Kaksi islantilaista, hyvää olo edistävää ystävää

Olen ihastunut kahteen islantilaiseen. Ikinä en ole Islannissa käynyt, mutta jos maasta tulee näin paljon hyvää ja kaunista, niin kovasti mieleni tekisi vierailla mystisessä geysirien, ikuisen jään ja pienten piirien maassa. Saa nähdä, nyt sinne taitaa saada halvempiakin lentoja, kun oli talouskriisi tässä välissä...

Uudet islantilaiset ihastukseni ovat tässä.

Ykkösenä upouusi, punainen, superlämmin 66North-talvitakki! Aijai, kun olin onnellinen saadessani pari päivää sitten paketin Partioaitasta, josta olin takin tilannut.

Olen kuukausia etsinyt aidosti lämmintä, veden- ja tuulenkestävää talvitakkia ripauksella persoonallista otetta. Perehtynyt erityismateriaaleihin, vesipilareihin ja ties mihin systeemeihin, joista en ollut ennen kuullutkaan. Mitään överikallista Canada Goosea en halunnut, en maksaisi yhdestä takista yli 500 euroa (!) Huh. Onneksi ystäväni oli alessa, ja kaupan päälle sain sen kotiovelle kiikutettuna.

Tässä ja nyt juhlallisesti päätän, että ostan tästä lähin (mieluiten) pohjoismaisia talvivaatteita – ei sitä etelässä ymmärretä näiden äärimmäisten olojen päälle. Islannissa jos missä kyllä, ja North66-takit onkin suunniteltu varta vasten Islannin rankkaan ilmastoon ja hyytäviin merituuliin.

North66:n vanhat valokuvat kalastajista takit päällään tehosivat minuun. Lisäksi yritys on tehnyt takkeja jo vuodesta 1926, joten jotain on täytynyt mennä putkeen.

Parin päivän kokemuksella rakastan takkiani, ja poikaystävän hämmästykseksi teen tikusta asiaa (yleensä olen vilukissa) ja lähden hymy naamalla lähi-Alepaan maito-ostoksille.

Meitsin "asukuva", heh. Napattu iPhonella ankeahkossa sähkövalossa. Taustaakin olisi tietty voinut miettiä ja heivata rojuja pois... Mutta hei, pääosassahan on tuo punertava juttu kuvan keskellä. ;)

Toinen ihastukseni on islantilainen rahka Skyr  – maustamaton versio. Olen pari kertaa ostanut skyriä välipalaksi, mutta maustetut versiot ovat makuuni liian makeita. Lisäksi osassa on käytetty aspartaamia, yök! Ironista, että mainonnassa korostetaan tuotteen luonnonmukaisuutta.

Skyrillä oli iso osasto viime viikonlopun Matkamessuilla, jossa innokas yleisö pääsi maistelemaan eri vaihtoehtoja, Kaikki niistä eivät ole vielä edes tulleet myyntiin Suomessa. Näemmä yritys pyrkii laajentamaan markkinoitaan täällä.

                           

Skyr mainostaa itseään "maitotuotteena, jossa on paljon proteiinia, vähän rasvaa ja samettinen maku. Se ei ole jogurttia eikä rahkaa. Skyr sisältää paljon proteiinia, koska sen valmistamiseen käytetään yli kolme kertaa enemmän maitoa kuin jogurtin valmistukseen. Rasvattomuus taas johtuu siitä, että Skyr tehdään kuoritusta eli lähes rasvattomasta maidosta. Skyrin valmistuksessa käytetään aktiivista maitohappobakteerikantaa, joka tekee Skyristä pehmeän makuisen."

Perusrahkaan verrattuna maku on jotenkin vahvempi, täyteläisempi ja kielituntuma samettisempi.

Ihastuin messuilla maustamattomaan skyr-versioon, jota myytiin kaksi 500 gramman purkkia 5 eurolla. Tartuin tarjoukseen, ja nautiskelen nyt skyriä banaanin, marjojen ja hamppuproteiinin kanssa. En tiedä saako tätä versiota vielä peruskaupoista.

No juu, kaikesta huolimatta aion silti jatkossa ostaa pääasiassa perinteistä suomalaista rahkaa. Suomen talous rahkalla nousuun jne.!

Millaisia kokemuksia teillä on proteiinipitoisista rahkoista – tai lämpimistä talvitakeista? Tulipa taas yhtenäinen kokonaisuus tästä postauksesta, jepjep.

Öitä, maailma! Loppuun vielä tunnelmakuva Islannista. Vain hivenen photoshopattu sellainen...

Kuva: themostbeautifulwaterfalls.org

Tahtoo väriä päälle syksyyn!

Tänään päätin viettää hetken laatuaikaa itseni kanssa ja hengailla kaupungilla. Mieleni halajaa värikästä syysvaatetta. Sanayhdistelmä värikäs + syysvaate taitaa tosin olla mahdottomuus. Mustaa ja harmaata kaupat kyllä notkuvat, kuten joka vuosi tähän aikaan ja etenkin nyt, kun musta on kuulemma taas syksyn uusi musta.

Shoppailukierrokseni jäi erittäin lyhyeen. Mielenhäiriössä ja karmean nälkäisenä vaelsin jossain mielenhäiriössä 3+1-päiville. Minnepä muuallekaan?! Ei hyvä idea. Onneksi selvisin pian pois ryysiksestä Kampin keskukseen, jossa näemmä vietettiin Kampituspäiviä. Huh! Ensi viikolla luvassa lienevät Hullut Päivät, jos vanhat merkit paikkansa pitää...?

Onneksi olen jo parhaan ystäväni päällä, kotisohvan syleilyssä. (Ja poikaystävä makaa yhtä raatona vieressä.)

Ja onneksi netistä löytyy värikkäitä ideoita paljon paljon enemmän kuin perusvaatekaupoistamme! Lisäksi aivotoiminta on siinä pisteessä, että kuvien selailu netissä on vaativinta toimintaa, johon juuri nyt kykenen.

Päätin siis testata: ovatko värit lopullisesti kuolleet ja kuopatut, kun on kyse syksystä?

Onneksi ei, tästä mallia!

Pipot ovat muotia, jee! Paras uutinen meille kylmyyden lapsille. Pipo voi ehdottomasti olla punainen!

... ja kengät neonkeltaiset. Tosin Suomen syksyyn ihan näin pikkuisilla "ei taida" selvitä...

Muodissa ovat myös punaiset takit! Punaisen talvitakin hankin jo viime vuonna, ja täytyy sanoa että se piristi todella monen mustan aamun.

No, on tässäkin ainakin vähän väriä... Ihastuin kokonaisuuteen.

Kuvat: Harper's Bazaar, Street Fashion, Fall 2013. Kuvaajana Diego Zuko.

Musta on uusi musta - myös keväällä 2013!

Pastellisävyjä notkuvat vaatekaupat ovat varma kevään merkki - ainakin varmempi kuin esimerkiksi leskenlehdet tai aurinko, joka voisi paistaa niin paljon useammin.

Itse en ole ikinä ollut pastellien ystävä. Tykkään kirkkaista sävyistä, vaikkakin vaatehuone näyttää aina vaan suhteellisen harmaa-mustapainotteiselta.

Mutta minkäs teet, kun musta vaan on niin erinomainen väri, etenkin kaltaiselleni blondille sopiva. Antaa vakuttavuutta, hehheh, ja on poikkeuksetta tyylikäs.

Mitäpä siis hyvää muuttamaan. Ostin viime viikoll (pitkän episodin päätteeksi, josta lisää postauksessa Vihaksi pistää farkkuostoksilla) mustat farkut. Lisäksi riemastuin, kun kaveri oli postannut Facebookiin "keväisen" kuvan itsestään taustalla jäistä vapautunut meri ja päällään täysin mustat vaatteet. Hyvähyvä.

Musta on nimittäin musta myös keväällä – aina muodissa. Hain vahvistusta Pinterestistä (makaan meinaan tänään kotona flunssassa, eli aikaa on - toki ajan voisi käyttää lepäämiseen eikä netissä roikkumiseen, hyihyi). Toisaalta Pinterest tuhansine ihanine kuvineen kohottaa mielialaa ja sitä kautta kokonaishyvinvointia.

Unohdetaan catwalkit, tässä New Yorkin mustaa katumuotia keväältä 2013. Mitäpä sitä väreillä koreilemaan, kun voi pukeutua mustaan! ;)

Tämä tyttö ei muuta tarvitsisi kuin tällaisen mekon. Hm, vastaavia taitaa itse asiassa löytyä kaapista "muutama", myös harmaina...

Mustaa mutta keväistä! Kiitos pitsin ja kukkasten.

Pisteenä I:n siis pään päällä - lippis! Löytyisiköhän isältä kesäksi lainaan joku "tyylikäs"...?

Nämä kuvat - joita löytyy paljon lisää - on koottu Harper's Bazaarin verkkosivuilta, kuvaajana Mr. Newton.

"Kyllä ne pari kuukautta kestää" - vihaksi pistää farkkuostoksilla!

Farkkujen ostaminen on vihoviimeistä hikisessä sovituskopissa äheltämistä, joten olen viivytellyt uusien farkkujen ostamista viimeiseen asti.

Pari päivää sitten tajusin oikeasti, että kaikki nykyiset farkkuni - ah, niin rakkaat ja mukaviksi muotoutuneet - lököttävät pahan kerran. Kyllä nainen tarvitsee siistitkin farkut, varsinkin kun kevät koittaa ja talvivaatteiden alta näkyy taas sitä sun tätä.

Musta on aina in, eli tajusin että tarvitsen mustat farkut. Hyvin istuvat mutta mukavat.

Tajusin myös, ettei minulla ole hajuakaan mistä farkkuja kannattaa Helsingissä ostaa - tai siis missään muuallakaan.

Modernina shoppailijana turvauduin tietenkin Facebookiin. "Mistä ostaa farkut?!?" tiedustelin ja kaverit jakoivat hetkessä keskeiset tiedot: paras paikka on JC, jossa myyjien asiantuntemus (ja kyky kuunnella asiakkaiden avautumisia farkkutraumoistaan) on vailla vertaa. Carlings on kuulemma myös ok, ja tyyriimmistä vaihtoehdoista minulle suositeltiin Acnea (joita saa mm. Yliopistonkadun Beamhillistä).

No, meitsi oli fiksu ja suunnisti rankan perjantaisen treenisession päätteeksi hortoilemaan Forumiin ja Kamppiin (nälkäisenä, väsyneenä ja hikisenä on paras hetki suunnata muutenkin niin hilpeille farkkuostoksille). Toisaalta: joskus karseuden maksimointi auttaa. Sen verran itsepäinen olen, että kun farkut haluan niin farkut on saatava. Nyt heti mulle.

Ensimmäinen pysähdys: Forumin Carlings. Keräsin vaatimattomasti kaikki löytämäni kohtuuhintaiset mustat farkut sovituskoppiin ja eikun homma käyntiin. Yhdet farkut olivat ylitse muiden, kuin toinen iho! Dr Denimin Plentyt. Aijaijai.

Olin myyty - kuten ilmeisesti aika moni muukin on ollut, minkä sain selville googlettamalla farkut pikapikaa sovituskopissa (modernia shoppailua tämäkin). Epäilin, että näin hyvissä farkuissa on jotai mätää ja löysin monta blogia, jossa ihmiset olivat menneet samaan lankaan - Dr Denimin Kissyt ja Plentyt ei kuulemma kestä mitään! Hintaa on silti 45 euroa. Ei kiitos.

Dr Denimin Plentyt. Nämä olisin halunnut...

Onneksi Carlingsilta löytyi myös Now & Then -merkkitset Super Stretch -farkut, jotka istuivat myös ihanasti. Hintaa 50 euroa. Googlettamalla ei löytynyt kritiikkiä (tai muutakaan tietoa) joten menin myyjän pakeille - jossa muuten edellinen asiakas oli valittamassa rikkimenneistä Dr Denimeistään... vahvisti päätöstäni jättää ne ostamatta. No juu.

- Mahtaako nää farkut Now&Then -farkut kestää, kun ovat niin mukavat...? Ainakin paremmin kuin dr Denimit...?
- Hm. Ei näitä ainakaan kukaan oo palauttanut. Eli kyllä ne varmaan kestää. Pari kuukautta pitäisi hyvin kestää. PARI KUUKAUTTA!? Come on! Farkut jäivät hyllyyn ja alkoi ärsyttää pahemman kerran.

Miksi ihmeessä me nielemme tällaista? Ja niin kauan kuin sen teemme, ei huonolaatuisten farkkujen valmistajalla ole mitään intressiä parantaa laatua. Näemmä aina riittää porukkaa, jotka ostavat kiltisti uudet farkut parin kuukauden välein entisten mentyä risaksi.

Jollei rahan meno haittaa, niin ainakin voisi miettiä ekologisuutta!

Tarina päättyi, kun bongasin Cubuksen ikkunassa farkkutarjouksen. Mustar farkut 20 eurolla... ei hullumpaa... ja istuivat hyvin. Ostin ja fiilis on, että tulevat kestämään kauemmin kuin puolet kalliimmat sukulaisensa.

Tästä lähin lupaan miettiä tarkemmin, mistä farkkuni ostan. Pari kaveria lähetti linkkejä eettisiin firmoihin - joista toinen on kotimainen! Nurmi Clothing -farkut on 45% hamppua ja loput LUOMUpuuvillaa. Luonto tykkää ja uskoisin, että iho myös.

Mikä farkuissa sitten usein mättää? Nurmi Clothing kertoo verkkosivullaan hiekkapuhalluksesta, että monet merkit teettävät terveydelle erittäin haitallisen homman alihankkijoilla, joiden työoloista ei ole takeita. Päivisin tai tarkastajien vieraillessa tehtaissa käsitellään farkkuja hiekkapaperilla, mutta öisin hiekkapuhallus jatkuu salassa. Se on halpa ja “helppo” menetelmä - jollei oteta huomioon työntekijöiden altistumista vaarallisille sairauksille.

Toinen ekologinen vaihtoehto on Yalo.fi. Yllätys: hinnatkaan eivät ole pahoja. Yalon vaatteita myy Nudge, "pieni töytäisy kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa" Yrjönkadulla.

"Kuyichin huippulaadukkaat farkut on valmistettu vastuullisesti ekologisista materaaleista. Kuyichi käyttää materiaaleinaan sertifioitua luomupuuvillaa, hamppua, bambua ja erilaisia kierrätysmateriaaleja. Farkkujen kemiallinen pesu tapahtuu kahdessa luotettavassa pesulassa Veronassa tai Tunisiassa. Sovita rauhassa kotona, tuotteilla 14 päivän ilmainen palautusoikeus."
Täytyy kokeilla - ainakin sitten, kun nämä (epäeettiset?) halpisfarkut risahtavat rikki...

Credit: Nurmi Clothing

Uskallatko panna väriä päälle - myös syksyllä?

Tajusin etten ole juuri muodista bloggaillut, vaikka olenkin kauniiden asioiden rakastaja. Jostain syystä olen lähinnä tilittänyt täällä maailman epäkohdista, huh, eli nyt jotain vähän kevyempää ja ennen kaikkea värikkäämpää!

Olen jäänyt koukkuun Pinterest-palveluun. Pitkät illat tunnit selailen ja klikkailen siellä kansioihini yhä uusia kauniita kuvia ja tsekkaan, mitä kaverit ovat löytäneet - ja kuviahan Pinterestissä riittää ähkyyn asti.

Pinterestistä löytyi ihanan mehukkaita kuvia, joista voi löytää inspiraatiota syksyä värittämään. Okei, syksyä ja värikkyyttä ei yleensä yhdistetä ja perinteisesti syksyn saavuttua loputkin vähät värit häivytetään ruskea-harmaa-musta-oranssi-lila-skaalan tieltä. Miksi?! Suomessa on kyllä muutenkin marraskuussa ihan riittävän harmaata, niin ettei tarvitse kantaa kortea kekoon olemalla itsekin harmaa.

No juu, paraskin puhuja, sillä vaatevarastoni koostuu pitkälti harmaan ja mustan monista eri sävyistä. Vähänkin värikkäämpää vaatekappaletta saa tovin penkoa vaatehuoneen perukoilta. No, kesävaatteet on tietty eri juttu. Tosin tänä vuonna suurin osa niistä jäi käyttämättä, ikävä kyllä.

Mutta oi, kunpa minä ja muut uskaltautuisimme pistämään väriä päälle myös syksyllä, niin katukuva voisi näyttää allaolevalta... toivottavasti joskus vielä uskallamme leikkiä väreillä - läpi vuoden!

Max Mara

Okei, jos tällainen väriloisto tuntuu liioittelulta tai askarruttaa, miten työkaverit / naapurit moiseen värikkyyteen suhtautuisivat tavallisenharmaana maanantai-aamuna, niin voisiko aloittaa pienestä, vaikka tähän tyyliin...

Tosin täytyy myöntää, että innostuin aamulla - kaiken värikuvien ihailemisen jälkeen - tilaamaan itselleni ihanan merinovillaisen tunikan Cosista. Sen väri on yllätysyllätys... harmaa! Ei hyvä sylvi. Mutta tästä lähtien lupaan lisätä ainakin muutaman väripilkun muutoin niin harmaan hillittyyn garderoobiini.

Cosin merinosilkkitunika syksyäni piristämään - vaikkei kyllä väreillä...

Osattiin sitä ennenkin käyttää värejä. Loppuhuipennukseksi aivan ihana Diorin punainen takki 1950-luvulta. Tämän avulla selvittäisi kunnialla syysmyrräkän jos toisen!