Pakkojuhlimatta paras juhannus

En ole pakkojuhlien enkä sateen ystävä, ja jos ne kaksi yhdistyvät niin se vasta on plääh. Onneksi olen oppinut jotakin "pakko olla kivaa vaikka hampaat irvessä" -kokemuksistani ja alan pikkuhiljaa ottaa pakkojuhlinnat yhä rennommin. Parhaissa tapauksissa jopa nautin niistä!

Viime viikot ovat olleet sekä poikaystävällä että itselläni tosi rankkoja töiden ja siinä sivussa harrastamani aikuisopiskelun (avoimessa yliopistossa markkinointia) ansiosta.

Emme olleet siis jaksaneet/ehtineet suunnitelleet yhtään mitään "hienoa" juhannukseksi. Helpotus taisi olla molemmille suuri, kun tajusimme että voisimme yksinkertaisesti mennä vanhempieni luokse Tampereelle ja olla tekemättä mitään. Siis rentoutua - mitä ei ollutkaan tapahtunut ihan liian pitkään aikaan!

Kolmen päivän ihanan oleskelun jälkeen palasimme äsken Helsinkiin ja olo on kaikin puolin mainio - jopa rentoutunut!

Ehdimme ottaa aurinkoa, soudella aurinkoisella Pyhäjärvellä, tsekata Pispalan loistava, jo toista kertaa vapaaehtoisvoimin toteutettu juhannusfestivaali Tahmelan rannassa (ja jopa uida erittäin kylmässä järvessä!) sekä tietenkin syödä, juoda, syödä, juoda... Näimme myös kunnollisen kokon koko naapuruston voimin (ihanaa että tällaisia yhteisöllisiä juttuja järjestetään!) ja kävimme juhannussaunassa vihtojen kanssa.

Kaiken kukkuraksi vietimme koko eilisen päivän sukulaisten mökillä Pomarkussa tehden samaa kuin kotona eli syöden, juoden ja saunoen sekä vieraillen paikallisissa karaokejuhannustansseissa! Elämysmatkailua parhaimmillaan, etenkin karaoketanssit tekivät vaikutuksen. Ja mehän jopa tanssimme - sekä pelasimme tikkaa ja ostimme kasan arpoja, joilla saattoi voittaa hienoja palkintoja kuten Kekkilän puutarhalannoitteita, hanskoja tai ihan liian isoja T-paitoja. :)

Mitään emme tietenkään voittaneet, kärsivällisyytemme loppui kun arvonta vaan jatkui ja jatkui, joten lahjoitimme arvat vieressä istuvalle rouvalle - toivottavasti tärppäsi, terveisiä vaan!

Tänään päivä alkoi turhan harmaana, mutta päätimme silti olla reippaita ja soutaa Viikinsaareen. Saari olikin autio, sillä saavuimme sinne ennen ensimmäistä ihmisiä Laukontorilta kuljettavaa laivaa. Hauska kokemus - ja jopa eilisten tanssien jälkiä siivoava huoltomies ihaili reippauttamme. :) Hyvä me! Ah, soutaminen on kyllä mukavaa ja erinomaista liikuntaa jäykille hartioille!

Summa summarum, oli ihanaa päästä hieman loman makuun. Vielä viikko töitä ja sitten pari viikkoa lisää lomaa... jaksaajaksaa.

Juhannuksen opetus on kliseinen, mutta niin tosi: kun ottaa rennosti, antaa mennä vaan ja nauttii oikeasti rakkaista ihmisistä, niin pakkojuhlasta voi jopa nauttia! Lisäksi tulee kuin huomaamatta tehtyä niitä "juhannusjuttuja" - mutta ilman stressiä. Hyvää juhannuksen jälkeistä kesää siis itse kullekin! Otetaan rennosti!