Piristystä tarvitaankin. Toinen flunssapäivä alkoi "rennosti", kun heräsin sarjamurhaaja-painajaisesta peruuttamaan kännykän häläriin - piti peruuttaa aamun hieroja-aika, jota olin odottanut koko viikon. Blääh. Kaktus kurkussa oli kasvanut yön aikana ripeää tahtia, ja olo oli kaikin puolin kelju - niin kuin sairaalla yleensä tuppaa olemaan.
Hierojan lisäksi peruutin kaverin synttärit (joilla oli tarkoitus grillailla jättikatkarapuja sekä nauttia sienipiirakkaa ja jogurttikakkua), treffit parin muun kaverin kanssa, poikaystävän kaverin synttäribileet ja R&A-elokuvan. No, ei ainakaan tarvii miettiä, mitä viikonloppuna tekee sohvalla löhöämisen lisäksi... On se niin väärin sairastaa viikonloppuna!
Mutta valitus sikseen, poikaystävä-parka on jo joutunut sietämään sitä urheasti koko päivän! Ja positiivisen kautta: elimistö tietää milloin on aika pysähtyä ja levätä, kaikkea ehtii kyllä tehdä yllin kyllin tulevinakin päivinä, viikkoina ja kuukausina - ehkä jo huomenna...
Kinasteltiin myös poikaystävän kanssa, pitääkö kipeänä syödä. Perusruoka kun ei todellakaan maistu - sen sijaan maistuvat kaikki korvikkeet: karkki, jäätelö, limu, suklaakin... Pidin pääni, tosin sorkin ja maistelin hänen valmistamaansa broileria - kuin joku kinasteleva pikkulapsi.
Toisaalta tässä on ehditty viettää laatuaikaa yhdessä sohvalla. Pitkään aikaan ei ollakaan ehditty jutella rauhassa niitä näitä.
 |
| Ööö onneksi me syötiin vaan perusbroileria tänään... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti