Pötköttelyä, vuokralaiskandidaatteja ja tavallista parempi maanantai

Vietin viime viikonlopun Tampereella tekemättä mitään, mikä teki erittäin hyvää. Viime viikot kun ovat olleet tosi kiireisiä. Päivätyötä, friikkuprojekteja sekä vanhan Kallion-kotini vuokralaiset, jotka ilmoittivat muuttavansa muualle. Puff. Uusien vuokralaisten rekrytointi on aina yllättävän rankkaa puuhaa.

Viikonlopun vietin kuitenkin vanhempien luona, nautin upeasta syyssäästä ja lämmöstä (otin jopa bikineissä aurinkoa pihalla!) sekä pitkistä kävelyistä ja yhdestä lyhyestä juoksulenkistäkin Pispalan idyllissä. On se vaan upea paikka!





Kenties parin päivän täyslepo antoi voimaa maanantaihin, joka ei ns. ole lempparipäiväni. Varsinkin, kun vietän tämän viikon yksin kotona poikaystävän lomaillessa Espanjassa. KYLLÄ, olen kateellinen!! No, onneksi täälläkin paistaa aurinko. Ja onhan yksinolo aina välillä ihanaa myös...

Voisin tosin nauttia laatuajasta itseni kanssa enemmän, jos se olisi vapaata aikaa. Töitä nimittäin riittää, ja tänään olin lisäksi lupautunut esittelemään Kallion asuntoa muutamalle kiinnostavalle.

Jos asuntonäyttöön tulevia jännittää, niin vuokranantajaa vasta jännittääkin, ainakin tätä! Millaista porukkaa sieltä lappaa sisään... mitä jos vaikka joku psykopaatti?! Onko kukaan heistä se oikea? Ja mikä tärkeintä: miten ihmeessä muodostaa oikea kuva ihmisestä lyhyen näytön aikana?

Tällä kertaa minulla todellakin kävi tuuri! Yksi ehdokkaista oli supermukava, luotettavan oloinen jne. jne. Sain vahvan fiiliksen, että tässä tämä nyt on. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.

Jäimme asunnolle rupattelemaan niitä näitä opiskelu- ja ulkomailla-asumiskokemuksistamme, kunnes kaverini soitti ja tiedusteli, missä mahdan olla. En ollut tajunnut katsoa kelloa. Päiväni nimittäin kruunasi treffit rakkaan vanhan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt ihan liian pitkiin aikoihin.

Jatkoin juoksuaskelin letkeään Fafasiin. Ihanaa, että Sörnäisistä löytyy nykyään tällaisia(kin) paikkoja, yhä enemmän! Olisi pitänyt mainita se yhtenä asunnon plussista.

Mutta niin, viime viikkojen asuntoasioista (jälleen ehkä vähän) viisastuneena, pari vihjettä vuokra-asuntoa etsiville. Heh, nämä samat vinkit pätevät varmaan hakuun kuin hakuun! ;)

• Älä jankkaa: jos vuokranantaja lupaa ilmoittaa valinnan kohdistuessa sinuun, niin ei kannata meilata ainakaan ihan joka päivä ja tiedustella missä mennään.
• Jos etukäteen jo tietää että asunto on liian kallis tai muulla tavalla itselle sopimaton, niin ei varmaan kannata tulla paikan päälle toteamaan sitä. Jollei satu olemaan ihan sikana luppoaikaa.
• Jos pyydetään yhteydenottoja meilitse, älä soita. Ainakaan keskellä työpäivää. 
• Jos lupaat innostuneena tulla henkilökohtaiseen näyttöön, niin älä jätä tulematta ilmoittamatta mitään. Tai ainakaan ilmoita jälkikäteen, että olisit edelleen kiinnostunut.
• Älä ala tinkiä vuokrasta, jolle on yleensä syynsä. (Vaikka osa Helsingin vuokrista onkin ihan naurettavia!)
• Jos ilmoitat olevasi tosi kiinnostunut asunnosta sen nähtyäsi ja vuokranantaja on jopa valmis antamaan sen sinulle, niin olisi korrektia ilmoittaa, jos ehditkin saada toisen asunnon. Eikä vain jättää vastaamatta = suomalainen tapa reagoida ns. hankalampiin juttuihin...?
• Jos ilmoituksessa lukee "ei lemmikkejä", se tarkoittaa myös pieniä söpöjä koiria, jotka eivät hauku.

Pakkojuhlimatta paras juhannus

En ole pakkojuhlien enkä sateen ystävä, ja jos ne kaksi yhdistyvät niin se vasta on plääh. Onneksi olen oppinut jotakin "pakko olla kivaa vaikka hampaat irvessä" -kokemuksistani ja alan pikkuhiljaa ottaa pakkojuhlinnat yhä rennommin. Parhaissa tapauksissa jopa nautin niistä!

Viime viikot ovat olleet sekä poikaystävällä että itselläni tosi rankkoja töiden ja siinä sivussa harrastamani aikuisopiskelun (avoimessa yliopistossa markkinointia) ansiosta.

Emme olleet siis jaksaneet/ehtineet suunnitelleet yhtään mitään "hienoa" juhannukseksi. Helpotus taisi olla molemmille suuri, kun tajusimme että voisimme yksinkertaisesti mennä vanhempieni luokse Tampereelle ja olla tekemättä mitään. Siis rentoutua - mitä ei ollutkaan tapahtunut ihan liian pitkään aikaan!

Kolmen päivän ihanan oleskelun jälkeen palasimme äsken Helsinkiin ja olo on kaikin puolin mainio - jopa rentoutunut!

Ehdimme ottaa aurinkoa, soudella aurinkoisella Pyhäjärvellä, tsekata Pispalan loistava, jo toista kertaa vapaaehtoisvoimin toteutettu juhannusfestivaali Tahmelan rannassa (ja jopa uida erittäin kylmässä järvessä!) sekä tietenkin syödä, juoda, syödä, juoda... Näimme myös kunnollisen kokon koko naapuruston voimin (ihanaa että tällaisia yhteisöllisiä juttuja järjestetään!) ja kävimme juhannussaunassa vihtojen kanssa.

Kaiken kukkuraksi vietimme koko eilisen päivän sukulaisten mökillä Pomarkussa tehden samaa kuin kotona eli syöden, juoden ja saunoen sekä vieraillen paikallisissa karaokejuhannustansseissa! Elämysmatkailua parhaimmillaan, etenkin karaoketanssit tekivät vaikutuksen. Ja mehän jopa tanssimme - sekä pelasimme tikkaa ja ostimme kasan arpoja, joilla saattoi voittaa hienoja palkintoja kuten Kekkilän puutarhalannoitteita, hanskoja tai ihan liian isoja T-paitoja. :)

Mitään emme tietenkään voittaneet, kärsivällisyytemme loppui kun arvonta vaan jatkui ja jatkui, joten lahjoitimme arvat vieressä istuvalle rouvalle - toivottavasti tärppäsi, terveisiä vaan!

Tänään päivä alkoi turhan harmaana, mutta päätimme silti olla reippaita ja soutaa Viikinsaareen. Saari olikin autio, sillä saavuimme sinne ennen ensimmäistä ihmisiä Laukontorilta kuljettavaa laivaa. Hauska kokemus - ja jopa eilisten tanssien jälkiä siivoava huoltomies ihaili reippauttamme. :) Hyvä me! Ah, soutaminen on kyllä mukavaa ja erinomaista liikuntaa jäykille hartioille!

Summa summarum, oli ihanaa päästä hieman loman makuun. Vielä viikko töitä ja sitten pari viikkoa lisää lomaa... jaksaajaksaa.

Juhannuksen opetus on kliseinen, mutta niin tosi: kun ottaa rennosti, antaa mennä vaan ja nauttii oikeasti rakkaista ihmisistä, niin pakkojuhlasta voi jopa nauttia! Lisäksi tulee kuin huomaamatta tehtyä niitä "juhannusjuttuja" - mutta ilman stressiä. Hyvää juhannuksen jälkeistä kesää siis itse kullekin! Otetaan rennosti!

Pispala - kokeile ainakin seuraavat, nääs!

Kuva: Europeancitiesmarketing.com

No niin. Kesäloma alkoi ja köröttelin eilen Suomen ensimmäisellä halpabussilla Onnibussilla Helsingistä Tampereelle - lysti maksoi vain 9 euroa ja halvemmallakin pääsee, riippuu päivästä. Tervetullutta vaihtelua VR:n riistohinnoille! Vaikka jotain oikeuksia tämäkin yhtiö varmaan polkee...

Mutta huom.! Ryanairilta ja muilta halpisyhtiöiltä tuttuun tyyliin bussi ei aja keskustaan vaan jättää kyyditettävänsä Hervantaan - tuonne alastomien miesten ja pamputtavien poliisien kaupunginosaan... Onneksi vanha kaverini asuu siellä, joten soitin hänelle ja pääsimme kahvittelemaan.

Kun saavuin matkasta ryvettyneenä vanhempien luo helteiseen Pispalaan, makasin loppupäivän pihalla bikineissä ja pulahdin välillä vilvoittelemaan Pyhäjärveen - jonka vesi on vielä liian kylmää!

Tänään heräsin harmaaseen päivään. Ei auta. Kävin keskustassa kolmen koon kierroksella: suositulla Radiokirppiksellä Laukontorilla (josta irtosi Ivana Helsingin takki superhalvalla), kirjasto Metsossa sekä ostamassa kilon mansikoita, joista olen jo syönyt puolet. Vinkki: mansikat kannattaa ostaa torin sijaan sisätiloista eli supermarketista, ovat usein paljon paremmassa kuosissa. Tänään löysin herkullisia ja valtavia Polka-yksilöitä Sokokselta.

Sitten tulee Tampere-hehkutus. Onhan kyseessä nätti, vireä, rento ja täynnä mukavia ihmisiä oleva -ex-kotikaupunkini, jossa asuin ylioppilaaksi asti ja jonne palaan aina into piukassa! Olen nyt asunut reilut viisi vuotta Helsingissä, ihan ok sekin. Silti, jos Suomessa jonnekin vielä muuttaisin niin Tampereen Pispalaan, jossa olen kasvanut.

Jos joku sattuu kesäreissuillaan Tampereelle, niin tässä muutama Pispala-vinkki - Särkänniemeen, Muumimuseoon ja Tammerkosken liepeille turisti löytää muutenkin.

Pispalan portaat - hophop ja kunto kasvaa kohisten

Montako askelmaa kuuluisissa portaissa on? Joko 213 tai 297, jos mukaan lasketaan Pispankadun alapuolelle jäävät kiviportaat. Ilmankos portaita huhkii päivittäin ylösalas joukko reippaita urheilijapoikia ja -tyttöjä.

Kuva: Wikipedia.

Rajaportin sauna - täällä poikakin saunoo

Suomen vanhin edelleen toimiva sauna on paras! Saunominen on kuin hyppy ajassa taaksepäin, samoin kuin saunan kahvilassa nautittu olut, limu ja makkara. Kesä tai talvi, kokemus on vailla vertaa - ja lauteilla pääsee helposti juttuun paikallisten kanssa.

Pispala.fi-nettisivusto kertoo, että Suomen toista jääkiekon maailmanmestaruutta juhlittiin viime vuonna saunassa. Pokaali pääsi joukkueen mukana juhlistamaan voitonjuhlaa. Kuva: Pispala.fi.

Tahmelan uimaranta - kahlaa puoleen väliin Pyhäjärveä

Takuulla lapsiystävällinen uimaranta. Aikuista saattaa vähän ripoa, kun joutuu kahlaamaan "puoleenväliin" järveä ennen kuin voi harkita uimista. Ranta on pieni ja rauhaisa, ja löhötessä voi ihailla edessä avautuvaa Pyhäjärven selkää ja takana kohoavaa Pispalan harjua.

Tahmelan rannasta laitettiin viime vuonna vesille herttainen Kelluva puutarha. Tänä vuonna rannan kupeessa seilailee erilainen lautta, jonne voi myös päästä mukaan. Kuva: kelluvakaupunki.blogspot.fi

Hirvitalo ja Kurpitsatalo - ihaile ryytimaita ja koe taidepläjäys

Pispalalaisten yhteisöllisyys herkistää ja asukkaiden projekteista riittää iloa kaikille. Yksi esimerkki on Nykytaiteen keskus Hirvitalo, joka perustettiin vuonna 2006 avoimeksi kulttuuritilaksi. Talosta löytyy galleria-, toiminta- ja oleskelutiloja sekä suuri pihamaa, jossa pidetään kulttuuritapahtumia ja pikku festivaaleja. Hirvitalossa on myös puoti, josta voi ostaa paikallisten taiteilijoiden tuotoksia.

Tahmelan ryytimaat sijaitsevat suojaisella ja rehevällä Pyhäjärven rannalla Pispalanharjun eteläpuolella. Alue on ollut viljelykäytössä jo satoja vuosia. Kurpitsaliikkeen ylläpitämästä Kurpitsatalosta löytyy kahvio, ja siellä myös järjestetään monenmoista aktiviteettia. Tahmelan ryytimaat ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja henkireikä monille kaupunkilaisille. Mutta pelko elää, sillä ryytimaihin kohdistuu maankäyttöpaineita (= kaupunki haluaa rakentaa arvokkaalle rantatontille lisää ökytaloja). Ei kiitos!

Kuva: Tampereen Vihreät

Kujakolli - tapaa paikallisia kaurismäkeläisessä tunnelmassa

Tahmelan K-marketin vieressä, mitäänsanomattomassa laatikkotalossa tunnelma kohoaa illan mittaan. Pispalan kantiksessa Kujakollissa saa halpaa juotavaa ja uusia ystäviä.

Kujakollissa on tarjolla myös livemusiikkia.

Vaakon nakki - legendaarista grilliruokaa näköalalla

"Suomalaisen grillikioskikulttuurin kivijalaksi ja yösyömisen ystävien kaveriksi" itseään kuvaileva Vaakon nakki täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Vuonna 1962 perustettu Vaakon Nakki oli ensimmäisiä sisätiloissa sijainneita grillikioskeja Suomessa. Suosituimmat ja legendaarisimmat annokset ovat Kivimies, Parilaherkku, Makkaraperunat ja ennakkoluulottoman Kuuma koira: höyrytetyn hillomunkin välissä on iso makkara. Päälle sinappia, ketsuppia, sipulia, kurkkusalaattia ja namnam!

Pyynikin näkötorni - popsi Suomen paras munkki

Yli 80-vuotias Pyynikin näkötorni sijaitsee maailman suurimmalla soraharjulla yli 150 metrin korkeudella. Ylhäältä voi ihailla kahta isoa vettä, Pyhäjärveä ja Näsijärveä, sekä nähdä koko Tampereen - ja jälleen kerran todeta, kuinka valtaosa Suomesta on metsää. Tornia ympäröivä Pyynikinharju on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi. Perille löytää, kun seuraa munkin tuoksua...

Kuva: visittampere.fi

... ja tältä SE näyttää:

Kuva: Tamperelainen

Juhannuksena ei tarvii yrittää

Hyhkyn kokko Tampereella, Oi kun kaunista oli.

Olen niitä, joilla on tapana stressata pakkojuhlista, joista juhannus on pahimpia. "Nyt on prkl pakko olla hauskaa" -yritykset ovat vieneet minua telttailemaan ukkosmyrskyssä ankeilla festivaaleilla (nukuttu ei tietenkään silmäystäkään), juomaan liikaa erilaisissa koleissa, hyttysten valloittamissa paikoissa tai toisaalta käyttämään paljon rahaa pakenemiseen kauas pois - mihin vaan lämpimään! Kuumuutta rakastavana ihmisenä Suomen juhannus - tai harhaanjohtavasti nimetty kesäkuu - kun ei yleensä ole mun juttu. Katsokaa vaikka ulos, tänäänkin Suomen kesää tarjoilee parastaan... just.

Tänä vuonna päätimme poikaystävän ja veljen kanssa loppujen lopuksi skipata mökit ynnä muut tarjoukset ja suuntasimme vanhempien täyshoitoon Tampereen Pispalaan. Ratkaisu oli loistava. Kolme päivää erittäin rentoa oleilua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä kaupan päälle onnelliset vanhemmat.

Ekstrana oli nyt ensimmäistä kertaa järjestetty Pispalan festivaali Tahmelan rannassa. Väkeä riitti, järvi kimalteli auringossa (no, ainakin aattona) ja ihmisiä sekä vanhoja tuttuja piisasi. Yllättävän moni uskaltautui uimaankin, ainakin rantaan pystytetystä telttasaunasta. "Taustalla" soitti kahden päivän aikana yli 20 enemmän tai vähemmän vaihtoehtoista bändiä. Hauska yksityiskohta oli myös, että soudimme festareille ja takaisin. Ah, kunpa täällä Helsingissäkin voisi vaan soudella pikku venheellä paikasta toiseen... töihin, harrastuksiin, baariin...

Tahmelan rannan keskiyön auringossa. Ainakin melkein...

Pispalan festivaali. Ekaa kertaa ja jo yleisömenestys.

Kunnon Pispala-festivaalin kuuluu telttasauna, hipit ja punkkarit.

Tahmelan piknik-kansaa ja taustalla Pyhäjärvi. Kun sää vielä suosi.

Uusia perinteitä. Kummipoika ja sen veli hyppivät ja hyppivät ja hyppivät...

Lauantai-illan pakollisena ohjelmanumeronamme oli jalkapallopeli Espanja-Ranska, jonka näimme Sohossa. Hieman stressaavaa oli, että paikalle oli pakko mennä jo tuntia ennen pelin alkua. No, ainakin saimme (suht väljän) baarin parhaat istumapaikat. Ja onneksi Espanja voitti, niin kaikki saattoivat palata kotiin hyvillä mielin.

Juhannuksen ainoa takapakki oli, että sunnuntaina minuun iski joku kesäpöpö. Niitä kyllä tuntuu olevan liikkeellä. Voimat menivät täysin ja kuume kohosi iltaa kohti. Viime yön 12 tunnin yöunen jälkeen olo on nyt vähän parempi, eli huomenna takaisin töihin. Tänään pidin saikkua. Toisaalta on fiksua sairastaa nyt, ennen kuin kesäloma alkaa. Niin kunnollinen työntekijä en ole, että säästäisin sairastelut lomaan!