Aurinko porottaa Kampin yllä, täydellinen kevätsunnuntai olla ulkona ja nauttia... vaan ei.
Flunssapotilaidemme terveydentilassa on tosin tapahtunut lieviä muutoksia. Kuudetta päivää sairastava (mä) on onnistunut kehittämään inhan yskän ja kolmatta päivää sairastava (poikaystävä) on huonommassa jamassa kuin eilen. Nukkuu tuossa toisessa päässä sohvaa auringonsäteet kasvoillaan... kuin pikkuvauva. Herttaista.
Muistan kun äiti totesi, että mikään ei ole sairaampi kuin sairas mies (voi sitä valituksen määrää!). Tämä tuntuu pitävän paikkansa lähes miehen kuin miehen kohdalla.
Sattumalta törmäsin eilen oikein tieteellisen todistustaineistoon, lukekaapa vaikka Iltalehden artikkeli Miesflunssa on totta: "Kärsivät voimakkaammista kivuista". Kaikenlaista.
Ilmiö liittyy aivojen kokoon: miesten suurempiin aivoihin kun mahtuu enemmän ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.
Itse olen ajatellut, että naiset vaan ovat tottuneempia sietämään kaikenlaista kipua (kuukautiset, synnytykset jne.) eivätkä valita niin herkästi. Aina oppii uutta.
Aurinko se siellä... niin lähellä mutta niin kaukana. Näkymä sohvalta keväisenä sunnuntaina. |
Päivät täyttyvät villasukista ja nenäliinoista. Kohokohtana taistelu sohvatilasta - sekä siitä, mikä leffa seuraavaksi katsotaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti