Hetkiä & tunnelmia Helsingin kaduilta - katukuvauskurssin satoa

Rakastan valokuvaamista! Erityisesti tykkään haahuilla kaduilla, Helsingissä tai matkoillani, ja kuvata ihmisten "tylsiä" arkisia toimia, hetkiä ja sattumuksia jotka muuten jäisivät huomaamatta tai olisivat ohi sekunnissa. Intoa ja näkemystä löytyy, mutta tekninen osaaminen on, krhm, hieman vajavaista...

Niinpä viime keväänä osallistuin Helsingin Kameraseuran katukuvaus-viikonloppukurssille. Suosittelen! Kurssi oli erinomainen, opimme katukuvauksen historiaa, teoriaa, eri maiden lainsäädäntöä (mikä onkin kinkkinen juttu) ja lauantai-iltana jalkaannuimme Helsingin kadulla kuvaamaan. Oli jännä tajuta, että yleensä itsekin kävelen kaupungilla laput silmillä, sillä heti kun alkoi vähän tarkkailla ympärilleen huomasi niin paljon kaikkea jännittävää, kaunista, kiinnostavaa... Alla muutamia kurssilla ottamia otoksia nykyisen kotikaupunkini kaduilta.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan kaupungilla liikkui tällaisia pareja.
Hellyttävät isä ja pappa Slovakiasta. Samikset.

Lehdenlukija City-Centerissä.
Yllättävä kuvakulma, niin näennäisesti tylsästäkin tilanteesta syntyy kiinnostavaa matskua. 

Lisää jalkapalloa. Yhtenä kuvauskurssin aiheistamme oli heijastus. Voilà!

"Innokas" jalkapallokatsomo - suomalaisittain.

Kuva ei ole niin erityinen, mutta tilanne liikutti.
Nuori romanialainen (kerjäläis?)nainen oli saanut ilmapallon.

Tytöt olivat asettuneet osuvasti riviin kisastudio-mainoksen alle Vanhan edessä. 

Lisää heijastuksia... Näyteikkuna ja ohikulkija.

Toinen, hiukan haastavampi aihe oli toistuvat värit,
vaikea löytää Helsingin harmaahkosta katukuvasta.
Onneksi jotkut uskaltavat laittaa väriä päälle.

Tästä oli pakko ottaa kuva.
Ei hyvin mene, kun "Viimeinen toivo" on pannut pillit pussiin...

Harjoitusta kyllä tarvitsen rutkasti lisää. Valokuvaus on siitä erikoinen taiteen laji, ettei pelkkä näkemys ja visuaalinen taito riitä. Tarvitaan rutkasti teknistä osaamista, joka itselläni on vielä aika/tosi vaiheessa. Kotiläksyksi sainkin tarkennusharjoituksia (joita en ole kyllä vielä tehnyt, sori opettaja!). 

Mahtavinkaan otos kun ei ole minkään arvoinen, jos se on epätarkka. Ja se on sääli se. Tosin kurssilla oli myös porukkaa monta tonnia maksavina kameroineen, ja epätarkkoja heidänkin kuvistaan tuli. Joten vaatimaton Sonyni riittänee oikein hyvin, jos vain omistajalla riittää kärsivällisyyttä opetella käyttämään sitä kunnolla. Aika huvittava ilmiö tosiaan se, kuinka ihmiset ostavat sairaan kalliita kameroita mutteivät osaa yhtään käyttää niitä...

Mutta lupaan nyt syksyn aikana jalkaantua kuvaamaan kaduille. Tänään sää olisi hommaan vallan mainio, mutta olo on vielä sen verran riutunut poskiontelontulehduksen jäljiltä, että taidan odottaa huomiseen, mañana... ja ehkä saan houkuteltua poikaystävän kuvauskaveriksi. Tosin Helsingin säätä yhtään ennustaen huomenna sataa, perskule.