Oho, siinä se taisi olla! Rankasta syksystä on kuin onkin selvitty ja ihan kohta on joulu. En kyllä vielä sitä tajua, eikä ole yhtään se kuuluisa joulufiilis... Epäilemättä se saapuu, kun loma alkaa oikeasti ja pääsen perheen huomaan jouluvalmistelujen ja kuusentuoksun keskelle. Ihan pian...
Poikaystävä lähti jo aamulla Espanjan kotiinsa joulunviettoon, joten nautin nyt yksinäisestä iltapäivästä kotona. Ripustin lamppuun joulupallon, sytytin kynttilän ja nautin rommikaakaota (kuten näköjään joka ilta näinä päivinä... glögistä kun olen saanut tarpeekseni) ja nautin pitkästä aikaa niistä kuuluisista pienistä asioista. Töissä on tehty se mikä on voitu, stressi alkaa hellittää ja loma siintää mielessä - aina loppiaiseen asti. HIPHEI, HURAA!
Vaikkei me omaan kotiin joulua olla tehtykään, kun molemmat asukkaat ovat poissa joulunajan, on joulun tunnelma siitä huolimatta löytämässä jopa tänne. Kaikkihan on omassa mielessä: kun istuu alas ja rauhoittuu, tuijottaa kynttilän liekkiä ja miettii vain kivoja juttuja, niin joulu alkaa laskeutua itseen ja ympärille - kuin ulkona leijuvat lumihiutaleet...
Kohta lähden vuoden viimeisiin, maailmanlopun aaton pikkujouluihin hyvien ystävien kanssa, ja sitten ajoissa takaisin kotiin nukkumaan kunnon yöunet. Olo kun on edelleen vähän vilustunut. Huomenna vielä työpaikan joululounas selvitettävänä ja meitsi on valmis lomaan! Sillä varauksella, ettei maailma huomenna lopu... sormet ristiin.
Ai niin, Facebookin kautta löytyi vielä tällainen loisto-lahjaidea poikaystävälle! Tosin pikkuisen epäilen, kuinka innostunut raavas mies olisi tällaisesta pehmeästä paketista... Mutta ajatushan on tärkein, eikö niin? Lumimies tuleee! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti