Matkatunnelmia Marokosta

Käytiin joululomalla Marokossa, ja vihdoinkin sain kuvat siirrettyä kamerasta koneelle. Yksi niistä asioista, jotka jäävät roikkumaan jollei niitä tee heti... Nyt matkasta on vierähtänyt reilu kuukausi, joten sainpahan mukavan muisteluhetken keskelle superharmaata sunnuntaita.

Marokkoa matkakohteena voin suositella monestakin syystä. Tärkeimpänä ehkä, että keskitalvella se on läheisin (edullinen!) kohde, jonne suomalainen voi paeta ikuista pimeyttä. Jolleivät Kanariansaaret innosta.

Marokosta löytyy rantaa, vaeltelua vehreillä vuorilla sekä sopiva annos Saharan autiomaata, kameleita ja eksotiikkaa.

Ei ihme, että Marokosta on kehkeytymässä trendikäs matkakohde, ainakin kavereiden Facebook-päivitysten perusteella...

Reilun viikon aikana ehdimme käydä Tangerissa, Rabatissa, Casablancassa ja Marrakeshissa. Tässä sekalainen valikoima otoksia & selityksiä matkan varrelta.

Historiallisia rakennuksia Rabatissa. Hassan-kuninkaan torni ja mausoleumi... sekä turisteja persoonallisine poseerauksineen.

Rabat on satamakaupunki – Välimeren aallot olivat aikas vaikuttavat!

Rabatin valtava hautausmaa meren rannalla. Ei hullummat oltavat edesmenneillä.

Rabat(kin) modernisoituu kovaa vauhtia, ainakin poikaystävän mukaan joka oli asunut maassa vuoden liki kymmenen vuotta sitten. Kaupungissa toimii nykyään mm. moderni raitiovaunu.

Nyt ollaankin jo Casablancassa, jossa nähtiin komeita graffiteja! Ylläolevan maalauksen esikuva taitaa köpötellä vieressä – hauska sattuma!

Ja valtavia basaareja, jotka muistuttivat erehdyttävästi toisiaan kaupungista toiseen, allaoleva taisi olla Casablancasta...

Casablancan upea moskeija meren rannalla. Osuimme paikalle täydelliseen aikaan ihailemaan auringonlaskua.

... matka jatkui Casablancasta Marrakeshiin, jossa vietimme uudenvuoden. Tosin islamin kalenterissa uusi vuosi on eri aikaan, joten isoa biletystä emme kohdanneet. Lähinnä turistit kohottivat (limukka)maljan alkavalle vuodelle. Alkoholia kun ei Marokossa juurikaan juoda – ainakaan kaduilla.

Vuosi vaihtui kuitenkin upeasta Afrikan isoimmalla aukiolla – etanoita maistellen. Tyypillistä herkkua siellä.

Matkan ainoa kurja juttu sattui muuten junassa Casablancasta Marrakeshiin, kun poikaystävän kännykkä varastettiin erittäin taitavasti hänen taskustaan junan tungoksen keskellä. Aargs! Eli tavaroistaan kannattaa pitää Marokossa erittäin hyvää huolta.

Minttuteetä joimme Marokossa valtavia määriä, ja hyvää oli! Varsinkin, kun teen sekaan heitetään käsittämätön määrä sokeria. Teen juominen on Marokossa hieno seremonia, joka voi jatkua tuntikaupalla. Yleensä vieraille tarjotaan kolme kierrosta teetä. Teestä saa myös hankittua hyvän sokerihumalan, kun alkoholia ei ole tarjolla. Hehheh.

Myös marokkolainen ruoka oli hyvää, tyypillisiä ruokalajeja tagine ja tietenkin couscous. Rakastuin euron maksaviin panache-smoothieihin, johon sekoitettiin muun muassa banaania, mansikkaa, avokadoa ja ihanaa tuoretta appelsiinimehua. Samoin ihastuin basaareissa myytäviin satoihin mausteisiin ja kuiviin hedelmiin. Esimerkiksi taateleita löytyi kymmeniä eri laatuja!

Tangerissa ja Marrakeshissa yövyimme riad-majataloissa, vanhoissa upeissa marokkolaisissa taloissa, joista on tehty hotelleja. Suosittelen! Näitä upeuksia löytyy joka kaupungista, eivätkä ne ole kovin kalliita.

Marokkolainen sisustustyyli on tällä hetkellä yksi maailman tykätyimmistä ja suosituimmista. Ei syyttä. Tyyliin kuuluvat geometriset muodot ja kuviot, islamilainen kalligrafia, kirkkaat värit sekä tummat ja raskaat puuhuonekalut. Tykkään!

Mekin ostimme basaarista värikkään lasilyhdyn eteisen pöydälle. Olisin ostanut paljon muutakin, onneksi matkatavararajoitukset tulivat äkkiä vastaan... ainakin nyt lyhty tuo pikku palan Marokkoa harmaaseen Helsinkiin.

Viikonloppu Matkamessuilla – töissä, kuinkas muuten

Olen viettänyt viikonlopun hommissa Matkamessuilla. Tällä kertaa en päivätyön vuoksi vaan auttelin yhden tuttavan yhdistyksessä. Erittäin hauskaa oli, varsinkin kun sain mennä "valmiisen pöytään" ja keskittyä hymyilemiseen (nyt tosin on naama krampissa) ja mukavien juttelemiseen messuvieraiden kanssa.

Vertaisin messuesittelijän hommaa jollakin tasolla mindfulnessiin – sitä on kerrankin tilanteessa läsnä ja keskittyy ihmiseen, ei mihinkään muuhun. Lisäksi hommasta tulee hyvä mieli.

Samalla messuesittely vie kaikki voimat, illalla ei hymyä enää irronnut eikä juuri juttuakaan. Nyt sunnuntai-iltana ei todellakaan ole virkeä olo uutta viikkoa varten. Toisaalta eipä sellainen ole ikinä, eli tällä mennään...

Matkamessuilla aloin tosin miettiä koko tämän valtavan tapahtuman mielekkyyttä ja järkeä. Miksi ihmiset maksavat 16 euroa (opiskelijat 10 euroa) siitä, että pääsevät katselemaan ja mahdollisesti ostamaan jotakin? Harvoin paikan päältä saa mitään, mitä ei netistä löytäisi. Kävijöitä oli kuitenkin yli 50 000!! En ihan voi ymmärtää, mutta tietty hyvähän asia se on meidän näytteilleasettajien kannalta että porukkaa ja kiinnostusta riittää.

Tosin tänä vuonna havaitsimme taantuman merkkejä messuilla. Osastoja oli vähemmän, välissä oli tyhjiä paikkoja ja kaiken kaikkiaan osastot näyttivät jotenkin vaatimattomammilta. Tosin oma kiertely messuilla keskittyi... karjalanpiirakoihin!

Ruokaosasto näyttää senkun laajenevan. Ehkä ihmiset ostavat näinä tiukkoina aikoina Karibian matkan sijaan karjalanpiirakoita? Aivan herkullisiahan ne ovat, paistettu paikan päällä ja kunnolla voisulalla voideltu... Vaikka yritän elellä vähähiilarisella ruokavaliolla niin karjiksien suhteen teen iloisesti poikkeuksen.

Tulipa tästä asiapitoinen teksti, ehheh. Aivotoiminta ei nyt riitä syvempään maailman pohdintaan. Sukellan sohvan syövereihin, adiós ja reippaampaa huomista odotellessa!

Avartavaa kotimaanmatkailua Imatralla

Huh, mikä viime viikko! Odotettavasti hullunmylly huipentui syysflunssaan. Ei ihme, että elimistö pisti stopin moiselle menolle.

Leipätöiden ohessa tein nimittäin pariakin muuta (stressaavaa) proggista ja aika monta juttua odotteli kirjoittamistaan... taisin vaihteeksi hieman yliarvioida vuorokauden tuntien riittävyyden. Toisaalta on hienoa tietty, että mielenkiintoisia hommia riittää.

No, nyt vihdoin ehtii ja täytyy pysähtyä ja levätä. Olen nukkunut kaksi päivää putkeen, ja pahin räkiminen alkaa onneksi olla ohitse.

Heräilläoloaikana olen kolunnut keittiön kaappien perukoita etsien edes jotain, mitä tekisi mieli. Itselläni sairastaminen vie tosi tehokkaasti ruokahalun, ihan kaipaan normaalia nälän tunnetta. Toisaalta kulutuskin taitaa olla aika nollissa, kun vaan nukun.

Flunssa alkoi jo viime viikonloppuna, mutta kroppa antoi minun onneksi ensin nauttia ex tempore -matkastamme Imatralle ja Lappeenrantaan! Oli nimittäin synttäriviikonloppuni ja halusin tehdä jotain erityistä.

Pitkähkön pähkäilyn jälkeen päädyimme Imatraan, en kyllä muista miksi. No, kumpikaan, poikaystävä tai minä, emme olleet koskaan käyneet siellä.

Hauskaa oli, ja stressi unohtui. Tosiaan suosittelen vaihtamaan maisemaa mahdollisimman usein, eikä aina tarvitsi lähteä muille maille! Kotimaan matkailu jos mikä avartaa, sitä paitsi Imatra oli niin täynnä venäläisiä, että fiilis oli sama kuin jos olisi vierailulla naapurimaassamme.

 

Imatran uljas Valtionhotelli.

 

Poikaystävä maistoi kuuluisan Vedyn Imatran markkinoilla. Itse nautin tuoreesta kaalipiirakasta, jota en vaihteeksi ehtinyt kuvata ennen syöntiä. Täytyy panostaa tähän. ;)

Pikavisiitti Lappeenrannan Linnoitukseen - hieno paikka, josta en ennen tiennytkään!

Pikku pettymys oli itse Imatrankoski, joka kuulemma virtaa vapaana vain parin kuukauden ajan kesäisin ja silloinkin vain noin 17 minuuttia klo 18. Plääh!

Olin niin ajatellut tuijottavani jokea vakavana syntymäpäivänäni ja pohtivani ajan ja elämän virtaamista ja muuta syvällistä... ei sitten.

Toisaalta vain hetkittäin vapaana virtaava joki on juurikin kuin elämä: eihän sekään mitenkään tasaisesti virtaa ja mieleen jää vain hetkiä sieltä ja täältä. Siksikin kannattaa jättää kodin mukavuus taakseen ja kokea maailmaa, ne hetket yleensä jäävät mieleen!

Saarihyppelyä Kreikassa: Sifnos

Parin viikon takainen saarihyppelykierros Kreikassa ansaitsee useamman postauksen. 

Lyhyesti: matka oli upea, ja mielessä harva se päivä. Olisin voinut jäädä kiertämään saarihyppelijöiden suosikkia, Kykladien saariryhmää, ainakin vielä pariksi viikoksi, kuukaudeksi – tai vuodeksi. Kunhan mukaan olisi saanut lisää rakkaita ihmisiä.

No, voivottelut sikseen, nyt ollaan täällä ja ensi yöksi on luvattu hallaa, hiphei Suomen elokuuta!

On siis oiva hetki laittaa villasukat jalkaan (on jo), keittää kuppi teetä (join jo) ja muistella paikkoja, joissa on oikeasti lämmintä ja aurinkoista muutoinkin kuin parin päivän ajan vuodessa... 

Lisäbonuksena saarilla oli uskomattoman kaunista! Kristallinkirkasta vettä sekä (tuli)vuoria, maailmankuuluja auringonlaskuja (Santorini), vitivalkoisia kyliä sinisine ikkunanpielineen, tulipunaisia kukkia ja onnellisia kissoja ja koiria kapeilla kujilla makoilemassa.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Sifnos, jonne matkustimme isolla lautalla Ateenasta, satojen muiden turistien tavoin. Matka kesti nelisen tuntia, ja saavuimme saareen illansuussa.

Majoutuimme pikkukylässä nimeltä Kamares, ja ihastuimme saman tien sen levolliseen tunnelmaan ja kauneuteen. Saarella on ympärivuotisia asukkaita noin 2000, ei ihme että on levollista. Turistien määräkään ei ärsyttänyt, kaikki oli jotenkin pientä ja herttaista. Ravintoloita oli muutama ja turistit vaikuttivat fiksuilta, paljon ranskalaisia.

Sifnoksesta löytyy lisää tietoa mm. Wikipediasta (tosin ei suomeksi). 

Tämänmuotoinen oli Sifnos. Vuokrasimme moottoripyörän, joka onkin ehdoton edellytys jos haluaa nähdä "koko saaren päivässä" kuten me. Hintakaan ei ole paha, 40 euroa vuorokaudelta.

En tiedä mikä kukka tämä upea punainen kukka oli, mutta niitä riitti joka saarella katuja koristamassa. Vaikuttava vastakohta valkoista seinää vasten.

Lautalla Ateenasta Sifnokselle. Kaikki ihailivat maisemia. Onneksi olimme ostaneet halvimmat eli kansipaikat. Ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin sisällä nyhjöttäminen!

Upea elämys saarella oli perinteinen kylä nimeltä Kastro, joka oli autio kun siellä aamupäivällä vierailimme mopomme kanssa. Vaelsimme upeaan kirkkoon kallionkielekkäällä. Kuvissa se ei näy, mutta täällä tuuli erityisen kovaa – kuten kaikilla saarilla!

Ja sitten matka jatkui kohti seuraavaa saarta, joka oli Milos, Siitä lisää tuonnempana!

Kaksi viikkoa saarihyppelyä Kreikassa!

Aah ihan kohta se koittaa! Odotettu kahden viikon saarihyppely Kreikassa. Laukut on pakattu (liikaa kaikkea, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi) ja nyt vaan odotellaan lentokentälle lähtöä... ihan kohta.

Suuntaamme nyt illalla Ateenaan ja sitten parin päivän päästä jatkamme saarille: Sifnos, Milos, Santorini, Naxos, Paros & Antiparos.

Onko teillä kokemuksia näistä saarista? Kuulen mielelläni vinkkejä! Näin "hyvissä ajoin" ennen matkaa... Onneksi Kreikassakin löytyy wifi-yhteyksiä. ;)

Ihanaa viikkoa kaikille, missä liikuttekin!

Santorini, here I come!

Miten selvitä - ja nauttia - helteestä?

Olen tehnyt kaksi päivää töitä helteisesti porottavan auringon alla. Työreissu ValMuun eli Työväen Musiikkitapahtumaan Valkeakoskelle oli hauska, mutta jopa minä – suuri lämmön ja auringon ystävä – aloin olla lämpöshalvauksen partaalla ja kyyhötin varjossa.

Vaikka join koko ajan, silti lähemmäs 30C + työnteko (hymyily, ihmisten innostaminen jne.) ei ole ihan paras kombo.

Lähdemme ensi tiistaina poikaystävän kanssa Kreikkaan parin viikon saarihyppelylle (toinen pätkä lomasta alkoi NYT, jees!), joten aloin pohtia helteen syvintä olemusta.

Olen asunut pari vuotta Espanjassa ja matkustellut kuumissa ilmastoissa, mutta silti tuntuu että, Suomessa syntyneenä, helle-osaamiseni ei ole lainkaan pakkasosaamiseni tasolla. Ikävä kyllä.

Kun helteestä on kyse, suuntasin etsimään vinkkejä maailmalta. Suomen "helle" kun ei oikeastaan ole helle ollenkaan...

Eipä pikku googlauksella mitään mullistavia selviytymisvinkkejä löytynyt, mutta jotain kuitenkin. Ja toistohan on opintojen äiti!

Seuraavat vinkit on koottu lähinnä Wikihow - how to survive heatwave?, Medicinet.comin 11 Tips for Surviving a Heat Wave ja Survival.about.com - How to Survive Extreme Heat? -sivuilta. 

Kuva: Washington Post

1. Juo, juo, juo – vettä!

Ei mitään uutta, mutta olennaista on juoda enemmän kuin mitä ajattelet tarvitsevasi. Kun on jano, "on jo liian myöhäistä" siinä suhteessa, että jano on nestehukan merkkejä.

Parempi juoda pieniä määriä jatkuvalla syötöllä kuin kulauttaa litra kerralla, sellainen saattaa aiheuttaa kramppeja. 

Vettä on hyvä juoda kylmänä, muttei jääkylmänä.

Vesi virkistää monissa muodoissa. Mikä sen parempaa hellepäivänä kuin järvi, meri tai uima-allas. Tai suihkepullo, josta voi ruiskutella vettä päälle. Näitä porukka käyttää paljon kuumissa maissa.

Kylmä olut tai jääkahvi on (myös) hellepäivän herkkuja, mutta niidenkin kanssa pitää muistaa juoda puhdasta vettä. Alkoholi ja kofeiini kiihdyttävät verenkiertoa munuaisiin ja hidastavat suolan imeytymistä, mikä voi johtaa nestehukkaan. Toisaalta oluesta ja kokiksesta suurin osa on vettä, joten ei hätää – jollei mene överiksi.

2. Muista syödä, mutta kevyesti (ja suolaa kanssa)

Helteellä tekee harvoin mieli syödä raskaasti. Kyllä elimistö tietää. Kuumalla kannattaa nauttia viilentäviä, kevyitä herkkuja: hedelmiä (oma suosikkini on vesimeloni, jonka voisin nauttia vaikka kokonaisena!), kylmiä salaatteja jne.

Paljon kaloreita ja proteiinia sisältävä ruoka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja samalla ruumiin lämpötilaa – ei hyvä.

Jäätelö tietenkin auttaa, mutta vielä parempia viilentäjiä ovat sorbetit ja mehujäät.

Suola on tärkeää, sillä sen puute voi aiheuttaa kramppeja. Liian vähäinen suola ja vesi (hikoilemalla menetetty) voivat yhdessä johtaa lämpöuupumukseen.

Huomio! Säännöllinen syöminen on helteellä erityisen tärkeää. Elektrolyyttipitoiset urheilujuomat ovat ok, mutta niidenkin lisäksi... vettä kiitos!

Kuva: obaz.com. Never enough: summer dresses

3. Vaaleaa & kepeää päälle

Beduiinit ja muut helleveikot sen tietävät: vaatteiden on hyvä olla vaaleita ja peittää tarpeeksi, jottei pala. Parhaita ovat löysät, keveät vaatteet, jotka on tehty pellavasta, hampusta tm. luonnonmateriaalista. Puuvillaa ei suositella, eikä varsinkaan "muovipussimaisia" polyesteriä tai flanellia. 

4. Helteeseen tottuu

Eikä hätää, keho tottuu helteeseen parissa viikossa. No juu, juuri silloin kun peruslomamatka päättyy...

Tottunut keho hikoilee enemmän ja tuottaa vähemmän suolaa. Pulssikin laskee. Viileä sää palauttaa kehon normaalitilaan, eli Suomessa ei ehtine tottua helteeseen. Ikinä. Harmi!

Valencia ja Benidorm - merta ja aurinkoa

Palasin Espanjasta Helsinkiin (ja töihin!) viime sunnuntaina. Matka oli kaikin puolin ihana – kuten aina. 

Espanjassa asuneena vierailu on vähän kuin kakkoskotiin menisi. Tässä sekalaisia tunnelmia viime viikolta. Vaikka paikat ovat tuttuja, onnistun aina napsimaan ainakin parisataa valokuvaa. Digiajan "iloja" kai...

Tällä kertaa vietimme muutaman päivän "sisämaassa" Albacetessa poikaystävän vanhempien kesäasunnolla, etenkin sen uima-altaalla, ja jatkoimme sitten kolmeksi päiväksi autolla Valenciaan ja rannikolle, jota pitkin ajoimme Alicanteen asti vieraillen kivoilta näyttävissä merenrantakylissä. Alicantesta lensin tyylikkäästi Ryanairilla Tampereelle.

Meri ja aurinko, ei ihminen juuri muuta tarvitse, eli kyllä rantalomalla kelpaa – varsinkin niinä hetkinä, joina onnistuimme välttämään täyteen pakatut "lihatiskirannat", joilla joutui tappelemaan pienestä hiekkapläntistä pyyhkeensä alustaksi. Huhhuh. En ihan ymmärrä, miksi ihmiset haluavat olla siellä missä kaikki muutkin. Varsinkin, jos ihan vierestä löytyy mahtava, puolityhjä ranta.

Kiipesimme härälle! Kyseessä on kuuluisa Osbornen härkä, joita seisoo ympäri Espanjaa valtateiden varsilla. Onnistunut mainoskampanja toteutettiin jo vuosia sitten, mutta härät saivat jäädä paikoilleen (ja kansainvälistä kuuluisuutta!), kun kansa ihastui niihin.

Härälle kiipeäminen puskia pitkin olikin haastavampi juttu, varsinkin +35C helteessä. Vaivan arvoinen kuitenkin, sillä saatiin aimo annos hienoja otoksia. Tässä kuvassa roikun härän hännässä... kertoo mittasuhteista.

Valencian tiedekaupunki (Ciudad de las Artes y las Ciencias) on näkemisen arvoinen, hienoja arkkitehtonisia luomuksia vieri vieressä. Ei ihme, että Valencia on Espanjan velkaantunein kaupunki, ehheh. No, toisaalta tällaiset helmet houkuttelevat paikalle rutkain määrin turisteja, kuten kuvassa poseeraavan sellaisen.



Valencian kaunis ja avara kauppahalli.

Yllä järvi Valencian läheltä, El Palmarin kannaksen läheltä. Myös Espanjassa on järviä! No, muutama ainakin. Oheisen järven ansiosta alueella onnistuu riisinviljely, mistä saadaan materiaalia Valencian maailmankuuluun paellaan...

Visiitti turistiparatiisi/helvettiin Benidormiin kiinnosti erityisesti. Paikka oli jokseenkin sitä mitä odotin eli täyteenpakattuja rantoja, rumia pilvenpiirtäjiä ja kännisiä brittituristeja, mutta myös allaolevaa paratiisin palasta. Meille esiteltiin tämä upea laguuna, jossa snorklailtiin ja ihailtiin kaloja ja koralleja kristallinkirkkaan veden läpi. Ja kaikki tämä vain kivenheiton päässä massaturismista!

Yllä näkymä ystävän äidin asunnosta Benidormissa, kerros taisi olla 17.  Talon uima-altaan palveluita käytimme ahkerasti. Ei hullumpaa.

Lempipuuhaani pääsin harjoittamaan myös Benidormin biitsillä: halailemaan palmuja.

Vierailimme muissakin rannikkokylissä: Gandía, Altea, Cullera... niistä juttua erikseen, ovat sen arvoisia! Varsinkin Altea...