keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Exiä katselemassa

Kun on tehnyt töitä ja stressannut koko päivän kaikesta tekemättömästä samalla kun työhuoneen ovelle on kirjaimellisesti muodostunut jono ihmisistä, jotka haluavat jotakin, niin mitäpä sitä ihminen muutakaan voi kello 21.30 kuin avata hyvän Bordeaux 2011 -punkkupullon. Ihan itsekseni.

Äsken meinasi tosin tulla suru puseroon, kun koko päivän olen haaveillut tästä hetkestä ja sitten tajusin, ettei mulla ole yhtään punaviinipulloa varastossa. Miten näin on voinut päästä käymään!?

Ihmissuhteen hyviä puolia on, että kun omat punkut on juotu, voi mennä matkalla olevan poikaystävän varastolle. Miehen henk. koht. varastosta löytyikin kuusi (6!!) punkkupulloa, eikä hän edes tykkää punaviinistä.

Koska rakkaus on jakamista, tiesin mitä tehdä. Olen silti huomaavainen tyttöystävä, sillä tiedustelin whatsappissa, mikä pulloista sopisi juoda... mistä minä tiedän, jos vaikka joukossa on joku supererityinen pullo viime vuosisadalta. No eipä ollut.


Kylläpä nyt pikku Bordeaux maistuu ja ilahduttaa minua parkaa, joka on ihan yksin kotona vain työvuori seuranaan koko tämän ja ensi viikon sillä välin, kun poikaystävä lomailee Espanjassa.

Mitäpä sitä nainen muutakaan voi kuin katsella exiä. Hetken mielijohteesta päätin nimittäin tsekata, mitä exille kuuluu Facebookissa. No, ei niitä nyt niin montaa siellä ole, mutta muutama. Olen edelleen ystävä lähes kaikkien exien (ja jopa joidenkin yhden yön juttujen kanssa, hih) mutta olen piilottanut heidät uutisvirrastani. Joku roti.



Silti aina joskus, ehkä kerran vuodessa, on virkistävää käydä exien sivuilla ja todeta että tyypit, joiden vuoksi olen itkenyt epätoivoisesti yötä päivää, eivät enää herätä minkäänlaista tunnereaktiota.

Korkeintaan tuntee hieman sääliä ja empatiaa sekä vahvan hyvänolon tunteen siitä, ettemme enää ole yhdessä. Samalla totesin, että eipä näytä exille mitään uutta kuuluvan. Enemmän tai vähemmän sinkkuja näyttävät vielä olevan, eikä jälkikasvuakaan ole ilmaantunut.

No mutta, eikun lycka till vaan itse kullekin & hyvää yötä kaikille tasapuolisesti!

Sekä malja meille kaikille, jotka ovat päässeet yli exästään –tai useammasta sellaisesta.

Kippis!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Vanha konsti tepsii v-tutukseen, onneksi

Tänään on ollut yksi niistä päivistä. Täysin ilman mitään ulkoista syytä, päinvastoin, mikään ei vaan napannut. Yhtään.

Nihkeyden kruunasi, että ulkona oli jo aamusta ihan liian täydellinen sää syyskuuksi, joka kutsui nauttimaan eikä pönöttämään toimistossa. Töissä oli kaikenlaista periaatteessa kivaa häppeningiä, mutkun ei vaan napannut.

Itse asiassa tajuan, että kesäloman jälkeen tällaisia epämotivoituneita työpäiviä on ollut jo useampi, mikä on tietty harmi – ja myös oman postauksensa (tai useamman) aihe. Lyhyesti: mieli alkaa kovasti vetää uusiin haasteisiin ja seikkailuihin.

Suomen tilanne on tällä hetkellä hiema näköalaton, joten myös muutto jonnekin lämpimämpään ja rennompaan mestaan kiinnostelee kovasti. Toisaalta: täällä on perhe, ystävät, tuttuus ja turvallisuus, puhdas luonto jne. jne. Valintoja, valintoja...


Tämänpäiväisen nihkeyteni pohjalla olivat kyllä hormonit, kiitos vaan. Se kuuluisa aika kuusta. Itse asiassa meneillään ovat vuosisadan menkat, joista olen silti erittäin iloinen e-pillereiden lopettamisen aiheuttaman hormonaalisen epätasapainon jälkeen.

Tästä superkiinnostavasta – ja ihan liian monia naisia vaivaavasta – ongelmasta kirjoitin mm. postauksessa Miten saada hormonit tasapainoon? Sekä samasta setistä kakkososa.

Heh, näiden postausten jälkeen tietämykseni aiheesta on syventynyt huimasti. Olen viettänyt iltoja pitkiä netissä selaillen vinkkejä hormonien normalisointiin. Nytkin on uusi iHerb-tilaus matkalla kohti Suomea. Täytyykin kirjoittaa pian lisää aiheesta, kolmas kerta toden sanoo. Nyt jylläävät kuukautisetkin ovat täysin napsimieni yrttien ansiota, ainakin uskon näin.



Olipa inhan olon syy mikä tahansa, vanha konsti tepsii: liikunta. Niin se vaan on. Tänään saavuin kotiin ja vaikka olisi ollut hirveästi kaikkea tärkeää tehtävää, vaihdon äkkiä lenkkivaatteet päälle, söin banaanin (vinkki: ainoa ruoka mitä voi nauttia juuri ennen juoksulenkkiä) ja kipitin Ruoholahden ympäri upeassa auringonpaisteessa.


Lenkki ei pituudella huimaa, mutta ajoi asiansa. Oloni parantui huimasti. Kotona vetäisin vielä 50 vatsalihasliikettä ja pikku käsilihastreenin, jota yritän toistaa nyt pari kertaa viikossa. Kuulemma se(kin) riittää. Koska mä vaan niin haluan lihaksikkaat käsivarret! Ja kyllä sieltä jo jotain pilkottaa.... JES!

Nyt sitten röhnötän sohvalla ja harkitsen punaviinipullon avaamista. Koska on tiistai. Koska olen yksin kotona. Koska luonnollisesti olen ansainnut sen.

Kuten me kaikki! Hyvää iltaa! Muistakaa liikkua, edes vähän!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pötköttelyä, vuokralaiskandidaatteja ja tavallista parempi maanantai


Vietin viime viikonlopun Tampereella tekemättä mitään, mikä teki erittäin hyvää. Viime viikot kun ovat olleet tosi kiireisiä. Päivätyötä, friikkuprojekteja sekä vanhan Kallion-kotini vuokralaiset, jotka ilmoittivat muuttavansa muualle. Puff. Uusien vuokralaisten rekrytointi on aina yllättävän rankkaa puuhaa.

Viikonlopun vietin kuitenkin vanhempien luona, nautin upeasta syyssäästä ja lämmöstä (otin jopa bikineissä aurinkoa pihalla!) sekä pitkistä kävelyistä ja yhdestä lyhyestä juoksulenkistäkin Pispalan idyllissä. On se vaan upea paikka!





Kenties parin päivän täyslepo antoi voimaa maanantaihin, joka ei ns. ole lempparipäiväni. Varsinkin, kun vietän tämän viikon yksin kotona poikaystävän lomaillessa Espanjassa. KYLLÄ, olen kateellinen!! No, onneksi täälläkin paistaa aurinko. Ja onhan yksinolo aina välillä ihanaa myös...

Voisin tosin nauttia laatuajasta itseni kanssa enemmän, jos se olisi vapaata aikaa. Töitä nimittäin riittää, ja tänään olin lisäksi lupautunut esittelemään Kallion asuntoa muutamalle kiinnostavalle.

Jos asuntonäyttöön tulevia jännittää, niin vuokranantajaa vasta jännittääkin, ainakin tätä! Millaista porukkaa sieltä lappaa sisään... mitä jos vaikka joku psykopaatti?! Onko kukaan heistä se oikea? Ja mikä tärkeintä: miten ihmeessä muodostaa oikea kuva ihmisestä lyhyen näytön aikana?

Tällä kertaa minulla todellakin kävi tuuri! Yksi ehdokkaista oli supermukava, luotettavan oloinen jne. jne. Sain vahvan fiiliksen, että tässä tämä nyt on. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.

Jäimme asunnolle rupattelemaan niitä näitä opiskelu- ja ulkomailla-asumiskokemuksistamme, kunnes kaverini soitti ja tiedusteli, missä mahdan olla. En ollut tajunnut katsoa kelloa. Päiväni nimittäin kruunasi treffit rakkaan vanhan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt ihan liian pitkiin aikoihin.

Jatkoin juoksuaskelin letkeään Fafasiin. Ihanaa, että Sörnäisistä löytyy nykyään tällaisia(kin) paikkoja, yhä enemmän! Olisi pitänyt mainita se yhtenä asunnon plussista.

Mutta niin, viime viikkojen asuntoasioista (jälleen ehkä vähän) viisastuneena, pari vihjettä vuokra-asuntoa etsiville. Heh, nämä samat vinkit pätevät varmaan hakuun kuin hakuun! ;)
  • Älä jankkaa: jos vuokranantaja lupaa ilmoittaa valinnan kohdistuessa sinuun, niin ei kannata meilata ainakaan ihan joka päivä ja tiedustella missä mennään.
  • Jos etukäteen jo tietää että asunto on liian kallis tai muulla tavalla itselle sopimaton, niin ei varmaan kannata tulla paikan päälle toteamaan sitä. Jollei satu olemaan ihan sikana luppoaikaa.
  • Jos pyydetään yhteydenottoja meilitse, älä soita. Ainakaan keskellä työpäivää. 
  • Jos lupaat innostuneena tulla henkilökohtaiseen näyttöön, niin älä jätä tulematta ilmoittamatta mitään. Tai ainakaan ilmoita jälkikäteen, että olisit edelleen kiinnostunut.
  • Älä ala tinkiä vuokrasta, jolle on yleensä syynsä. (Vaikka osa Helsingin vuokrista onkin ihan naurettavia!)
  • Jos ilmoitat olevasi tosi kiinnostunut asunnosta sen nähtyäsi ja vuokranantaja on jopa valmis antamaan sen sinulle, niin olisi korrektia ilmoittaa, jos ehditkin saada toisen asunnon. Eikä vain jättää vastaamatta = suomalainen tapa reagoida ns. hankalampiin juttuihin...?
  • Jos ilmoituksessa lukee "ei lemmikkejä", se tarkoittaa myös pieniä söpöjä koiria, jotka eivät hauku.




sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Chia-puuroa naamaan – mistä löytyy herkullisia reseptejä?

Kauaksi on tultu siitä, kun lapsena joutui syömään aamupalaksi kaurapuuroa "jotta jaksaisi". En ole näemmä koskaan ollut hyvä aamusyöjä, koska lautasellinen kuumaa viljaa kello seitsemän aamulla ei houkutellut silloin eikä houkuttele nyt.

Viime vuodet olen yleensä nauttinut aamupalaksi jogurttia tai rahkaa ja hedelmiä ja marjoja. Sekaan olen heittänyt milloin mitäkin: pellavarouhetta, kauraleseitä, hamppuproteiinia, tyrni- tai karpalojauhetta...

Kesällä teki mieli kokeilla jotain uutta myös superruokarintamalla, joten ostin muodikkaasti chiasiemeniä. Ne tuntuvat tulevan vastaan ihan joka puolelta.


Ensikosketukseni chiaan ei ollut hääppöinen. Innostuin heti ekana iltana heittämään aimo annoksen chiasiemeniä jogurttini päälle ja nauttimaan satsin saman tien. Viisi minuuttia, ja piti juosta vessaan. Ja kohta toisen kerran. Huhhuh. Chiasiemenet tosiaan ovat täyttä tavaraa, joita ei kannata syödä liottamatta, jollei halua täystyhjennystä. Ainakaan oma herkkä vatsani ei niitä näytä kestävän.

Kuva: http://veja.abril.com.br
No juu, kannattaisi lukea käyttöohjeet. Se vaan ei koskaan ole ollut kärsimättömän luonteeni vahvimpia puolia. No, kantapään kautta oppii...

Nyt on liotukset selvillä ja valmistan noin kerran viikossa jääkaappiin ison pullollisen houkuttelevasti nimettyä tuotetta eli chialimaa, jota syön aamiaiseksi tai illalla tutun jogurtin tai manteli-, soija ja kauramaidon kanssa.

Ajattelin kuitenkin antaa myös aamupuurolle uuden mahdollisuuden – kaikkien näiden vuosien jälkeen! Muina vuorokaudenaikoina puurot kuitenkin maistuvat minulle, on jopa suurta herkkua.

Niinpä kokeilin yhtä netistä löytämääni chiaraakapuuroreseptiä mutta täytyy sanoa, ettei homma mennyt putkeen. En muista, mistä reseptin noukin mutta puuroon tuli chian lisäksi mm. kaurahiutaleita, hunajaa, raakakaakaojauhetta, banaania... kaikenlaista. Yksi ainesosa kuitenkin pilasi kokonaisuuden: kookosöljy.

Käytän kookosöljyä pääasiassa ihon rasvaukseen, joten jo se vieroitti öljyn nauttimisesta suun kautta. Tärkein asia kuitenkin oli, etten ilmeisesti lämmittänyt puuroa tarpeeksi. Kookosöljy nimittäin lillui seossa luotaantyöntävinä kökköinä. Harmi kyllä puuroa ei tehnyt mieli syödä aamulla, eikä kyllä muulloinkaan.

Herkullisen chiapuuron tekeminen ei siis ole yhtä simppeliä kuin minuuttipussipuuron lämmitys. Nyt kaipaisin uusia ideoita siitä, miten käyttää chiaa. Auttakaahan aloittelijaa ja linkittäkää reseptejä, oi te chiakonkarit!


torstai 11. syyskuuta 2014

Elämäni ensimmäinen Desigual – uskalsin!

Tänään ostin pitkästä aikaa ihan puhtaan heräteostoksen. Tai no, viime viikonloppuna ostin Tampereen Keskustorin peräkonttikirppikseltä söpön mustavalkoisen mekon, ihanan ohuen mutta lämpöisen villahuivin sekä taidokkaasti vanerilevylle tehdyn puupiirroksen, joka esitti haukkaa. Tai kotkaa. Sen oli kuulemma veistellyt joku jo edesmennyt ruoveteläinen pappa.

Taulu oli pakko ostaa, tai no lopulta äitini osti sen poikaystävälleni, joka ei tietenkään voinut kieltäytyä lahjasta. Aion ripustaa taulun meidän ulko-oven päälle, koska se tuo hyvää onnea. Mistä tiedän? Se naisen vaisto...

Edellämainittuja ostoksia ei kuitenkaan lasketa, koska kyse oli kirpputorista ja ne maksoivat pari euroa.

Jaahas, harhauduin sivupoluille. Halusin kertoa, että ostin äsken ensimmäisen Desigualin vaatteeni ikinä! Olen aina hiplaillut niitä, ihastellut värejä ja printtejä, mutta samalla tiedostanut, etten niitä varmaan lopulta pistäisi päälleni.

Tänään päädyin ihanan hierontasessioni jälkeisessä hurmiossa Forumiin, jossa on hintahulinat tms. teemapäivät su asti.

Nykyään en vaan löydä mitään kivoja vaatteita H&M:stä, Gina Tricotista, Cubusista tai vastaavista. Haluan, että vaatteeni ovat laadukkaita ja mahdollisimman eettisesti tuotettuja, ei mitään massakökköakryylitekeleitä Bangladeshin riistotehtailta... mikä tekee uusien vaatteiden ostamisen näinä aikoina yllättävän hankalaksi. Onneksi on kirppikset, netti ja pikkuputiikit, vaikka niiden hinnat ovatkin monesti pikkuisen liian tyyriitä meitsille.

Tänään päätin käväistä Forumin Showroom8-vaatekaupassa, jossa myydään Desigualin lisäksi raflaavan Skunkfunkin vaatteita (tykkään!) sekä mm. Soaked in Luxuryn, Makian, Coston ja sandwich_in ja eettisesti tuotettuja vaatteita... pöh, en nyt muista merkkiä eikä sitä mainita yrityksen nettisivuillakaan.

Joka tapauksessa, ystävällinen myyjä kertoi, että aamulla oli käynyt ryysis ja 30–50%:n tarjouksessa olleet Desigualit vietiin lähes käsistä. Onneksi hyllylle oli jäänyt vielä yksi ohut sinertävä neule, joka on justiinsa sopiva, eli ei liian rajun värinen minun makuuni. Harkitsin silti ostoa aika pitkään, "kun tässä on kuitenkin kimalletta jne. jne. ja hintaakin vielä melkein 50 euroa", mutta myyjä osasi vetää narusta totemalla, että yli 20€ ostoksesta saan värikkäät Happy Socks kaupan päälle.



Kuka sellaisesta voi kieltäytyä! Valitsin iloisesti kaikkein värikkäimmät sukat. Ja nyt olen kyllä tyytyväinen, että kaapissani on eka Desigual ikinä. Jopa poikaystävällä on jo omansa. Ilmeisesti suomalaiset alkavat pikkuhiljaa löytää & ihastua merkkiin...


Vinkki: Desigualilla on myös ihania sisustustarvikkeita. Jos värimaailma on liikaa päälle pantavaksi, niin ehkä sohvan päälle kuitenkin?

Toinen vinkki: jos menette Madridiin, niin heti Puerta del Solin kupeesta löytyy iso, ihana & edullinen Desigualin myymälä! Merkkihän on espanjalainen.

Kolmaskin vinkki: myös Zalandon Desigual-valikoima & kuvailu on aika hyvä:

Vaatteita yhdistää värikkyys ja rohkeat, paikoittain retrohenkisetkin kuviot. Vaatteet ovat aina yllättäviä ja paikoittain jopa kokeilullisia. Muotitietoisen ja uskaliaan pukeutujan vaatekaapista näille vaatteille löytyy varmasti paikka. Kun kaipaat harmaaseen päivään hieman piristystä, onnistuu se helposti ja vaivatta pukeutumalla innostavaan sekä energiseen vaatekappaleeseen, joka kylvää jo sinuun istuttamaansa ilon siementä myös lähiympäristöön.

Ja neljäs kerta toden sanoo: Desigual on myös tiedostava merkki, joka uskaltaa ottaa rohkeasti kantaa. Pointsit sille.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Rahkajuoma, mikä nerokas (tai hölmö) keksintö



Toimistotyöläisen paluu rutiiniin lomailun jälkeen on näemmä sen verran tylsä, että valoa arkeen tuo lähinnä uusi tuote lähikaupassa. No, jostain se on palkkatyöläisen ilo revittävä, ja mistäpä muusta kuin kuluttamisesta... hmm.

Eilen kävin töiden jälkeen Postitalon K-kaupassa – joka muuten on yllättävän miellyttävä kauppa laajoine valikoimineen. Noukkiessani hyllyltä Valion perusmaitorahkapurkkia silmäni osuivat rahkajuomaan, joka oli vielä tarjouksessakin, 1,99€. 

Olen täysin vietävissä, mitä tulee proteiinipitoisiin terveellisiin maitotuotteisiin, joten eikun rahkajuoma koriin ja kotiin maistiaisille.

Ensimmäinen reaktioni: mitä huijausta! Tai toisaalta nerokas veto Valiolta: lisätä maitorahkaan vettä ja myydä se kalliimmalla hinnalla. 

Maitorahkahan on kovassa huudossa. Ainakin lähikaupassa todella moni lappaa sitä ostoskoriinsa reippaasti, etenkin nuoret kuntosalilta palaavat miehet ja naiset, hih. Yleensä kylkiäisinä on pari banaania ja tietenkin TONNIKALAA. On ns. opit menneet perille. 

Muuten tässä välissä on pakko näpäyttää kaikkia, jotka valitsevat rahkahyllystä saksalaisen rahkan. Hei nyt on hintaero kyllä sen verran pieni, että ostakaa sitä suomalaista kuitenkin!! Yksi hyvä tilaisuus tökätä Suomea vihdoin nousuun ja luoda niitä kuuluisia uusia työpaikkoja. Saksalla menee kuitenkin paremmin, ja niillä on jo Lidl.

Niin, siitä rahkajuomasta. Kun vihdoin tajusin ravistaa tölkkiä kunnolla – siis erittäin voimakkaasti – juomassa alkoi olla enemmän rakennetta ja potentiaalia. Purkin kyljessä sitä kannustetaan lisäämään mm. välipalajuomien eli kuuluisien smoothieiden pohjaksi. Ehkä ostan tätä toistekin. Vaikka ehkä voisi kokeilla, saisiko saman reaktion aikaan, jos perusrahkaan lisäisi vettä...

Onneksi rahkajuoma ei ollut ihan ainoa tämän päivän sisältö. Tapasin myös pitkästä aikaa ystävää tapaksilla Bar Barcelonassa, jossa pohdimme työelämän kummallisia koukeroita... tai siis lähinnä tilitimme niistä. Ihme kuvioita kyllä... mutta ne ansaitsevat tietenkin oman postauksensa.

Nyt hyvää yötä!