 |
| Missä on sun koti, broileri? Kuva: Ruokatietofi. |
Keskustelun kuumasta aiheesta aloitti Visa Merikoski, MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja. Hänen mukaansa pahimmillaan puolalainen ruis, tanskalainen sianliha tai brasilialainen broileri saattaa muuttua lähiruuaksi, jos nykytrendi jatkuu. Lähes joka kaupparyhmästä löytyy tuotteita, jossa pääraaka-aineen alkuperä jätetään kertomatta.
Kuluttaja kuvittelee ostavansa lähellä tuotettua ruokaa, vaikkei näin olisi.
Kukin kun määrittelee lähiruuan omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi STT kysyi muutamalta lähiruoan tuottajalta tai kauppiaalta, mitä lähiruoka heille tarkoittaa ja vastauksia oli yhtä monta kuin vastaajia.
Elintarviketeollisuudelle on tärkeää valmistuspaikka, ei se mistä raaka-aineet ovat lähtöisin. Viljelijät edellyttävät raaka-aineiden tulevan mahdollisimman läheltä, vähintään kotimaasta. Elintarviketyöläiset arvostavat kotimaisen työn arvoa. Ei ihme, että syntyy monenlaista lähituotemarkkinointia ja "sekasotku on valmis":
On kuluttajien aliarvioimista se, että esimerkiksi eräässä Pirkanmaan Osuuskaupan 110-vuotisjuhlatuotteessa ei kerrota sianlihan alkuperää, vaikka sitä mainostetaan lähituotteena. Tuote on Tapolan ylikypsä kinkku, joka on varmasti tehty lähellä, mutta pakkauksesta ei saa selville lihan alkuperää. Informaation puute korostuu, kun saman kaupan leipäosastolta löytyy juhlaruisleipä, jossa rukiin viljelypaikkakunta, mylläri ja leipuri on reilusti kerrottu.
Näin kertoo Visa puheenvuorossaan. Ei kuulosta ihan reilulta. Välillä tosiaan törmää pakkauksiin, jossa on suomenlippu tai muuta suomalaisuuteen viittaavaa, joilla luodaan mielikuvaa kotimaisuudesta, vaikka tuote olisi kaikkea muuta. Olen samaa mieltä siitä, että asiasta pitää keskustella. Muuten kuluttajien harhauttaminen jatkuu!
Artikkelin mukaan ilmiö on päättäjien, median ja elintarvikeketjun tiedossa mutta tilanteen korjaaminen tuntuu vain olevan mahdotonta.
Elintarviketeollisuudelle on tärkeää valmistuspaikka, ei se mistä raaka-aineet ovat lähtöisin. Viljelijät edellyttävät raaka-aineiden tulevan mahdollisimman läheltä, vähintään kotimaasta. Elintarviketyöläiset arvostavat kotimaisen työn arvoa. Ei ihme, että syntyy monenlaista lähituotemarkkinointia ja "sekasotku on valmis":
On kuluttajien aliarvioimista se, että esimerkiksi eräässä Pirkanmaan Osuuskaupan 110-vuotisjuhlatuotteessa ei kerrota sianlihan alkuperää, vaikka sitä mainostetaan lähituotteena. Tuote on Tapolan ylikypsä kinkku, joka on varmasti tehty lähellä, mutta pakkauksesta ei saa selville lihan alkuperää. Informaation puute korostuu, kun saman kaupan leipäosastolta löytyy juhlaruisleipä, jossa rukiin viljelypaikkakunta, mylläri ja leipuri on reilusti kerrottu.
Näin kertoo Visa puheenvuorossaan. Ei kuulosta ihan reilulta. Välillä tosiaan törmää pakkauksiin, jossa on suomenlippu tai muuta suomalaisuuteen viittaavaa, joilla luodaan mielikuvaa kotimaisuudesta, vaikka tuote olisi kaikkea muuta. Olen samaa mieltä siitä, että asiasta pitää keskustella. Muuten kuluttajien harhauttaminen jatkuu!
 |
| Kasvaako tässä lähiruoan aineksia...? |
Mikä sitten oikeastaan on lähiruokaa? Öö ehkä tässäkin pitää käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Ja keskustelu varmasti jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti