tosiaan mennyt ja olo on erinomainen. Elämä maistuu paremmalta, kuten seksikin, ja jotenkin on kaiken aikaa positiivisempi ja tasapainoisempi olo kuin aikaisemmin. Ei niin, että olisin kärsinyt masennuksesta tms. mutta selittämättömät alakulon kohtaukset tai raivonpuuskat hävisivät pillereiden myötä. 

Nyt jännittää, koska seuraavat kuukautiset alkavat. Vai alkavatko?! Kolmen viikon päästä pitäisi tapahtua jotakin. Olen yrittänyt panostaa terveellisiin elämäntapoihin ja hormonitasapainoa edistävään ruokavalioon, jossa ei sinänsä ole mitään "uutta": hyvää proteiinia ja paljon kalaa, runsaasti hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia, hyviä rasvoja, pitkäkestoisia hiilareita jne. Toivotaan parasta.

E-pillereiden lopettaminen taitaa olla oikea buumi, kuten Mona's Daily Style -blogissakin todetaan. Hyvä niin.


Itselläni on vähän huijattu olo. Kymmenen vuotta uskoin sokeasti lääkäreitä, enkä esim. kavereita joista osalla oli mennyt vuosikin ennen kuin hormonitoiminta palasi normaaliksi pillereiden jälkeen ja kuukautiset alkoivat. Joka kerta käydessäni gynekologilla kyselin vaihtoehtoisista ehkäisymuodoista, mutta aina he lykkäsivät minulle uuden Meliane-reseptin käteen ja sanoivat, ettei kannata harkita muuta. Mitä hittoa?!

No, toivottavasti parempi myöhään kuin...

Olisi kiinnostavaa kuulla onko joku muu tehnyt uudenvuodenlupauksena saman päätöksen, ja miltä olo on sen jälkeen tuntunut?












tiistai 14. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupauksia – parempi myöhään kuin...

Back to blog!

Huh, yli kuukausi on näemmä vilahtanut sitten viime postauksen. Kiirettä pitänyt joulun ajan ja sen jälkeen... ja sitä ennen. No, parempi niin. Ei ehtinyt ajatella sitä pussipimeyttä, jonne meidät suomalaisparat on jälleen kerran upotettu.

Suurena auringon ystävänä en edelleen voi käsittää, mikä on ajanut esi-isäparkamme tänne pohjolan perukoille. Onneksi menemme jo valoa kohti, (ihan liian) hitaasti mutta varmasti.

Kerron myöhemmin ihanasta joululomamatkastamme Marokkoon ja Länsi-Saharaan, mutta ensin tärkeimmät eli uudenvuodenlupaukset. Tadaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Onhan tässä vielä vuotta jäljellä lupausten toimeenpanoon.

Teen joka vuosi uudenvuodenlupauksia, jotka toteutuvat vaihtelevasti. Yleensä lupaukset ovat sopivan yleisiä elämänparannusohjeistuksia, joiden pelkkä ääneen sanominenkin ja ylös kirjoittaminen tekee ihmisille hyvää. Näin uskon. :)


Tänä vuonna lupaan ainakin:


1. Nähdä enemmän kavereita oikeasti, ja olla tapaamisissamme läsnä joka solulla. Kauhistuttavaa, kuinka pitkään saattaa mennä, ettei "ole aikaa" nähdä rakkaita ihmisiä, joiden seura tekee aina hyvää. Nyt prioriteetit kohdilleen! Tämän kohtaan kuuluu tietenkin myös perhe ja poikaystävä. Ihmiset ovat parasta, mitä meillä on!

2. Siivota kaikki kodin nurkat ja uskaltaa luopua turhasta tavarasta, etenkin vaatteista! Uskomatonta, kuinka paljon niitä on kertynyt, kuinka vähän suurinta osaa niistä käytän ja millaista tahtia siitä huolimatta ostan uusia vaatteita. Nykyään satsaan laatuun (=ostan kalliimpaa), mikä on hyvä ympäristön kannalta mutta erittäin huono homma kukkaroni kannalta.

Mistä päästäänkin seuraavaan lupaukseen:

3. Alan tarkkailla rahankulutustani. Käyn säännöllisissä töissä, ja palkka on pysynyt vuosia suht samana. Tajusin, etten ole koskaan kunnolla laskenut paljonko minulta kuluu kuukaudessa rahaa ja mihin. Tässä olisi paljon järkevöittämistä. Poikaystävä lupasi jopa tehdä minulle excelin tilinpitoa varten, itse kun en ole taulukoiden ylin ystävä.


4. Keskityn niihin asioihin, joita oikeasti haluan elämässä tehdä. Kulutan ihan liian paljon aikaa, tyyliin kaikki illat, katsoen moskaa telkkarista ja hengaillen netissä vailla päämäärää. Ei, ei ja ei! Aivojen tyhjentämiseen täytyy löytyä muitakin tapoja. Tärkeimpänä tavoitteenani on ottaa omaa aikaa ja kirjoittaa. Ihan omia tarinoita, vaikka lyijykynällä ruutuvihkoon, jos tyhjä word-dokumentti alkaa ahdistaa...

5. Alan laittaa enemmän superterveellistä ruokaa, ja roudata sitä myös työpaikalle evääksi! Alakerran ruokalan taso kun ei aina nappaa. Sitä paitsi tämä liittyy suoraan lupaukseen numero 3.

6. Hankin hauikset tai ainakin jonkinlaiset minilihakset käsivarsiini. Toivottavasti jo kesäksi, joka on ainoa hetki niitä esitellä kaikelle kansalle. Aktiivista nyrkkeilyä luvassa siis.

Muuta? Eiköhän se ollut tässä. Lupailen varmasti vielä jotain lisää, muttei pidä liioitella. Aloitan lupausten täyttämisen lukemalla netistä saman tien jotakin sivistävää ja vaihtamalla kanavan Yle Areenaan.

Heti kun saan tämän blogin tehtyä ja Suomen huippumalli loppuu...

Hyvää iltaa teille kaikille, olkaamme armollisia itsellemme! Ja tehkäämme silti hyviä lupauksia!

Mitä te lupasitte?