Ajan sain saman tien, ja täytyy sanoa että olo helpotti jo istuessani odotushuoneessa naistenlehteä selaillen. Vihdoin saisin selvyyden pitkään jatkuneeseen voipuneeseen oloon - ja selättäisin inhan yskän. Jee!
Nuori lääkärimies oli supersympaattinen - ja vietti kanssani max vartin. Selitin oireeni, hän voivotteli pitkään jatkunutta vaivaa ja kysyi, tuntuuko otsassa painetta. Joo, vastasin. Aika usein flunssieni limat jäävät jumittamaan poskionteloihin, joten epäilin että tälläkin kertaa. Plääh.
Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi nieluun ja korviin - mutta jätti poskiontelot ilman ultraäänitsekkausta. Outoa!
"Keuhkoputkentulehdus", lääkäri totesi saman tien ja kirjoitti reseptin kolmen päivän kuurille vahvoja antibiootteja sekä kolmioyskänlääkkeelle. Jäin pohtimaan, oliko minulla joskus ollut keuhkoputkentulehdusta (oli varmasti, muttei viime vuosina). Havahduin, sillä lääkäri oli jo heittämässä minua ulos ja toivottelemassa pikaista paranemista.
Eikun ulos ja apteekkiin.
Toimistolle palattuani googletin diagnoosini. Yllätyin, sillä terveyssivustolla toisensa perään korostettiin, että aikuinen tarvitsee erittäin harvoin antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen. Hetkinen... mitä minulle juuri olikaan määrätty - ja miksi?!
Vastustan kevyellä otteella määrättäviä antibiootteja: olen kuullut, että elimistöllä menee kuukausia toipua antibioottikuurista - ja vastutuskyky senkun heikkenee! En nyt kuuria voi sikseenkään jättää, sanotaan että se on kaikista pahinta, mutta miksi ihmeessä minulle määrättiin antibiootteja tautiin, joka melkein aina on virus, ei bakteeriperäinen?
Kollegat päivittelivät tautiani ja lääkkeitä, jotka aiheuttivat todella sekavan ja väsyneen olon koko eilispäiväksi.
Itse asiassa olo ei ole ainakaan parantunut lääkkeitä otettuani. Palelin koko eilisillan ja olin jo ysiltä valmis sänkyyn. Aamulla nukuin pommiin.
Töissä olen ollut koko päivän kuin tulisilla hiilillä - harvinaisen huonolla tuulella. Se ei tietenkään lääkkeistä johdu, mutta uskoisin että väsymyksestä ja yleisestä puolikuntoisuudesta.
Pienikin vastoinkäyminen tai ylimääräinen työtehtävä tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta ja riistolta. (Niin siis yleensä olen hyvinkin positiivinen & iloinen tyyppi...)
Millaisia kokemuksia teillä on keuhkoputkentulehduksista / pitkittyneestä yskästä? Onko lääkäri määrännyt vaivaan antibiootteja ja ennen kaikkea: onko niistä ollut apua?
