Uudet New Balance -juoksukengät - hyvät ja vielä eettisetkin

Tadaa! Joskus materia tekee onnelliseksi. No, tavaran välttämättömyydestä voi tietysti keskustella ajasta ikuisuuteen.

Oli miten oli, ostin pari päivää sitten New Balancen juoksukengät ja nautin niistä nyt jokaista juoksuaskelta ottaessani.

Vanhat Niken juoksukenkäni ovat muutaman vuoden ikäiset ja hyvin palvelleet. Mutta kun äitini ilmoitti, että häneltä löytyi "ylimääräinen" lahjakortti pieneen Nokialla sijaitsevaan urheiluliikkeeseen eikä hän tiennyt mitä sillä tekisi, kerroin että ei hätää. Kaikki olivat tyytyväisiä, varsinkin minä joka sain jo alennuksessa olevat pinkit juoksukengät 50 euron "käsirahalla". 

Myyjä oli fiksu nuori mies. Valittelin hänelle, kuinka mahdotonta on ostaa juoksukenkiä, kun pitäisi käydä ties missä testeissä ja isojen kauppojen hyllyt notkuvat satoja toinen toistaan teknisempiä (=kalliimpia) luomuksia. Myyjä onnistui rauhoittamaan mieltäni vakuuttamalla, että:

• lopulta itselle sopivien kenkien määrä on hyvin rajallinen. Testit on usein tehty houkuttelemaan asiakkaita, eikä kengissä ole huomattavia eroja.
• jos perusasiat on kunnossa (täyseristys ja kenkä tuntuu hyvältä, ei sen kummempia testejä tarvita.) 100-200 euron hintaluokassa erot eivät ole suuret, mutta halvempia ei kannata ostaa. 
• juoksukengät kannattaa uusia parin vuoden välein (jos juoksee parikin kertaa viikossa) ja parasta on käyttää rinnakkain kaksia kenkiä, niin jalka saa vaihtelua. Vanhat kengät palvelevat siis edelleen.

Niinpä minä – jolle valinnat ovat yleensä hyvin hyvin vaikeita – kokeilin yksiä kenkiä tässä pikkuliikkeessä, jossa Adidakset ja Niket loistivat poissaolollaan. Hyllyiltä löytyi New Balance -merkkisiä kenkiä.

Kyselin, mikäs se tällainen merkki on, itselleni tuntematon. Yleensä googlettelen kaikkea etukäteen, koska yritän myös ostaa edes jollain tavoin eettisesti... Vastaus ilostutti: New Balance pyrkii tekemään suuren osan tuotannostaan Euroopassa ja Jenkeissä halpatuotantomaiden sijaan.

Ostin kengät ja kävin seuraavana aamuna koejuoksulla, joka sujui kuin vettä vaan!

Kaivelin vielä lisätietoja merkistä – ja yllätyin jälleen iloisesti seuraavista seikoista. New Balance on kuin minulle luotu!

• New Balance amerikkalaisten urheilukenkämarkkinoiden toiseksi suurin merkki. Se on tänä päivänä johtava teknologisesti innovatiivisten urheilukenkien ja vaatteiden valmistaja. 
• New Balance on kulkenut omia polkujaan urheilualalla, ja tällä se pysyy kovassa kilpailussa mukana. Yksi ratkaiseva valinta New Balancen tarinassa on ollut Endorsed by No One -filosofian seuraaminen, mikä tarkoittaa, että he investoivat tulonsa ennemminkin tutkimukseen, tuotekehitykseen ja hyväntekeväisyyteen kuin markkinointiin julkisuuden henkilöiden avulla. Hieno veto!
• Päätös kotimaisen tuotantonsa säilyttämisestä on ollut menestyksekäs ja New Balance on kasvanut yhdeksi maailman suurimmista kenkävalmistajista viidellä Amerikan ja yhdellä Englannin tehtaallaan. 
• Päätös valmistaa kenkiä erilevyisillä lesteillä on ollut tärkeä. Endorsed by No One-filosofiasta huolimatta monet suuret urheilijat haluavat käyttää New Balancen kenkiä ja varusteita. 
• Euroopan vahvan retro running -trendin ansiosta New Balancen tennarit ovat saaneet paljon huomiota ja New Balance tarjoaa tänä päivänä suuren valikoiman70-, 80- ja 90-luvun malleja sekä alkuperäisasussa että uusina trendimuutoksina. New Balance on kuumaa valuuttaa tennarifanien keskuudessa.

Kierrätystehtaalla Kaapelilla

Viikonloppu meni lähinnä työn ja flunssan rippeeksi jääneen yskän hilpeässä seurassa, mutta onneksi ehdimme käydä tsekkaamassa Kaapelitehtaan Kierrätystehtaan lauantaina - loistotapahtuma, jonka runsas kävijäjoukko yllätti iloisesti! Itse asiassa kävijöitä oli yli 10 000 viikonlopun aikana - vauvasta vaariin.

Hienoa, että yhä useampaa kiinnostaa kierrättäminen, ekologisuus, vastuullinen kuluttaminen, lähiruoka, eettisyys, tuunaaminen ja kaikki tee-se-itse-jutut.

Vähemmän kun on yleensä aina enemmän. On ihan eri juttu ostaa oikeastaan mitä tahansa kierrätettyä käsityöläiseltä (jonka leipä ei todellakaan ihan helposti irtoa). Yleensä aina rahansa vastineeksi saa jotakin paljon persoonallisempaa kuin isosta ketjusta ostaessaan. Sekä paremman mielen, tietty.

Ekologinen muotinäytös Kaapelilla.

Kaapelin toisen kerroksen työpajoissa tehtiin vaikka mitä! Käsin, ompelukoneilla, paperimassasta... Tunnelma oli iloisen keskittynyt. Mikäs sen parempaa kuin omilla käsillä tekeminen (jos vielä askartelun tuotos sattuu onnistumaan...)

Löytö nro 1. Uusix-verstaan väen tuunaamat pussukat Helsinki-teemalla. Hienoja ovat eikä hintakaan kirpaise - 5 eurolla sain kaksi pussukkaa. Näitä voi vaikka antaa lahjaksi... jos malttaa.

Poikaystävä innostui Varustelekan myymistä ammuslaatikoista. Kannustin häntä ostamaan sellaisen (huono omatunto, kun minä vain shoppailin ympäriinsä). Käyttöä tälle pohdittiin tovi jos toinenkin, kunnes keksin että olen jo pitkään halunnut säilöä koko (suuren) lääkevarastomme yhteen paikkaan. Laatikko sopii siihen täydellisesti. Ja pillerithän ovat vähän kuin ammuksia...

Tällaisen korun päädyin ostamaan, en enää yhtään muista mistä lukuisista pisteistä tosin (sori sinä mukava käsityöläisnainen, joka annoit vielä pinkin pussinkin kaupan päälle!). Joka tapauksessa, tykästyin koruun, joka sattui vielä olemaan tarjouksessa 10 eurolla. Materiaali? Vanhat vinyylilevyt. Ne kyllä repeävät moneen...

"Kyllä ne pari kuukautta kestää" - vihaksi pistää farkkuostoksilla!

Farkkujen ostaminen on vihoviimeistä hikisessä sovituskopissa äheltämistä, joten olen viivytellyt uusien farkkujen ostamista viimeiseen asti.

Pari päivää sitten tajusin oikeasti, että kaikki nykyiset farkkuni - ah, niin rakkaat ja mukaviksi muotoutuneet - lököttävät pahan kerran. Kyllä nainen tarvitsee siistitkin farkut, varsinkin kun kevät koittaa ja talvivaatteiden alta näkyy taas sitä sun tätä.

Musta on aina in, eli tajusin että tarvitsen mustat farkut. Hyvin istuvat mutta mukavat.

Tajusin myös, ettei minulla ole hajuakaan mistä farkkuja kannattaa Helsingissä ostaa - tai siis missään muuallakaan.

Modernina shoppailijana turvauduin tietenkin Facebookiin. "Mistä ostaa farkut?!?" tiedustelin ja kaverit jakoivat hetkessä keskeiset tiedot: paras paikka on JC, jossa myyjien asiantuntemus (ja kyky kuunnella asiakkaiden avautumisia farkkutraumoistaan) on vailla vertaa. Carlings on kuulemma myös ok, ja tyyriimmistä vaihtoehdoista minulle suositeltiin Acnea (joita saa mm. Yliopistonkadun Beamhillistä).

No, meitsi oli fiksu ja suunnisti rankan perjantaisen treenisession päätteeksi hortoilemaan Forumiin ja Kamppiin (nälkäisenä, väsyneenä ja hikisenä on paras hetki suunnata muutenkin niin hilpeille farkkuostoksille). Toisaalta: joskus karseuden maksimointi auttaa. Sen verran itsepäinen olen, että kun farkut haluan niin farkut on saatava. Nyt heti mulle.

Ensimmäinen pysähdys: Forumin Carlings. Keräsin vaatimattomasti kaikki löytämäni kohtuuhintaiset mustat farkut sovituskoppiin ja eikun homma käyntiin. Yhdet farkut olivat ylitse muiden, kuin toinen iho! Dr Denimin Plentyt. Aijaijai.

Olin myyty - kuten ilmeisesti aika moni muukin on ollut, minkä sain selville googlettamalla farkut pikapikaa sovituskopissa (modernia shoppailua tämäkin). Epäilin, että näin hyvissä farkuissa on jotai mätää ja löysin monta blogia, jossa ihmiset olivat menneet samaan lankaan - Dr Denimin Kissyt ja Plentyt ei kuulemma kestä mitään! Hintaa on silti 45 euroa. Ei kiitos.

Dr Denimin Plentyt. Nämä olisin halunnut...

Onneksi Carlingsilta löytyi myös Now & Then -merkkitset Super Stretch -farkut, jotka istuivat myös ihanasti. Hintaa 50 euroa. Googlettamalla ei löytynyt kritiikkiä (tai muutakaan tietoa) joten menin myyjän pakeille - jossa muuten edellinen asiakas oli valittamassa rikkimenneistä Dr Denimeistään... vahvisti päätöstäni jättää ne ostamatta. No juu.

- Mahtaako nää farkut Now&Then -farkut kestää, kun ovat niin mukavat...? Ainakin paremmin kuin dr Denimit...?
- Hm. Ei näitä ainakaan kukaan oo palauttanut. Eli kyllä ne varmaan kestää. Pari kuukautta pitäisi hyvin kestää. PARI KUUKAUTTA!? Come on! Farkut jäivät hyllyyn ja alkoi ärsyttää pahemman kerran.

Miksi ihmeessä me nielemme tällaista? Ja niin kauan kuin sen teemme, ei huonolaatuisten farkkujen valmistajalla ole mitään intressiä parantaa laatua. Näemmä aina riittää porukkaa, jotka ostavat kiltisti uudet farkut parin kuukauden välein entisten mentyä risaksi.

Jollei rahan meno haittaa, niin ainakin voisi miettiä ekologisuutta!

Tarina päättyi, kun bongasin Cubuksen ikkunassa farkkutarjouksen. Mustar farkut 20 eurolla... ei hullumpaa... ja istuivat hyvin. Ostin ja fiilis on, että tulevat kestämään kauemmin kuin puolet kalliimmat sukulaisensa.

Tästä lähin lupaan miettiä tarkemmin, mistä farkkuni ostan. Pari kaveria lähetti linkkejä eettisiin firmoihin - joista toinen on kotimainen! Nurmi Clothing -farkut on 45% hamppua ja loput LUOMUpuuvillaa. Luonto tykkää ja uskoisin, että iho myös.

Mikä farkuissa sitten usein mättää? Nurmi Clothing kertoo verkkosivullaan hiekkapuhalluksesta, että monet merkit teettävät terveydelle erittäin haitallisen homman alihankkijoilla, joiden työoloista ei ole takeita. Päivisin tai tarkastajien vieraillessa tehtaissa käsitellään farkkuja hiekkapaperilla, mutta öisin hiekkapuhallus jatkuu salassa. Se on halpa ja “helppo” menetelmä - jollei oteta huomioon työntekijöiden altistumista vaarallisille sairauksille.

Toinen ekologinen vaihtoehto on Yalo.fi. Yllätys: hinnatkaan eivät ole pahoja. Yalon vaatteita myy Nudge, "pieni töytäisy kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa" Yrjönkadulla.

"Kuyichin huippulaadukkaat farkut on valmistettu vastuullisesti ekologisista materaaleista. Kuyichi käyttää materiaaleinaan sertifioitua luomupuuvillaa, hamppua, bambua ja erilaisia kierrätysmateriaaleja. Farkkujen kemiallinen pesu tapahtuu kahdessa luotettavassa pesulassa Veronassa tai Tunisiassa. Sovita rauhassa kotona, tuotteilla 14 päivän ilmainen palautusoikeus."
Täytyy kokeilla - ainakin sitten, kun nämä (epäeettiset?) halpisfarkut risahtavat rikki...

Credit: Nurmi Clothing

Joulun kaupallisuus iskee päälle - taas ja entistä pahemmin

Tiedän, tämä on ikuisuusaihe. Ehkä olen tulossa vanhaksi/viisaaksi, kun joka puolelta tuputettava joulukrääsä ja muu tavara tökkii vuosi vuodelta yhä enemmän.

Miksi, oi miksi? Oikeasti todella harva meistä - tai siis kukaan - tarvitsee lisää tavaraa. Kaikkea muuta kylläkin tarvitsisimme, kuten mielenrauhaa tai enemmän omaa aikaa... mutta se on eri juttu.

Joulu tulla jollottaa ja vaikka periaatteessa tiedämme, ettei joulun saapuminen todellakaan ole materiasta kiinni, päinvastoin, silti ryntäämme ostamaan hullun lailla ties mitää kamaa läheisillemme ja kaukaisemmillekin tyypeille.

Joulukuu alkoi tänään, eli ehkä kulutushysteriaa ja sen luontoa tuhoavaa luonnetta on hyvä taas pikkuisen velloa - ennen kuin itsekin hyppää päättömästi mukaan jouluhuumaan... toivottavasti ei.

Lahden tori. Kuva: Etelä-Suomen Sanomat.

Löysin Tilastokeskuksen sivuilta Joulu numeroiden valossa -tietoa. Tässä poimittuina kiinnostavaa joulufaktaa ja kovia lukuja viime vuodelta. Pistävät kyllä miettimään kulutustamme.

• Joulukuusia kaadetaan joka vuosi noin 1,4 miljoona kappaletta, joista myydään noin puolet. Myytävistä kuusista noin puolet tulee kotimaisilta viljelmiltä ja lopuista valtaosa tavallisista talousmetsistä. Vuonna 2009 Suomeen tuotiin ulkomailta 33 000 joulupuuta, joista lähes kaikki Tanskasta. Hmm, jotenkuten vielä voi käsittää kotimaisen kuusen käytön (vaikka määrä kauhistuttaakin), mutta että kuusia tuodaan tänne kasapäin Tanskasta?! Sitten vielä tämä kuusi usein koristellaan (lapsityövoimalla) tehdyin kiinalaisin muovikoristein, ennen kuin kuusiparka viskotaan joulun jälkeen roskiin tarpeettomana... Ei hyvä.

• Kuluttajat arvioivat käyttävänsä jouluvalmisteluihinsa ja lahjahankintoihin keskimäärin 465 euroa. Vuonna 2010 summa oli 439 euroa. Kasvua viime vuodesta on yli viisi prosenttia. Joululahjat ovat yli 60 prosenttia koko joulun budjetista. Lapsiperheiden lahjabudjetti on tänä vuonna 351 euroa eli 14 prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Ruokaan, koristeluun ja muihin kuluihin rahaa aiotaan kuluttaa reilut 250 euroa henkeä kohden. Viime vuonna emme tainneet vielä olla kriisin keskellä, mutta silti tuo on suuri summa rahaa - ainakin minulle. Voisiko tälle(kin) summalle olla parempaa käyttöä kun väkinäisten lahjojen ostaminen? Voisiko osan rahasta lahjoittaa sitä itseä enemmän tarvitseville, vaikka Pelastusarmeijan joulupataan? Olemmeko edes jatkuvan lahjomisen arvoisia...? En ihan usko.

• Perinteiset joulupaperit eivät kelpaa kotikeräyspaperiksi lehtien ja mainosten sekaan eivätkä keräyskartonki-astioihin. Parhaiten ne soveltuvat energiajätteeksi. Valtava määrä jätettä syntyy joka vuosi kiiltävistä papereista, jonka repimiseen lahjan päältä kuluu ehkä 10 sekuntia. Kannattaisiko lahjat vihdoinkin alkaa paketoida paperiin, jonka voi kierrättää? Miksi tällaista lahjapaperia edes myydään?

• Joulun vaikutuksesta Alkon litramääräinen myynti kasvaa kahden viikon aikana noin 3,7 miljoonaa litraa, eli lähes 100 % vertailujaksoon verrattuna. Viikolla 50 käy Alkossa asiakkaita noin 1,4 miljoonaa ja jouluviikolla ma–pe yhteensä noin 1,8 miljoonaa. Jouluna myydään valtavat määrät viinaa, eikä siinä mitään, itsekin olen suuri punaviinin (no juu ja muunkin alkoholin) ystävä. Epäilen vain, kuinka suuri osa kulutuksesta on ns. normaalia ruokajuomaa ja kuinka suuri osa alkoholia, jonka holtiton nauttiminen tekee perheen (ja poliisin) joulusta helvetillisen.

No niin, taas olo vähän helpottui kun pääsi purkamaan kulutusangstia. Älkääkä käsittäkö väärin - olen suuri joulun ystävä, siis aidon ja yksinkertaisen joulun... Joulu tulee joka tapauksessa, kun vaan annamme sen tulla. Ei siihen tavaraa tarvita.

Lähiruokaa, kiitos - mutta mitä se oikeasti on?

Missä on sun koti, broileri? Kuva: Ruokatietofi.

Viikonloppu Tampereella vanhempien ilona ja aamukahviseurana Aamulehti, joka löi eilen pökköä pesään trendikkääseen lähiruoka-keskusteluun väittämällä, että "Kohta Brasilian broilerikin on lähiruokaa" ja että kuluttajaa vedätetään kympillä lähiruoka-asioissa.

Keskustelun kuumasta aiheesta aloitti Visa Merikoski, MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja. Hänen mukaansa pahimmillaan puolalainen ruis, tanskalainen sianliha tai brasilialainen broileri saattaa muuttua lähiruuaksi, jos nykytrendi jatkuu. Lähes joka kaupparyhmästä löytyy tuotteita, jossa pääraaka-aineen alkuperä jätetään kertomatta.

Kuluttaja kuvittelee ostavansa lähellä tuotettua ruokaa, vaikkei näin olisi.

Kukin kun määrittelee lähiruuan omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi STT kysyi muutamalta lähiruoan tuottajalta tai kauppiaalta, mitä lähiruoka heille tarkoittaa ja vastauksia oli yhtä monta kuin vastaajia.

Elintarviketeollisuudelle on tärkeää valmistuspaikka, ei se mistä raaka-aineet ovat lähtöisin. Viljelijät edellyttävät raaka-aineiden tulevan mahdollisimman läheltä, vähintään kotimaasta. Elintarviketyöläiset arvostavat kotimaisen työn arvoa. Ei ihme, että syntyy monenlaista lähituotemarkkinointia ja "sekasotku on valmis":

On kuluttajien aliarvioimista se, että esimerkiksi eräässä Pirkanmaan Osuuskaupan 110-vuotisjuhlatuotteessa ei kerrota sianlihan alkuperää, vaikka sitä mainostetaan lähituotteena. Tuote on Tapolan ylikypsä kinkku, joka on varmasti tehty lähellä, mutta pakkauksesta ei saa selville lihan alkuperää. Informaation puute korostuu, kun saman kaupan leipäosastolta löytyy juhlaruisleipä, jossa rukiin viljelypaikkakunta, mylläri ja leipuri on reilusti kerrottu.

Näin kertoo Visa puheenvuorossaan. Ei kuulosta ihan reilulta. Välillä tosiaan törmää pakkauksiin, jossa on suomenlippu tai muuta suomalaisuuteen viittaavaa, joilla luodaan mielikuvaa kotimaisuudesta, vaikka tuote olisi kaikkea muuta. Olen samaa mieltä siitä, että asiasta pitää keskustella. Muuten kuluttajien harhauttaminen jatkuu!

Kasvaako tässä lähiruoan aineksia...?

Artikkelin mukaan ilmiö on päättäjien, median ja elintarvikeketjun tiedossa mutta tilanteen korjaaminen tuntuu vain olevan mahdotonta.

Mikä sitten oikeastaan on lähiruokaa? Öö ehkä tässäkin pitää käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Ja keskustelu varmasti jatkuu...

Mätänevä omena - onko iPhone kaikista pahin?

Edessä saattaa olla puhelimen vaihto, aarg. Pari viikkoa sitten tiputin iPhone3S:ni lattialle - vaikkakin ihan nätisti puolesta metristä, mitä oli tapahtunut ennenkin. No, nyt etulasi meni pirstaleiksi tähän tyyliin.

Onneksi apuun tulivat Facebook ja fiksut kaverit jotka neuvoivat oitis, ettei kannata pulittaa 300 euroa lasinvaihdosta virallisessa Apple-huollossa (kuten yksi onneton tuttu oli tehnyt), sillä muitakin vaihtoehtoja löytyy - ja myös niistä voi saada vakuutuskorvaukset.

Yksi tuttava suositteli kahden nuoren miehen perustamaa iTapsaa Itiksessä ja juteltuani poikien kanssa Facebookissa olin vakuuttunut. Pojat lupasivat päivystää sinä päivänä vähän pidempään, jotta ehtisin paikalle töistä, ja että homma hoituisi max puolessa tunnissa. Muissa paikoissa puhelimesta olisi pitänyt luopua useaksi päiväksi - ei hyvä idea, etenkin kun poikaystävä oli juuri silloin matkoilla ja puhelin ainoa yhteydenpidon väline.

Voin lämpimästi suositella iTapsaa! Puhelin saatiin kuntoon jo vartissa, ja kaupan päälle sain nätit keltaiset kuoret kesäksi! Mutta joku siellä vielä tökkii, sillä myöhemmin huomasin että puhuessa ääni särisee tosi ikävästi, vaikka musiikki kuuluu ok. Pojat kehottivat palaamaan tsekatakseen tilanteen, mutta aikaa on juossut ja sillä välin postiluukusta tipahti Soneran tarjous - koska sopimukseni on päättymässä, saisin nyt iPhone4S:n kahden vuoden sopimuksella edukkaasti... No juu. Nyt pähkäilen, mitä tehdä. Tykkään kovasti Omenastani, sen suoraviivaisuudesta ja helppoudesta, mutta eettinen puoli epäilyttää koko ajan enemmän... 

Miksi? 

Viimeksi tänään kaveri linkitti Facebookiin uutisen, jonka mukaan Apple jättää jatkossa EPEAT-sertifioinnin väliin. Electronic Product Enviromental Assesment Tool (EPEAT) arvioi elektroniikkatuotteiden ympäristöystävällisyyttä ja sertifioi tuotteet erilaisin merkinnöin. 

Kuva: The Telegraph

Applella on 39 sertifioitua laitetta, mutta se oli sitten siinä, sillä Applen mukaan EPEAT-vaatimukset ovat liian tiukat. Vetäytyminen näkyy heti uudessa Retina MacBook Pro:ssa, jonka akku on liimattu paikalleen, mikä tekee komponentin kierrättämisestä mahdotonta. Lisää voi lukea Afterdawn.comin sivuilta.

Toivotaan, että Applen ikävä päätös vähentäisi myyntiä. Yhdysvalloissa valtion ostoista 95% on oltava EPEAT-sertifioituja; 25% maan yliopistoista vaatii merkintää ja 75% suosii sitä. Onkohan Suomessa vastaavia sääntöjä?

Omenan ympäristöhaitat eivät lopu tähän, ikävä kyllä. Esimerkiksi Greenpeace on arvostellut Applen iCloud-pilvipalvelun toimivan palvelimilla, jotka käyttävät uusiutumatonta energiaa. Greenpeacen mukaan Applen palvelinkeskus käyttää 100 megawattia sähköä siinä missä Applen mukaan luku on 20 megawattia (ja Apple jatkaa, että tästä 7 megawattia on tuulivoimalla tuotettua sähköä ja 5 megawattia biokaasulla tuotettua). Greenpeacen mukaan yhtiön lukemat eivät pidä paikkaansa, ja samaa mieltä on ulkopuolinen asiantuntija. Suomeksi aiheesta kertoo Micropc.net.

Apple on myös salaillut ostavansa sähköä Duke-yhtiöltä, joka tuottaa lähes täysin uusiutumatonta energiaa.

Eikä tässäkään kaikki. Apple on joutunut kasvavan arvostelun kohteeksi työntekijöidensä kohtelusta. Alkuvuodesta The New York Times kertoi, että Apple painostaa sopimusvalmistajiaan tekemään töitä työturvallisuuden kustannuksella. Valmistajat joutuvat tekemään tarkan selonteon, paljonko tietyn komponentin osat maksavat, paljonko valmistukseen tarvitaan työvoimaa ja paljonko työntekijälle maksetaan palkkaa. Applen johtajat laskevat sen jälkeen hinnan, jonka yhtiö on valmis maksamaan. Komponenttien katteet jäävät yleensä vaatimattomiksi, jolloin jostain on pakko tinkiä... yleensä työolosuhteista ja -turvallisuudesta.

Työntekijät joutuvat painamaan töitä nopeammassa tahdissa ja tarvittavat kemikaalit vaihdetaan mahdollisimman edullisiin. Joissain tapauksissa työntekijät ovat esimerkiksi joutuneet pesemään iPhone-puhelimien ruutuja myrkyllisillä kemikaaleilla. Lisää voi lukea Puhelinvertailu.com-sivuilta.

Yhdysvaltalainen SumOfUs-kuluttajajärjestö kertoo rankkoja tarinoita. Esimerkiksi nuoresta tytöstä, jonka työnä tehtaassa on pyyhkiä iPhonen näytöt puhtaaksi. Hän tekee työtä kuutena päivänä viikossa yli 12 tuntia päivässä. Tyttö hengittää koko ajan vaarallisia kaasuja puhdistusaineesta. Tarjolla olisi turvallinenkin vaihtoehto mutta sitä ei käytetä, koska näytön kuivuminen kestäisi muutaman sekunnin pidempään. Parin vuoden jälkeen tyttö saa potkut puhdistusaineen aiheuttamien neurologisten vaurioiden ja rasitusvammojen vuoksi, SumOfUs kirjoittaa.

Tehtaiden työntekijöitä on jopa kuollut ylirasitukseen. Eräässä tehtaassa johto asennutti rakennusten ympärille verkkoja, koska työntekijät olivat tehneet niin paljon itsemurhia hyppäämällä katoilta. Suomeksi työoloista kertoo mm. Tietokone.fi-sivusto.

Applen toimitusjohtaja Tim Cook on vastannut, että hänen mukaansa Apple ei suinkaan ummista silmiään alihankkijoiden ongelmilta. Toimista ongelmien korjaamiseksi ei ole kerrottu.

Jos Applen vielä yllättävänkin puhtoinen ja "cool" imago murskautuu, kuka ottaa Omenan paikan? Samsung, Nokia vai huhuiltu Facebookin oma känny? Samsung ainakin jo pyrkii apajille vitsailemalla "lammasmaisille" hipstereille, jotka kaikki lopulta ostavat samaa...

Entä Nokia, haloo!?! Kaikkein mieluiten ostaisin TIETENKIN teidän (kotimaisen?) puhelimenne, eli tehkää pliis jotain kunnollista lähiaikoina - ja lopettakaa jo itsesäälissä rypeminen. Syvässä kusessa olette, se tiedetään, eli suunta voi olla vain ylöspäin. Eikö?