Autoista ja miehen identiteetistä

Rentouttava viikonloppu vanhempien luona Tampereella täyttyi perinteisen itsenäisyys-asuarvostelun lisäksi aika yllättävästi autoilla. Poikaystävä nimittäin sai päähänsä myydä autonsa, koska nyt olisi huutava tarve uudelle. Niinpä koko perhe pääsi käymään läpi erilaisia vaihtoehtoja, niiden hyviä ja huonoja puolia.

Itselleni, (wannabe) ekologista elämää viettävälle tyypille, sana auto merkitsee kaikkea pahaa ja saastuttavaa, hyihyi. Nykyinen poikaystäväni on ensimmäinen, joka omistaa auton, mihin on ollut vähän vaikeaa suhtautua.

Asumme keskustassa. joten yleensä auto seisoo kadulla, mutta kieltämättä siitä on ollut tosi paljon iloa retkillämme metsään "jonnekin vähän kauemmas" tai vaikkapa Tampereella vanhempia moikkaamaan - auto peittoaa aika keveästi VR:n törkeät hinnat ja jos mukana on parikin tyyppiä niin ekologinen jalanjälki pienenee kummasti... Mutta silti! Ei hyvä!

Tähän asti olen jotenkin ignoroinut auton "pahuuden", kunnes nyt yhtäkkiä minut kiskaistiin keskelle autokatalogeja ja kiiltävien menopelien maailmaa. Olen elänyt onnellisena autoummikkona periaatteella väri on tärkein, joten tietomääräni taisi vähintäänkin triplaantua viikonlopun aikana. Nyt tiedän nelivedosta, erityisvarusteiden hintatasosta (siis joku kiva värikin maksaa melkein tonnin, älytöntä?!). Ennen kaikkea tajusin, kuinka iso asia auton ostaminen voi olla - koko ihmisen identiteetille.

Merkiksi valikoitui suht helposti Audi, minkä jälkeen päädyimme punnitsemaan kahden hyvin erilaisen vaihtoehdon välillä. Tätä samaa puntaroidaan nyt öö... kolmatta päivää.

Kannustan poikaystävää tietty mihin vaan, "kuuntele vaan sydämesi ääntä jne.", mutta täytyy sanoa että käytyämme Audi-liikkeessä vaihtoehtoja ihailemassa ja kuultuani, että tämä virtaviivainen kaunokainen kuluttaa vähemmän kuin kakkosvaihtoehto, niin nyt kannustan hieman ponnekkaammin poikaystävää ostamaan Audi A5-urheiluauton. Päälle kolmikymppiselle kun kyse on selvästi jonkinlaisesta nuoruuden todistelusta tyyliin "ei me nyt vielä mitään perheautoa osteta, eihän?!" No ei helkutissa, sanon minä!

Toinen vaihtoehto on sitten Audi Q3 - jonka alussa piti olla se ainoa vaihtoehto, ennen kuin törmäsimme liikkeessä tuohon A5-hurmaajaan. Allaolevan kaltaista oranssia yksilöä tsekkailimme Tampereen Audi-kaupassa Laakkosessa. Takakontti tosin oli tässä autossa yllättävän pieni, vaikka muutoin makiina vaikutti minusta olevan kaikin puolin ok. En tosin ole vielä hiffannut, mihin ihmeeseen poikaystävä tarvitsee nelivetoa Helsingin keskustassa ajellessa, mutta poikaystävällä on selvästi joku visio tulevista retkistä "villiin luontoon" - epäilen kyllä, uskaltaisiko se roudata uuden autonsa kuoppaisille metsäpoluille...

No juu, täytyy tunnustaa että vaikka olenkin autoummikko ja ekologinen vouhkaaja, olen myös autonomistaja! Oma vanha autoni on oikeasti maailman söpöin ja ikäisekseen loistavassa kunnossa... Ihan kuin vauvastaan puhuisi, hehhe.

Lisäksi Fiat Unoni on seissyt suurimman osan iästään tallissa eli käyttämättä - se on kuin uusi! Ja kuvassaolevan kaltainen menopeli eli maksoi ruhtinaalliset 400 euroa, kun eräs tuttavatäti halusi päästä siitä eroon miehensä kuoltua. Sillä rahalla ei taitaisi saada Audiin yhtäkään lisävarustetta... kaikki todellakin on suhteellista, varsinkin mitä autoihin tulee.

Ja nyt taidan lopettaa ensimmäisen (luultavasti ei viimeisen) postaukseni autoista tähän. Kuulemiin!