Miten selvitä - ja nauttia - helteestä?

Olen tehnyt kaksi päivää töitä helteisesti porottavan auringon alla. Työreissu ValMuun eli Työväen Musiikkitapahtumaan Valkeakoskelle oli hauska, mutta jopa minä – suuri lämmön ja auringon ystävä – aloin olla lämpöshalvauksen partaalla ja kyyhötin varjossa.

Vaikka join koko ajan, silti lähemmäs 30C + työnteko (hymyily, ihmisten innostaminen jne.) ei ole ihan paras kombo.

Lähdemme ensi tiistaina poikaystävän kanssa Kreikkaan parin viikon saarihyppelylle (toinen pätkä lomasta alkoi NYT, jees!), joten aloin pohtia helteen syvintä olemusta.

Olen asunut pari vuotta Espanjassa ja matkustellut kuumissa ilmastoissa, mutta silti tuntuu että, Suomessa syntyneenä, helle-osaamiseni ei ole lainkaan pakkasosaamiseni tasolla. Ikävä kyllä.

Kun helteestä on kyse, suuntasin etsimään vinkkejä maailmalta. Suomen "helle" kun ei oikeastaan ole helle ollenkaan...

Eipä pikku googlauksella mitään mullistavia selviytymisvinkkejä löytynyt, mutta jotain kuitenkin. Ja toistohan on opintojen äiti!

Seuraavat vinkit on koottu lähinnä Wikihow - how to survive heatwave?, Medicinet.comin 11 Tips for Surviving a Heat Wave ja Survival.about.com - How to Survive Extreme Heat? -sivuilta. 

Kuva: Washington Post

1. Juo, juo, juo – vettä!

Ei mitään uutta, mutta olennaista on juoda enemmän kuin mitä ajattelet tarvitsevasi. Kun on jano, "on jo liian myöhäistä" siinä suhteessa, että jano on nestehukan merkkejä.

Parempi juoda pieniä määriä jatkuvalla syötöllä kuin kulauttaa litra kerralla, sellainen saattaa aiheuttaa kramppeja. 

Vettä on hyvä juoda kylmänä, muttei jääkylmänä.

Vesi virkistää monissa muodoissa. Mikä sen parempaa hellepäivänä kuin järvi, meri tai uima-allas. Tai suihkepullo, josta voi ruiskutella vettä päälle. Näitä porukka käyttää paljon kuumissa maissa.

Kylmä olut tai jääkahvi on (myös) hellepäivän herkkuja, mutta niidenkin kanssa pitää muistaa juoda puhdasta vettä. Alkoholi ja kofeiini kiihdyttävät verenkiertoa munuaisiin ja hidastavat suolan imeytymistä, mikä voi johtaa nestehukkaan. Toisaalta oluesta ja kokiksesta suurin osa on vettä, joten ei hätää – jollei mene överiksi.

2. Muista syödä, mutta kevyesti (ja suolaa kanssa)

Helteellä tekee harvoin mieli syödä raskaasti. Kyllä elimistö tietää. Kuumalla kannattaa nauttia viilentäviä, kevyitä herkkuja: hedelmiä (oma suosikkini on vesimeloni, jonka voisin nauttia vaikka kokonaisena!), kylmiä salaatteja jne.

Paljon kaloreita ja proteiinia sisältävä ruoka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja samalla ruumiin lämpötilaa – ei hyvä.

Jäätelö tietenkin auttaa, mutta vielä parempia viilentäjiä ovat sorbetit ja mehujäät.

Suola on tärkeää, sillä sen puute voi aiheuttaa kramppeja. Liian vähäinen suola ja vesi (hikoilemalla menetetty) voivat yhdessä johtaa lämpöuupumukseen.

Huomio! Säännöllinen syöminen on helteellä erityisen tärkeää. Elektrolyyttipitoiset urheilujuomat ovat ok, mutta niidenkin lisäksi... vettä kiitos!

Kuva: obaz.com. Never enough: summer dresses

3. Vaaleaa & kepeää päälle

Beduiinit ja muut helleveikot sen tietävät: vaatteiden on hyvä olla vaaleita ja peittää tarpeeksi, jottei pala. Parhaita ovat löysät, keveät vaatteet, jotka on tehty pellavasta, hampusta tm. luonnonmateriaalista. Puuvillaa ei suositella, eikä varsinkaan "muovipussimaisia" polyesteriä tai flanellia. 

4. Helteeseen tottuu

Eikä hätää, keho tottuu helteeseen parissa viikossa. No juu, juuri silloin kun peruslomamatka päättyy...

Tottunut keho hikoilee enemmän ja tuottaa vähemmän suolaa. Pulssikin laskee. Viileä sää palauttaa kehon normaalitilaan, eli Suomessa ei ehtine tottua helteeseen. Ikinä. Harmi!

Kesäkeittoo!

Keitto kuuluu kesään kuin kärpäset konsanaan! Enkä nyt puhu mistä tahansa kesällä nautittavista keitoista vaan siitä aidoimmasta, jo lapsuudesta tutusta kesäkeitosta.

Tosin koulussa meille syötettiin pakastevihanneksista tehtyä kesäkeittoa, mikä latisti uskoni tähän herkkuun vuosiksi. Vähän kuin koulun pakko-hiihtokilpailut aiheuttivat traumoja sillä saralla...

Yllättäen tänään heräsin kesäkeiton himoon. Eikun soppaa keittelemään!

Ei ole montaa hienompaa asiaa kuin tajuta, että Suomen karussa, puoli vuotta jään peitossa kituvassa maaperässä kasvaa pieniä helmiä: makoisia porkkanoita, suloisenmakeaa sipulia, suussasulavia pikkuperunoita sekä maukkaita tuttuja yrttejä: persiljaa ja tilliä.

Kyseiset herkut tarvitsee vain heittää kattilaan - ja pilkkoa vähäsen. Kuvan vihannekset joutuivat odottamaan keittämistä tunteja ja ovat siksi vielä kokonaisia. Pilkkominen sujui niin ripeää vauhtia nälän pakottamana, että kuva jäi ottamatta...

Keitto kypsyi noin vartissa. Lisäsimme mukaan maitoa, eikä muita mausteita omalta kasvimaalta noudetun persiljan ja tillin lisäksi tarvittu. Tai no, ripaus suolaa tietenkin kruunaa ruoan kuin ruoan.

Suosittelen lämpimästi! Kesäkeitto kerran kesässä pitää lomailijan tiellä. Sitä paitsi vihannesten syöminen kaunistaa, sanovat.

Lomailu on vaikea laji!

Rakastan lyhyttä kesäämme, kuten aika moni suomalainen. Ei siis pitäisi todellakaan valittaa, kun on lomalla ja aurinkokin paistaa ihan kiitettävästi, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi. Lomailu ei nimittäin ole lainkaan helppo juttu, vaan sitä pitää näemmä harjoitella monien erehdysten kautta.

Kesälomani alkoi maanantaina. Tänään on torstai ja olo kuin tulisilla hiilillä. Kärsin pikku paniikista nauttia täysin rinnoin kaikesta, kesä kun on niin on lyhyt jne. Pitää syödä litroittain mansikoita ja herneitä (niin kauan että vatsa on täynnä ilmaa, uh) sekä viettää kaikki mahdolliset hetket ulkona auringossa nauttien. 

Mutta ei ihminen hetkessä siirry superkiireisen kevään jälkeen autuaaseen olotilaan, jossa maataan päivä riippumatossa hymy suussa. Mitä vielä! Lomailijaa vaivaa alituinen polte suorittaa eli yhtäältä nauttia ja toisaalta kelata kaikkia (pieniä) työasioita ja murheita, joita ei ollut keväällä aikaa pohtia:

Mitähän se ja se mahtoi ajatella, kun tein niin ja näin? Muistinkohan lähettää meiliä X:lle? Onkohan se jo vastannut...? Mitä jos toimistolla päivystävä kesäharjoittelija on paniikissa kriisin keskellä, muttei uskalla soittaa? Muistinkohan varmasti tehdä kaiken mitä piti?!? Jne. Jne.

Tässä murehdinnan vaiheessa tekee jo mieli avata työmeili, mutta siihen en todellakaan sorru! Tilani vain pahentuisi, se on varmaa.

Toisaalta tiedän, kuinka typerää tällainen vanhojen asioiden jauhaminen on. Kaikki on ok, minä olen lomalla enkä suinkaan mikään korvaamaton työntekijä. Itsekästä ajattelua, hyi!

Silti. Ihmisen on vaikea sopeutua olemaan tarpeeton, vaikka vain muutaman viikon ajan, ja olla tekemättä mitään. Onneksi eilen tuli parempi mieli, kun juttelin parin kaverin kanssa ongelmastani – heillä on ihan samoja vaikeuksia vaihtaa lomatunnelmiin.

Ystäväni totesi viisaasti, että pitää olla itselleen armollinen. Ei tietenkään aktiivikäytössä olleita aivoja voi kääntää 360-astetta tuosta vaan.

Kärsivällisyyttä ja iloa siis kaikkien teidän vastaavista tunteista kärsivien lomapäiviin! Täydellistä autuuden tilaa ei taida ihmisen elämässä ollakaan, vaikka mainoksissa ja naistenlehdissä niin väitettäisiin.

Siitä huolimatta lomasta ja siihen liittyvistä mukavista jutuista voi iloita – ihan rauhassa ja omalla tavallaan.

Eikä sekään haittaa, vaikka sataa. Kuten nyt. Silloin voi vaikka lukea blogeja.

Retrogrillibileet!

Päätimme ex tempore järjestää retrogrillibileet muutama viikko sitten. Taisi olla monille vierailllemme kesän ensimmäinen grillaussessio, toivottavasti ei viimeinen... vaikka hyvinhän kaikki meni, kunhan saatiin grilli syttymään!

Retrogrillibileet saivat alkunsa, kun menimme poikaystävän kanssa ostamaan pingismailoja, jotta voisimme vihdoin hyödyntää Baanan hienoja pingispöytiä. Harhauduimme Tiimarin ja Tigerin kautta Ruoholahden ostoskeskuksen K-Rautaan, jossa oli tarjouksessa hurmaava Lucifer-retrogrilli - kymmenellä eurolla söpöläinen lähti mukaamme, ja poikaystävä innostui järjestämään tyyliin sopivat retrogrillibileet heti seuraavana sunnuntaina.

Juhlat kruunasi upea retrohenkinen grilli-kyltti, jonka bongasimme edellisenä iltana Mustikkamaan suljetun kioski-grillin jätelavalta! Kyltti oli pakko käydä pelastamassa yöllä. Kuin mitkäkin vorot kannoimme sitä halki Mustikkamaan autolle... Mutta kyllä kannatti, komeahan se on kuin mikä ja vieraat löysivät helposti paikalle.

Paikaksi valikoitui kesän lempipaikkani Eiranranta. Näköala oli mieletön, mutta ehkä grillaus meren rannalla (jossa tuulee aina!) ei ollut fiksuin valinta - ainakaan ei helpoin. Sitkeinä sisseinä saimme kuitenkin grillin tulelle (krhm, noin tunnin kiroilujen ja epätoivoisten yritysten jälkeen) ja makkarat, sienet, maissit, sipulit, kampelat sekä muut vieraiden tuomat einekset paistumaan sulassa sovussa.

Puhdetta piknikin viihdykkeeksi... palaneiden osien raaputtamista. Huvinsa kullakin. ;)

Sitten pelattiin mölkkyä - tai siis osa pelasi, muut keskittyivät makoilemaan vilteillä, juomaan valkoviiniä ja keskustelemaan elämästä, työstä ja ihmissuhteista. Ah, kesää!

Eiranrannan kallioilla kelpaa

Aurinko! Kesä! Lämpö! Tähän voisi tottua... Toissapäivänä ja eilen ryntäsin töistä ulos heti kun kehtasin, haalin kotoa rantakamat laukkuun, vaihdoin työvaatteet bikineihin ja suuntasin yhteen lempipaikoistani - Eiranrannan kuumille kallioille, joilta voi ihailla aavaa ulappaa, isoja ja pikkuruisia paatteja ja sukeltaa välillä viilentävään (=kylmään!) mereen. 

Eipä ihminen juuri muuta voisi elämältä toivoa. Onni toden totta on pienestä kiinni. 

Eilen vietin auringosta huumaantuneena vähän liian monta tuntia ihan liian vähällä vedenjuonnilla kallioilla ja suuntasin vielä sen jälkeen alennusmyynteihin bikinit kesämekon alla ja tukka sikinsokin - ei se mitään, varsinkaan kesällä! 

Cosin myymälästä löysin mustan, aika raskasta kuosia olevan puuvilla-pellavamekon. Ei kauhean kesäistä, mutta ikävä kyllä vaateostoksilla pitää suunnata katse myös tulevaan... jolloin piristystä vasta kaipaakin. 

Siihen alennusmyyntikierrokseni jäikin - kiitos seuraan liittyneen poikaystävän. Taisimme olla hassu pari - toinen tuli suoraan työpaikan "tärkeästä" semmasta puku päällä ja kravatti kaulassa ja meitsi biitsilookissa, hiukset suolaisina, meikittä ja flipflopeissa. No, vastakohdathan täydentävät toisiaan. :)

Jalat nauttimassa Eiranrannassa, toissapäivänä. Laatuaika itsensä kanssa silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää. Huomaa, että omassa seurassaankin viihtyy - tuiki tärkeä havainto!

 

Jalat Eiranrannassa, eilen. Sain aitiopaikan parhaalta kalliolta meren rannalta, ah! Seurakseni liittyi myös hyvä ystävä - mikäs sen parempaa! Joimme myös http://www.hartwall.fi/fi/hartwall/uutiset/2013/fosters-radler-virvoitusjuoman-ja-oluen-raikas-sekoitus - uusi hittijuoma. Ulkomailla olen aina valitellut, miksei sitruunalla höystettyä olutta saa Suomesta - hyvää eikä niin alkoholipitoistakaan.

 

Kesäjalat kotikadulla. Kukkamekko ja sandaalit, näissä voisin viihtyä läpi vuoden.

Helsinki näyttää parhaat puolensa - kesä!

Taas se on todistettu. Ihminen pystyy juuri ja juuri sinnittelemään läpi loskan ja pimeyden (ihan liian monta kuukautta), jos vaan sen selätettyään saa nauttia tästä (tosin ihan liian lyhyen aikaa). Kesä! Pakko se on uskoa, kun tänään alkoi kesäkuu - sateisestikin.

Tällä viikolla olen vahdannut kelloa ja sännännyt heti kun mahdollista ulos toimistolta ja aurinkoon. Olen nimittäin aurinkohullu. Mielestäni on surkeutta "pakottaa" ihminen istumaan sisällä koneen ääressä, kun aurinko möllöttää lämpimän kutsuvasti ulkona. 

Aurinkoisen iltapäivän kaavani on ollut seuraava. Fillaroin töistä kotiin, haukkaan puolikkaan banaanin (vinkki: ainoa herkku jota voi syödä juuri ennen liikuntasuoritusta ilman pelkoa pahoinvoinnista), vaihdan vaatteet ja kipitän äkkiä ulos juoksemaan! Näihin maisemiin...

Kiitän joka päivä onneani asuinpaikastamme, sillä vaikka asumme ydinkeskustassa niin ihania lenkkeilymaastoja riittää! Yleensä teen fiiliksen mukaan joko "Ruoholahden lenkin", eli kierrän kanaalin yhtä puolta Jätkäsaaren sillalle ja hölkkään toista puolta takaisin, tai suuntaan Hietsun upealle merenrantapolulle - joko Lapinlahden sairaalan taakse aina Lauttasaaren sillalle asti tai sitten kohti Hietsun uimarantaa. Mielettömät mestat, totta tosiaan!

Ei ihminen paljoa onneen kaipaa: aurinkoa, lämpöä, vihreyttä ja sopivasti fyysistä rasitusta - jonka jälkeen pääsee vilpoiseen suihkuun ja herkuttelemaan hyvällä omallatunnolla - sekä nauttimaan euforisesta olosta.

Juoksijana pidän tosin itseäni noviisina, vaikka nyt taitaa alkaa kolmas kesä, kun enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti juoksua harrastan. Kerron lisää juoksuharrastuksestani ja siihen liittyvistä pohdinnoista ihan pian! Olisi kiva kuulla muiden vinkkejä ja kokemuksia, vaikka tietty nettikin on kaikenlaista juoksuinfoa pullollaan. Trendijuttu tuntuu olevan - ja hyvä niin, tietty.

Mutta eipä muuta kuin ihanaa kesäkuun ensimmäistä kaikille ja onneksi olkoon koko talven selättäneelle Suomen kansalle. Kyllä tämä tästä! :)

Okei, Kaivopuiston Mattolaituri ei kuulu lenkkikuvasarjaan, mutta täällä nautimme pari iltaa sitten kaksi lasia (erinomaisen kallista) rieslingiä ystäväni kanssa. Lenkkeilystä puheen ollen, bongasimme baarista miehen, joka pysähtyi nauttimaan oluen kesken juoksulenkin ja jatkoi sitten hölkkäystään. Olisiko tämä lenkkeilyn seuraava aste? Hieman kyllä epäilyttää, pysyisikö olut sisällä...?

Kaukokaipuuta harmaana syysmaanantaina... Tahtoo aurinkoon!

Aah haluan takaisin kesän, varsinkin kun sitä ei täällä Suomessa koskaan ollutkaan. Lämpöä ja aurinkoa, nyt heti! On se niin väärin, että täällä vaan satelee, paleltaa ja on saakelin harmaata lähes koko ajan - ja nyt on kuulemma vielä tappotalvikin luvassa, en rupee!!

Koska meitsin flunssa jatkuu ja jäin tänään pois töistä sängynpohjalle kitumaan, päätin kääntää veistä haavassa ja selailla matkakuvia kesäreissulta Sevillaan ja Madridiin. Tällaistakin voisi ihmisen elämä olla...

Suomalainen kaverini on jo pitkään asunut Torremolinoksessa. Parvekkeelta avautuva näkymä on... ei paha. Ja biitsi heti ulko-oven takana...

Palvotaan aurinkoa rakkaan espanjalaisen ystävän kanssa. Aita oli aika kuuma.

Espanjalaisen kaverini perhe peri ihanan ranta-asunnon Benalmadenassa. Tässä meidän privaatti-uima-allas. Myös allasbaari löytyi rakennuksesta, joka oli entinen hotelli. Ei hullumpaa.

Muusikkokaverillani oli keikka Madridin Fringe-festivaalilla, joka tarjosi meille majoituksen 4 tähden kylpylähotellissa Madridin keskustassa. Näkymää hotellin kattoterassilta (heti siestalta herättyä mikä näkyy, heh). Katolta löytyivät myös jacuzzit - tietenkin! ;)

Sound chekkausta - muusikko ja PR-henkilö eli minä. Oli kuuma.

Madridissa ehdittiin vierailla myös persoonallisessa Lay Down -nimisessä baarissa, jossa kaikki "pöydät" olivat valkoistakin valkoisempia sänkyjä! Siellä kelpasi levätä ja tilailla herkkudrinksuja, varsinkin kun saatiin illan aikana nauttia myös laulaja-kaverin livekeikasta.

Kaverini konsertti Fringe-festareilla oli menestys, eikä ihme!

Konserttia seuraavana päivänä oltiin urheita ja kierreltiin turisteina ympäri Madridia. Tosin jossain vaiheessa siirryimme terasseille virkistäytymään... Ah, aurinko ja loma!