Uskallatko panna väriä päälle - myös syksyllä?

Tajusin etten ole juuri muodista bloggaillut, vaikka olenkin kauniiden asioiden rakastaja. Jostain syystä olen lähinnä tilittänyt täällä maailman epäkohdista, huh, eli nyt jotain vähän kevyempää ja ennen kaikkea värikkäämpää!

Olen jäänyt koukkuun Pinterest-palveluun. Pitkät illat tunnit selailen ja klikkailen siellä kansioihini yhä uusia kauniita kuvia ja tsekkaan, mitä kaverit ovat löytäneet - ja kuviahan Pinterestissä riittää ähkyyn asti.

Pinterestistä löytyi ihanan mehukkaita kuvia, joista voi löytää inspiraatiota syksyä värittämään. Okei, syksyä ja värikkyyttä ei yleensä yhdistetä ja perinteisesti syksyn saavuttua loputkin vähät värit häivytetään ruskea-harmaa-musta-oranssi-lila-skaalan tieltä. Miksi?! Suomessa on kyllä muutenkin marraskuussa ihan riittävän harmaata, niin ettei tarvitse kantaa kortea kekoon olemalla itsekin harmaa.

No juu, paraskin puhuja, sillä vaatevarastoni koostuu pitkälti harmaan ja mustan monista eri sävyistä. Vähänkin värikkäämpää vaatekappaletta saa tovin penkoa vaatehuoneen perukoilta. No, kesävaatteet on tietty eri juttu. Tosin tänä vuonna suurin osa niistä jäi käyttämättä, ikävä kyllä.

Mutta oi, kunpa minä ja muut uskaltautuisimme pistämään väriä päälle myös syksyllä, niin katukuva voisi näyttää allaolevalta... toivottavasti joskus vielä uskallamme leikkiä väreillä - läpi vuoden!

Max Mara

Okei, jos tällainen väriloisto tuntuu liioittelulta tai askarruttaa, miten työkaverit / naapurit moiseen värikkyyteen suhtautuisivat tavallisenharmaana maanantai-aamuna, niin voisiko aloittaa pienestä, vaikka tähän tyyliin...

Tosin täytyy myöntää, että innostuin aamulla - kaiken värikuvien ihailemisen jälkeen - tilaamaan itselleni ihanan merinovillaisen tunikan Cosista. Sen väri on yllätysyllätys... harmaa! Ei hyvä sylvi. Mutta tästä lähtien lupaan lisätä ainakin muutaman väripilkun muutoin niin harmaan hillittyyn garderoobiini.

Cosin merinosilkkitunika syksyäni piristämään - vaikkei kyllä väreillä...

Osattiin sitä ennenkin käyttää värejä. Loppuhuipennukseksi aivan ihana Diorin punainen takki 1950-luvulta. Tämän avulla selvittäisi kunnialla syysmyrräkän jos toisen!

Elämä on liian lyhyt huonoihin flipflopeihin!

Viime aikoina olen shoppaillut "pakon edessä" kenkiä, sillä useampi pari vanhoja popoja teki yhteisen tenän: alkoivat pirulaiset kalvaa tai muuten satuttaa jalkoja niin ikävästi, että sain kovettumia ja jopa liikavarpaan alkua.

Niinpä tein radikaalin päätöksen: ei koskaan enää huonoja kenkiä! Jalkojen kun pitää kestää kävelykunnossa koko elämä, ja ne joutuvat aamusta iltaan suuren rasituksen alle (vaikken mikään suurensuuri tyyppi olekaan ;)

Olen nyt perinpohjaisen kenkäremonttini loppusuoralla. Rahaa on palanut mutta uskon, että projekti on sen arvoinen. Olen heittänyt roskiin tai myynyt kirppiksellä monta paria vanhoja kenkiä, jotka ovat tuntuneet vähänkin huonoilta ja ostanut niiden tilalle uusia, laadukkaita kenkiä. Ja Suomessahan kenkien tarve on lähes loputon: talvi-, kevät-, kesä,- syksy-, välikengät ja tietty juhlakengät ym. päälle. Ja kaikkia mielellään kaksin kappalein - ainakin! Huh, välillä olisi niin ihanaa heittää kaikki eri kausien vaatteet kuuseen ja häipyä trooppiseen ilmastoon matkalaukussa pari hellemekkoa ja flipflopit.

Niin flipflopit, viimeinen murheenkryyni ostettavien kenkien sarjassa. Vanhat varvastossuni nimittäin hukkuivat jonnekin (!) Mahtaako kukaan muu hukata kenkiä tähän tahtiin?! Itseltäni ovat hukkuneet jo ainakin 2-3 kengät, en edes muista enää... Jos jotain ihmetyttävät hylätyt kenkäparit sähköjohdoissa, maanteiden varsilla jne. niin joukossa saattaa hyvin olla meitsin popoja.

Flipflopien kohdalla ongelmana on, että ne tuppaavat aina olemaan huonot jaloille. "Varvastossut houkuttavat hellepäivänä, mutta hankaavat helposti ja altistavat nilkat nyrjähdyksille", kerrotaan Rantapallon sivuilla. Sieltä myös löytyy yhdeksän vinkkiä, kuinka valitset sopivat flipflopit ja pidät jalat kunnossa varvastossuissakin.

Ohjeissa neuvotaan, ettei kannata käyttää samoja flipflopeja vuodesta toiseen. Kun varvastossut alkavat näyttää kuluneilta, on aika vaihtaa uusiin. Eivätkä varvastossut ole kävelykengät. Tukevimmatkaan flipflopit eivät tarjoa riittävää iskunvaimennusta tai holvikaaren tukea jalallesi.

No juu, ongelmana on vain että rakastan flipflopeja ja tassuttelisin niillä mielelläni läpi vuoden. Olinkin ajatellut ostavani joko muoviset halpis-varvaskengät tai hieman tyyriimmät perus-Hawaianasit, jollaiset lähes kaikilla kavereilla on - ja jotka varmasti täysin lättäpohjaisina alkaisivat tosi nopsaan vaivata pohkeita...

Vietin tänään päivän äidin kanssa Tampereen alennusmyynneissä, sillä sää jatkuu surkeana. Aarg! Kylmän sateen vihmoessa päätin, etten osta enää yhtä ainoaa kesävaatetta ikinä - ainakaan ennen kuin lämpömittari kipuaa pysyvästi yli 20 asteen ja saamme nauttia kokonaisen aurinkoisen päivän.... hmm, saa nähdä meneekö ensi kesään.

Onneksi parhaat asiat tulevat eteen kun vähiten odottaa. Kävelimme Sokoksen kenkäosaston läpi matkalla Alkoon ostamaan proseccoa ja Herkkuun täydentämään mansikkavarantoa (äidillä ja minulla on yhteinen maku näidenkin suhteen). 

Kenkäosastolla bongasin -50%-alepöydällä söpöt Schollin ergonomiset varvastossut (alennuksen jälkeen hinta oli enää 25€). Jäljellä oli vain yksi pari - minun kokoani 38! Kengät olivat täydelliset jalkaan, ja ostin ne saman tien. Ne ovat jalassa nytkin, ah! Kaikkien kenkäongelmieni jälkeen tämä on kuin balsamia haavoille. 

Tästä lähtien nämä Schollin varvastossut hyväilevät jalkoja, aijai.

Onneksi tein kypsän ja aikuisen päätöksen ja pistin laadun hinnan edelle, sillä uskon näiden kenkien kestävän vuosia ja maksavan itsensä takaisin. Toivottavasti opin tekemään tällaisia hyviä päätöksiä yhä enemmän - koska jalat ovat sen arvoiset!