Ikävämpää sen sijaan on, että kun eilen illalla menin kaverin seuraksi katsomaan asuntoa ja auttamaan alustavassa siivouksessa, vastassamme oli valtavat määrät edellisen, viikko sitten pois muuttaneen asukkaan pölyä, likaa sekä pakastin täynnä jäätä.
Loppusiivous oli pikkuisen unohtunut ex-vuokralaiselta, joka kaiken kukkuraksi oli ystäväni tuttava työn kautta. Uskomatonta, miten joku voi olla työssään niin järkevä ja säntillinen samalla, kun koti on tällaisessa kunnossa?!, kaveri päivitteli. Oudointa oli se, ettei kaverin mieleen ollut tullut siivota asuntoa - edes säälliseen kuntoon! Itse en kehtaisi jättää kämppää tuollaiseen kuntoon - varsinkaan, jos tiedän että tilalle muuttaa tuttu tyyppi.
No, meitä on moneen lähtöön. Päädyimme ystäväni kanssa teoriaan, ettei kukaan (=vanhemmat) ole opettaneet tälle nuorelle naiselle talouden perushallintaa. Luultavasti hän ei yksinkertaisesti tiennyt tai tajunnut, että pakastin pitää sulattaa, pölyt pyyhkiä silloin tällöin myös kaappien hyllyiltä ja suihkuttaa joskus pesukoneen alle kertyvät villakoirat viemäriin.
Mietimme, kuinka yleistä tällainen uusavuttomuus mahtaa olla. Paljonhan siitä puhutaan. Mutta mitä uusavuttomuus oikeastaan on ja miten se käytännössä ilmenee? Ja tärkein kysymys: olenko itsekin uusavuton? Oli pakko mennä testaamaan. Onneksi Hesari julkaisi hiljan uusavuttomuus-testin.
Tulos: Olen kuulemma normaali, arki sujuu. Toisaalta petrattavaakin löytyy, tiedän sen. Varsinkin viime aikoina, poikakaverin kanssa asuessani, olen jättänyt monet ennen itse hoitamani hommat hänelle. No juu, en kyllä kaipaa takaisin lattiakaivoa hiuksista puhdistamaan - karsea tehtävä, jonka olen onnistunut ihmeen kaupalla delegoimaan... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti