Lomailu on vaikea laji!

Rakastan lyhyttä kesäämme, kuten aika moni suomalainen. Ei siis pitäisi todellakaan valittaa, kun on lomalla ja aurinkokin paistaa ihan kiitettävästi, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi. Lomailu ei nimittäin ole lainkaan helppo juttu, vaan sitä pitää näemmä harjoitella monien erehdysten kautta.

Kesälomani alkoi maanantaina. Tänään on torstai ja olo kuin tulisilla hiilillä. Kärsin pikku paniikista nauttia täysin rinnoin kaikesta, kesä kun on niin on lyhyt jne. Pitää syödä litroittain mansikoita ja herneitä (niin kauan että vatsa on täynnä ilmaa, uh) sekä viettää kaikki mahdolliset hetket ulkona auringossa nauttien. 

Mutta ei ihminen hetkessä siirry superkiireisen kevään jälkeen autuaaseen olotilaan, jossa maataan päivä riippumatossa hymy suussa. Mitä vielä! Lomailijaa vaivaa alituinen polte suorittaa eli yhtäältä nauttia ja toisaalta kelata kaikkia (pieniä) työasioita ja murheita, joita ei ollut keväällä aikaa pohtia:

Mitähän se ja se mahtoi ajatella, kun tein niin ja näin? Muistinkohan lähettää meiliä X:lle? Onkohan se jo vastannut...? Mitä jos toimistolla päivystävä kesäharjoittelija on paniikissa kriisin keskellä, muttei uskalla soittaa? Muistinkohan varmasti tehdä kaiken mitä piti?!? Jne. Jne.

Tässä murehdinnan vaiheessa tekee jo mieli avata työmeili, mutta siihen en todellakaan sorru! Tilani vain pahentuisi, se on varmaa.

Toisaalta tiedän, kuinka typerää tällainen vanhojen asioiden jauhaminen on. Kaikki on ok, minä olen lomalla enkä suinkaan mikään korvaamaton työntekijä. Itsekästä ajattelua, hyi!

Silti. Ihmisen on vaikea sopeutua olemaan tarpeeton, vaikka vain muutaman viikon ajan, ja olla tekemättä mitään. Onneksi eilen tuli parempi mieli, kun juttelin parin kaverin kanssa ongelmastani – heillä on ihan samoja vaikeuksia vaihtaa lomatunnelmiin.

Ystäväni totesi viisaasti, että pitää olla itselleen armollinen. Ei tietenkään aktiivikäytössä olleita aivoja voi kääntää 360-astetta tuosta vaan.

Kärsivällisyyttä ja iloa siis kaikkien teidän vastaavista tunteista kärsivien lomapäiviin! Täydellistä autuuden tilaa ei taida ihmisen elämässä ollakaan, vaikka mainoksissa ja naistenlehdissä niin väitettäisiin.

Siitä huolimatta lomasta ja siihen liittyvistä mukavista jutuista voi iloita – ihan rauhassa ja omalla tavallaan.

Eikä sekään haittaa, vaikka sataa. Kuten nyt. Silloin voi vaikka lukea blogeja.

Pakkojuhlimatta paras juhannus

En ole pakkojuhlien enkä sateen ystävä, ja jos ne kaksi yhdistyvät niin se vasta on plääh. Onneksi olen oppinut jotakin "pakko olla kivaa vaikka hampaat irvessä" -kokemuksistani ja alan pikkuhiljaa ottaa pakkojuhlinnat yhä rennommin. Parhaissa tapauksissa jopa nautin niistä!

Viime viikot ovat olleet sekä poikaystävällä että itselläni tosi rankkoja töiden ja siinä sivussa harrastamani aikuisopiskelun (avoimessa yliopistossa markkinointia) ansiosta.

Emme olleet siis jaksaneet/ehtineet suunnitelleet yhtään mitään "hienoa" juhannukseksi. Helpotus taisi olla molemmille suuri, kun tajusimme että voisimme yksinkertaisesti mennä vanhempieni luokse Tampereelle ja olla tekemättä mitään. Siis rentoutua - mitä ei ollutkaan tapahtunut ihan liian pitkään aikaan!

Kolmen päivän ihanan oleskelun jälkeen palasimme äsken Helsinkiin ja olo on kaikin puolin mainio - jopa rentoutunut!

Ehdimme ottaa aurinkoa, soudella aurinkoisella Pyhäjärvellä, tsekata Pispalan loistava, jo toista kertaa vapaaehtoisvoimin toteutettu juhannusfestivaali Tahmelan rannassa (ja jopa uida erittäin kylmässä järvessä!) sekä tietenkin syödä, juoda, syödä, juoda... Näimme myös kunnollisen kokon koko naapuruston voimin (ihanaa että tällaisia yhteisöllisiä juttuja järjestetään!) ja kävimme juhannussaunassa vihtojen kanssa.

Kaiken kukkuraksi vietimme koko eilisen päivän sukulaisten mökillä Pomarkussa tehden samaa kuin kotona eli syöden, juoden ja saunoen sekä vieraillen paikallisissa karaokejuhannustansseissa! Elämysmatkailua parhaimmillaan, etenkin karaoketanssit tekivät vaikutuksen. Ja mehän jopa tanssimme - sekä pelasimme tikkaa ja ostimme kasan arpoja, joilla saattoi voittaa hienoja palkintoja kuten Kekkilän puutarhalannoitteita, hanskoja tai ihan liian isoja T-paitoja. :)

Mitään emme tietenkään voittaneet, kärsivällisyytemme loppui kun arvonta vaan jatkui ja jatkui, joten lahjoitimme arvat vieressä istuvalle rouvalle - toivottavasti tärppäsi, terveisiä vaan!

Tänään päivä alkoi turhan harmaana, mutta päätimme silti olla reippaita ja soutaa Viikinsaareen. Saari olikin autio, sillä saavuimme sinne ennen ensimmäistä ihmisiä Laukontorilta kuljettavaa laivaa. Hauska kokemus - ja jopa eilisten tanssien jälkiä siivoava huoltomies ihaili reippauttamme. :) Hyvä me! Ah, soutaminen on kyllä mukavaa ja erinomaista liikuntaa jäykille hartioille!

Summa summarum, oli ihanaa päästä hieman loman makuun. Vielä viikko töitä ja sitten pari viikkoa lisää lomaa... jaksaajaksaa.

Juhannuksen opetus on kliseinen, mutta niin tosi: kun ottaa rennosti, antaa mennä vaan ja nauttii oikeasti rakkaista ihmisistä, niin pakkojuhlasta voi jopa nauttia! Lisäksi tulee kuin huomaamatta tehtyä niitä "juhannusjuttuja" - mutta ilman stressiä. Hyvää juhannuksen jälkeistä kesää siis itse kullekin! Otetaan rennosti!