Apua, en osaa rentoutua!

Takana on hektinen viikko, edessä (suht) vapaa viikonloppu. Tätä hetkeä olen odottanut koko viikon, mutta juuri nyt vapaa-aika onkin yllättävän vaikea pala purtavaksi. Jarruttaminen sadasta nollaan ei onnistu käden käänteessä.

Varsinkaan, jos ulkona sataa räntää, poikaystävä linnoittautuu työhuoneeseen opiskelemaan ja villakoirat vipeltävät ympäri asuntoa. Kiireen keskellä ei onneksi huomannut, millainen sotku täällä vallitsee!

Heräsin seitsemältä, pyyhin pölyt koko asunnosta, täytin astian- ja pyykinpesukoneen, maksoin laskuja, vastasin rästimeileihin, siivosin papereita. Siinä sivussa kuuntelin myös pari luentotallennetta palvelujen markkinointia ja lisäsin vuokra-asuntoilmoituksen Oikotielle, koska ihana vanha kotini kaipaa jälleen uusia asukkaita. Ja niin edelleen. Huh!

Lisäksi olen nyt pari tuntia pähkäillyt, kiiruhtaako vielä ennen klo 15 hierojatapaamista nyrkkeilytunnille, vai uskaltautuako jopa lenkille tuonne märkään maailmaan... Vai pitäisikö sittenkin vaan venytellä kotona. Nettihän on täynnä videoita sitä varten.

Ei mutta oikeastaan pitäisi opiskella lisää markkinointia. On kolme paksua kirjaa lukematta ja kaksi tenttiä tulossa ihan liian pian.

Eikun sittenkin pitäisi pestä kylppäri ja vessa... ja käydä suihkussakin. Ja keittiön kaappien sisältö olisi myös korkea aika inventoida. Saati sitten jääkaapin...

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä... apua!

Kertokaa te viisaammat, kuinka on mahdollista rentoutua ja olla tekemättä mitään – tai tehdä vain kivoja juttuja – tässä niin keskeneräisessä maailmassa?!

Pahan päivän pelastajat: yrttejä Ameriikasta, saunaa ja Coronaa

Huh. En mielestäni stressaannu helposti, mutta huomaan että minua turhauttavat ja vaivaavat pahasti sellaiset asiat ja projektit, joihin oma vaikutusvaltani on hyvin rajallinen. Haluan olla kontrollissa ja tilanteen tasalla. Ikävä kyllä viime päivinä on vaan pitänyt luottaa, että tietyt asiat hoidetaan. Ja kuten yleensä, ne eivät ole menneet "ihan putkeen".

Ainakin viime päivinä fiilikseni on ollut kuin suomalaisen Oscar-ehdokaslyhytelokuvan päähenkilöllä: pitääkö mun kaikki hoitaa?!

Onneksi tänään saatiin yksi iso proggis töissä hyvään vaiheeseen. Kun vihdoin pääsin ulos aurinkoon tajusin, että kevät on saapunut Suomeen puurtamiseni aikana – ja että niskat ovat ihan jumissa.

Tämän tosin tiesi hierojani jo maanantaina. Ihmetteli varmaan, miten voin olla joka hierontakerran jälkeen aina vaan huonommassa jamassa. No, onneksi löysin pari kuukautta sitten tämän uuden hierojan, joka on loistava! Ja joka saa aimo osan palkastani. Lauantaina uudestaan...

Onneksi tämä(kin) päivä lähti nousuun muutamin kotikonstein.

1. Elämäni ensimmäinen iHerb-tilaus saapui, vihdoinkin! Tilaus oli jumittanut aika monta päivää tullissa, ja jouduin jopa maksamaan 10 euroa ekstraa. Ei ihme, kun katsoo mitä kaikkea tilasin...

Nyt täytyy vaan hillitä itsensä, eikä napsia koko yrtti- ja vitamiinirepertuaaria kerralla, ehheh. Kerron myöhemmin tarkemmin, mitä kaikkea tilasin ja miksi. Kaikki sai alkunsa hormoneista, mistä lisää tässä postauksessa.

2. Juoksulenkki – kevään ensimmäinen ja lyhyt (koska DHL-toimitusmies soitti kesken lenkin, että ylläoleva paketti olisi tulossa...). Silti – ihanaa!! Harkitsen, pitäisikö jopa ilmoittautua toukokuun Helsinki City Run:iin... minä, joka en yleensä yhtään tykkää juosta joukossa.

3. Sauna ja Corona. Pettämätön yhdistelmä. Muuten on se kumma, miten Corona on parempaa kuin Sol. Ja se toimii kotisohvallakin, paratiisisaaren puutteessa.

Kyllä tämä tästä. Aikaisin nukkumaan ja huomenna uusi, vähempistressinen päivä. Ommm...

Heräteostoksia ja leffoja Tampereella

Olipa ihana viikonloppu Tampereella! Tosin nautimme ensimmäisestä keväisestä viikonlopusta lähinnä istumalla pimeässä salissa. Mutta ei haittaa, Tampereen elokuvajuhlat tarjosivat jälleen kattavan paketin lyhytelokuvia ympäri maailmaa. Lyhytelokuva on muuten ihan loistava konsepti (myös) nykyaikaan, jona ihmisten keskittymiskyky tuppaa olemaan hyvin rajallinen...

Viikonlopun aikana ehdimme lisäksi kokkailla kaikkia jänniä espanjalais-suomalaisia juttuja poikaystävän ja äidin loistotiimillä. Niistä lisää myöhemmin...

Teimme myös perinteisen Tampereen kirpparikierroksen, paitsi että tällä kertaa suuntasimme ihan uusiin paikkoihin perinteisten Bonuskirppiksen ja Radiokirppiksen sijaan. Kävimme Jäähallin "jätti"kirppiksellä, joka osoittautui yllättävän pieneksi ja vaatimattomaksi. No, parempi kuin ei mitään.

Jatkoimme PLT-kirppikselle, josta en ollut ikinä kuullutkaan! Isolta kirppikseltä mukaamme tarttui – täysin yllättäen – allaoleva heräteostos! Eikä mikään pieni sellainen, vaan jämäkkä jalallinen arkku. Ihastuimme molemmat tähän "raflaavan rupsahtaneeseen" ilmestykseen, joka on pintaan maalatun vuosiluvun mukaan syntynyt jo 1827. 

Äsken palasimme takaisin Helsinkiin. Puhdistin paksuhkon pölykerroksen lipaston päältä, joka onneksi mahtui juuri ja juuri sille kaavailemaamme paikkaan telkkarin ja sohvan välissä. 

Lipaston päältä löysi arvoisena paikan myös aiempi heräteostos, poikaystävän Kaivarin Kanuunasta bongaama vanha karttapallo. Tosin iPhonen salamalla hämärässä olkkarissa otettu kuva ei todellakaan tee oikeutta kummallekaan kohteelleen, mutta olemme tyytyväisiä. On se jännä, miten tavara voi joskus ilostuttaa ihmistä! Varsinkin tällainen kirpputorilta hankittu löytö. 

Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, millainen sen tarina on. Kuulemma arkku on tuotu aikoinaa Ruotsista. Tervetuloa Kamppiin! :)

Huh, mutta nyt väsymys vie voiton ja ajatus uudesta kiireisestä työviikosta hieman ahdistaa, joten keskityn hetkeksi telkkarimössöön ja sitten nukkumaan  – sekä unelmoimaan, miten arjesta voisi tehdä jotenkin jännittävämpää... Hyvää yötä kaikille!

Proteiinia ja propagandaa

Viime aikoina metron käytäviä ja ratikkapysäkkejä ovat peittäneet Elan siloiset (ei itseeni vetoavat) kasvot + rahkapurkki. Joka kerta pähkäilen, miten ihmeessä tyyppi liittyy mansikka-sitruumelissarahkaan?!

No, eipä sitä ennenkään ole julkkis mainostamaansa tuotteeseen liittynyt enkä epäile, etteikö myös tämä julkkisvalinta olisi tarkkaan harkittu tuotteen kohderyhmään vetoamaan...

Näemmä toisto kuitenkin tehoaa myös itseeni. Tänään meinasin jo melkein antautua mainonnan vietäväksi, kun hortoilin rankan nyrkkeilytunnin jälkeen nälissäni Kurvin S-marketissa.

Kyseiset Arlan makurahkat oli sijoiteltu houkuttelevasti keskelle käytävää, ja ne oli oikein pantu tarjoukseen 1,45 € / purkki. No ei kyllä kovin halpa hinta yhdestä purkista rahkaa, vaikka maku olisi ollut juurikin sitä mansikka-sitruunamelissaa.

Väsyneenä ja nälkäisenä, kuinkas muutenkaan, aloin tutkailla tarkemmin myymälän rahkatuotteita. Danone proteiinijuomaa! Valion profeeliä! Jne. jne. Proteiini se on, mikä nykynaisen ja miehen tiellä pitää – paitsi sen yhden mummon, joka yksi päivä totesi Stockan rahkamaistattajalle, että minä vihaan proteiinin makua. Heh.

Pika-rahka-analyysilla tajusin, että Arlan hehkuttama 20 grammaa proteiinia on ihan normaali määrä rahkassa kuin rahkassa. Esimerkiksi Valion pehmeässä maitorahkassa proteiinia on tuo ihan samat 10 grammaa per 100 grammaa. Siinä on myös vähemmän hiilareita: 4,3 grammaa vs. Arlan 6,5 grammaa.

Luonnonmukaisten tuotteiden ystäväni päädyin tuttuun maustamattomaan rahkaan – johon voi vaikka lisätä pakastemarjoja päälle. Lyhyt ainesosavertailu kertoo oleellisen:

• Valion maustamaton rahka: pastöroitu rasvaton maito* ja hapate.

• Arlan mansikka-sitruunamelissa: Rasvaton maitorahka* (pastöroitu rasvaton maito*, hapate), mansikka (4,5%), sokeri, maissitärkkelys, luontainen aromi, väri (aroniatiiviste), sitruunamelissauute, sakeuttamisaine (pektiini), luontainen limearomi, makeutusaine (stevioliglykosidit). *Yliherkkyyttä tai allergiaa aiheuttavat ainesosat.

Lisäksi Valion rahkaa saa 250 gramman purkin noin puolet edullisemmin kuin Arlan 200 gramman purnukan.

Okei, ei liene mikään yllätys tämä, mutta on se vaan kumma miten meille myydään ties mitä tuotteita, jotka eivät oikeasti ole yhtään mitään erityistä tai mullistavaa. Ja kuinka sitä itsekin aina vaan meinaa langeta ties mihin, vaikka pitää itseään kriittisenä kuluttajana – eikä edes tykkää Elasta! :)

PS: Eivät kaikki muutkaan tykkää rahkasta, jolla on jopa oma Twitter-risuaita #arlaprotein. Kriittistä ääntä löytyy mm. Piparinmaailma-blogista.

Nintendo, pikkutytön unelma!

Maanantai ei ole lempipäiväni (kenenköhän olisi), joten olen erityisen iloinen jos maanantaista jostain ihme syystä muodostuukin hyvä päivä. Usein ei tule, mutta tänään oli onni myötä!

Sain töissä tehokkaasti aikaan kaikenlaista kiinnostavaa, ja jopa kampesin itseni päivän päätteeksi rankkaan SandBell-treeniin.

Kävin kaupassa ja suihkussa ja hoidin kaikenlaisia tylsiä byrokraattisia asioita kuten laskunmaksua netissä ja söin. Käsittämätöntä, miten ihmisellä voi olla koko ajan nälkä! Liittyyköhän tämä viime aikojen hormonihäiriöihin (en ole raskaana. ;).

No juu. Illan kohokohta – ainakin poikaystävälle – oli vanha Nintendo Super Mario 3 -pelini, jonka kaivoin esiin vanhempien luona Tampereella viikonloppuna.

Lapsena olin aika haka Nintendossa. Muistan, kuinka hienolta tuntui kun serkkutytön kanssa pääsimme läpi kaikista tasoista!!

Poikaystävä ihmetteli asiaa, koska Nintendo on kuulemma enemmän poikien juttu. Olin yllättynyt kommentista, jollaisia poikaystävä ei yleensä lauo.

Miten niin muka?! En ainakaan muista, että pelaamiseen olisi liittynyt mitään sukupuoli-issueta, kun olin lapsi.

Toisaalta tuntuu, että 1980- ja 90-luvuilla oli yleisesti paljon vapaampaa tyttö- ja poikajuttujen suhteen. Ainakin itseni puettiin ihan mihin väreihin sattuu. Muistan leikkineeni pikkuautoilla ja seikkailleeni yhtä railakkaasti lähimetsissä kuin naapuruston pojat.

Kiitos siitä! Ehkä kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että ajattelen edelleen kykeneväni ihan samoihin asioihin kuin kuka tahansa mies – ammatillisesti tietenkin...

No, täytyy myöntää että tänä iltana peli tuntuu kiinnostavan enemmän poikaystävää. Nytkin hän istuu lattialla jalat ristissä ja pelaa. Boing, boing ja tittidittidii... herttaista. Täytyy varmaan järjestää Nintendo-iltamat ysärityyliin!

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla kolmikymppisillä (naisilla) Nintendo-muistoja lapsuudestaan? :)