Pysähdy ihminen! Flunssan hyvät puolet

Okei, viisi päivää syysflunssassa kärvistelyä meni siihen, että tajusin kuinka sairastaminen on itse asiassa hyvä asia. Siis tällainen "lievä" sairaus kuten syysflunssa. Kun tauti iskee päälle,  kaltaiseni tohottajankin on pakko pysähtyä ja unohtaa koko ulkopuolinen maailma. Se jos mikä tekee hyvää!

Maanantai-aamuna jaksoin vielä kuumehoureisena tilittää, kuinka mun on ihan pakko mennä töihin, kun pitää tehdä sitä ja tätä tosi tärkeää... Alitajunta tietty jankutti, että totta kai siellä pärjätään erinomaisesti ilman meitsin panostakin. Mutta silti. Onhan se kiva tuntea itsensä tärkeäksi. Päivän mittaan vilkuilin kännykästä työmeiliä, eikä siellä tietenkään mitään pommeja ollut.

Poikaystävä toi Espanjasta "ihmelääke" Couldinaa, joka parantaa flunssaisen oloa huomattavasti. Kannattaa kokeilla, jos Espanjassa liikutte - ja sairastutte.

Tiistaina olo oli niin kurja, että jäin suosiolla kotiin. Jatkoin kuitenkin työmeilissä vehkaamista, kunnes työkaverit käskivät palata sänkyyn.

Tänään on keskiviikko, ja olo jo hieman parempi. Olen hoitanut pari pientä työjuttua, selvittänyt meilisuman ja tajunnut, että kolme päivää poissa töistä ei ole yhtään mitään. En ole missannut mitään tärkeää ja jos jotakin on jäänyt tekemättä niin voivoi.

Maatessani sängynpohjalla hiljaisessa kodissamme olen saanut todella tärkeää perspektiiviä elämään ja etenkin työhön. Olen tajunnut, että taisinpa olla aika stressaantunut ennen kuin tulin kipeäksi. Nyt täysin vähäpätöisiltä ja helpoilta tuntuvat työjutut vaikuttivat silloin ylitsepääsemättömiltä vuorilta.

Tunnen oloni rauhallisemmaksi, positiivisemmaksi ja innostuneemmaksi. Taas vähän aikaa muistaa, että terveys on kaikista tärkein. Jos sen menettää, voi unohtaa ihan kaiken muunkin. (No juu, tänään osittain palannut makuaistini osoitti, että sekin on aika tärkeä asia...)

Viime päivinä olen ehtinyt pohtia omia suunnitelmiani, kaikkea sitä mille haluaisin antaa enemmän aikaa elämässä. Olen päättänyt alkaa jälleen opiskella ranskaa. Sairasvuoteelta olen nimittäin tehnyt kielioppiharjoituksia netissä, ja se on kivaa! (Ehkä olen vielä kuumehuuruissa...)

Pieni askel ihmiselle... suuri minulle. Tänään kokkasin ensimmäistä kertaa flunssan aikana. Tosin vain paistoin valmis-wokvihannekset, mutta kuitenkin - elämä alkaa voittaa!

Samoin yritän alkaa kokata enemmän kaikkea kivaa, viettää aikaa poikaystävän kanssa niin, että olen oikeasti läsnä ja harrastaa tietty sitä liikuntaa - juoksuharrastukseni alkoi jo ihan kunnolla kesällä, eli sitä pitää jatkaa, ainakin niin kauan kuin maa on lumeton!

Vaikka olen kolme päivää vaan valittanut, nyt vaihdan ääntä kellossa! Kiitos syysflunssa, että jälleen kerran pysäytit minut, rauhoitit mielen, annoit voimia ja luovia ideoita. Joku syynsä sille täytyy olla, että kaikki sairastavat flunssaa... Elimistö tietää parhaiten, milloin on itse kunkin aika vähän pysähtyä ja relata.