Desigual Living - kunnon väripilkkuja kotiin

Flunssahoureissani näin viime yönä unta värikkäästä mekosta, jonka puin päälleni. Siis minä, jonka vaatekaapin perussävy on tummanpuhuva, värikkäitä vaatteita on vain pari ja nekin suht hillittyjä.

Tai no, ostinhan tämän vuoden talvialesta sekä punaiset farkut että punaisen päällystakin, kun kyllästyin kaikenkattavaan harmauteen. Silti jotenkin ajattelen että yksi väri per vaatekerta riittää, joten väripilkkujenkin kanssa kuljen muutoin suht mustissa/harmaissa.

Olen silti aina ihaillut espanjalaisen Desigualin vaatteita, vaikken omista yhtäkään - paitsi yhden mustan minihameen, jonka joskus ostin Espanjasta! En tajua, miten sellainen oli ylipäänsä päätynyt Desigualin kokoelmiin...

Kotiin sen sijaan kaipaan värejä, nyt kevään tullen erityisesti! Niinpä ilahduin, kun tajusin että Desigual myy nykyään myös sisustustuotteita Desigual Living -sarjassa. Sisustustyynyjä, vuodevaatteita, pyyhkeitä, kylpytakkeja...

Tuotteita saa tietysti Desigualin omasta verkkokaupasta mutta myös esim. Boozt:ista. Kaiken kukkuraksi meneillään on ALE molemmissa!

PS: Suurin yllätys oli, että poikaystävä ilmoitti tykkäävänsä näistä, kun bongasi minut surffaamasta Desigualin sivuilta. Eli väriä kotiin saattaa olla luvassa, jos vain pystyn tekemään päätöksiä...

Kuvat: Desigual

Paistaa se aurinko sohvallekin - ja miesflunssa on totta!

Uutisia sairastuvasta, hyvää iltapäivää.

Aurinko porottaa Kampin yllä, täydellinen kevätsunnuntai olla ulkona ja nauttia... vaan ei.

Flunssapotilaidemme terveydentilassa on tosin tapahtunut lieviä muutoksia. Kuudetta päivää sairastava (mä) on onnistunut kehittämään inhan yskän ja kolmatta päivää sairastava (poikaystävä) on huonommassa jamassa kuin eilen. Nukkuu tuossa toisessa päässä sohvaa auringonsäteet kasvoillaan... kuin pikkuvauva. Herttaista.

Muistan kun äiti totesi, että mikään ei ole sairaampi kuin sairas mies (voi sitä valituksen määrää!). Tämä tuntuu pitävän paikkansa lähes miehen kuin miehen kohdalla.

Sattumalta törmäsin eilen oikein tieteellisen todistustaineistoon, lukekaapa vaikka Iltalehden artikkeli Miesflunssa on totta: "Kärsivät voimakkaammista kivuista". Kaikenlaista.

Ilmiö liittyy aivojen kokoon: miesten suurempiin aivoihin kun mahtuu enemmän ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.

Itse olen ajatellut, että naiset vaan ovat tottuneempia sietämään kaikenlaista kipua (kuukautiset, synnytykset jne.) eivätkä valita niin herkästi. Aina oppii uutta.

Aurinko se siellä... niin lähellä mutta niin kaukana. Näkymä sohvalta keväisenä sunnuntaina.

Päivät täyttyvät villasukista ja nenäliinoista. Kohokohtana taistelu sohvatilasta - sekä siitä, mikä leffa seuraavaksi katsotaan.

Mitä opin tänään? Flunssa ei häviä parissa päivässä...

Nyt kyllä tympii. Makasin tällä viikolla kiltisti kolme päivää kotona karsean kevätflunssan kourissa (onkohan nyt joku laajempikin epidemia jylläämässä?), join nesteitä, nukuin niin paljon kuin nukutti eli melkein koko ajan, nautin vitamiineja erilaisina cocktaileina jne. jne.

Eilisen sitten sinnittelin töissä päivän - teimme vuoronvaihdon, sillä poikaystävä jäi puolestaan sängyn pohjilla valittamaan flunssan takia. Sori, ei ollut tarkoitus tartuttaa, mutta minkäs teet! :(

Olin kuitenkin varma, että viikonloppuna olisin terve ja voisin tehdä kaikkea kivaa. Mitä vielä! Tänään heräsin ainakin yhtä tukkoisena ja huonovointisena kuin eilen, eikä auttanut muu kuin unohtaa kaikki orastavat suunnitelmat kavereiden näkemisestä ja ulkoilusta ja perustaa pesä sohvalle ympärillä iso kasa nenäliinoja, pastilleja ja kuuma teekuppi jos toinenkin.

Täytyy sanoa, että päivän on pelastanut sairastava poikaystävä. Pitkään aikaan ei olla maattu näin pitkään yhdessä sohvalla ja katsottu jo klo 16 mennessä kaksi leffaa! Ja onhan tämä jotenkin tragikoomista menoa, kaksi raihnaista yhdessä... Tekee varmaan hyvää parisuhteellekin olla vaan hiljaa paikoillaan, naureskella ja jutella niitä näitä - enimmäkseen tosin valittaa. Vaikkei tätä nyt ihan laatuajaksi voi sanoa...

Tarinan opetus löytyy Terveyskirjastosta:

"Flunssa kestää usein yli viikon. Melko sitkeässä elää usko, että "normaali" flunssa kestää 3–5 päivää. Todellisuudessa esimerkiksi rinovirusten aiheuttama tauti kestää lapsilla keskimäärin 7–12 vuorokautta ja aikuisilla kaksikin viikkoa."

Kiitti vaan! Itse ainakin olen aina kuvitellut, että flunssa menee ohi parissa päivässä - kuten on mennytkin. Olen ollut onnekas.

Eli hyvät kevätflunssan potijat, muistakaa pysyä siellä pedissä - vaikka kuinka alkaisi seinät kaatua päälle! Loppujen lopuksi kyse on vain muutamista päivistä. Sitä paitsi flunssa on tosi pientä  verrattuna niihin kaikkiin vaivoihin, jotka meitä ihmisparkoja riivaavat. Tsemppiä! Vaikka olo olisi enemmän kuin ankea...

Olvin hammasystävällinen kivennäisvesi - jee!

Hammaslääkäri torui viime viikolla hampaitteni kuntoa ja vahingoittunutta hammaskiillettä. Kariesta pukkaa... Yritin puolustautua, että kyllä mä harjaan hampaat kaksi kertaa päivässä, käytän hammaslankaa, yritän pitää kiinni ateriarytmistä, en syö paljoa karkkia jne. jne. Se tyypillinen puolustuspuhe. Hammaslääkärin edessä taannun pelokkaaksi lapseksi: "en ole mitään pahaa tehnyt, oikeasti!"

Hammaslääkäri mainitsi ohimennen, että myös maustetut vedet ovat pahoja hampaille. Jossain olin tästä kuullutkin, mutten aktiivisesti tiedostanut ostoksia tehdessäni. Maustettuja kivennäisvesiä nimittäin kuluu - muka terveellisenä vaihtoehtona poikaystävän kittaamalle kokikselle. 

Äsken pähkäilin pitkään lähi-Alepan makuvesien hyllyllä. Pelkkä vichy tai kivennäisvesi eivät innostaneet, mutta hammaslääkärin käsittely oli tuoreessa muistissa ja päätin vakaasti olla sortumatta hapokkaisiin vesiin. Opin, että hammaskiilltettä voi vaurioittaa alle 5,5 Ph-arvo, eikä suurin osa merkeistä tietty mainitse ph-arvoaan tuotetiedoissa. 

Sitten silmiini osui (ainakin itselleni) uusi tuote: KevytOlo Balanssi Aloe Vera kivennäisvesi. Riemukseni 0,75 litran pullon tuotetiedoissa luki näin, oikein kapiteelein:

TURVALLINEN HAMMASKIILTEELLE, PH-ARVO YLI 5,5.

Kiitos! Kaiken lisäksi kyseessä on kotimainen Olvin tuote. Balanssin verkkosivulla kerrotaan, että kaikkien KevytOlo maustettujen kivennäisvesien Ph arvo on 5,5-6,5 eli hampaille ok. Ja makuja on vaikka kuinka monta!

Aloe veran mausta en ihan osaa sanoa, koska makuaisti on flunssan jäljiltä kadoksissa. Aloe veran mausta kuitenkin tykkään, ja juoma sisältää aitoa aloe vera -uutetta: "Aloe vera poistaa kuona-aineita, virkistää, kohentaa yleiskuntoa, parantaa vastustuskykyä. Yksi tärkeä Aloe Veran ominaisuus on, että se parantaa vitamiinien ja muiden ravintoaineiden imeytymistä elimistöön." Kuulostaa hyvältä - vaikkei ehkä ihan veden sisältämillä määrillä...

Piste i:n päälle on, että kivennäisvesi valmistetaan järvisuomalaiseen pohjaveteen. KevytOlot ovat lisäaineettomia ja kalorittomia juomia, joissa on natriumia veden jo sisältämä määrä. 

Ei hullumpaa - eikä hintakaan ole paha. Lisää tällaisia positiivisia yllätyksiä - ja hammaslääkäriki kiittää.

Telkkari täynnä läskiä

Flunssapöhnässä ei oikein muutakaan voi kuin röhnöttää koko ilta sohvalla ja katsoa televisiota. Yleensä katson tosi vähän telkkaria, joten tarjonnan taso yllätti jälleen kerran - kuten talvi VR:n. Ei kauhean positiivisesti.

Tarjonta on pelkkää tosi-tv:tä kanavalta toiselle! No, ehkä Teemaa lukuun ottamatta. Väliin mahtuu vain vähän uutisia ja amerikkalaisia poliisisarjoja. Huh! 

Suomalaisen television evoluutio tavisten elämän esittelijäksi näyttää saavuttaneen päätepisteensä -toivottavasti. Nykyään illat pitkät vietetään satuhäitä, tilitetään sinkkulaivalla, tuunataan Satun tai Mikkosten asuntoa/kesämökkiä/ulkonäköä/ruokavaliota/koiraa tai yritetään karistaa vastahakoisen pullukan kiloja koko perheen voimin. Lisäksi suuresta osasta ohjelmia huokuu, että katsokaas kuinka halvalla me ollaan onnistuttu tämä tekemään! Nuukuus ei ole hyve kaikkialla, ja erittäin harvoin televisiotuotannoissa.

Taidan olla myöhäisherännäinen, mutta eilen huomio kiinnittyi tosi-tv-övereiden lisäksi myös toiseen seikkaan: lihaviin. Lähes kaikissa tosi-tv-ohjelmissa porukka on läskiä - siis ne tavalliset suomalaiset Pertit ja Riitat, joiden elämästä kerrotaan. Enkä nyt puhu vain "Rakas, susta on tullut pullukka" -taidonnäytteestä. Enkä tukevista/pyöreistä/tanakoista ihmisistä, vaan ihan aidosti lihavista tyypeistä. 

Ironista sinänsä, että aloitin eilisen TV-rupeaman amerikkalaisista tosi-tv-sarjoista, joiden henkilöiden lihavuutta ehdin päivitellä - kunnes vaihdoin kotimaiseen ja tajusin, että sama homma täälläkin.

Sinänsä ei mikään ihme, onhan tosi-tv "kansan peili" ja yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Sairaalloisen lihavia joukkoon mahtuu noin 50 000. Lapset ja nuoret lihovat kovaa vauhtia. 

"Hilpeä" iltani päättyi National Geographic -kanavalle, jolla myös (!) oli ruutu täynnä läskiä, menossa olivat XXL-missikilpailut. Kandidaatit olivat lihavia juu, mutteivät sen lihavampia kuin yleisössä istuvat äidit, isät, sedät, serkut ja poikaystävät. 

Huolestuttava ilmiö kaiken kaikkiaan. Onko niin, että pikku hiljaa lihavuudesta on tulossa luonnollinen ilmiö ja normi, johon kukaan ei enää voi viitata negatiiviseen sävyyn loukkaamatta ketään? Kohta lihavuutta ei edes tajuta ihmetellä, silmähän tottuu kaikkeen...

Maailma paisuu. Tilasto: The Economist

Paljonko proteiinia taviskuntoilija tarvitsee?

No niin! Tänään oli Hesarissa juttu Käytä oikein proteiinilisiä. Hyvä, sillä aihe on askarruttanut jo jonkin aikaa.

Jutussa Suomen Olympiakomitean vastaava lääkäri Harri Hakkarainen "pitää tärkeänä, että proteiinilisien käyttäjä tietää, mitä tekee – eli suhteuttaa proteiininsaantinsa harjoitusten laatuun ja määrään".

Tässä moni menee vikaan. Jengi tuntuu vetävän proteiinia kuin viimeistä päivää "rankan treenin" päätteeksi - aika monessa tapauksessa treeni ei ole niin rankka, etteikö siitä toipuisi ihan normiruualla. Ja proteiiniahan löytyy vaikka mistä, kuten urheilijan sydänystävistä raejuustosta ja maitorahkasta tai nykyään jo kaiken maailman extraproteiini-leivistäkin.

Pidän itseäni taviskuntoilijana. Lääkäri-Hakkarainen kuvailee sellaiseksi ihmistä, joka liikkuu esim. tunnin kerrallaan joka toinen tai kolmas päivä. Hakkaraisen mielestä tätä tahtia harjoittelevalle riittää yleensä normaali ruoka ilman proteiinilisiä.

Tavallisen kuntoilijan proteiinintarve on gramma painokiloa kohden vuorokaudessa. Siis jos painaa vaikka 55 kiloa niin tarve on 55 grammaa. Ei mikään mahdoton määrä. Kevyet kilometrit -blogissa voi vertailla proteiininlähteitä, esim. raejuustossa on merkistä riippuen proteiinia noin 20 grammaa.

Toki proteiinia voi vetää enemmänkin, jos mieli tekee ja kroppa sitä anoo. Ja oikeasti aktiiviset liikkujat ovat tietty asia erikseen.

Hakkaraisen mukaan voimaharjoitellessa voi syödä enemmän juuri raejuustoa, tonnikalaa, vähärasvaista lihaa tm. proteiinipitoista.

Kestävyysharjoituspäivinä ei tarvitse suosia proteiinipitoisia ruokia vaan panostaa kasviksiin, hedelmiin ja vihanneksiin. Kuulostaa loogiselta.

Ja hei, taas pakko palata "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin porukka raatoi pellolla aamusta iltaan. Tuskinpa tuolloin kyläkaupasta löytyi proteiinipatukoita, -juomia tai -jauheita. Hengissä pysyttiin ihan ok kuitenkin, vaikka "treeni" oli paljon rankempaa kuin monella kuntosalin juoksumatolla piipahtavalla.

Itsellänikin olisi ehkä peiliinkatsomisen paikka, sillä aika usein laukussa odottaa proteiinipatukka treenin jälkeen. Tiedostan kyllä täysin, etten sellaista tarvitsisi, eli himon taustalla on monisyinen lumevaikutus:
1) Patukkaa purressa on jotenkin urheilullisempi fiilis, sellainen fitnessfiilis

2) onhan ne hyvän makuisia ja 

3) omatuntokaan ei kolkuta, kun nauttii vähemmän energiaa ja rasvaa kuin suklaapatukan muodossa.

Naurettavaa sinänsä, mutta minkäs teet kun mainonnan orja oot... Seuraavaksi on kyllä pakko blogata fitnessilmiöstä, jota tulee nykyään joka tuutista!

tehokas tee flunssaiselle

Plääh. Vietän toista päivää sängyn pohjilla sama pyjama päällä ärhäkkään kevätflunssan kourissa. Olo on kaikkea muuta kuin keväisen hehkeä ja älyllinen toiminta erittäin rajoittunutta. 

Jotakin flunssainen elimistöni silti tuntuu tajuavan, sillä eilen alkoi mieleni ihan yllättäen tehdä timjamiteetä. Törmäsin tähän herkulliseen teehen pari kuukautta sitten, kun vierailin Vilnassa ystäväni luona ja hän valmisti aamuteetä äidiltään saamastaan timjamista.

Kotiin palattuani ostin Ruohonjuuresta pikku paketin kuivattua Sonnentorin luomutimjamia. Tuore olisi tietty paljon parempaa, mutta minkäs teet tähän aikaan vuodesta Suomessa...

Paketti oli, kuten usein tuppaa käymään, unohtunut kaapin perukoille - eiliseen saakka. Ja ah, maistuipa timjamitee hyvältä! Oli pakko googlettaa yrtti ja kappas, mitä löysin Hesarin arkistoista! Timjamia on käytetty flussan hoitoon jo itä ajat. Täytyisi vaan aina muistaa vaistoonsa, emme me ihmiset ehkä ihan niin luonnosta vieraantuneita ole, ettemmekö ymmärtäisi omaa parastamme - ainakin hetkellisesti.

"Timjamin muinaisesta rohtohistoriasta on nykyisin jäljellä sen käyttö yskänlääkkeen valmistusaineena. Timjami sisältää eteeristä öljyä, tymolia, jolla on antiseptinen vaikutus. 

Timjamiteetä voidaan juoda vilustumisjuomana. Esimerkiksi Laatokan kalastajat nauttivat sitä estääkseen influenssaan sairastumista. Timjami irrottaa mm. limaa. Lisäksi timjamia voi kokeilla muihin hengityselinsairauksiin astmasta alkaen. Mutta myös ruoansulatuskanavan häiriöissä ja virtsateiden vaivoissa sillä on todettu olleen vaikutusta. Pienikin määrä riittää."

Jos timjamin maku tuntuu kylmiltään liian voimakkaalta, mukaan voi panna sitruunaa. Ja tietenkin hunajaa. Tasty Planner -blogista bongasin yhden reseptin. 

Suosittelen siis timjamia kaikille flunssasta kärsiville! Kyllä me tästä vielä noustaan - troppien sekä sen tärkeimmän eli levon ansiosta. Eli nyt läppäri kiinni ja petiin, mars!

Musta on uusi musta - myös keväällä 2013!

Pastellisävyjä notkuvat vaatekaupat ovat varma kevään merkki - ainakin varmempi kuin esimerkiksi leskenlehdet tai aurinko, joka voisi paistaa niin paljon useammin.

Itse en ole ikinä ollut pastellien ystävä. Tykkään kirkkaista sävyistä, vaikkakin vaatehuone näyttää aina vaan suhteellisen harmaa-mustapainotteiselta.

Mutta minkäs teet, kun musta vaan on niin erinomainen väri, etenkin kaltaiselleni blondille sopiva. Antaa vakuttavuutta, hehheh, ja on poikkeuksetta tyylikäs.

Mitäpä siis hyvää muuttamaan. Ostin viime viikoll (pitkän episodin päätteeksi, josta lisää postauksessa Vihaksi pistää farkkuostoksilla) mustat farkut. Lisäksi riemastuin, kun kaveri oli postannut Facebookiin "keväisen" kuvan itsestään taustalla jäistä vapautunut meri ja päällään täysin mustat vaatteet. Hyvähyvä.

Musta on nimittäin musta myös keväällä – aina muodissa. Hain vahvistusta Pinterestistä (makaan meinaan tänään kotona flunssassa, eli aikaa on - toki ajan voisi käyttää lepäämiseen eikä netissä roikkumiseen, hyihyi). Toisaalta Pinterest tuhansine ihanine kuvineen kohottaa mielialaa ja sitä kautta kokonaishyvinvointia.

Unohdetaan catwalkit, tässä New Yorkin mustaa katumuotia keväältä 2013. Mitäpä sitä väreillä koreilemaan, kun voi pukeutua mustaan! ;)

Tämä tyttö ei muuta tarvitsisi kuin tällaisen mekon. Hm, vastaavia taitaa itse asiassa löytyä kaapista "muutama", myös harmaina...

Mustaa mutta keväistä! Kiitos pitsin ja kukkasten.

Pisteenä I:n siis pään päällä - lippis! Löytyisiköhän isältä kesäksi lainaan joku "tyylikäs"...?

Nämä kuvat - joita löytyy paljon lisää - on koottu Harper's Bazaarin verkkosivuilta, kuvaajana Mr. Newton.

Ruokaostoksilla poikaystävän kanssa - kuka maksaa ja kuka syö?

Olen pitänyt itseäni seikkailunhaluisena ihmisenä, joka osaa ovelasti väistää tylsiä rutiineja. Aika ironista, kuinka rutiineihin kiinnittynyt tajuan olevani ihan liian monissa asioissa - kuten ruokaostoksilla. Käsittämätöntä, kuinka ostoskärryyn päätyvät aina samat jutut - tietenkin jopa samassa järjestyksessä, sen kummemmin asiaa ajattelematta.

No juu, joskus olen kokeillut ostaa jotakin ihan uutta - yleensä huonolla menestyksellä: en ole tykännyt tai tuote on jäänyt kaappiin pyörimään.

Ainoa jonkinkokoinen muutos ostosrutiineissani tapahtui, kun muutin yhteen nykyisen poikaystävän kanssa pari vuotta sitten.

Suhteen ensimmäinen yhteinen kauppareissu on aina yhtä jännittävä: kuka ostaa mitäkin ja muotoutuuko meille yhteisiä juttuja, joita aletaan ostaa "nyt kun aletaan ollaan yhdessä".

No ei oikeastaan. Molemmat ostavat pitkälti omat juttunsa: poikaystävä juo kevytmaitoa, minä soijamaitoa; poikaystävä syö homejuustoa, minä Polar 15%:aa; poikaystävä juo kokista, minä yritän juoda VETTÄ - vaikka olenkin aina kärkkymässä hörppyä poikaystävän kuplivasta kokistuopista jäillä - ei sellaista voi vastustaa, oli kuinka paha terveydelle hyvänsä.

Ehkä parisuhteemme salaisuus onkin, että molemmilla on omat makunsa ja tottumuksensa, eikä kumpikaan mene toisen tuotteille? Paitsi minä joskus salaa. Yleensä aina voi kuitenkin luottaa siihen, että jos on ostanut maitoa, sitä löytyy kaapista sama määrä kuin minkä sinne viimeksi jätti. Tärkeä asia.

Tänään kävin ruokaostoksilla pitkästä aikaa yksin, kun poikaystävä on juhlimassa kaverin polttareita Pietarissa kolme päivää (huhhuh). Ostin siis ruokaa vain itselleni - enkä pyytänyt kuittia.

Meillä on nimittäin sellainen käytäntö, että keräämme kaikki ruokaostosten kuitit kaappiin yhteen paikkaan. Kerran kuussa Excel-nörtti poikaystävä tekee koosteen siitä, kuinka paljon rahaa on palanut lähi-Alepaan sekä kumpi maksaa kenelle ja mitä. Yleensä hän maksaa minulle, sillä maksan koska omistan S-etukortin. No juu.

Joka kerta poikaystävä myös ilmoittaa summan, mutta en tiedä onko kumpikaan tähän mennessä oikeasti maksanut jotakin toiselle - summa kun vaihtuu joka kuukausi, ja tuntuisi typerältä antaa käteen parikymmentä euroa...

Käytäntö on kyllä toiminut erinomaisesti. Alussa nimittäin pohdimme, miten hoitaa ruokaostokset. Kumpikaan halunnut perustaa uutta tiliä tms. nykyisten lisäksi riesaksi. Tai alkaa laskeskella, kumman ruuat tulevat kalliimmaksi... huhhuh.

"Kyllä ne pari kuukautta kestää" - vihaksi pistää farkkuostoksilla!

Farkkujen ostaminen on vihoviimeistä hikisessä sovituskopissa äheltämistä, joten olen viivytellyt uusien farkkujen ostamista viimeiseen asti.

Pari päivää sitten tajusin oikeasti, että kaikki nykyiset farkkuni - ah, niin rakkaat ja mukaviksi muotoutuneet - lököttävät pahan kerran. Kyllä nainen tarvitsee siistitkin farkut, varsinkin kun kevät koittaa ja talvivaatteiden alta näkyy taas sitä sun tätä.

Musta on aina in, eli tajusin että tarvitsen mustat farkut. Hyvin istuvat mutta mukavat.

Tajusin myös, ettei minulla ole hajuakaan mistä farkkuja kannattaa Helsingissä ostaa - tai siis missään muuallakaan.

Modernina shoppailijana turvauduin tietenkin Facebookiin. "Mistä ostaa farkut?!?" tiedustelin ja kaverit jakoivat hetkessä keskeiset tiedot: paras paikka on JC, jossa myyjien asiantuntemus (ja kyky kuunnella asiakkaiden avautumisia farkkutraumoistaan) on vailla vertaa. Carlings on kuulemma myös ok, ja tyyriimmistä vaihtoehdoista minulle suositeltiin Acnea (joita saa mm. Yliopistonkadun Beamhillistä).

No, meitsi oli fiksu ja suunnisti rankan perjantaisen treenisession päätteeksi hortoilemaan Forumiin ja Kamppiin (nälkäisenä, väsyneenä ja hikisenä on paras hetki suunnata muutenkin niin hilpeille farkkuostoksille). Toisaalta: joskus karseuden maksimointi auttaa. Sen verran itsepäinen olen, että kun farkut haluan niin farkut on saatava. Nyt heti mulle.

Ensimmäinen pysähdys: Forumin Carlings. Keräsin vaatimattomasti kaikki löytämäni kohtuuhintaiset mustat farkut sovituskoppiin ja eikun homma käyntiin. Yhdet farkut olivat ylitse muiden, kuin toinen iho! Dr Denimin Plentyt. Aijaijai.

Olin myyty - kuten ilmeisesti aika moni muukin on ollut, minkä sain selville googlettamalla farkut pikapikaa sovituskopissa (modernia shoppailua tämäkin). Epäilin, että näin hyvissä farkuissa on jotai mätää ja löysin monta blogia, jossa ihmiset olivat menneet samaan lankaan - Dr Denimin Kissyt ja Plentyt ei kuulemma kestä mitään! Hintaa on silti 45 euroa. Ei kiitos.

Dr Denimin Plentyt. Nämä olisin halunnut...

Onneksi Carlingsilta löytyi myös Now & Then -merkkitset Super Stretch -farkut, jotka istuivat myös ihanasti. Hintaa 50 euroa. Googlettamalla ei löytynyt kritiikkiä (tai muutakaan tietoa) joten menin myyjän pakeille - jossa muuten edellinen asiakas oli valittamassa rikkimenneistä Dr Denimeistään... vahvisti päätöstäni jättää ne ostamatta. No juu.

- Mahtaako nää farkut Now&Then -farkut kestää, kun ovat niin mukavat...? Ainakin paremmin kuin dr Denimit...?
- Hm. Ei näitä ainakaan kukaan oo palauttanut. Eli kyllä ne varmaan kestää. Pari kuukautta pitäisi hyvin kestää. PARI KUUKAUTTA!? Come on! Farkut jäivät hyllyyn ja alkoi ärsyttää pahemman kerran.

Miksi ihmeessä me nielemme tällaista? Ja niin kauan kuin sen teemme, ei huonolaatuisten farkkujen valmistajalla ole mitään intressiä parantaa laatua. Näemmä aina riittää porukkaa, jotka ostavat kiltisti uudet farkut parin kuukauden välein entisten mentyä risaksi.

Jollei rahan meno haittaa, niin ainakin voisi miettiä ekologisuutta!

Tarina päättyi, kun bongasin Cubuksen ikkunassa farkkutarjouksen. Mustar farkut 20 eurolla... ei hullumpaa... ja istuivat hyvin. Ostin ja fiilis on, että tulevat kestämään kauemmin kuin puolet kalliimmat sukulaisensa.

Tästä lähin lupaan miettiä tarkemmin, mistä farkkuni ostan. Pari kaveria lähetti linkkejä eettisiin firmoihin - joista toinen on kotimainen! Nurmi Clothing -farkut on 45% hamppua ja loput LUOMUpuuvillaa. Luonto tykkää ja uskoisin, että iho myös.

Mikä farkuissa sitten usein mättää? Nurmi Clothing kertoo verkkosivullaan hiekkapuhalluksesta, että monet merkit teettävät terveydelle erittäin haitallisen homman alihankkijoilla, joiden työoloista ei ole takeita. Päivisin tai tarkastajien vieraillessa tehtaissa käsitellään farkkuja hiekkapaperilla, mutta öisin hiekkapuhallus jatkuu salassa. Se on halpa ja “helppo” menetelmä - jollei oteta huomioon työntekijöiden altistumista vaarallisille sairauksille.

Toinen ekologinen vaihtoehto on Yalo.fi. Yllätys: hinnatkaan eivät ole pahoja. Yalon vaatteita myy Nudge, "pieni töytäisy kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa" Yrjönkadulla.

"Kuyichin huippulaadukkaat farkut on valmistettu vastuullisesti ekologisista materaaleista. Kuyichi käyttää materiaaleinaan sertifioitua luomupuuvillaa, hamppua, bambua ja erilaisia kierrätysmateriaaleja. Farkkujen kemiallinen pesu tapahtuu kahdessa luotettavassa pesulassa Veronassa tai Tunisiassa. Sovita rauhassa kotona, tuotteilla 14 päivän ilmainen palautusoikeus."
Täytyy kokeilla - ainakin sitten, kun nämä (epäeettiset?) halpisfarkut risahtavat rikki...

Credit: Nurmi Clothing

Miksi vihreästä teestä tulee äklö olo?

Eilen se tapahtui - pitkästä aikaa. Olin töissä tarttumassa kahvipannun kahvaan kolmatta kertaa aamupäivän aikana, kunnes pieneen mieleeni lennähti ajatus, että voisiko välillä juoda jotakin muuta ja terveellisempää: vaikka sitä Reilun kaupan vihreää teetä, jonka olin roudannut töihin kuukausi sitten terveysinnon vallassa.

Avasin paketin ja olin ylpeä itsestäni. Keitin vettä, en edes lisännyt teehen maitoa tai sokeria, ja annoin sen hautua kunnolla. Nam.

Teen litkittyäni kului pari minuuttia, kun alkoi toden teolla kuvottaa ja pintaan pukkasi tuskanhikeä. Meni hetki, että yhdistin oireet äsken nauttimaani teehen.

Sitten muistin, että tämä ei olekaan ensimmäinen kerta! Teestä on tullut aiemminkin minulle tosi huono olo, ja varmaan siksi alitajunta yrittää viimeiseen asti välttää sitä kaikenlaisista terveysvaikutuksista huolimatta.

En ollut ikinä kuullut kenenkään puhuvan vastaavasta vaivasta, mutta netistähän löytyy kanssakärsijöitä ihan mihin tahansa - tällä kertaa jopa yllättävän paljon!

Varsinkin englanninkielisiltä sivustoilta bongasin voivottelun lisäksi ihan järkevänoloisia syitä teen aiheuttamalle huonovointisuudelle. Ja suomeksi myös: googlettakaapa vaikka "vihreä tee + huono olo", niin johan löytyy huonovointisuutta!

Moni valittaa, että tee aiheuttaa oireita nimenomaan tyhjään vatsaan nautittuna - ainakin minulla asia on juuri näin! Jälkkäriksi juotu tee uppoaa aina kivasti.

Jotkut väittävät, että huono olo johtuu kehon puhdistumisoireista - vihreä tee on niin hyvää ja tujua kamaa, että kahviin sun muuhun "mönjään" turtunut elimistö menee siitä hetkellisesti sekaisin. Hm, uskoako vai eikö...?

Keskustelupalstoilla joku varoittelee myös näin:

"Ei koskaan juoda tyhjään vatsaan: tanniinit tekevät todella huonon olon ja voivat saada oksentamaan."

Piileekö syy siis sittenkin tanniineissa? Ja jos, niin miksi?

Kaikkea sitä joka tapauksessa oppii - kantapään kautta. En kyllä olisi ikinä uskonut, että jostakin niin terveellisestä ja miedoksi mielletystä aineesta kuin vihreästä teestä voi tulla näin järkyttävät oireet! Kahvia kuitenkin voi meikäläinen kitata mennen tullen... Kyllä elimistömme on ihmeitä täynnä.

Onko teille tullut vastaavia oireita vihreästä (tai miksei muunkinvärisistä) teejuomista? Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka yleistä tämä tällainen on...

Tänään olin fiksu ja lähdin kotiin potemaan

Ehkä ihminen voi oppia elämässä jotain, vaikka aina (tai siis yleensä) ei siltä tunnu. Itse olen nähtävästi vihdoinkin oppinut yhden totuuden - ja elämään sen mukaisesti:

Kun on kipeä olo töissä, kannattaa lähteä saman tien kotiin. Paino sanalla saman tien.

Ei kannata jäädä puolikuntoisena suorittamaan työtehtäviä, ja sähläämään ja sekoilemaan niiden kanssa, kuten itse tein koko eilisen päivän ja tämän aamun paikkailin jälkiä, vaan lähteä suosiolla kotiin pehkujen alle. Olo saattaa jopa parantua ja tauti mennä ohi ilman päivien räkärumbaa ja kuumeilua! Ja työkaverit taatusti ymmärtää ja kannustaa, jos ne on yhtään fiksuja!

Eikä vuosia päivätöissä käyneelle tyypille mikään ole hauskempaa, kuin tulla kesken päivän kotiin hiljaiseen ja hämärään asuntoon- ihan luvan kanssa - moikkailla rappukäytävässä eläkeläismummoja, purkaa Alepasta ostetut sairasherkut keittiön pöydälle ja miettiä, missä järjestyksessä niitä voisi nauttia.

Tein itselleni parantavan perustonnikalasalaatin ja vedin jälkkäriksi reilumman erän uutta Valion maitojäätelöä (makuna appelsiini, kun ei Alepassa ollut sitä toista). Pakko oli maistaa näin harmaana päivänä värikkääseen pakettiin pistettyä jäätelöä ja ihan hyväähän se oli - yllättävän kevyttä myös! Ainoa puute on laktoosin määrä tällaiselle intolerantille - mutta antaa mennä, ilmavaivatkaan ei haittaa kun on koko päivän yksin kotona.

Kaksi lasia mustaherukkamehua palan painikkeeksi toimi myös, samoin kuin sen kanssa nautittu vitamiini-cocktail.

Nyt vaan odottamaan ja peukut ristiin... Ehkä jos tänään menee nukkumaan ennen kello kymmentä, niin aamulla herää terveenä? En todellakaan haluaisi tulla nyt kipeäksi. Kukapa haluaisi. Ikinä. Eieiei.

PS: Ai niin Valiohan ei ole enää Valio vaan Suomen Nestlé - ihan mielelläni en suuryritystä tukisi, mutta terveenä sitten taas yritän panostaa eettisiin jäätelövalintoihin!

Salaatti ON ruokaa kansalle joka syö liikaa

Vähään aikaan ei olekaan Hesarissa mikään ärsyttänyt - tai sitten en ole vaan lukenut lehteä, kun digiversion viikon ilmainen lukukiintiö täyttyy kättelyssä...

No juu, eilenpä sitten ärsytti ihan olan takaa kun luin Rosa Meriläisen kolumnin "Salaattien syöminen lounaaksi kannattaisi lopettaa", jossa hän kertoo öö... itsestään ja astetta paremmista ruokailutottumuksistaan - ja arvostelee tietenkin samalla muita ja maailmanmenoa. Tiukimmin kritiikin kohteena ovat kaiken ilon pilaavat nihkeät salaatinsyöjät.

Perusoletus on, että kunnon mättö ja (yli)syöminen kannattaa ja pitää ihmisen tyytyväisenä - laadukkaista raaka-aineista tehtyjen herkkujen, tietenkin - kun taas porkkanan lounaaksi purijat ovat ankeaa porukkaa.

"Teollinen bulkki" ei Rosalle kelpaa eikä siinä tietenkään mitään, kun on varaa valita ja elämä muuten sen verran hollillaan, että ehtii miettiä tällaisia asioita eikä esimerkiksi selviytymisasioita.

Hm, jotenkin en niele sitä että suomalaisten ongelmana olisi liian vähän syöminen, kun puolet aikuisväestöstämme on liikalihavaa. Päinvastoin, me syömme nykyään ihan liikaa ja vielä usein epäterveellisesti. Ei hyvä.

Rosan mielestä ei kannata syödä pelkkää alkuruokaa, kuten tomaattikeittoa tai fetasalaattia. Itselleni kumpikin näistä kelpaa kyllä hyvin lounaaksi - eikä jää nälkä mutta ei myöskään tule iltapäivän koomaakaan.

Tykkään syödä töissä kevyesti ja muutenkin vain sen minkä tarvitsen. Tykkään olla hoikka ja terve. Nykyään tuntuu, ettei tällaisista asioista oikein saisi puhua. Ylipainoisia kun riittää yllin kyllin, ja heillehän voi tulla paha mieli jos joku arvostelee ruokailutottumuksia. Tai sitten tyypitellään Rosan tapaan "vähän syövät" nuivaksi ja nihkeäksi porukaksi, josta ei saa "mässäilyseuraa" - no ei kyllä kiinnostaisikaan.

Eli kaikki vain salaattia syömään - tai mikä ikinä maistuukaan - kohtuuden rajoissa! Nälkään ei kukaan meistä ole täällä kuolemassa, väittäisin. Ainoa mitä näissä ruokailuasioissa kannattaa kuunnella (ja katsella) on oma kroppa. Kukaan tuskin haluaa ehdoin tahdoin olla lihava tai huonossa jamassa...

Raumalla ja Porissa - kotimaassakin kelpaa

Pääsiäisenä halusimme matkustaa jonnekin lähelle, rennosti ja helposti. Ilman tarkkoja suunnitelmia ja muita mahdollisesti stressiä aiheuttavia seikkoja. Kohteeksi valikoituivat Rauma ja Pori - en enää ihan muista millaisen prosessin kautta... mutta reissu todellakin kannatti!

Eikun auto alle ja baanalle, heti alkumatkasta juhlistimme vanhan kunnon auton kanssa 40 000 kilometrin rajan ylittymistä - minä mitään olisi huomannut, mutta poikaystävän oli pakko kuvata (symbolinen?) rajanylitys ihan tien pentareelle pysähtyen. Turvallisempi tietenkin niin.

Tadaa! Kiitos auto, että olet kestänyt näinkin pitkälle. Vaikkei tämä vielä mikään ISO luku taida automaailmassa ollakaan...

Rauman vanha kaupunki on upea! Olin vieraillut siellä kerran aikoja sitten, joten oli jo aikain palata. Itse asiassa koko Rauman keskusta on yllättävän nätti (suomalaiseksi pikkukaupungiksi). Sää suosi nytkin vierailua, mutta kyllä tänne on pakko palata kesähelteillä uudestaan. 

Matkan yllätyskohde: Olkiluodon ydinvoimala. Vierailukeskus (auki joka päivä klo 10-20, myös pääsiäisenä!) on kyllä viimeisen päälle informatiivinen, jos ydinvoima-asiat kiinnostavat - siis se tieteellinen puoli.

Porin lähes viimeinen vapaa hotellihuone löytyi Mäntyluodon hotellista, nätti vanha puuhuvila - varsinkin sitten kesällä olisi oikein idyllistä... Vierailimme läheisellä majakalla tutkailemassa kevään etenemistä. Hitaasti - hyvin hitaasti - mutta toivottavasti varmasti.

Hotellimme koira ei vähästä hötkyillyt - esimerkiksi siirtynyt, kun teimme autolla lähtöä. 

Vanha, ylpeä talon herra.

Porin Reposaari - toinen erinomaisen hieno paikka turistin vierailla! Nyt idyllisen puutalokylän edusta täyttyi pilkkijöistä. Ei ihme tällä säällä.

Mäntyluodon hotelli, kiva ja edullinen mesta. Sekä rauhallinen, ainakin nyt kun olimme lähes ainoat asiakkaat. 

Summa summarum: kotimaanmatkailu kannattaa ja se jos mikä myös avartaa! Näinä tiukkoina taloudellisen laskukauden aikoina kannattaa muistaa myös se tärkeä rahallinen vaikutus - sekä itselle että kohdepaikkakunnan yrittäjille. Minne seuraavaksi? Hmm...