Joulu ja köyhien perheiden auttaminen

Törmäsin nyt joulun alla ilmiöön, jota en ole ennen kohdannut yhtä isossa mittakaavassa Suomessa. Ehkä syynä ovat taloudellisesti heikot ajat, tai ehken vain ole kiinnittänyt asiaan huomiota aikaisemmin. Tuntuu, että nyt joka puolella syntyy uusia aloitteita, joilla tuetaan vähävaraisia perheitä eri tavoin.

Liityin eilen Facebookissa Apua vähävaraisille, koko Suomi -ryhmään, jossa eri alueista vastaavat ylläpitäjät kunniakkaasti kokoavat viestejä erilaisilta perheiltä, jotka ovat avun tarpeessa.

Ryhmässä avun tarjoajat voivat sitten "valita" oman tapansa auttaa heitä lähellä asuvaa perhettä, ja sopia ylläpitäjän välityksellä avun perillä toimittamisesta.

Perheiden tarinat koskettavat. En itsekään ole yhtään rikas, mutta tuntuu kauhealta, kuinka huonossa jamassa moni perhe täällä juuri nyt elää.

Erityisesti nyt jouluna. Joulu on juhla, johon jokaiselle meistä liittyy toive siitä, että pöydästä ja lahjapaketeista voisi löytyä vähän jotakin ekstraa, arjesta poikkeavaa. Etenkin lapsille. Jollei perhe tätä pysty tarjoamaan, sen täytyy tuntua surkealta.

Hienoa, että ihmiset ovat tarttuneet toimeen ja että me teemme konkreettisia asioita toistemme hyväksi.

Lopulta tietenkin mietityttää se, miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen ollaan jouduttu! Miksi eriarvoisuuden annetaan koko ajan lisääntyä entisestään – sekä Suomessa että koko maailman tasolla. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Näinhän aina hoetaan, mutta näin tosiaan myös tapahtuu – huimaa vauhtia.

Pistää myös kysymään, kuinka pitkälle yksityisten ihmisten hyväntekeväisyys voi paikkailla valtion tarjoamaa tukea ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Mielestäni vain vähäsen, sillä ihmisten tuki riippuu aina heidän auttamishalustaan ja -kyvystään. Kenenkään toimeentulon – tai jopa elämän – ei pitäisi olla näin häilyväisen turvan varassa.

Haluan edelleen maksaa veroja, jos tiedän, että ne turvaavat elämän edellytykset jokaiselle täällä asuvalle ihmiselle.

Näihin hieman synkkiin tunnelmiin... hyvää joulun odotusta kaikille! Muistakaa niitä, joilla ei mene yhtä hyvin – älkääkä vain muistako, vaan tehkää myös jotakin konkreettista näiden ihmisten eteen.

Tapoja on monia, kuten Hyvä joulumieli -keräys, Pelastusarmeijan joulupadat tai vaikkapa lahjoittaminen Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien yhteydessä niiden hyväksi, joiden köyhyys on moninkertaisesti pahempaa kuin meidän täällä Suomessa.

Yksin kotona, lahjat ostamatta... mutta fiilis ok

Oho, siinä se taisi olla! Rankasta syksystä on kuin onkin selvitty ja ihan kohta on joulu. En kyllä vielä sitä tajua, eikä ole yhtään se kuuluisa joulufiilis... Epäilemättä se saapuu, kun loma alkaa oikeasti ja pääsen perheen huomaan jouluvalmistelujen ja kuusentuoksun keskelle. Ihan pian...

Poikaystävä lähti jo aamulla Espanjan kotiinsa joulunviettoon, joten nautin nyt yksinäisestä iltapäivästä kotona. Ripustin lamppuun joulupallon, sytytin kynttilän ja nautin rommikaakaota (kuten näköjään joka ilta näinä päivinä... glögistä kun olen saanut tarpeekseni) ja nautin pitkästä aikaa niistä kuuluisista pienistä asioista. Töissä on tehty se mikä on voitu, stressi alkaa hellittää ja loma siintää mielessä - aina loppiaiseen asti. HIPHEI, HURAA!

Vaikkei me omaan kotiin joulua olla tehtykään, kun molemmat asukkaat ovat poissa joulunajan, on joulun tunnelma siitä huolimatta löytämässä jopa tänne. Kaikkihan on omassa mielessä: kun istuu alas ja rauhoittuu, tuijottaa kynttilän liekkiä ja miettii vain kivoja juttuja, niin joulu alkaa laskeutua itseen ja ympärille - kuin ulkona leijuvat lumihiutaleet... 

Kohta lähden vuoden viimeisiin, maailmanlopun aaton pikkujouluihin hyvien ystävien kanssa, ja sitten ajoissa takaisin kotiin nukkumaan kunnon yöunet. Olo kun on edelleen vähän vilustunut. Huomenna vielä työpaikan joululounas selvitettävänä ja meitsi on valmis lomaan! Sillä varauksella, ettei maailma huomenna lopu... sormet ristiin.

Ai niin, Facebookin kautta löytyi vielä tällainen loisto-lahjaidea poikaystävälle! Tosin pikkuisen epäilen, kuinka innostunut raavas mies olisi tällaisesta pehmeästä paketista... Mutta ajatushan on tärkein, eikö niin? Lumimies tuleee! ;)

Joulun kaupallisuus iskee päälle - taas ja entistä pahemmin

Tiedän, tämä on ikuisuusaihe. Ehkä olen tulossa vanhaksi/viisaaksi, kun joka puolelta tuputettava joulukrääsä ja muu tavara tökkii vuosi vuodelta yhä enemmän.

Miksi, oi miksi? Oikeasti todella harva meistä - tai siis kukaan - tarvitsee lisää tavaraa. Kaikkea muuta kylläkin tarvitsisimme, kuten mielenrauhaa tai enemmän omaa aikaa... mutta se on eri juttu.

Joulu tulla jollottaa ja vaikka periaatteessa tiedämme, ettei joulun saapuminen todellakaan ole materiasta kiinni, päinvastoin, silti ryntäämme ostamaan hullun lailla ties mitää kamaa läheisillemme ja kaukaisemmillekin tyypeille.

Joulukuu alkoi tänään, eli ehkä kulutushysteriaa ja sen luontoa tuhoavaa luonnetta on hyvä taas pikkuisen velloa - ennen kuin itsekin hyppää päättömästi mukaan jouluhuumaan... toivottavasti ei.

Lahden tori. Kuva: Etelä-Suomen Sanomat.

Löysin Tilastokeskuksen sivuilta Joulu numeroiden valossa -tietoa. Tässä poimittuina kiinnostavaa joulufaktaa ja kovia lukuja viime vuodelta. Pistävät kyllä miettimään kulutustamme.

• Joulukuusia kaadetaan joka vuosi noin 1,4 miljoona kappaletta, joista myydään noin puolet. Myytävistä kuusista noin puolet tulee kotimaisilta viljelmiltä ja lopuista valtaosa tavallisista talousmetsistä. Vuonna 2009 Suomeen tuotiin ulkomailta 33 000 joulupuuta, joista lähes kaikki Tanskasta. Hmm, jotenkuten vielä voi käsittää kotimaisen kuusen käytön (vaikka määrä kauhistuttaakin), mutta että kuusia tuodaan tänne kasapäin Tanskasta?! Sitten vielä tämä kuusi usein koristellaan (lapsityövoimalla) tehdyin kiinalaisin muovikoristein, ennen kuin kuusiparka viskotaan joulun jälkeen roskiin tarpeettomana... Ei hyvä.

• Kuluttajat arvioivat käyttävänsä jouluvalmisteluihinsa ja lahjahankintoihin keskimäärin 465 euroa. Vuonna 2010 summa oli 439 euroa. Kasvua viime vuodesta on yli viisi prosenttia. Joululahjat ovat yli 60 prosenttia koko joulun budjetista. Lapsiperheiden lahjabudjetti on tänä vuonna 351 euroa eli 14 prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Ruokaan, koristeluun ja muihin kuluihin rahaa aiotaan kuluttaa reilut 250 euroa henkeä kohden. Viime vuonna emme tainneet vielä olla kriisin keskellä, mutta silti tuo on suuri summa rahaa - ainakin minulle. Voisiko tälle(kin) summalle olla parempaa käyttöä kun väkinäisten lahjojen ostaminen? Voisiko osan rahasta lahjoittaa sitä itseä enemmän tarvitseville, vaikka Pelastusarmeijan joulupataan? Olemmeko edes jatkuvan lahjomisen arvoisia...? En ihan usko.

• Perinteiset joulupaperit eivät kelpaa kotikeräyspaperiksi lehtien ja mainosten sekaan eivätkä keräyskartonki-astioihin. Parhaiten ne soveltuvat energiajätteeksi. Valtava määrä jätettä syntyy joka vuosi kiiltävistä papereista, jonka repimiseen lahjan päältä kuluu ehkä 10 sekuntia. Kannattaisiko lahjat vihdoinkin alkaa paketoida paperiin, jonka voi kierrättää? Miksi tällaista lahjapaperia edes myydään?

• Joulun vaikutuksesta Alkon litramääräinen myynti kasvaa kahden viikon aikana noin 3,7 miljoonaa litraa, eli lähes 100 % vertailujaksoon verrattuna. Viikolla 50 käy Alkossa asiakkaita noin 1,4 miljoonaa ja jouluviikolla ma–pe yhteensä noin 1,8 miljoonaa. Jouluna myydään valtavat määrät viinaa, eikä siinä mitään, itsekin olen suuri punaviinin (no juu ja muunkin alkoholin) ystävä. Epäilen vain, kuinka suuri osa kulutuksesta on ns. normaalia ruokajuomaa ja kuinka suuri osa alkoholia, jonka holtiton nauttiminen tekee perheen (ja poliisin) joulusta helvetillisen.

No niin, taas olo vähän helpottui kun pääsi purkamaan kulutusangstia. Älkääkä käsittäkö väärin - olen suuri joulun ystävä, siis aidon ja yksinkertaisen joulun... Joulu tulee joka tapauksessa, kun vaan annamme sen tulla. Ei siihen tavaraa tarvita.