Avartavaa kotimaanmatkailua Imatralla

Huh, mikä viime viikko! Odotettavasti hullunmylly huipentui syysflunssaan. Ei ihme, että elimistö pisti stopin moiselle menolle.

Leipätöiden ohessa tein nimittäin pariakin muuta (stressaavaa) proggista ja aika monta juttua odotteli kirjoittamistaan... taisin vaihteeksi hieman yliarvioida vuorokauden tuntien riittävyyden. Toisaalta on hienoa tietty, että mielenkiintoisia hommia riittää.

No, nyt vihdoin ehtii ja täytyy pysähtyä ja levätä. Olen nukkunut kaksi päivää putkeen, ja pahin räkiminen alkaa onneksi olla ohitse.

Heräilläoloaikana olen kolunnut keittiön kaappien perukoita etsien edes jotain, mitä tekisi mieli. Itselläni sairastaminen vie tosi tehokkaasti ruokahalun, ihan kaipaan normaalia nälän tunnetta. Toisaalta kulutuskin taitaa olla aika nollissa, kun vaan nukun.

Flunssa alkoi jo viime viikonloppuna, mutta kroppa antoi minun onneksi ensin nauttia ex tempore -matkastamme Imatralle ja Lappeenrantaan! Oli nimittäin synttäriviikonloppuni ja halusin tehdä jotain erityistä.

Pitkähkön pähkäilyn jälkeen päädyimme Imatraan, en kyllä muista miksi. No, kumpikaan, poikaystävä tai minä, emme olleet koskaan käyneet siellä.

Hauskaa oli, ja stressi unohtui. Tosiaan suosittelen vaihtamaan maisemaa mahdollisimman usein, eikä aina tarvitsi lähteä muille maille! Kotimaan matkailu jos mikä avartaa, sitä paitsi Imatra oli niin täynnä venäläisiä, että fiilis oli sama kuin jos olisi vierailulla naapurimaassamme.

 

Imatran uljas Valtionhotelli.

 

Poikaystävä maistoi kuuluisan Vedyn Imatran markkinoilla. Itse nautin tuoreesta kaalipiirakasta, jota en vaihteeksi ehtinyt kuvata ennen syöntiä. Täytyy panostaa tähän. ;)

Pikavisiitti Lappeenrannan Linnoitukseen - hieno paikka, josta en ennen tiennytkään!

Pikku pettymys oli itse Imatrankoski, joka kuulemma virtaa vapaana vain parin kuukauden ajan kesäisin ja silloinkin vain noin 17 minuuttia klo 18. Plääh!

Olin niin ajatellut tuijottavani jokea vakavana syntymäpäivänäni ja pohtivani ajan ja elämän virtaamista ja muuta syvällistä... ei sitten.

Toisaalta vain hetkittäin vapaana virtaava joki on juurikin kuin elämä: eihän sekään mitenkään tasaisesti virtaa ja mieleen jää vain hetkiä sieltä ja täältä. Siksikin kannattaa jättää kodin mukavuus taakseen ja kokea maailmaa, ne hetket yleensä jäävät mieleen!

Tallinna on ihana – ja paljon muutakin kuin vanhakaupunki

Vietimme viime viikonlopun Tallinnassa. Maisemanvaihdos tekee poikkeuksetta hyvää ihmiselle. Monesti viikonloput menevät kotona ihan liian rutiininomaisesti, eikä tunnu siltä että olisi tehnyt jotakin erityistä. Täytyisi useammin muistaa ottaa itseään (ja poikaystävää) niskasta kiinni ja lähteä! Minne vain!

Takaisku: päälle pukkasi flunssaa. Olisin jo peruuttanut matkan, mutta perjantaina oli liian myöhäistä. Eikun troppia naamaan ja lauantai-aamuna reippaana Eckerö Linelle pällistelemään, kuinka baari täyttyy alkoholia kittaavista suomalaisista & humppaorkesteri pistää bileet pystyyn klo 9. Uhhuh.

Alle koottujen troppien avulla pöpöt pysyivät kurissa matkan ajan (nyt olo onkin sitten aikas kurja ja flunssainen, mutta se on toinen juttu). Iso kiitos kuuluu myös auringolle, joka jaksoi lämmittää meitä koko ajan!

Tällä kertaa päätimme ottaa rennosti ja tehdä erilaisia asioita = poistua vanhastakaupungista. Apuna toimi pätevä Like a Local Guide – Tallinn, joka paljastaa mitä paikalliset näyttäisivät turistille.

Ensimmäinen suositus oli suuri Balti Jaam -tori rautatieaseman kupeessa. Sinne siis. Torilla saattoi "shoppailla neuvostotyyliin". Herttaiset mummot myivät (halvalla) omppuja, puolukoita ym. ja vaatteita sai 0,5-1 eurolla. Lisäksi torilta voi tehdä löytöjä neuvostoleluista sotilaskamaan ja vanhoihin radioihin – sekä kissanpentuihin, joita joku lahjoitti halukkaille! Itse ostin vain omemoita evääksi, mutta tori oli kyllä elämys!

Kuva: likealocalguide.com

Kävimme syömässä Balti Jaamin paikallisessa mestassa, jossa ateriat saattoi valita "kätevästi" vitriinistä. Söin keiton, joka lämmitettiin mikrossa. Ihan ok se oli, ainakin 1,3 euron hintansa väärti. Poikaystävä tosin jätti puolet ateriansa lihoista, jotka kuulemma näyttivät epäilyttäviltä. No, kumpikaan ei sairastunut, eli ei valittamista.

Tietty hengasimme vanhassakaupungissa myös, on se vaan tunnelmallinen. Oi kunpa Helsingissäkin olisi jotain vastaavaa, historiallista ja kaunista.

Yövyimme edukkaassa Monk's Bunk -hostellissa (lähes kaikki Tallinnan hotellit olivat täynnä, syy alla). Saimme kivan huoneen ullakolta, joten parikymppisten reppureissaajien biletys alakerrassa ei härinnyt. Taisivat pitää meitä tylsinä, kun skippasimme pub crowl -kierroksen ja jäimme juomaan kamomillateetä ja spirulinaa keittiöön lauantai-iltana. No, minkäs teet kun olet kipeä ja vähän "kypsempi" tyyppi...

Hostellin seinälle oli koottu viron tärkeimmät fraasit.

Kiinnostava paikka on anti-KUMU, Tallinnan nykytaiteen keskus Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum EKKM. Keskus sijaitsee vanhankaupungin "päässä" lähellä satamaa, ja sen tunnistaa korkeasta tehtaanpiipusta ja rakennustyömaasta. Kiinnostavia näyttelyitä ihan ilmaiseksi ja bonuksena jännitysmomentti: romahtaako putki, jossa osa näyttelyistä järjestetään...?

Tallinnassa juostiin sunnuntaina maraton! Syy, miksi hotellit olivat täynnä. Juoksijoita oli valtava joukko! Vaikka yleensä olen erakko-juoksija, nyt alkoi hieman innostaa ajatus 10 kilometrin vetämisestä Tallinnassa ensi syksynä. Sen kyllä jaksaisi, ja olisihan tässä vuosi aikaa harjoitella...

En tiedä onko Tallinnassa aina konsertteja ja tanssiesityksiä, joihin sattumalta törmää siellä täällä ympäri kaupunkia, mutta jään elämään siihen illuusioon. Kiitos! Toivottavasti näemme taas pian, rakas naapuri.

Mukava yllätys oli myös Paksun Margareetan huipulla sijaitseva jätskibaari, jonne kivutaan portaita Meremuuseumin läpi. Rauhallinen paikka ihailla kaupunkia kattojen yllä – ja nauttia gelatot (tai vaikka olunen).

Murmansk - erilainen matkakohde! (Eikä niin paha)

Palasin eilen Venäjältä helteiseen Helsinkiin. Huh, mikä matka! Ajoimme autolla Norjan ja Jäämeren kautta Murmanskiin ja sieltä etelään päin Venäjän Karjalan "haastavia" maanteitä... Rajan takana aukeaa toden totta toinen todellisuus - ja matka oli vaivan arvoinen!

Matka Murmanskiin on jostain käsittämättömästä syystä ollut pitkäaikainen haaveeni. Mielikuvissani kaupunkiin liittyivät ikuinen kylmyys ja pimeys, loputtomat harmaat betonilähiöt, saastuttavat ydinsukellusveneet - ylipäänsä kaikenkattava ankeus & harmaus.

Silti jokin veti Murmanskiin. Venäjän-kävijä isäni innostui ideasta saman tien, samoin kuin äitini ja poikaystäväni. Pakkasimme tämän sekalaisen seurueen (+ toiseen autoon kolme isän kaveria, eläköityvää herrasmiestä) ja eikun tien päälle... Matkasta riittää blogattavaa useamman pätkän verran, joten hyppään nyt suoraan Murmanskiin, jonka ympärille muu matka rakentui.

Myös Murmanskissa taidetaan lemmenlukot.

Jäämeren rannalla sijaitseva Murmansk on Venäjän pohjoisin kaupunki ja maailman suurin napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Tärkeä satama pysyy sulana ympäri vuoden, kiitos Golfvirran. Asukkaita on nykyään on 300 000, vaikkakin väkimäärä on kovassa laskussa kun porukka suuntaa kohti etelää työn ja leppoisamman elämän perässä.

Kuten hyvällä matkalla tuppaa käymään, suurin osa ennakkoluuloistani haihtui heti Murmanskiin saavuttuamme. Murmansk ei ole niin ruma, vaan ihan tavallinen venäläinen kaupunki. Enkä (tietenkään) nähnyt yhtään ydinsukellusvenettä. Sen sijaan saimme nauttia jopa helteestä, meitä ei ryöstetty tms. ja asiat sujuivat suht jouhevasti - venäläisellä mittapuulla. 

Vain majoituksen kanssa oli isompia ongelmia. Olimme varanneet booking.comin kautta huoneiston Lenina Prospektas -pääkadun varrelta. Saavuimme kaupunkiin, parkkeerasimme autot saamaamme osoitteeseen ja lähdimme etsimään majapaikkaa. Ei mitään! Eikä kukaan tiennyt, missä moinen mesta sijaitsee. Lopulta (soittamalla useamman kerran papereista löytyneeseen puhelinnumeroon) saimme selville, että vaikka asunto sijaitsee tässä osoitteessa, avaimet on haettava läheisestä Meridian-hotellista. Fatka oli vain "unohtunut" mainita missään papereissa. No juu, parin tunnin selvittelyjen jälkeen pääsimme asuntoomme, joka sijaitsikin lopulta ihan toisessa osoitteessa. Vaikea sanoa miksi, kun kukaan meistä ei juuri puhu venäjää... Ja englantiahan ei puhu juuri kukaan.

Asunto olikin sitten oma lukunsa, perusvenäläinen kaksio tyypillisen paskaisessa rakennuksessa. Portaikoista löytyi nimittäin jopa kakkaa. Uskomatonta, kuinka huonossa kunnossa ihmiset antavat rappukäytäviensä olla - kaikkialla Venäjällä, missä olen käynyt!

Sisältä kämppä oli ihan ok, jollei ota huomioon kaikkialle pinttynyttä tupakanhajua ja sitä, että sängyistä kaksi oli täysin käyttökelvottomia. Heteka oli painunut lyttyyn liki lattiatasoon ja sänky, jossa jouduin lopulta nukkumaan, oli kivikova. Heräsin aamulla niskat täysin jumisssa, mutta parin päivän intensiivisellä kylmägeeli-hoidolla kipu hellitti. Uskomatonta, miten tuollaisia tekeleitä voi edes kutsua sängyksi! No, Venäjällä kaikki on mahdollista.

Pyyhkeitä ja lakanoita asuntoon oli varattu vain 1, 5 hengelle (meitä oli neljä) mutta soittamalla sekin järjestyi ja nuori poika toi meille lakanoita - ties mistä. No, vain 2 kappaletta mutta kuitenkin.

Verhomuotia à la Murmansk. Asuntomme Leninas Prospektasilla.

Sähköliitäntöjä asuntomme oven ulkopuolella. Täyttääköhän nämä mitään normia?!

Vietimme Murmanskissa 1,5 päivää, joista toisen poikaystävä ja minä tutustuimme kaupunkiin kävellen - illalla laskimme, että käveltyä tulikin sitten ihan kunnolla eli 15 kilometriä. Kävimme lähes kaikkialla, kuvat puhukoot puolestaan. Vanhempi väki oli viisaampana vuokrannut taksin päiväksi ja nähnyt suunnilleen saman kuin me - kuntoliikunta-annosta ja Lenin-jäänmurtajaa lukuun ottamatta. 

Muistomerkki Kursk-sukellusveneonnettomuudessa kuolleelle 118 miehistön jäsenelle.

Kuuluisa Lenin-jäänmurtaja. Löysimme tämän komeuden vahingossa hortoillessamme matkustajasatamassa.

Murmanskin maamerkki, todella korkea sotilas, jonka juurella palaa ikuinen tuli.  Jykevää neuvostotaidetta vaikuttavimmillaan.

Hedelmä- ja vihanneskioskit värittävät katukuvaa.

Mummo ja lapsi lähiö-supermarketin edessä. Vastaavia parivaljakkoja riitti katukuvassa.

Murmanskin roskikset olivat komeita. Ota mallia, Helsinki!

Murmanskista ei muuten turisti (joita emme tosin nähneet yhtäkään) noin vain löydä baareja tai ravintoloita. Luultavasti paikallisilla on omat, edulliset ruokalansa kaupungin ulkopuolella, sillä pari löytämäämme ravintolaa oli lähinnä sushia tarjoilevia trendipaikkoja - hintoja myöten. Kysyessäkään kukaan ei osannut kertoa, mistä saisi venäläistä ruokaa.

Lopulta kävimme syömässä ok-tasoisessa Mama mia -ravintolassa, joka ei nimestä huolimatta ollut kovin italialainen. Ruokalista oli kattava, itse söin hyvää kalakeittoa ja borsch-keittokin oli kuulemma hyvää. Sekä tietenkin vodka, jota kului ruokailun ohessa lasi jos toinenkin...

Ravintola Mama mian ruokalistalla oli monenlaista porosta, muun muassa "poronkayristusta"... 

Mama mian vessa oli varustetasoltaan erinomainen, kaikkea löytyi tamponeista ja rasvoista lähtien.

Pispala - kokeile ainakin seuraavat, nääs!

Kuva: Europeancitiesmarketing.com

No niin. Kesäloma alkoi ja köröttelin eilen Suomen ensimmäisellä halpabussilla Onnibussilla Helsingistä Tampereelle - lysti maksoi vain 9 euroa ja halvemmallakin pääsee, riippuu päivästä. Tervetullutta vaihtelua VR:n riistohinnoille! Vaikka jotain oikeuksia tämäkin yhtiö varmaan polkee...

Mutta huom.! Ryanairilta ja muilta halpisyhtiöiltä tuttuun tyyliin bussi ei aja keskustaan vaan jättää kyyditettävänsä Hervantaan - tuonne alastomien miesten ja pamputtavien poliisien kaupunginosaan... Onneksi vanha kaverini asuu siellä, joten soitin hänelle ja pääsimme kahvittelemaan.

Kun saavuin matkasta ryvettyneenä vanhempien luo helteiseen Pispalaan, makasin loppupäivän pihalla bikineissä ja pulahdin välillä vilvoittelemaan Pyhäjärveen - jonka vesi on vielä liian kylmää!

Tänään heräsin harmaaseen päivään. Ei auta. Kävin keskustassa kolmen koon kierroksella: suositulla Radiokirppiksellä Laukontorilla (josta irtosi Ivana Helsingin takki superhalvalla), kirjasto Metsossa sekä ostamassa kilon mansikoita, joista olen jo syönyt puolet. Vinkki: mansikat kannattaa ostaa torin sijaan sisätiloista eli supermarketista, ovat usein paljon paremmassa kuosissa. Tänään löysin herkullisia ja valtavia Polka-yksilöitä Sokokselta.

Sitten tulee Tampere-hehkutus. Onhan kyseessä nätti, vireä, rento ja täynnä mukavia ihmisiä oleva -ex-kotikaupunkini, jossa asuin ylioppilaaksi asti ja jonne palaan aina into piukassa! Olen nyt asunut reilut viisi vuotta Helsingissä, ihan ok sekin. Silti, jos Suomessa jonnekin vielä muuttaisin niin Tampereen Pispalaan, jossa olen kasvanut.

Jos joku sattuu kesäreissuillaan Tampereelle, niin tässä muutama Pispala-vinkki - Särkänniemeen, Muumimuseoon ja Tammerkosken liepeille turisti löytää muutenkin.

Pispalan portaat - hophop ja kunto kasvaa kohisten

Montako askelmaa kuuluisissa portaissa on? Joko 213 tai 297, jos mukaan lasketaan Pispankadun alapuolelle jäävät kiviportaat. Ilmankos portaita huhkii päivittäin ylösalas joukko reippaita urheilijapoikia ja -tyttöjä.

Kuva: Wikipedia.

Rajaportin sauna - täällä poikakin saunoo

Suomen vanhin edelleen toimiva sauna on paras! Saunominen on kuin hyppy ajassa taaksepäin, samoin kuin saunan kahvilassa nautittu olut, limu ja makkara. Kesä tai talvi, kokemus on vailla vertaa - ja lauteilla pääsee helposti juttuun paikallisten kanssa.

Pispala.fi-nettisivusto kertoo, että Suomen toista jääkiekon maailmanmestaruutta juhlittiin viime vuonna saunassa. Pokaali pääsi joukkueen mukana juhlistamaan voitonjuhlaa. Kuva: Pispala.fi.

Tahmelan uimaranta - kahlaa puoleen väliin Pyhäjärveä

Takuulla lapsiystävällinen uimaranta. Aikuista saattaa vähän ripoa, kun joutuu kahlaamaan "puoleenväliin" järveä ennen kuin voi harkita uimista. Ranta on pieni ja rauhaisa, ja löhötessä voi ihailla edessä avautuvaa Pyhäjärven selkää ja takana kohoavaa Pispalan harjua.

Tahmelan rannasta laitettiin viime vuonna vesille herttainen Kelluva puutarha. Tänä vuonna rannan kupeessa seilailee erilainen lautta, jonne voi myös päästä mukaan. Kuva: kelluvakaupunki.blogspot.fi

Hirvitalo ja Kurpitsatalo - ihaile ryytimaita ja koe taidepläjäys

Pispalalaisten yhteisöllisyys herkistää ja asukkaiden projekteista riittää iloa kaikille. Yksi esimerkki on Nykytaiteen keskus Hirvitalo, joka perustettiin vuonna 2006 avoimeksi kulttuuritilaksi. Talosta löytyy galleria-, toiminta- ja oleskelutiloja sekä suuri pihamaa, jossa pidetään kulttuuritapahtumia ja pikku festivaaleja. Hirvitalossa on myös puoti, josta voi ostaa paikallisten taiteilijoiden tuotoksia.

Tahmelan ryytimaat sijaitsevat suojaisella ja rehevällä Pyhäjärven rannalla Pispalanharjun eteläpuolella. Alue on ollut viljelykäytössä jo satoja vuosia. Kurpitsaliikkeen ylläpitämästä Kurpitsatalosta löytyy kahvio, ja siellä myös järjestetään monenmoista aktiviteettia. Tahmelan ryytimaat ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja henkireikä monille kaupunkilaisille. Mutta pelko elää, sillä ryytimaihin kohdistuu maankäyttöpaineita (= kaupunki haluaa rakentaa arvokkaalle rantatontille lisää ökytaloja). Ei kiitos!

Kuva: Tampereen Vihreät

Kujakolli - tapaa paikallisia kaurismäkeläisessä tunnelmassa

Tahmelan K-marketin vieressä, mitäänsanomattomassa laatikkotalossa tunnelma kohoaa illan mittaan. Pispalan kantiksessa Kujakollissa saa halpaa juotavaa ja uusia ystäviä.

Kujakollissa on tarjolla myös livemusiikkia.

Vaakon nakki - legendaarista grilliruokaa näköalalla

"Suomalaisen grillikioskikulttuurin kivijalaksi ja yösyömisen ystävien kaveriksi" itseään kuvaileva Vaakon nakki täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Vuonna 1962 perustettu Vaakon Nakki oli ensimmäisiä sisätiloissa sijainneita grillikioskeja Suomessa. Suosituimmat ja legendaarisimmat annokset ovat Kivimies, Parilaherkku, Makkaraperunat ja ennakkoluulottoman Kuuma koira: höyrytetyn hillomunkin välissä on iso makkara. Päälle sinappia, ketsuppia, sipulia, kurkkusalaattia ja namnam!

Pyynikin näkötorni - popsi Suomen paras munkki

Yli 80-vuotias Pyynikin näkötorni sijaitsee maailman suurimmalla soraharjulla yli 150 metrin korkeudella. Ylhäältä voi ihailla kahta isoa vettä, Pyhäjärveä ja Näsijärveä, sekä nähdä koko Tampereen - ja jälleen kerran todeta, kuinka valtaosa Suomesta on metsää. Tornia ympäröivä Pyynikinharju on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi. Perille löytää, kun seuraa munkin tuoksua...

Kuva: visittampere.fi

... ja tältä SE näyttää:

Kuva: Tamperelainen