Apua, en osaa rentoutua!

Takana on hektinen viikko, edessä (suht) vapaa viikonloppu. Tätä hetkeä olen odottanut koko viikon, mutta juuri nyt vapaa-aika onkin yllättävän vaikea pala purtavaksi. Jarruttaminen sadasta nollaan ei onnistu käden käänteessä.

Varsinkaan, jos ulkona sataa räntää, poikaystävä linnoittautuu työhuoneeseen opiskelemaan ja villakoirat vipeltävät ympäri asuntoa. Kiireen keskellä ei onneksi huomannut, millainen sotku täällä vallitsee!

Heräsin seitsemältä, pyyhin pölyt koko asunnosta, täytin astian- ja pyykinpesukoneen, maksoin laskuja, vastasin rästimeileihin, siivosin papereita. Siinä sivussa kuuntelin myös pari luentotallennetta palvelujen markkinointia ja lisäsin vuokra-asuntoilmoituksen Oikotielle, koska ihana vanha kotini kaipaa jälleen uusia asukkaita. Ja niin edelleen. Huh!

Lisäksi olen nyt pari tuntia pähkäillyt, kiiruhtaako vielä ennen klo 15 hierojatapaamista nyrkkeilytunnille, vai uskaltautuako jopa lenkille tuonne märkään maailmaan... Vai pitäisikö sittenkin vaan venytellä kotona. Nettihän on täynnä videoita sitä varten.

Ei mutta oikeastaan pitäisi opiskella lisää markkinointia. On kolme paksua kirjaa lukematta ja kaksi tenttiä tulossa ihan liian pian.

Eikun sittenkin pitäisi pestä kylppäri ja vessa... ja käydä suihkussakin. Ja keittiön kaappien sisältö olisi myös korkea aika inventoida. Saati sitten jääkaapin...

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä... apua!

Kertokaa te viisaammat, kuinka on mahdollista rentoutua ja olla tekemättä mitään – tai tehdä vain kivoja juttuja – tässä niin keskeneräisessä maailmassa?!

Miten siivoaminen onnistuu - äsken testatut vinkit!

Eilen totesin blogissa, ettei olla "vähään aikaan" siivottu ja pölyä alkaa olla jo sen verran että hävettää eikä henkikään taida kulkea ihan normaalisti. Pakko oli siis tarttua rättiin (minä) ja imuriin (poikaystävä), sillä itse inhoan imuroimista.

No, simsalabim! Nyt koti on puhdas ja löhöän hymyssäsuin sohvalla. Miten tämä kaikki on mahdollista?! Miten saimme siivottua kodin rankan tiistaisen työpäivän päätteeksi? Kaiken huipuksi ehdin vetäistä työpäivän päälle tunnin cardio-treenin Savatessa.

Tiistai-iltaisen superpikatehosiivouksen resepti on seuraava:

1) Kun saavut kotiin, älä istu alas tai tee yhtään mitään, älä varsinkaan heittäydy sohvalle hetkeksi, vaan avaa tietokone ja pistä äkkiä mahdollisimman reipastempoista musiikkia soimaan – täysillä!

Tänään toimi Adele, jonka biisit eivät ehkä ole reippaimmasta päästä, mutta monet remixit ovat. Set Fire To The Rain taisi soida parikymmentä kertaa siivousrupeamamme aikana.

Hauskinta oli, että intouduimme vetäisemään oikein kunnon tanssisessiot poikaystävän saapuessa kotiin. Hän pisti jopa diskovalot välkkymään läppärin ruudulta ja totesi, että jos siivoaminen on näin hauskaa, niin hän alkaa tehdä sitä joka päivä. No juu...

2) Muista nesteytys (tässä vaiheessa mielellään vettä) sekä välipalat. Itse napsin siivoamisen välissä pähkinöitä ja siemeniä suuresta purkistani sekä raakasuklaata. Energiaa, nam. Itseään kannattaa palkita esim. niin, että kun kylppäri on siivottu niin saa herkkupalan. Tiskikoneen tyhjentämisen jälkeen toisen. Jne. Aika koiramaisiahan me ihmiset olemme.

3) Pidä positiivinen vire päällä, vaikka väkisin, ja tempo kovana. Älä pysähdy. Jos siivoamisessa pitää herkkupalan nielaisemista pidemmän tauon, niin homma tuppaa jäädä siihen. Ainakin itselläni.

4) Pidä lopputulos kirkkaana mielessäsi. Muista, kuinka ihanaa on kun kotona on puhdasta, siistiä, kaunista. Kuinka ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin... Muista tämä etenkin, kun on aika pestä vessanpönttö.

5) Palkitse itsesi. Kun kaikki on valmista, istu sohvalle ja katsele ympärillesi taputellen itseäsi selkään (ja nauttien kylmä olut, jos sellainen maistuu). Täällä kyllä maistuu. Kylmä Corona, ah!

Heh, näillä ohjeilla voisi itse asiassa hoitua vaativa homma jos toinenkin... Eikun siivousintoa kaikille kohtalontovereille!

               

Uusavuttomuudesta

Hyvä ystäväni muutti tänään uuteen (ja tietty kalliiseen) pikku yksiöön ydinkeskustassa. Hieno homma, sillä meistä tulee nyt naapureita. Lisäksi uusi kämppä on juuri sellainen, mistä minäkin (ja koko kaveripiiri) haaveilevat: vanha kivitalo, jossa on korkeat huoneet, lautalattiat, leveät ikkunalaudat ja puiset ovet. Yllättävää...

Ikävämpää sen sijaan on, että kun eilen illalla menin kaverin seuraksi katsomaan asuntoa ja auttamaan alustavassa siivouksessa, vastassamme oli valtavat määrät edellisen, viikko sitten pois muuttaneen asukkaan pölyä, likaa sekä pakastin täynnä jäätä.

Loppusiivous oli pikkuisen unohtunut ex-vuokralaiselta, joka kaiken kukkuraksi oli ystäväni tuttava työn kautta. Uskomatonta, miten joku voi olla työssään niin järkevä ja säntillinen samalla, kun koti on tällaisessa kunnossa?!, kaveri päivitteli. Oudointa oli se, ettei kaverin mieleen ollut tullut siivota asuntoa - edes säälliseen kuntoon! Itse en kehtaisi jättää kämppää tuollaiseen kuntoon - varsinkaan, jos tiedän että tilalle muuttaa tuttu tyyppi.

No, meitä on moneen lähtöön. Päädyimme ystäväni kanssa teoriaan, ettei kukaan (=vanhemmat) ole opettaneet tälle nuorelle naiselle talouden perushallintaa. Luultavasti hän ei yksinkertaisesti tiennyt tai tajunnut, että pakastin pitää sulattaa, pölyt pyyhkiä silloin tällöin myös kaappien hyllyiltä ja suihkuttaa joskus pesukoneen alle kertyvät villakoirat viemäriin.

Mietimme, kuinka yleistä tällainen uusavuttomuus mahtaa olla. Paljonhan siitä puhutaan. Mutta mitä uusavuttomuus oikeastaan on ja miten se käytännössä ilmenee? Ja tärkein kysymys: olenko itsekin uusavuton? Oli pakko mennä testaamaan. Onneksi Hesari julkaisi hiljan uusavuttomuus-testin.

Tulos: Olen kuulemma normaali, arki sujuu. Toisaalta petrattavaakin löytyy, tiedän sen. Varsinkin viime aikoina, poikakaverin kanssa asuessani, olen jättänyt monet ennen itse hoitamani hommat hänelle. No juu, en kyllä kaipaa takaisin lattiakaivoa hiuksista puhdistamaan - karsea tehtävä, jonka olen onnistunut ihmeen kaupalla delegoimaan... ;)

Laatuaikaa yksin kotona - suosittelen!

Ah! Olen nyt kolmatta päivää Helsingissä yksin kotona. No, asuu poikaystäväkin edelleen täällä, mutta on päivät pitkät töissä. Minä jään onnellisena "muka" nukkumaan mutta nousenkin nopsaan hänen lähdettyään. Keitän paljon kahvia, teen smoothieta ja nautin aamun rauhasta - yksin.

Tosin tänään jäin kiinni, kun poikaystävä palasikin hakemaan joitain papereitaan...

Olen nauttinut yksinolosta kotona jopa niin paljon, että pelkään erakoituvani. "Onneksi" suurin osa kavereista on kesämatkoilla, puhelin ei soi ja olen vältellyt Facebookia. Ja "onneksi" sääkin suosii, eli sadetta pukkaa joka päivä. Kolmas tekosyy hengailla päivät kotona villasukat jalassa on lievä kurkkukipu, jonka hankin Turusta. Helkuttiin tämä kylmä kesä jo!

Kaiken kukkuraksi koneella odottelee kasa freelancer-kirjoitushommia, joita olen vitkutellut viimeiseen asti. Päivät kun kuluvat niin nopeasti!

Miten niin? Ihaninta on hengailla yksin hiljaisessa asunnossa, maata sohvalla ja tuijottaa pilviä, kierrellä huoneesta toiseen, järjestellä tavaroita, miettiä tauluille ja kasveille uusia paikkoja ja sitä, pitäisikö hankkia uusia verhoja, mattoja, pöytäliinoja... Pieniä asioita, joihin minulla ei yleensä ikinä ole aikaa - tai halua, sosiaalinen tyyppi kun olen. Tähän voisi kyllä jäädä koukkuun...

Jokaisen yhdessäasujan tulisi saada olla YKSIN KOTONA! Ainakin yhden illan / päivän viikossa. Parisuhde voi taatusti paremmin, kun toisen naama ei koko aikaa möllötä sohvalta takaisin (vaikka kyseessä olisi kuinka ihana kultamussukka). Usein nautin poikaystävän puolesta, kun lähden pois kotoa ja kehotan häntä nauttimaan kunnolla. Itse ainakin otan ilon irti!

Yksinolossa riittää etuja: voi kuunnella täysillä omaa musiikkia tai vaan nauttia hiljaisuudesta, saa katsoa telkusta mitä ikinä ilman kitinää, syödä mitä vaan ja koska huvittaa (tietenkin sohvalla tai lehteä lukien), tanssia ympäri kämppää, kutsua omia kavereita kylään niin myöhään kuin skumppaa riittää ja voi kerrankin keskittyä kunnolla omiin juttuihin... ja kaikkein parasta on tietty jälleennäkemisen riemu, jos yksinolo on jatkunut pidempään. :) Niinpä, yksinäisyys on kivaa vain niin kauan kuin siitä voi päättää itse.

Ja vaikka tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi yksinäisinä päivinäni, niin mitä vielä! Olen kerrankin ehtinyt siivota kodin perin pohjin (jopa pestä lattiat mitä en tee tyyliin ikinä), käydä läpi vanhoja papereita, heittää pois kaikkea "turhaa" ja tehdä inventaarioita (yrtit, teet, kuivamuonat, jääkaapin uusia elämänmuotoja kehittelevä sisältö...) sekä valikoida vaatteita ja tavaroita kirpputorilla myytäväksi.

Oiva vinkki kaverilta: jollei ihan vielä malta luopua vaikka jostain vaatekappaleesta. se kannattaa laittaa laatikkoon ja viedä varastoon. Jollei määräajan, esim. vuoden aikana ole kaivannut vaatetta, joutaa se ehdottomasti kirpputorille. Toimii!

Iltaisin piristän töistä palaavaa poikaystävää romanttisilla hetkillä: eilen puhdistimme viemärikaivot (ekaa kertaa vuoteen, yh!), puistelimme matot ja pesimme jätelavalta löytyneen hienon valkoisen arkun, jonne saimme säilöttyä kitaramme - joita meillä on jostain syystä siunaantunut kolme, vaikkei kumpikaan osaa soittaa.

Mikä tärkeintä, tein vaatehuoneen rekillä tilaa poikaystävän vaatteille, no ehkä kymmenesosan pitkästä rekistä mutta kuitenkin - hän kun aina valittaa paitojensa tilan puutetta. Alan epäillä että tyypillä on kohta enemmän vaatteita kuin minulla...

Tajusin myös pitkästä aikaa, kuinka älyttömän tärkeä paikka koti on. Haluan, että ympärilläni on kaunista, viihtyisää ja kodikasta. En tiedä sen kummemmin feng shuista, mutta uskon että meillä kotona vallitsee aikas hyvä sellainen. Ainoa miinus tulee tavaran paljoudesta. Luin jostain, että kaikki mitä ei tarvitse vuoden aikana pitäisi heittää pois! Olen tehnyt sitä vähän vaatteiden suhteen, ja sekin on vaikeaa. Tunne poisheittämisen jälkeen on kuitenkin ihan mahtava - tulee vapaampi ja kevyempi olo!