Pötköttelyä, vuokralaiskandidaatteja ja tavallista parempi maanantai

Vietin viime viikonlopun Tampereella tekemättä mitään, mikä teki erittäin hyvää. Viime viikot kun ovat olleet tosi kiireisiä. Päivätyötä, friikkuprojekteja sekä vanhan Kallion-kotini vuokralaiset, jotka ilmoittivat muuttavansa muualle. Puff. Uusien vuokralaisten rekrytointi on aina yllättävän rankkaa puuhaa.

Viikonlopun vietin kuitenkin vanhempien luona, nautin upeasta syyssäästä ja lämmöstä (otin jopa bikineissä aurinkoa pihalla!) sekä pitkistä kävelyistä ja yhdestä lyhyestä juoksulenkistäkin Pispalan idyllissä. On se vaan upea paikka!





Kenties parin päivän täyslepo antoi voimaa maanantaihin, joka ei ns. ole lempparipäiväni. Varsinkin, kun vietän tämän viikon yksin kotona poikaystävän lomaillessa Espanjassa. KYLLÄ, olen kateellinen!! No, onneksi täälläkin paistaa aurinko. Ja onhan yksinolo aina välillä ihanaa myös...

Voisin tosin nauttia laatuajasta itseni kanssa enemmän, jos se olisi vapaata aikaa. Töitä nimittäin riittää, ja tänään olin lisäksi lupautunut esittelemään Kallion asuntoa muutamalle kiinnostavalle.

Jos asuntonäyttöön tulevia jännittää, niin vuokranantajaa vasta jännittääkin, ainakin tätä! Millaista porukkaa sieltä lappaa sisään... mitä jos vaikka joku psykopaatti?! Onko kukaan heistä se oikea? Ja mikä tärkeintä: miten ihmeessä muodostaa oikea kuva ihmisestä lyhyen näytön aikana?

Tällä kertaa minulla todellakin kävi tuuri! Yksi ehdokkaista oli supermukava, luotettavan oloinen jne. jne. Sain vahvan fiiliksen, että tässä tämä nyt on. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.

Jäimme asunnolle rupattelemaan niitä näitä opiskelu- ja ulkomailla-asumiskokemuksistamme, kunnes kaverini soitti ja tiedusteli, missä mahdan olla. En ollut tajunnut katsoa kelloa. Päiväni nimittäin kruunasi treffit rakkaan vanhan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt ihan liian pitkiin aikoihin.

Jatkoin juoksuaskelin letkeään Fafasiin. Ihanaa, että Sörnäisistä löytyy nykyään tällaisia(kin) paikkoja, yhä enemmän! Olisi pitänyt mainita se yhtenä asunnon plussista.

Mutta niin, viime viikkojen asuntoasioista (jälleen ehkä vähän) viisastuneena, pari vihjettä vuokra-asuntoa etsiville. Heh, nämä samat vinkit pätevät varmaan hakuun kuin hakuun! ;)

• Älä jankkaa: jos vuokranantaja lupaa ilmoittaa valinnan kohdistuessa sinuun, niin ei kannata meilata ainakaan ihan joka päivä ja tiedustella missä mennään.
• Jos etukäteen jo tietää että asunto on liian kallis tai muulla tavalla itselle sopimaton, niin ei varmaan kannata tulla paikan päälle toteamaan sitä. Jollei satu olemaan ihan sikana luppoaikaa.
• Jos pyydetään yhteydenottoja meilitse, älä soita. Ainakaan keskellä työpäivää. 
• Jos lupaat innostuneena tulla henkilökohtaiseen näyttöön, niin älä jätä tulematta ilmoittamatta mitään. Tai ainakaan ilmoita jälkikäteen, että olisit edelleen kiinnostunut.
• Älä ala tinkiä vuokrasta, jolle on yleensä syynsä. (Vaikka osa Helsingin vuokrista onkin ihan naurettavia!)
• Jos ilmoitat olevasi tosi kiinnostunut asunnosta sen nähtyäsi ja vuokranantaja on jopa valmis antamaan sen sinulle, niin olisi korrektia ilmoittaa, jos ehditkin saada toisen asunnon. Eikä vain jättää vastaamatta = suomalainen tapa reagoida ns. hankalampiin juttuihin...?
• Jos ilmoituksessa lukee "ei lemmikkejä", se tarkoittaa myös pieniä söpöjä koiria, jotka eivät hauku.

Apua, en osaa rentoutua!

Takana on hektinen viikko, edessä (suht) vapaa viikonloppu. Tätä hetkeä olen odottanut koko viikon, mutta juuri nyt vapaa-aika onkin yllättävän vaikea pala purtavaksi. Jarruttaminen sadasta nollaan ei onnistu käden käänteessä.

Varsinkaan, jos ulkona sataa räntää, poikaystävä linnoittautuu työhuoneeseen opiskelemaan ja villakoirat vipeltävät ympäri asuntoa. Kiireen keskellä ei onneksi huomannut, millainen sotku täällä vallitsee!

Heräsin seitsemältä, pyyhin pölyt koko asunnosta, täytin astian- ja pyykinpesukoneen, maksoin laskuja, vastasin rästimeileihin, siivosin papereita. Siinä sivussa kuuntelin myös pari luentotallennetta palvelujen markkinointia ja lisäsin vuokra-asuntoilmoituksen Oikotielle, koska ihana vanha kotini kaipaa jälleen uusia asukkaita. Ja niin edelleen. Huh!

Lisäksi olen nyt pari tuntia pähkäillyt, kiiruhtaako vielä ennen klo 15 hierojatapaamista nyrkkeilytunnille, vai uskaltautuako jopa lenkille tuonne märkään maailmaan... Vai pitäisikö sittenkin vaan venytellä kotona. Nettihän on täynnä videoita sitä varten.

Ei mutta oikeastaan pitäisi opiskella lisää markkinointia. On kolme paksua kirjaa lukematta ja kaksi tenttiä tulossa ihan liian pian.

Eikun sittenkin pitäisi pestä kylppäri ja vessa... ja käydä suihkussakin. Ja keittiön kaappien sisältö olisi myös korkea aika inventoida. Saati sitten jääkaapin...

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä... apua!

Kertokaa te viisaammat, kuinka on mahdollista rentoutua ja olla tekemättä mitään – tai tehdä vain kivoja juttuja – tässä niin keskeneräisessä maailmassa?!

Viikonloppu Matkamessuilla – töissä, kuinkas muuten

Olen viettänyt viikonlopun hommissa Matkamessuilla. Tällä kertaa en päivätyön vuoksi vaan auttelin yhden tuttavan yhdistyksessä. Erittäin hauskaa oli, varsinkin kun sain mennä "valmiisen pöytään" ja keskittyä hymyilemiseen (nyt tosin on naama krampissa) ja mukavien juttelemiseen messuvieraiden kanssa.

Vertaisin messuesittelijän hommaa jollakin tasolla mindfulnessiin – sitä on kerrankin tilanteessa läsnä ja keskittyy ihmiseen, ei mihinkään muuhun. Lisäksi hommasta tulee hyvä mieli.

Samalla messuesittely vie kaikki voimat, illalla ei hymyä enää irronnut eikä juuri juttuakaan. Nyt sunnuntai-iltana ei todellakaan ole virkeä olo uutta viikkoa varten. Toisaalta eipä sellainen ole ikinä, eli tällä mennään...

Matkamessuilla aloin tosin miettiä koko tämän valtavan tapahtuman mielekkyyttä ja järkeä. Miksi ihmiset maksavat 16 euroa (opiskelijat 10 euroa) siitä, että pääsevät katselemaan ja mahdollisesti ostamaan jotakin? Harvoin paikan päältä saa mitään, mitä ei netistä löytäisi. Kävijöitä oli kuitenkin yli 50 000!! En ihan voi ymmärtää, mutta tietty hyvähän asia se on meidän näytteilleasettajien kannalta että porukkaa ja kiinnostusta riittää.

Tosin tänä vuonna havaitsimme taantuman merkkejä messuilla. Osastoja oli vähemmän, välissä oli tyhjiä paikkoja ja kaiken kaikkiaan osastot näyttivät jotenkin vaatimattomammilta. Tosin oma kiertely messuilla keskittyi... karjalanpiirakoihin!

Ruokaosasto näyttää senkun laajenevan. Ehkä ihmiset ostavat näinä tiukkoina aikoina Karibian matkan sijaan karjalanpiirakoita? Aivan herkullisiahan ne ovat, paistettu paikan päällä ja kunnolla voisulalla voideltu... Vaikka yritän elellä vähähiilarisella ruokavaliolla niin karjiksien suhteen teen iloisesti poikkeuksen.

Tulipa tästä asiapitoinen teksti, ehheh. Aivotoiminta ei nyt riitä syvempään maailman pohdintaan. Sukellan sohvan syövereihin, adiós ja reippaampaa huomista odotellessa!

Luontoa ja melankoliaa Kallvikissa

Liekö ilmassa syysmelankoliaa vai hormonien heittelyä (tämän asian pähkäilyä luvassa myöhemmin), mutta tänään heräsin oudon melankolisella tuulella. Itkeä tirautinkin aamukahvin äärellä ilman mitään "järkevää" syytä, mikä sellainen sitten olisikaan... Se teki kyllä hyvää, en ollut pitkään aikaan itkenyt ja kyyneleethän puhdistavat.

Onneksi poikaystävä ymmärtää mieleni liikkeitä ja suhtautuu niihin tyynen ymmärtäväisesti. Koska kotona pyjamassa pyöriminen ei tunnetusti nosta mielialaa, ehdotin luontoterapiaa – meren rannalla. 

Läheisyys- ja merikriteereillä kohteeksi valikoitui Kallvik ja Kallahdenniemen uimaranta. Ollaan molemmat vietetty erinäisiä seminaareja Sofia-koulutuskeskuksessa, mutta muutoin en tajunnut kuinka mahtavia paikkoja Kallvikista löytyy!

Mieliala parani, tietenkin. Kiitos aurinko, meri ja ihminen, joka ymmärtää melankolisen päivän viettäjää! Ei aina voi tai tarvitse olla iloinen ja hyväntuulinen. Annos surumielisyyttä silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää. Ja silloin saa myös syödä herkkuja. 

Hyvää uutta viikkoa, tulkoon siitä kaikille aurinkoinen!

Luontoa ja Kampelaa Uutelassa

Yhdeksästä viiteen -työelämän huonoja puolia on,  että herää lauantaisinkin klo 7.30. Tai no, tänään vasta klo 7.45. On se niin väärin! Uutta unta oli turha metsästää, joten nousin ylös ja siirryin sohvalle lukemaan Hesaria kahvikuppi kädessä.

Tokalla sivulla iski viikonloppupaniikki.

Edessäni oli pitkästä aikaa edes suht vapaa viikonloppu. Ainoa "pakollinen" meno olisi kaverin synttäribileet tänään. Ah!

Mutta: pitäisi siivota (kahteen viikkoon ei olla tehty mitään sensuuntaista, minkä huomaa), edistää  friikkuviestintähommiani, kirjoittaa yksi artikkeli... ja... ja... aargs!

Tajusin, että on tehtävä vakavia valintoja. Ulkona paistoi aurinko ja elämä on lyhyt, joten innostin poikaystävän (jonka onnistuin tietty herättämään, sori) lähtemään saman tien ulos!

Puoli kympiltä olimme jo autossa, suunta kohti Aurinkolahtea ja Uutelan ulkoilupolkuja.

Aurinkolahti on komea paikka, epäsuomalainen. Vaikka rakennukset ovat uusia ja haaveilen aina vaan muutosta vanhaan taloon kantakaupungilla (lautalattiat, korkeat huoneet jne. – se perussetti, jolla hipstereitä täällä huijataan ;), niin Aurinkolahden kerrostalojen merinäköalat ja isot terassit pistävät miettimään. Ainoa iso mutta on, että paikka on kaukana. Kampin jälkeen aikas eri maailma.

Uutelan ulkoilupuisto on myös hieno paikka, kiitos Helsingin kaupungille! Löytyy metsäpolkuja, viljelypalstoja, hevosia sekä rakastamiani kallioita ja merenrantaa – ja tietenkin nuotiopaikka makkaranpaistoa varten. Äkkilähdön vuoksi meillä ei ollut mitään apetta mukana, ja nälkä kurni pahasti vatsaa kun muiden herkkujen tuoksut kantautuivat nenään...

Pelastuksen tarjosi tunnelmallinen Kahvila Kampela. Suosittelen! Hotkaisin anjovisleivän (jonka tajusin kuvata ihan liian myöhään, minusta ei ikinä tulisi ruokatoimittajaa).

Poikaystävä vetäisi kaksi kanapizziniä. Eilisiä, vain 2 euroa kpl, eli silkkaa säästöä. Heh, en muuten ollut pitsineistä kuullutkaan, sellainen calzonen näköinen käärö. Oli mitä oli, kaikki maistui hyvälle, kuten yleensä ulkoilmassa syödessä.

Kun saavuimme kotiin, alkoi pyryttää jotain rännän näköistä, yhhyh. Nyt taivas on jälleen sininen, tai siis musta. Pimeä tulee yhä nopeammin, mikä kauhistuttaa ja ahdistaa valon ystävää. Mutta päivä kerrallaan, ehkä juuri tästä marraskuusta tulee historian ensimmäinen aurinkoinen?!