Ison ruokakaupan kirouksesta

Kotimaisia omenoita, avokado, raejuustoa, mantelimaitoa, kevytmaitoa poikaystävälle, pyykinpesuainetta, wc-raikastin, 2 lottoriviä, (biohajovia kotimaisia!) terveyssiteitä, hedelmäpurkkaa & kuivattuja härkäpapuja (nam!)... Kaiki nämä ostin äsken, kun päätin lähi-Alepan sijaan mennä oikein isoon kauppaan, Ruoholahden Citymarkettiin.

Menin ostamaan pyykinpesuainetta, mantelimaitoa (iski yhtäkkiä himo) ja terveyssiteitä, joten suhteellisen kurissa onnistuin itseni pitämään. No, kuitissa luki 30 euroa, mikä ei ollut hyvä juttu.

Jälleen tuli todistetuksi yksi elämän tosiasioista: isoissa kaupoissa asioidessa tulee ostaneeksi paljon enemmän kuin pienissä. Päättely ei vaadi tutkintoja.

Yleensä en tykkää ankeasta lähi-Alepastamme, mutta tässä suhteessa se on hyvä. Päivästä ja kuukaudesta toiseen sama, tylsä valikoima ei pistä mieltä haikailemaan mitään tai hengaamaan yhtään kauempaa kuin on pakko. Tutut tavarat löytyvät tutuilta paikoiltaan suit sait, ja eikun äkkiä ulos ja kotiin.

Citymarketissa hyllyt notkuvat tuotteita, joista en ole edes tiennyt. Juustohyllyllä vierähti ainakin 10 minuuttia pällistellessä, enkä edes tykkää juustosta (paitsi Polar 15:sta). En edes ostanut mitään.

Lisäksi tuotteiden löytäminen kestää niin kauan, että ehtii jo unohtaa mitä etsi ja on sen sijaan haalinut (liian isoon) ostoskoriin kaikkea "kivaa" lottokupongista vessanraikastimeen.

Tästä aiheesta olen ennenkin valittanut, mutta ihmisen mielenterveydelle tällainen valikoima ei vaan voi tehdä hyvää!

Elämä menee monimutkaisiksi. Alkaa miettiä, että jos ostan juuri tuon juuston kymmenien valikoimasta niin ehkä minusta tulee hiukan onnellisempi. Tai tästä illasta ainakin iloisempi? Mutta mikä juusto ostaa?!

Lisäksi ihminenhän on luonteeltaan utelias ja haluaa kokeilla kaikkea – hypermarketissa kaikkea ei vaan voi kokeilla, siihen ei yksi elämä riitä! Tämä ahdistaa.

Tärkein pointti kuitenkin on, ettemme me missään nimessä tarvitse kaikkea tätä tai lisäimpulsseja materian ostamiseen. Kulutustahan pitäisi vähentää, mutta minkäs teet kun kiusauksia riittää. Liha on heikko. Ja mieli kanssa.

Täytyy taas yrittää pysytellä pikkukaupoissa...

Tuhoutuuko maapallo jos shoppailee henkkamaukassa?

Luitteko viime Nyt-liitteestä  jutun, jossa himoshoppaaja piti Nytille päiväkirjaa ja kertoi "polttavansa" perusviikon aikana 500 euroa uuteen tavaraan, etupäässä vaatteisiin.

Tosi moni tuntui jutun lukeneen, sillä sitä kommentoivat tosi erilaiset tyypit eri tilanteissa. Poikaystävä opiskelee mba-tutkintoa työn ohessa, ja jopa hänen luennollaan oli nostettu "henkkamaukka-tyttö" esimerkiksi "päättömästä shoppailusta". Siellä korkeissa asemissa työskentelevät herrat ja rouvat pääsivät kauhistelemaan moista menoa.

Itsekin vastustan kertakäyttökulutusta ja pyrin ostamaan vähän (eettisesti ja ekologisesti) tuotettua laatutavaraa (mikä ei tietty aina onnistu), mutta juttu pisti pohtimaan miksi se on tehty?! En ollut ainoa, sillä kaverit käyvät parhaillaan keskustelua aiheesta Facebookissa.

Yksi kommentoija tiivisti asian kysymykseen, onko parempi a) asua loft-asunnossa Punavuoressa, lentää monta kertaa vuodessa toiselle puolelle maailmaa kuten Nykiin ja Vietnamiin (ja retostella sillä) sekä ostaa kampasimpukoita – ja tietenkin shoppailla Ruohonjuuresta kaikkea kivaa, jotta tulee parempi mieli ja ajattelee elävänsä oikein.

Vai b) asua pienessä vuokra-asunnossa, käydä shoppailemassa Isossa Omenassa (Nykin sijaan) ja lentää ehkä kerran kahdessa vuodessa etelänlomalle, jos on varaa.

Kävi sääliksi Nytin shoppailevaa tyttöä, josta muodostui oiva sauma paheksunnalle ja oman paremmuuden tuntemiselle "huh, no en mä ainakaan käytä 500 euroa viikossa laaduttomiin rätteihin" -tyyliin.

En tiedä, mutta joku tässä hämää, varmaan mittasuhteet. Kuinka paha on tehdä jotain suhteessa johonkin muuhun? Kenellä on varaa arvostella toisia? Oma fiilis on, että lähes jokainen meistä suomalaisista elää tälle maapallolle täysin kestämätöntä elämää, omalla tavallaan.

Eikä mikään tietty ole mustavalkoista. Shoppailu lisää onnellisuutta ja tyydyttää, sanottiin mitä sanottiin. Itsekin ostin juuri Boozt-nettikaupan alesta neuleen, mekon ja chinot. Laadukkaat, toivon, mutten tietenkään olisi niitä välttämättä tarvinnut...

Ruokaostoksilla poikaystävän kanssa - kuka maksaa ja kuka syö?

Olen pitänyt itseäni seikkailunhaluisena ihmisenä, joka osaa ovelasti väistää tylsiä rutiineja. Aika ironista, kuinka rutiineihin kiinnittynyt tajuan olevani ihan liian monissa asioissa - kuten ruokaostoksilla. Käsittämätöntä, kuinka ostoskärryyn päätyvät aina samat jutut - tietenkin jopa samassa järjestyksessä, sen kummemmin asiaa ajattelematta.

No juu, joskus olen kokeillut ostaa jotakin ihan uutta - yleensä huonolla menestyksellä: en ole tykännyt tai tuote on jäänyt kaappiin pyörimään.

Ainoa jonkinkokoinen muutos ostosrutiineissani tapahtui, kun muutin yhteen nykyisen poikaystävän kanssa pari vuotta sitten.

Suhteen ensimmäinen yhteinen kauppareissu on aina yhtä jännittävä: kuka ostaa mitäkin ja muotoutuuko meille yhteisiä juttuja, joita aletaan ostaa "nyt kun aletaan ollaan yhdessä".

No ei oikeastaan. Molemmat ostavat pitkälti omat juttunsa: poikaystävä juo kevytmaitoa, minä soijamaitoa; poikaystävä syö homejuustoa, minä Polar 15%:aa; poikaystävä juo kokista, minä yritän juoda VETTÄ - vaikka olenkin aina kärkkymässä hörppyä poikaystävän kuplivasta kokistuopista jäillä - ei sellaista voi vastustaa, oli kuinka paha terveydelle hyvänsä.

Ehkä parisuhteemme salaisuus onkin, että molemmilla on omat makunsa ja tottumuksensa, eikä kumpikaan mene toisen tuotteille? Paitsi minä joskus salaa. Yleensä aina voi kuitenkin luottaa siihen, että jos on ostanut maitoa, sitä löytyy kaapista sama määrä kuin minkä sinne viimeksi jätti. Tärkeä asia.

Tänään kävin ruokaostoksilla pitkästä aikaa yksin, kun poikaystävä on juhlimassa kaverin polttareita Pietarissa kolme päivää (huhhuh). Ostin siis ruokaa vain itselleni - enkä pyytänyt kuittia.

Meillä on nimittäin sellainen käytäntö, että keräämme kaikki ruokaostosten kuitit kaappiin yhteen paikkaan. Kerran kuussa Excel-nörtti poikaystävä tekee koosteen siitä, kuinka paljon rahaa on palanut lähi-Alepaan sekä kumpi maksaa kenelle ja mitä. Yleensä hän maksaa minulle, sillä maksan koska omistan S-etukortin. No juu.

Joka kerta poikaystävä myös ilmoittaa summan, mutta en tiedä onko kumpikaan tähän mennessä oikeasti maksanut jotakin toiselle - summa kun vaihtuu joka kuukausi, ja tuntuisi typerältä antaa käteen parikymmentä euroa...

Käytäntö on kyllä toiminut erinomaisesti. Alussa nimittäin pohdimme, miten hoitaa ruokaostokset. Kumpikaan halunnut perustaa uutta tiliä tms. nykyisten lisäksi riesaksi. Tai alkaa laskeskella, kumman ruuat tulevat kalliimmaksi... huhhuh.

Joulun kaupallisuus iskee päälle - taas ja entistä pahemmin

Tiedän, tämä on ikuisuusaihe. Ehkä olen tulossa vanhaksi/viisaaksi, kun joka puolelta tuputettava joulukrääsä ja muu tavara tökkii vuosi vuodelta yhä enemmän.

Miksi, oi miksi? Oikeasti todella harva meistä - tai siis kukaan - tarvitsee lisää tavaraa. Kaikkea muuta kylläkin tarvitsisimme, kuten mielenrauhaa tai enemmän omaa aikaa... mutta se on eri juttu.

Joulu tulla jollottaa ja vaikka periaatteessa tiedämme, ettei joulun saapuminen todellakaan ole materiasta kiinni, päinvastoin, silti ryntäämme ostamaan hullun lailla ties mitää kamaa läheisillemme ja kaukaisemmillekin tyypeille.

Joulukuu alkoi tänään, eli ehkä kulutushysteriaa ja sen luontoa tuhoavaa luonnetta on hyvä taas pikkuisen velloa - ennen kuin itsekin hyppää päättömästi mukaan jouluhuumaan... toivottavasti ei.

Lahden tori. Kuva: Etelä-Suomen Sanomat.

Löysin Tilastokeskuksen sivuilta Joulu numeroiden valossa -tietoa. Tässä poimittuina kiinnostavaa joulufaktaa ja kovia lukuja viime vuodelta. Pistävät kyllä miettimään kulutustamme.

• Joulukuusia kaadetaan joka vuosi noin 1,4 miljoona kappaletta, joista myydään noin puolet. Myytävistä kuusista noin puolet tulee kotimaisilta viljelmiltä ja lopuista valtaosa tavallisista talousmetsistä. Vuonna 2009 Suomeen tuotiin ulkomailta 33 000 joulupuuta, joista lähes kaikki Tanskasta. Hmm, jotenkuten vielä voi käsittää kotimaisen kuusen käytön (vaikka määrä kauhistuttaakin), mutta että kuusia tuodaan tänne kasapäin Tanskasta?! Sitten vielä tämä kuusi usein koristellaan (lapsityövoimalla) tehdyin kiinalaisin muovikoristein, ennen kuin kuusiparka viskotaan joulun jälkeen roskiin tarpeettomana... Ei hyvä.

• Kuluttajat arvioivat käyttävänsä jouluvalmisteluihinsa ja lahjahankintoihin keskimäärin 465 euroa. Vuonna 2010 summa oli 439 euroa. Kasvua viime vuodesta on yli viisi prosenttia. Joululahjat ovat yli 60 prosenttia koko joulun budjetista. Lapsiperheiden lahjabudjetti on tänä vuonna 351 euroa eli 14 prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Ruokaan, koristeluun ja muihin kuluihin rahaa aiotaan kuluttaa reilut 250 euroa henkeä kohden. Viime vuonna emme tainneet vielä olla kriisin keskellä, mutta silti tuo on suuri summa rahaa - ainakin minulle. Voisiko tälle(kin) summalle olla parempaa käyttöä kun väkinäisten lahjojen ostaminen? Voisiko osan rahasta lahjoittaa sitä itseä enemmän tarvitseville, vaikka Pelastusarmeijan joulupataan? Olemmeko edes jatkuvan lahjomisen arvoisia...? En ihan usko.

• Perinteiset joulupaperit eivät kelpaa kotikeräyspaperiksi lehtien ja mainosten sekaan eivätkä keräyskartonki-astioihin. Parhaiten ne soveltuvat energiajätteeksi. Valtava määrä jätettä syntyy joka vuosi kiiltävistä papereista, jonka repimiseen lahjan päältä kuluu ehkä 10 sekuntia. Kannattaisiko lahjat vihdoinkin alkaa paketoida paperiin, jonka voi kierrättää? Miksi tällaista lahjapaperia edes myydään?

• Joulun vaikutuksesta Alkon litramääräinen myynti kasvaa kahden viikon aikana noin 3,7 miljoonaa litraa, eli lähes 100 % vertailujaksoon verrattuna. Viikolla 50 käy Alkossa asiakkaita noin 1,4 miljoonaa ja jouluviikolla ma–pe yhteensä noin 1,8 miljoonaa. Jouluna myydään valtavat määrät viinaa, eikä siinä mitään, itsekin olen suuri punaviinin (no juu ja muunkin alkoholin) ystävä. Epäilen vain, kuinka suuri osa kulutuksesta on ns. normaalia ruokajuomaa ja kuinka suuri osa alkoholia, jonka holtiton nauttiminen tekee perheen (ja poliisin) joulusta helvetillisen.

No niin, taas olo vähän helpottui kun pääsi purkamaan kulutusangstia. Älkääkä käsittäkö väärin - olen suuri joulun ystävä, siis aidon ja yksinkertaisen joulun... Joulu tulee joka tapauksessa, kun vaan annamme sen tulla. Ei siihen tavaraa tarvita.

Boozt.com-ostoksilla - positiivista ja negatiivista palautetta

Aloitetaan positiivisella palautteella, eikös se niin kuulu tehdä. Shoppailin ensimmäistä kertaa vaatteita ruotsalaisesta Boozt.com-nettikaupasta. Olin pitkään himoinnut värikkäämpää huivia musta-harmaa-peruspukeutumistani ilostuttumaan.

Satoja huiveja selattuani löysin Noa Noalta erittäin kauniin kappaleen - joka ei kuitenkaan ole ylivärikäs makuuni. Siinä sivussa tuli akuuttia tarvetta parille muullekin vaatteelle. No, ne löytyivät Ale-osastolta eli silkkaa säästöä tuli... Juupa juu.

Noa Noan puuvillahuivi

Vaatteet saapuivat viime perjantaina, ja olin enemmän kuin tyytyväinen kaikkiin. Huivi oli nätti (ja on jo saanut kehujakin parilta työkaverilta tänään).

Myös toisen tanskalaisyrityksen Customized for Crowd -paita oli varsinainen löytö! Erityismateriaalista valmistettu paita, "one size fits (almost) all", on paitsi istuva ja mukava myös sairaan lämmin! No, ehkä kyse oli edelleen jatkuvasta poskiontelontulehduksesta ja siihen liittyvästä tuskahiestä, mutta eilen ja tänään paita päällä tuli kuuma - ja yleensä olen todellinen vilukissa. Näitä paitoja aion tilata saman tien pari lisää, hintakin on vähän alle 20 euroa eli ei kirpaise. On nimittäin harvinaista löytää näin hyvin istuva ja vielä mukava pitkähihainen aluspaita - olen varsinainen nirsoilija, sillä yleensä aina jostain kohtaa kiristää tai ahdistaa...

Customized for Crowd - kyllä ne tanskalaiset osaa!

Sitten se negatiivinen palaute. Boozt.comin sivuilla hengaillessani (tuntikausia, perfektionisti kun olen niin pakko käydä läpi koko tarjonta saman tien) tajusin, että useammasta tuotteesta puuttuvat kokonaan materiaalitiedot. Itselleni ne ovat tosi tärkeä osa ostopäätöstä. En esimerkiksi voisi kuvitella ostavani 100% akryylia tai muuta tekokuitua olevaa vaatetta, (puu)villaa tai muuta luonnonmateriaalia sen olla pitää! 

Ale-sivuilta löysin söpön pinkin Espritin neuletakin, josta myöskin uupuivat kaikki materiaalitiedot! Yleensä en todellakaan ole romanttinen pukeutuja ja pinkit vaatteeni voi laskea... hmm, yhdellä sormella, mutta jokin tässä takissa hurmasi. Sitä paitsi olen luvannut itselleni pukeutua syksyllä ja talvella muuhunkin kuin musta-harmaaseen - vaikuttaahan se jo mielialaankin, kun muutenkin maailma on harmaa!

Joka tapauksessa, tiedustelin asiaa Booztin asiakaspalvelusta, ja vastaus oli tämä. Pointsit ystävällisyydestä, eikä syy tavallaan ole Booztin, mutta toivottavasti siellä tajutaan panostaa materiaalitietojen saatavuuteen - muuten saattaa monelta jäädä ostopäätös tekemättä. Itse päätin riskeerata, kun kerran palautus olisi ollut ilmainen. Ja tällä kertaa kävi tuuri. Vaate on puuvillaa ja vielä sopiva päällä!

Hei,

Kiitos viestistäsi. Pahoittelemme vastausajan venymistä. Ikävä kyllä

meillä ei ole enempää materiaali tietoa tuotteesta. Soittelimme eilen

Espritille, koska emme ole tavarantoimittajaltamme saaneet

materiaalititoja, mutta hekään eivät osanneet vastata siihen mitä

materiaalia takki on. Koska toimimme usemman eri tuotteen jälleenmyyjinä,

ei meillä valitettavasti ole muuta tietoa tuotteista kun mitä saamme

tavarantoimittajaltamme. Olen yrittänyt etsiä joka puolelta, mutta paidan

materiaalitietoja ei valitettavasti löydy. Olen ovin pahoillani ettemme

voineet auttaa sinua asiassa enempää. Paita kuitenkin saattaa olla

puuvillaa tai jotakin keinokuitua, koska muut espritin neulee ovat puuvilla

tai akryylin ja nylonin sekoitusta.

Jos sinulla ilmenee muuta kysyttävää, olet aina tervetuullut ottamaan

meihin uudestaan yhteyttä.

Oikein mukavaa päivän jatkoa!

Elämä on liian lyhyt huonoihin flipflopeihin!

Viime aikoina olen shoppaillut "pakon edessä" kenkiä, sillä useampi pari vanhoja popoja teki yhteisen tenän: alkoivat pirulaiset kalvaa tai muuten satuttaa jalkoja niin ikävästi, että sain kovettumia ja jopa liikavarpaan alkua.

Niinpä tein radikaalin päätöksen: ei koskaan enää huonoja kenkiä! Jalkojen kun pitää kestää kävelykunnossa koko elämä, ja ne joutuvat aamusta iltaan suuren rasituksen alle (vaikken mikään suurensuuri tyyppi olekaan ;)

Olen nyt perinpohjaisen kenkäremonttini loppusuoralla. Rahaa on palanut mutta uskon, että projekti on sen arvoinen. Olen heittänyt roskiin tai myynyt kirppiksellä monta paria vanhoja kenkiä, jotka ovat tuntuneet vähänkin huonoilta ja ostanut niiden tilalle uusia, laadukkaita kenkiä. Ja Suomessahan kenkien tarve on lähes loputon: talvi-, kevät-, kesä,- syksy-, välikengät ja tietty juhlakengät ym. päälle. Ja kaikkia mielellään kaksin kappalein - ainakin! Huh, välillä olisi niin ihanaa heittää kaikki eri kausien vaatteet kuuseen ja häipyä trooppiseen ilmastoon matkalaukussa pari hellemekkoa ja flipflopit.

Niin flipflopit, viimeinen murheenkryyni ostettavien kenkien sarjassa. Vanhat varvastossuni nimittäin hukkuivat jonnekin (!) Mahtaako kukaan muu hukata kenkiä tähän tahtiin?! Itseltäni ovat hukkuneet jo ainakin 2-3 kengät, en edes muista enää... Jos jotain ihmetyttävät hylätyt kenkäparit sähköjohdoissa, maanteiden varsilla jne. niin joukossa saattaa hyvin olla meitsin popoja.

Flipflopien kohdalla ongelmana on, että ne tuppaavat aina olemaan huonot jaloille. "Varvastossut houkuttavat hellepäivänä, mutta hankaavat helposti ja altistavat nilkat nyrjähdyksille", kerrotaan Rantapallon sivuilla. Sieltä myös löytyy yhdeksän vinkkiä, kuinka valitset sopivat flipflopit ja pidät jalat kunnossa varvastossuissakin.

Ohjeissa neuvotaan, ettei kannata käyttää samoja flipflopeja vuodesta toiseen. Kun varvastossut alkavat näyttää kuluneilta, on aika vaihtaa uusiin. Eivätkä varvastossut ole kävelykengät. Tukevimmatkaan flipflopit eivät tarjoa riittävää iskunvaimennusta tai holvikaaren tukea jalallesi.

No juu, ongelmana on vain että rakastan flipflopeja ja tassuttelisin niillä mielelläni läpi vuoden. Olinkin ajatellut ostavani joko muoviset halpis-varvaskengät tai hieman tyyriimmät perus-Hawaianasit, jollaiset lähes kaikilla kavereilla on - ja jotka varmasti täysin lättäpohjaisina alkaisivat tosi nopsaan vaivata pohkeita...

Vietin tänään päivän äidin kanssa Tampereen alennusmyynneissä, sillä sää jatkuu surkeana. Aarg! Kylmän sateen vihmoessa päätin, etten osta enää yhtä ainoaa kesävaatetta ikinä - ainakaan ennen kuin lämpömittari kipuaa pysyvästi yli 20 asteen ja saamme nauttia kokonaisen aurinkoisen päivän.... hmm, saa nähdä meneekö ensi kesään.

Onneksi parhaat asiat tulevat eteen kun vähiten odottaa. Kävelimme Sokoksen kenkäosaston läpi matkalla Alkoon ostamaan proseccoa ja Herkkuun täydentämään mansikkavarantoa (äidillä ja minulla on yhteinen maku näidenkin suhteen). 

Kenkäosastolla bongasin -50%-alepöydällä söpöt Schollin ergonomiset varvastossut (alennuksen jälkeen hinta oli enää 25€). Jäljellä oli vain yksi pari - minun kokoani 38! Kengät olivat täydelliset jalkaan, ja ostin ne saman tien. Ne ovat jalassa nytkin, ah! Kaikkien kenkäongelmieni jälkeen tämä on kuin balsamia haavoille. 

Tästä lähtien nämä Schollin varvastossut hyväilevät jalkoja, aijai.

Onneksi tein kypsän ja aikuisen päätöksen ja pistin laadun hinnan edelle, sillä uskon näiden kenkien kestävän vuosia ja maksavan itsensä takaisin. Toivottavasti opin tekemään tällaisia hyviä päätöksiä yhä enemmän - koska jalat ovat sen arvoiset!