Influenssa tulee, apua! Vai...?

Kävin eilen ottamassa influenssarokotteen, vaikka olin vielä edellisellä viikolla vannonut työtovereille, että "ihan terve kun oon, niin en mä ainakaan aio sellaista ottaa".

No, kun kyse on terveyteen liittyvistä asioista niin olen näköjään täysin vietävissä. Kävin viime torstaina vihdoin poistamassa yhden luomen, ja luomea pois leikellessään pyllyni päältä (auts, kyllä se sattui vaikkei pitänyt) lääkäri alkoi jutella "mukavia" influenssasta.

Juuri sinä päivänä iltapäivälehtien lööpit huusivat, kuinka pari suomalaista oli kuollut influenssaan, joka vyöryisi epidemiana maamme yli hetkellä millä hyvänsä! Apua, paniikki!

Muuta ei tarvittu. Rokotteet loppuivat Diacorista ja varmaan monesta muustakin paikasta saman tien, ja lääkärin kehotuksesta otin ja varasin itsellenikin rokotusajan. 31 euroa influessattomasta keväästä – ja ennen kaikkea sen saamisen jännittämisestä – olkoon käypä hinta, ainakin tällä kertaa.

Kävin eilen ottamassa rokotteen Alppikadun Diacorissa, ja olin kuulemma yksi viimeisiä "onnekkaita", sillä rokotteet olivat taas loppu. Median voima on käsittämätön! Influenssa tulee kuitenkin joka vuosi, joten ei tässä pitäisi olla mitään yllättävää...

Tuntuu, että jo sana sikainfluenssa saa monet hysterian partaalle, vaikka esim. Terveyskirjaston mukaan tämän talven kausi-influenssa-epidemiasta odotetaan laajuudeltaan ja taudinkuvaltaan tavanomaista.

Samaa sanoo THL Maikkarin uutisissa. Lukuun ottamatta kauden alussa esiintyneitä perusterveiden tehohoitoa vaativia sairastumisia, talven influenssaepidemia ei näyttäisi poikkeavalta.

Toinen paniikin aihe on narkolepsia, jota rokote on aiheuttanut. Asiaan sen syvemmin perehtymättömänä tiedän kuitenkin, että nyt tarjolla oleva rokote Vaxigripia on turvallinen.

Tosin "narkolepsia"-Fluarixia annetaan edelleen 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille, koska heidän ei pitäisi enää sairastua tautiin. En kyllä itse tätä ottaisi, eli ei ihme että ainakin Diacor on siirtynyt rokottamaan ihan kaikenikäisiin Vaxigripia.

No juu, tulipa lääketieteellistä pohdintaa.

Mitä oikeasti halusin sanoa on, että olin eilisen illan ihan töttöröö tuon rokotteen takia. Tuntui, että nousi pieni kuume ja olo oli kaikenkaikkiaan ihan sekava ja outo. Kello kymmeneltä kaaduin sänkyyn ja nukuin kuin tukki aamuun asti. Kannattaa siis varautua ihme oireisiin, jos jostain vielä tämän rokotteen onnistuu – ja haluaa – saada! Näistä oireista ei kyllä Diacorissa varoitettu sanallakaan, vaikka muuten minua kannustettiin istumaan 10 minuuttia aulassa lukemassa naistenlehtiä rokotuksen jälkeen, jos tulisi joku allerginen reaktio...

Onko muille tullut vastaavia oireita influenssarokotteesta?

Maanantaista ja siitä, että vierellä on joku joka ymmärtää

Nyt on ehdottomasti yksi niistä päivistä. Aika usein nämä nihkeät päivät ovat minulle maanantaita. Sattumaa? Ei tietenkään! Jo Karvinen tiesi, ettei maanantai ole mikään hyvä juttu.



Viime viikkokaan ei ollut kaikista hohdokkain, sillä kävin koko viikon puolikuntoisena nuhaisena töissä ja lisäksi vietin koko viikonlopun intensiivisellä videokurssilla. Tosi mielenkiintoista juu, mutta tässä vaiheessa antaisin aika paljon edes yhdestä vapaapäivästä! Viikonloppuja ei ole annettu meille poloisille työmyyrille vapaaksi ihan syyttä... ihmisen on pakko välillä levätä.

Kaiken kukkuraksi poikaystäväkin sairastui flunssaan, joten vähät vapaat viikonlopun tunnit makasimme sohvalla olo ankeana. Sama tuntuu jatkuvan edelleen, töissä jaksaa jotenkuten käydä, kiirettä riittää, mutta siinä se sittenkin onkin. Toimistolta suoraan kotiin ja sohvalle katsomaan mömmöä telkkarista. Ilta "huipentuu" kymmenen uutisiin, joiden jälkeen kaadutaan sänkyyn. Ja sitten sama uudelleen...

Tietty nämä ovat pieniä murheita ihmiskunnan mittakaavassa jne., mutta lannistavat mielialaa.

Toisaalta näinä hetkinä tajuaa kiittää siitä, että vierellä on joku, joka jaksaa kuunnella jatkuvaa voivottelua ja valitusta ja vielä sympatiseeratakin. Ainakin suurimman osan ajasta.

Jokaisella meistä on huonot hetkensä, On hienoa, kun uskaltaa olla se mikä on, valittaa kun on tarvetta – ja pitää myös suunsa kiinni. On hienoa tajuta, ettei tarvitse olla täydellinen, ja että täydellisyys on turhaa ja tylsää! Kaikkein parasta on tajuta, että vierellä kulkee toinen ihan samanmoinen.

Olen tänään kuunnellut ihanan ranskalaisella aksentilla laulavan Mina Tindlen biisiä. Se kertoo kaikista niistä pienistä asioista, joita kannamme mukanamme. Jokaisella on taakkansa, niinpä. Ja taakkaa keventävät myös videolla tanssivat komeat ranskalaismiehet...

Spirulina-testin tulos – talttuiko flunssa?

Viime viikolla pohdin ihmetuote spirulinaa. Testasin vihreää mönjää ekaa kertaa, koska kuulin sen auttavan flunssan oireisiin. Tuomion hetki on tullut. Auttoiko spirulina?

Lopullinen tuomio ei tietty ole helppo, sillä joka tauti on erilainen enkä tiedä miten minun olisi käynyt ilman spirulinaa. Kuitenkin täytyy sanoa, että selvisin flunssaisena kunnialla: nautin viime viikonlopusta Tallinnassa, enkä joutunut olemaan päivääkään poissa töistä viime viikolla. Tosin olin töissä ihan liian puolikuntoisena, hyi minua.

Olen niitä, jotka kyllä patistavat kollegoja kotiin yhden aivastuksen jälkeen mutta itse raahautuvat toimistolle vaikka missä kunnossa. Pikku hiljaa elämä alkaa opettaa, mutta vaikeaa se on kun kerran on "näin korvaamaton" työntekijä... just.

Mutta niin, flunssa meni yllättävän kevyesti ohi – vuosiin en ole yhtä helpolla selvinnyt räkätaudista. Varsinkaan näin vähäisellä levolla, sillä työviikko oli aikas hullu ja parhaillaan vietän "rentouttavaa" viikonlopun videokurssilla... uhhuh.

Annetaan siis spirulinalle kunnia! Flunssa on jo melkein selätetty, mutta olen jatkanut levän nauttimista joka ainoa aamu: eikun teelusikallinen vihreää mönjää kylmän veden joukkoon, nenästä kiinni ja kurkusta alas! Makuun ei kyllä ikinä taida tottua. Vai onko tämä jonkun mielestä hyvää? Uskomaton tuo allaoleva kuva muuten: ei voi kuin kunnioittaa, jos joku saa lapsensa nauttimaan spirulinaa!

Loppuun vielä Puhdistamo-sivulta poimittua ylistävää faktaa, eli miksi spirulinaa kannattaa "nauttia".

Spirulina on yksi niistä levistä, joita on ollut maapallolla pitempään kuin mitään muuta elämää. Nämä levälajit ovat "villiruokaa" parhaimmillaan ja erittäin ravintopitoisia.

Spirulina sisältää:

• 2300% enemmän rautaa kuin pinaatissa 
• 3900% enemmän beetakaroteenia kuin porkkanassa 
• 300% enemmän kalsiumia kuin maidossa 
• 375% enemmän proteiinia kuin lihassa tai tofussa 
• fytoravinteita 31 kertaa enemmän kuin mustikassa 

Spirulina muodostaa kaikista maailman organismeista tehokkaimmin proteiineja ja se sisältää 65-71 % hyödynnettävässä muodossa olevaa proteiinia! Tämä tekee siitä ehkäpä maailman rikkaimman proteiininlähteen.
Spirulina sisältää valtavan määrän kehollemme tärkeitä mineraaleja mm. seleeni, kalsium, rikki. Spirulinan sisältää runsaasti rikkipitoisia aminohappoja (metioniini, kysteiini) sekä harvinaista fykosyaniini -nimistä polypeptidiä.

Spirulina sisältää runsaasti varsinkin B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B6), sekä beetakaroteenia ja K-vitamiinia. Suurin osa merilevistä sisältää huomattavan suuria määriä välttämättömiä rasvahappoja. Nämä ainesosat ovat tärkeitä lähes kaikkien kehon mekanismien opimaalisen toiminnan kannalta.

Auttaako spirulina vilustumiseen?

Tänä aamuna heräsin puoliflunssaisena, missä ei tietenkään ole mitään hauskaa, varsinkin kun eilen taudinpoikasta niin antaumuksella pois manasin. Minkäs teet, ja nyt tuntuu olevan puoli Suomea pöpöjen kourissa. Syksy?

Aamulla toimistolla pari työkaveria valitteli ihan samaa kurjaa oloa. Voi meitä kunnon työntekijöitä, jotka tulevat kipeäksi heti kun viikonloppu lähestyy... aarg.

No, napsimme yhdessä aamulla inkivääriteetä, finrexiä ja hunajaa, kunnes terveempi kollega suositteli spirulinaa. Kuulemma ihmelääke flunssan ensi oireisiin, yhdistettynä vanhaan kunnon sinkkiin.

Avaruushirviö? Ektoplasmaa? Ei vaan spirulinaa!

Pakko kokeilla. Kipitin ruokatunnilla Hakaniemen Ekoloon ja ostin purkillisen spirulinajauhetta. Sekä tropolis-tippoja, kun olivat vieressä hyllyssä ja kuulemma erinomaisia kurkkukipuun. Kipeänä olen maailman helpoin markkinointikohde.

Myyjä varoitteli, että spirulinajauhe voi olla tosi tujua kamaa (ja muuttaa ruuan tai juoman maun heti merileväksi). Yleensä ihmiset suosivat tippoja, jotka olivat nyt loppu – yllätys.

No, rohkea spirulinan syö! Toimistolla valmistin itselleni ja kollegalle spirulinajuomat (1 tlk jauhetta vesilasiin). Väri oli sen verran raju, että meni pitkään ennen kuin uskallettiin maistaa – nenästä kiinni pidellen. Kollega sai yökötysreaktion, mutta lopulta joi kiltisti koko lasillisen spirua. Hyvä me!

Maku: kalanruoka potenssiin 100. Ja haju myös.

Reaktio: en tiedä oliko se spirulina vai mikä, mutta loppuiltapäivä meni paremmissa fiiliksissä. Ihmeeksemme huomasimme, että olimme spirulinaa nauttineen kollegani kanssa viimeiset ihmiset toimistolla! Muut olivat lähteneet ajat sitten viikonlopun viettoon. Ihme työbuusti.

Täytyy ehdottomasti jatkaa kokeilua, nyt kun on selvinnyt alkushokista. Tämänhän pitäisi olla superfoodien aatelia, joka auttaa vaikka mihin! Raportoin sitten, tuleeko minusta superterve.

Mutta nyt pakkaamaan, uhhuh. Huomiseksi ollaan varattu Tallinnan-matka, jota ei voi enää perua. Saa nähdä miten käy. Pahimmassa tapauksessa makaan matkan hotellilla, parhaimmassa tapauksessa hengailen kaupungilla terveenä – spirulinan voimin. :)

Syysflunssan ekat oireet – en suostu!

Voi ei! Heräsin aamulla vähän kurkkukipuisena, olo oli juuri sellainen kuin on ihmisellä, jonka kohtalona on viettää seuraavat päivät syysflunssan kourissa, sängyn, sohvan ja nenäliinakasan ympäröimänä, itsesäälin kourissa.

Mutta ei, tällä kertaa en suostu! Saimme nimittäin eilenillalla ex tempore -idean viettää ensi viikonloppu Tallinnassa, ja nyt on lautta ja hotelli varattuna la-su. Pieni maisemanvaihto tekee nyt erinomaisen hyvää. Milloinpa ei tekisi. Samalla vältämme kivasti viikonlopun siivouksen (mitä tämä koti tosin kovasti tarvitsisi). Mutta hei, elämä on lyhyt eivätkä pölyt katoa!

Takaisin asiaan, nihkeään oloon. Tällä kertaa turvauduin vanhoihin ja uusin hoitokeinoihin. Olen syönyt lusikkakaupalla hunajaa (nam) sekä pari isoa kupillista teetä raastetusta inkivääristä ja nokkosenlehdistä. Lisäksi olen pannut päälleni kahdet villasukat ja lämpimimmän villapaidan. 

Olen myös napsinut sinkkiä, loistolääke näihin pirullisiin "ekoihin oireisiin". Meidän laajaa vitamiinivalikoimaa tutkiessani taisin samalla napata myös Omega 3 -tabletin, B-vitamiinin, pari vahvaa D-vitamiinia sekä kalsiumtabletin (joka maistuu appelsiinilta ja on vaan hyvä). Saa nähdä, miten tällainen sekalainen cocktail vaikuttaa. Jos mitenkään.

Pisteenä iin päällä kävelimme poikaystävän kanssa aurinkoisilla merenrannoilla. Perinteinen "pikku" kävelymme kestää yleensä ainakin pari tuntia. Kierrämme Hietsun torin kautta Eiranrannan kallioille – lempparipaikkojani! Sitten jatkamme Kaivarin ja Punavuoren kautta kotiin. Meren näkeminen tekee ihmiselle hyvää. 

Nyt nautin yömyssyllisen Vana Tallinnaa, viikonlopun teeman sopien. Yleensä olisin ottanut Jägermeister-shotin, joka on ihan paras yskänlääke. Jekku vaan oli loppu.

Ratkaiseva hetki taistelussa on ensi yö: heräänkö täysin terveenä vai onko kurkun kaktus kasvanut? Sormet ristiin. Ja tsemppiä kaikille syysflunssassa riutuville, kyllä se siitä ihan kohta!

Onko nuha allergiaa - vai mitä?

Pari päivää olen riutunut karseiden allergiaoireiden alla. Pää on tukossa, nenä vuotaa valtoimenaan, kurkkua kutittaa ja aivastuttaa... melkein koko ajan. Atsii ja iso plääh! Kaiken kukkuraksi makuaisti on melkein hävinnyt.

Vaiva on outo, sillä yleensä en kärsi siitepöly- tai muustakaan allergiasta. Tsekkasin allergiatiedotteesta, että parhaillaan kukkivat heinät, joten varmasti joku lajike aiheuttaa meitsin kärsimyksen... vaikka Helsingin keskustassa hengailenkin.

Eilen lähdin hakemaan akuuttia apua Yliopiston apteekista, jonne olikin kertynyt jonoa allergiahyllyn liepeille. Lohdutti, etten ole ainoa.

"Kauhean tukkoinen olo, suosittele mulle jotain tehokasta!!" ruinasin ja farmaseutti näytti käsikauppaan vapautunutta, ei-väsyttävää antihistamiinia, joka on ytimekkäästi nimetty "Desloratadine Sandoz". Kuulosti mainiolta. Lisäksi sain mukaan Nasofan-nenäsumutteen, jota vetelin eilen yliannostukset ennen kuin luin tuoteselosteesta, että lääke alkaa tehota vasta 24 h päästä käytön aloittamisesta... sitä odotellessa.

Lääkkeistä huolimatta nukuin surkeasti, henki ei kulkenut. Heräsin kahdelta yöllä napsimaan lisää antihistamiinia, jonka ansiosta sainkin nukuttua aamuun asti. Tänään tosin oli karseaa töissä ja nenä muistutti edelleen vuolaasti virtaavaa jokea.

Kärsimätön kun olen, marssin tänään toiseen apteekkiin ja kerroin tilanteestani - sekä siitä, että limakalvot ovat kuivat ja kipeät jatkuvasta niistämisestä. Sain kaksi nenäsuihketta lisää: seesamiöljyä kosteuttamiseen ja Otrivin Compia "limakalvojen kutistamiseen ja kuivattamiseen".

Farmaseutti mainitsi aika monta kertaa, ettei tuotetta saa missään nimessä käyttää viikkoa kauempaa, jotten jää koukkuun. Näytinkö epäilyttävältä, kun niin innokkaasti ostin kaiken mitä suositeltiin? Muuten olen aikas säästäväinen, mutta lääkkeet ovat heikko lenkki. Pienellä markkinoinnilla olen valmis ostamaan melkein mitä tahansa.

Jännä oli lopulta huomata, että vanhassa vara parempi. Löysin lääkekaapista liuskallisen Duact-tabletteja, jotka ovat tarjonneet avun niin moneen tukkoiseen hetkeen. Eikun sitäkin naamaan, ja johan alkoi tapahtua! Olo parani huomattavasti.

Äsken vielä napsaisin toisen tabletin, vaikka monet varoittavat ettei kannata ottaa Duactia ennen nukkumaanmenoa, sillä se piristää. Itse en ole tällaisia vaikutuksia huomannut tai sitten olen vaan täysin allergian uuvuttama...  sitä paitsi tärkeintä on pystyä hengittämään.

Tsemppiä kaikille allergian ikeessä sinnitteleville, kyllä tämä tästä!

PS: Äsken kaveri soitti ja kertoi, että nokkonen lievittää allergian oireita. Löysin kuivattua nokkosta viime vuodelta ja tein siitä iltateen. Kaikkea kannattaa kokeilla - ainakin mitä allergiaan tulee.

Paistaa se aurinko sohvallekin - ja miesflunssa on totta!

Uutisia sairastuvasta, hyvää iltapäivää.

Aurinko porottaa Kampin yllä, täydellinen kevätsunnuntai olla ulkona ja nauttia... vaan ei.

Flunssapotilaidemme terveydentilassa on tosin tapahtunut lieviä muutoksia. Kuudetta päivää sairastava (mä) on onnistunut kehittämään inhan yskän ja kolmatta päivää sairastava (poikaystävä) on huonommassa jamassa kuin eilen. Nukkuu tuossa toisessa päässä sohvaa auringonsäteet kasvoillaan... kuin pikkuvauva. Herttaista.

Muistan kun äiti totesi, että mikään ei ole sairaampi kuin sairas mies (voi sitä valituksen määrää!). Tämä tuntuu pitävän paikkansa lähes miehen kuin miehen kohdalla.

Sattumalta törmäsin eilen oikein tieteellisen todistustaineistoon, lukekaapa vaikka Iltalehden artikkeli Miesflunssa on totta: "Kärsivät voimakkaammista kivuista". Kaikenlaista.

Ilmiö liittyy aivojen kokoon: miesten suurempiin aivoihin kun mahtuu enemmän ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.

Itse olen ajatellut, että naiset vaan ovat tottuneempia sietämään kaikenlaista kipua (kuukautiset, synnytykset jne.) eivätkä valita niin herkästi. Aina oppii uutta.

Aurinko se siellä... niin lähellä mutta niin kaukana. Näkymä sohvalta keväisenä sunnuntaina.

Päivät täyttyvät villasukista ja nenäliinoista. Kohokohtana taistelu sohvatilasta - sekä siitä, mikä leffa seuraavaksi katsotaan.

Mitä opin tänään? Flunssa ei häviä parissa päivässä...

Nyt kyllä tympii. Makasin tällä viikolla kiltisti kolme päivää kotona karsean kevätflunssan kourissa (onkohan nyt joku laajempikin epidemia jylläämässä?), join nesteitä, nukuin niin paljon kuin nukutti eli melkein koko ajan, nautin vitamiineja erilaisina cocktaileina jne. jne.

Eilisen sitten sinnittelin töissä päivän - teimme vuoronvaihdon, sillä poikaystävä jäi puolestaan sängyn pohjilla valittamaan flunssan takia. Sori, ei ollut tarkoitus tartuttaa, mutta minkäs teet! :(

Olin kuitenkin varma, että viikonloppuna olisin terve ja voisin tehdä kaikkea kivaa. Mitä vielä! Tänään heräsin ainakin yhtä tukkoisena ja huonovointisena kuin eilen, eikä auttanut muu kuin unohtaa kaikki orastavat suunnitelmat kavereiden näkemisestä ja ulkoilusta ja perustaa pesä sohvalle ympärillä iso kasa nenäliinoja, pastilleja ja kuuma teekuppi jos toinenkin.

Täytyy sanoa, että päivän on pelastanut sairastava poikaystävä. Pitkään aikaan ei olla maattu näin pitkään yhdessä sohvalla ja katsottu jo klo 16 mennessä kaksi leffaa! Ja onhan tämä jotenkin tragikoomista menoa, kaksi raihnaista yhdessä... Tekee varmaan hyvää parisuhteellekin olla vaan hiljaa paikoillaan, naureskella ja jutella niitä näitä - enimmäkseen tosin valittaa. Vaikkei tätä nyt ihan laatuajaksi voi sanoa...

Tarinan opetus löytyy Terveyskirjastosta:

"Flunssa kestää usein yli viikon. Melko sitkeässä elää usko, että "normaali" flunssa kestää 3–5 päivää. Todellisuudessa esimerkiksi rinovirusten aiheuttama tauti kestää lapsilla keskimäärin 7–12 vuorokautta ja aikuisilla kaksikin viikkoa."

Kiitti vaan! Itse ainakin olen aina kuvitellut, että flunssa menee ohi parissa päivässä - kuten on mennytkin. Olen ollut onnekas.

Eli hyvät kevätflunssan potijat, muistakaa pysyä siellä pedissä - vaikka kuinka alkaisi seinät kaatua päälle! Loppujen lopuksi kyse on vain muutamista päivistä. Sitä paitsi flunssa on tosi pientä  verrattuna niihin kaikkiin vaivoihin, jotka meitä ihmisparkoja riivaavat. Tsemppiä! Vaikka olo olisi enemmän kuin ankea...

tehokas tee flunssaiselle

Plääh. Vietän toista päivää sängyn pohjilla sama pyjama päällä ärhäkkään kevätflunssan kourissa. Olo on kaikkea muuta kuin keväisen hehkeä ja älyllinen toiminta erittäin rajoittunutta. 

Jotakin flunssainen elimistöni silti tuntuu tajuavan, sillä eilen alkoi mieleni ihan yllättäen tehdä timjamiteetä. Törmäsin tähän herkulliseen teehen pari kuukautta sitten, kun vierailin Vilnassa ystäväni luona ja hän valmisti aamuteetä äidiltään saamastaan timjamista.

Kotiin palattuani ostin Ruohonjuuresta pikku paketin kuivattua Sonnentorin luomutimjamia. Tuore olisi tietty paljon parempaa, mutta minkäs teet tähän aikaan vuodesta Suomessa...

Paketti oli, kuten usein tuppaa käymään, unohtunut kaapin perukoille - eiliseen saakka. Ja ah, maistuipa timjamitee hyvältä! Oli pakko googlettaa yrtti ja kappas, mitä löysin Hesarin arkistoista! Timjamia on käytetty flussan hoitoon jo itä ajat. Täytyisi vaan aina muistaa vaistoonsa, emme me ihmiset ehkä ihan niin luonnosta vieraantuneita ole, ettemmekö ymmärtäisi omaa parastamme - ainakin hetkellisesti.

"Timjamin muinaisesta rohtohistoriasta on nykyisin jäljellä sen käyttö yskänlääkkeen valmistusaineena. Timjami sisältää eteeristä öljyä, tymolia, jolla on antiseptinen vaikutus. 

Timjamiteetä voidaan juoda vilustumisjuomana. Esimerkiksi Laatokan kalastajat nauttivat sitä estääkseen influenssaan sairastumista. Timjami irrottaa mm. limaa. Lisäksi timjamia voi kokeilla muihin hengityselinsairauksiin astmasta alkaen. Mutta myös ruoansulatuskanavan häiriöissä ja virtsateiden vaivoissa sillä on todettu olleen vaikutusta. Pienikin määrä riittää."

Jos timjamin maku tuntuu kylmiltään liian voimakkaalta, mukaan voi panna sitruunaa. Ja tietenkin hunajaa. Tasty Planner -blogista bongasin yhden reseptin. 

Suosittelen siis timjamia kaikille flunssasta kärsiville! Kyllä me tästä vielä noustaan - troppien sekä sen tärkeimmän eli levon ansiosta. Eli nyt läppäri kiinni ja petiin, mars!

Tänään olin fiksu ja lähdin kotiin potemaan

Ehkä ihminen voi oppia elämässä jotain, vaikka aina (tai siis yleensä) ei siltä tunnu. Itse olen nähtävästi vihdoinkin oppinut yhden totuuden - ja elämään sen mukaisesti:

Kun on kipeä olo töissä, kannattaa lähteä saman tien kotiin. Paino sanalla saman tien.

Ei kannata jäädä puolikuntoisena suorittamaan työtehtäviä, ja sähläämään ja sekoilemaan niiden kanssa, kuten itse tein koko eilisen päivän ja tämän aamun paikkailin jälkiä, vaan lähteä suosiolla kotiin pehkujen alle. Olo saattaa jopa parantua ja tauti mennä ohi ilman päivien räkärumbaa ja kuumeilua! Ja työkaverit taatusti ymmärtää ja kannustaa, jos ne on yhtään fiksuja!

Eikä vuosia päivätöissä käyneelle tyypille mikään ole hauskempaa, kuin tulla kesken päivän kotiin hiljaiseen ja hämärään asuntoon- ihan luvan kanssa - moikkailla rappukäytävässä eläkeläismummoja, purkaa Alepasta ostetut sairasherkut keittiön pöydälle ja miettiä, missä järjestyksessä niitä voisi nauttia.

Tein itselleni parantavan perustonnikalasalaatin ja vedin jälkkäriksi reilumman erän uutta Valion maitojäätelöä (makuna appelsiini, kun ei Alepassa ollut sitä toista). Pakko oli maistaa näin harmaana päivänä värikkääseen pakettiin pistettyä jäätelöä ja ihan hyväähän se oli - yllättävän kevyttä myös! Ainoa puute on laktoosin määrä tällaiselle intolerantille - mutta antaa mennä, ilmavaivatkaan ei haittaa kun on koko päivän yksin kotona.

Kaksi lasia mustaherukkamehua palan painikkeeksi toimi myös, samoin kuin sen kanssa nautittu vitamiini-cocktail.

Nyt vaan odottamaan ja peukut ristiin... Ehkä jos tänään menee nukkumaan ennen kello kymmentä, niin aamulla herää terveenä? En todellakaan haluaisi tulla nyt kipeäksi. Kukapa haluaisi. Ikinä. Eieiei.

PS: Ai niin Valiohan ei ole enää Valio vaan Suomen Nestlé - ihan mielelläni en suuryritystä tukisi, mutta terveenä sitten taas yritän panostaa eettisiin jäätelövalintoihin!

Jollei sauna, Corona ja hieroja auta niin...

Eilen valittelin kurjaa, flunssaista oloa. Vilutti, vaikka jalassa oli kolmet villasukat ja päällä superlämmin peitto. Kurkussa kasvoi kovaa vauhtia kurja kaktus ja olin kuin maani myynyt. 

Tänä aamuna olin kuitenkin sen verran fiksu ja aikuinen, etten mennyt töihin vaikka tietenkin olisi ollut niin maar kamalasti hommaa ennen lomia. Terveys on tärkein, sen alan pikku hiljaa tajuta. Ja täten kannustan - melkein pakotan - kaikkia pysymään kotona, jos olo on kurja! Ajatelkaa itseänne - ja työkavereita!

Lepo (= puoli päivää työmeilissä roikkumista ja loppupäivä Facebookissa hengaamista) kuitenkin auttoi, varsinkin kun homman sai hoitaa sohvalta ja sängystä käsin ja väliin lipitteli isoja kupillisia teetä - ja rommikaakaota, nam! "Löysin" kaapista nimittäin kesällä Venäjältä ostaneeni halvan litran rommipullon, jota iloisesti lorauttelin kaakaoon (yksinään se on pahaa). Virallisesti olin siis tänään sairaslomalla, joten eiköhän tämä ollut ihan sallittuakin...

Kaikki rakastaa hierontaa. (Tahtoo koiran!)

No, oudoissa asennoissa työskentely & orastava flunssa tosin aiheuttivat sen, että niskat ja hartiat jumittivat täysin. Onneksi illalla odotti hierojan käsittely ja aaaaaah se teki hyvää! Hieroja-parka tosin huokaili raskaasti, kun olin niin jumissa ja antoi ystävällisesti mennä yliajalle, jotta saadaan lihakset edes vähän joustamaan. Nyt olo on parempi ja parin päivän päästä alkava loma viimeistään tekee tästä naisesta jumittoman - henkisesti ja fyysisesti! :)

Hierojan päälle menimme vielä poikaystävän kanssa taloyhtiön saunaan, ja hän sai minulta lahjaksi Alepasta ostamani donitsin - kuin lapselle tarjoaisi launtai-pussista. Vaikken itse donitseista perusta, toisen riemua on ilo katsella. Ja haukata palanen, tietty.

Sen sijaan minulla maistui saunan päälle kylmä Corona - lemppariolueni! Sauna, viina... ainoastaan terva jäi kokeilematta, eikä ollut edes tervasaippuaa, ehheh. Mitä luultavimmin kokeilu jääkin välistä, sillä olo on jo vetreämpi! Uskomatonta mutta totta! Nyt vielä kunnon yöunet päälle niin voilà, eikä jäljellä ole kuin kaksi työpäivää (thank god), ne kestää vaikka päällänsä seisten kuten mummo sanoi.

Pari hyvää juttua pöpön karkoitukseen

Eilisestä asti on viluttanut koko ajan ja ollut vaan kipeä & kurja olo. Onneksi tajusin jäädä tänään etätöihin. Tosin oikea paikka olisi ollut peti. Ei ole mitään ikävämpää kuin murehtia yksin kotona koneen ääressä (huonossa asennossa niskat jumissa) kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä mutta mihin ei puolikuntoisena ole yhtään energiaa... plääh.

Mutta hähää, olen päättänyt tappaa tämän pöpön alkuunsa! Kas näin...

Aamulla ensimmäiseksi vetäisin sisään vitamiinipommin: D-vitamiinia, kalanmaksaöljykapselin, sinkkiä ja... no siinä se olikin, ei sentään pidä liioitella. Myöhemmin join vielä monivitamiiniporetabletin.

Sinkin tehoa flunssan ensioireiden torjunnassa on hehkutettu ja uskon täysin! Ihan sama, onko kyseessä vain placebo-efekti... Kannattaa kuitenkin varoa eikä ikinä ottaa sinkkiä tyhjään vatsaan - siitä tulee tosi oksettava olo, kokemusta on.

Ruokahaluni on ollut tänään vähän kadoksissa (vaikka koko ajan jääkaapilla ramppaankin tsekkaamassa, josko sinne olisi ilmestynyt jotain herkkua, jota tekisikin mieli). Päätin kuitenkin syödä superterveellisesti, sillähän on myös sanottu pöpöjen kaikkoavan. 

Pakkasesta löytyi aurinkovihannespussi (kuulosti hyvältä!) ja yhtäkkiä alkoi tehdä mieli myös levää, jota sain lahjaksi Kampin Ruohonjuuresta (kun ilmoitin heille mannaryynipaketista pöllöhtäneistä jauhokärpäsistä - kauhea kokemus sinänsä, mutta se on toinen juttu). Nyrhäisin paketista irti sopivaksi katsomani määrän levää ja heitin kattilaan likoamaan & kiehumaan vihannesten kanssa.

Minulla ei näköjään ole mitään ideaa siitä, kuinka paljon levä turpoaa, joten sitä tuli mukaan "reippaasti", kuten kuvasta näkyy. En myöskään tiennyt, että levää pitää leikata. Mutta on vaan merilevä sellaista herkkua, ihan kuin silkkaa terveyttä söisi! Olen koukussa, mutta onneksi hyvään asiaan... kerrankin.

Esimerkiksi Terveysterapia Aijan sivuilla kerrotaan, että merilevää pidetään maailman ravintoainerikkaimpana kasvina. Se sisältää runsaasti ravinteita, proteiinia ja erityisesti aineenvaihduntaa edistävää jodia. Kannattaa kokeilla - ymmärrän kyllä, ettei maku miellytä kaikkia...

Levää voi tilata esimerkiksi Ruohonjuuren verkkokaupasta, jollei myymälää löydy kotikulmilta. Linkistä pääsee suoraan merilevät ja misot -osioon... Ja sinkkiä saa mistä tahansa apteekista. :) Huomenna osaan kertoa, tepsiikö hoito. Äiti vielä tekstaili, että yöksi päälle kaikki vaatteet mitkä löytyy - kylmää kohtaa ei saa kuulemma löytyä. 

Oon lätkässä lääkäriin... paranemisen ihanuudesta

En enää ihmettele, miksi lääkäreitä pidetään seksikkäinä. Tänä aamuna kello 9 olin täysin myyty, kun tumma ja komea Diacorin lääkäriherra mittasi kuumeen, kuunteli hengityksen, testasi poskiontelot - ja totesi, että niissä on selvä tulehdus. Lisäksi keuhkoissa rohisi.

Sanoin lääkärille hyvästit leveä hymy (turvonneella ja meikittömällä, uh) naamallani ja antibiootti- antihistamiini- ja kolmio-yskänlääkereseptit kädessäni. Hymy pysyi naamalla Manskun Yliopiston apteekin kautta kotiin asti.

Vaikka olo on yhtä kurja kuin koko viimeisen viikon, iso asia muuttui: nyt tiedän, mikä minua vaivaa ja pöydällä tönöttää kolme isoa putiloa lääkkeitä parantamaan se. Ihanaa! Äsken napsaisin tattaripuuron ja puolukoiden kera ensimmäisen antibiootin (joka opastetaan ottamaan ruoan mutta EI maidon kera, jännää), ja saman tien tunsin paranevani huminalla.

Aamupala: tattaripuuroa, jota ostin hetken mielijohteesta - maku on jännä, ainakin se vähä mitä nuhainen maistaa. Puolukoita ja lääkecocktail. Eiköhän näillä lähde päivä käyntiin...

Aaah. Kiitos, Diacorin lääkäri! Ja kiitos, että kaikesta säästöstä huolimatta elämme edelleen maassa, jossa pääsemme lääkäriin parin tunnin sisään soitosta (no juu, kyseessä oli työterveydenhoito) ja jossa saamme tarvittavat lääkkeet suit sait apteekista. Antibiootit eivät edes ole kalliita.

Ruokaakin on alkanut vihdoin tehdä mieli - edes ihan vähän. Ruokahalu on nimittäin ollut täysin kateissa - kuten myös makuaistini. Kävin lääkärireissulla Kampin K-kaupassa rohmuamassa kaikenlaista, mitä kuvittelin voivani haluta. Ostin myös kaupan ulkopuolelta kojusta litran terveyspommi-puolukoita, joista vedin saman tien melkein puolet sekä herneenpalkoja - täh siis näitäkin myydään vielä, vaikka syyskuu on lopuillaan?! Pakko oli ostaa yhtä kesän lempiherkuista.

Syksy on saapunut, kertovat vastapäiset vaahterat! Kuvassa myös yksi meidän neljästä upeasta orkideasta, jotka on kukkineet putkeen varmaan vuoden! Lienevät karaistuneet tällä hoidolla.

Yksi hyvä puoli sairastamisessa on, etten ole nauttinut tippaakaan alkoholia lähes kahteen viikkoon. Pakollinen tipaton puolikuu, hehhe. Elimistö saa puhdistautua.

Toinen tosi kiinnostava seikka on, että aina kun tulen sairaaksi kahvinjuonti loppuu kuin seinään! Ei vaan tee mieli - yleensä siis vedän ainakin 5 kuppia päivässä. Kahvinhimo on myös ensimmäinen parantumisen merkki... siitä puheen olleen, ihan kuin kahvihammasta alkaisi nyt kolottaa... Mutteripannu porisemaan!

Pysähdy ihminen! Flunssan hyvät puolet

Okei, viisi päivää syysflunssassa kärvistelyä meni siihen, että tajusin kuinka sairastaminen on itse asiassa hyvä asia. Siis tällainen "lievä" sairaus kuten syysflunssa. Kun tauti iskee päälle,  kaltaiseni tohottajankin on pakko pysähtyä ja unohtaa koko ulkopuolinen maailma. Se jos mikä tekee hyvää!

Maanantai-aamuna jaksoin vielä kuumehoureisena tilittää, kuinka mun on ihan pakko mennä töihin, kun pitää tehdä sitä ja tätä tosi tärkeää... Alitajunta tietty jankutti, että totta kai siellä pärjätään erinomaisesti ilman meitsin panostakin. Mutta silti. Onhan se kiva tuntea itsensä tärkeäksi. Päivän mittaan vilkuilin kännykästä työmeiliä, eikä siellä tietenkään mitään pommeja ollut.

Poikaystävä toi Espanjasta "ihmelääke" Couldinaa, joka parantaa flunssaisen oloa huomattavasti. Kannattaa kokeilla, jos Espanjassa liikutte - ja sairastutte.

Tiistaina olo oli niin kurja, että jäin suosiolla kotiin. Jatkoin kuitenkin työmeilissä vehkaamista, kunnes työkaverit käskivät palata sänkyyn.

Tänään on keskiviikko, ja olo jo hieman parempi. Olen hoitanut pari pientä työjuttua, selvittänyt meilisuman ja tajunnut, että kolme päivää poissa töistä ei ole yhtään mitään. En ole missannut mitään tärkeää ja jos jotakin on jäänyt tekemättä niin voivoi.

Maatessani sängynpohjalla hiljaisessa kodissamme olen saanut todella tärkeää perspektiiviä elämään ja etenkin työhön. Olen tajunnut, että taisinpa olla aika stressaantunut ennen kuin tulin kipeäksi. Nyt täysin vähäpätöisiltä ja helpoilta tuntuvat työjutut vaikuttivat silloin ylitsepääsemättömiltä vuorilta.

Tunnen oloni rauhallisemmaksi, positiivisemmaksi ja innostuneemmaksi. Taas vähän aikaa muistaa, että terveys on kaikista tärkein. Jos sen menettää, voi unohtaa ihan kaiken muunkin. (No juu, tänään osittain palannut makuaistini osoitti, että sekin on aika tärkeä asia...)

Viime päivinä olen ehtinyt pohtia omia suunnitelmiani, kaikkea sitä mille haluaisin antaa enemmän aikaa elämässä. Olen päättänyt alkaa jälleen opiskella ranskaa. Sairasvuoteelta olen nimittäin tehnyt kielioppiharjoituksia netissä, ja se on kivaa! (Ehkä olen vielä kuumehuuruissa...)

Pieni askel ihmiselle... suuri minulle. Tänään kokkasin ensimmäistä kertaa flunssan aikana. Tosin vain paistoin valmis-wokvihannekset, mutta kuitenkin - elämä alkaa voittaa!

Samoin yritän alkaa kokata enemmän kaikkea kivaa, viettää aikaa poikaystävän kanssa niin, että olen oikeasti läsnä ja harrastaa tietty sitä liikuntaa - juoksuharrastukseni alkoi jo ihan kunnolla kesällä, eli sitä pitää jatkaa, ainakin niin kauan kuin maa on lumeton!

Vaikka olen kolme päivää vaan valittanut, nyt vaihdan ääntä kellossa! Kiitos syysflunssa, että jälleen kerran pysäytit minut, rauhoitit mielen, annoit voimia ja luovia ideoita. Joku syynsä sille täytyy olla, että kaikki sairastavat flunssaa... Elimistö tietää parhaiten, milloin on itse kunkin aika vähän pysähtyä ja relata.

Flu Survival Kit ja muita käytännön ideoita flunssaan

Kolmas flunssapäivä, ja olo on ainakin 10 kertaa karseampi kuin eilen. Hetkinen, ei tämän näin pitänyt mennä?! Kaiken kukkuraksi poikaystävä heräsi kurkkukipuisena ja kaikkihan tietävät vanhan totuuden miesten sairastamisesta. Lempparipalvelustani Pinterestistä löytyi oikein osuva kuva aiheesta.

Imuri kuvassa tosin istuu meillä toisiin käsiin, sillä äsken poikaystävä tarttui toimeen ja imuroi (sekä kuuntelee täysillä jotain jumputusmusaa), pienen painostuksen alaisena. Totesin, että meidän pölymäärät ei ainakaan edesauta paranemista ja nostelin muutaman isommista villakoirista näytille. Huh! Eli en valita meteliä, vaikka päässä jomottaa aika tavalla.

Muutoin päivä on jälleen kulunut sohvalla maaten, mikä ei niin haittaa kun katsoo ulos. Lisäksi olen häippäissyt kolmeen otteeseen nukkumaan parin tunnin settejä - uni on paras lääke! Ja internetittömyys & televisiottomuus! Krhm, kohta pitääkin taas laittaa netti kiinni ja keskittyä parantumiseen.

Sitä ennen kuitenkin asiaan! Flunssaa - jota jokainen meistä sairastaa ihan riittävän usein - kannattaisi ehdottomasti hyödyntää paremmin tuotekehittelyssä! Itse ainakin olisin valmis syytämään rahaa lähes mihin vain, mikä parantaisi oloani. Pinterestistä löytyi pari lupaavaa keksintöä. Sitä paitsi selviytymiskitti olisi "kiva" lahjaidea toipilas-kaverille. Lisäksi voisi myydä yllätys-settejä tuomaan vähän jännitystä flunssapotilaan tylsään päivään.

Ja tässä vähän flunssan estetiikkaa tuotuna kodinsisustukseen. En tiedä, haluaisinko vihreää saippuaa päästelevää räkänenää kylpyhuoneeseen, mutta osuva idea joka tapauksessa.

 Flunssa on myös ihan liian vähän hyödynnetty aihe taiteissa. Äkkiseltään mieleen tulee vain Helene Scherfbeckin maalaus Toipilas ja jotkut Ebolaviruksella revittelevät kauhuleffat. Mutta mitä kaikkea ihan tavallisesta perusflunssastakin saisikaan revittyä irti! Ehkä...?

Sitten pari vähemmän tunnettua vinkkiä flunssan torjuntaan. Toisen toimivuudesta ei ikävä kyllä ole tietoa, mutta ensimmäistä eli vodkaa nautittuna erilaisissa kuumissa juomasekoituksessa, suosittelevat ihan kaikki tapaamani venäläiset. Viimeksi yksi sympaattinen myyjäpoika Vallilan kirpputorilla. 

Vodkasta en juuri perusta, mutta kotoa löytyy jättipullo Venäjältä tuotua rommia, joka ajanee saman asian. Ainakin eilen illalla lorautin sitä aimo annoksen teehen... tujua tavaraa olikin tuo rommi värjätyn veden kanssa, eli paljon hunajaa joukkoon myös!

Loppukevennys. Söpöt eläintenkuvat auttavat tautiin kuin tautiin, varsinkin jos nekin inhimillistetään potilaiksi. Näyttäisinpä itse yhtä söpöltä kuin tämä koira meikittömänä, nenä punaisena, tukka roikkuen ja päälläni poikaystävän jättisuuri & lämmin kylpytakki. No, sairaana saa näyttää just siltä kuin näyttää!

Huumorilla flunssa kumoon!

Mikä piristää kun pää on täynnä räkää? Nauraminen muiden kustannuksella tietenkin! Netti on pullollaan Facebook-mokia ja iPhone-mokia, jotka naurattavat aina ("miten joku voi olla noin tyhmä?!) ja ovat samaan aikaan ihanan viattomia - anonyymit tyypit kun eivät joudu kärsimään muiden naureskelusta...

Piristystä tarvitaankin. Toinen flunssapäivä alkoi "rennosti", kun heräsin sarjamurhaaja-painajaisesta peruuttamaan kännykän häläriin - piti peruuttaa aamun hieroja-aika, jota olin odottanut koko viikon. Blääh. Kaktus kurkussa oli kasvanut yön aikana ripeää tahtia, ja olo oli kaikin puolin kelju - niin kuin sairaalla yleensä tuppaa olemaan.

Hierojan lisäksi peruutin kaverin synttärit (joilla oli tarkoitus grillailla jättikatkarapuja sekä nauttia sienipiirakkaa ja jogurttikakkua), treffit parin muun kaverin kanssa, poikaystävän kaverin synttäribileet ja R&A-elokuvan. No, ei ainakaan tarvii miettiä, mitä viikonloppuna tekee sohvalla löhöämisen lisäksi... On se niin väärin sairastaa viikonloppuna!

Mutta valitus sikseen, poikaystävä-parka on jo joutunut sietämään sitä urheasti koko päivän! Ja positiivisen kautta: elimistö tietää milloin on aika pysähtyä ja levätä, kaikkea ehtii kyllä tehdä yllin kyllin tulevinakin päivinä, viikkoina ja kuukausina - ehkä jo huomenna...

Kinasteltiin myös poikaystävän kanssa, pitääkö kipeänä syödä. Perusruoka kun ei todellakaan maistu - sen sijaan maistuvat kaikki korvikkeet: karkki, jäätelö, limu, suklaakin... Pidin pääni, tosin sorkin ja maistelin hänen valmistamaansa broileria - kuin joku kinasteleva pikkulapsi.

Toisaalta tässä on ehditty viettää laatuaikaa yhdessä sohvalla. Pitkään aikaan ei ollakaan ehditty jutella rauhassa niitä näitä.

Ööö onneksi me syötiin vaan perusbroileria tänään...

Ollaan kuunneltu poikaystävän teininä tekemää elektronista musaa (huh!) ja esittelen sille ainakin omasta mielestäni hassuja videoita ja kuvia netistä... Tässäpä pari muidenkin sairastajien iloksi! Ja tsemppiä meille kaikille, kohta ollaan terveiden kirjoissa. Tärkeintä on pitää yllä hyvää mielialaa ja olla itselleen hellä. :)