Helsinki näyttää parhaat puolensa - kesä!

Taas se on todistettu. Ihminen pystyy juuri ja juuri sinnittelemään läpi loskan ja pimeyden (ihan liian monta kuukautta), jos vaan sen selätettyään saa nauttia tästä (tosin ihan liian lyhyen aikaa). Kesä! Pakko se on uskoa, kun tänään alkoi kesäkuu - sateisestikin.

Tällä viikolla olen vahdannut kelloa ja sännännyt heti kun mahdollista ulos toimistolta ja aurinkoon. Olen nimittäin aurinkohullu. Mielestäni on surkeutta "pakottaa" ihminen istumaan sisällä koneen ääressä, kun aurinko möllöttää lämpimän kutsuvasti ulkona. 

Aurinkoisen iltapäivän kaavani on ollut seuraava. Fillaroin töistä kotiin, haukkaan puolikkaan banaanin (vinkki: ainoa herkku jota voi syödä juuri ennen liikuntasuoritusta ilman pelkoa pahoinvoinnista), vaihdan vaatteet ja kipitän äkkiä ulos juoksemaan! Näihin maisemiin...

Kiitän joka päivä onneani asuinpaikastamme, sillä vaikka asumme ydinkeskustassa niin ihania lenkkeilymaastoja riittää! Yleensä teen fiiliksen mukaan joko "Ruoholahden lenkin", eli kierrän kanaalin yhtä puolta Jätkäsaaren sillalle ja hölkkään toista puolta takaisin, tai suuntaan Hietsun upealle merenrantapolulle - joko Lapinlahden sairaalan taakse aina Lauttasaaren sillalle asti tai sitten kohti Hietsun uimarantaa. Mielettömät mestat, totta tosiaan!

Ei ihminen paljoa onneen kaipaa: aurinkoa, lämpöä, vihreyttä ja sopivasti fyysistä rasitusta - jonka jälkeen pääsee vilpoiseen suihkuun ja herkuttelemaan hyvällä omallatunnolla - sekä nauttimaan euforisesta olosta.

Juoksijana pidän tosin itseäni noviisina, vaikka nyt taitaa alkaa kolmas kesä, kun enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti juoksua harrastan. Kerron lisää juoksuharrastuksestani ja siihen liittyvistä pohdinnoista ihan pian! Olisi kiva kuulla muiden vinkkejä ja kokemuksia, vaikka tietty nettikin on kaikenlaista juoksuinfoa pullollaan. Trendijuttu tuntuu olevan - ja hyvä niin, tietty.

Mutta eipä muuta kuin ihanaa kesäkuun ensimmäistä kaikille ja onneksi olkoon koko talven selättäneelle Suomen kansalle. Kyllä tämä tästä! :)

Okei, Kaivopuiston Mattolaituri ei kuulu lenkkikuvasarjaan, mutta täällä nautimme pari iltaa sitten kaksi lasia (erinomaisen kallista) rieslingiä ystäväni kanssa. Lenkkeilystä puheen ollen, bongasimme baarista miehen, joka pysähtyi nauttimaan oluen kesken juoksulenkin ja jatkoi sitten hölkkäystään. Olisiko tämä lenkkeilyn seuraava aste? Hieman kyllä epäilyttää, pysyisikö olut sisällä...?