Murmansk - erilainen matkakohde! (Eikä niin paha)

Palasin eilen Venäjältä helteiseen Helsinkiin. Huh, mikä matka! Ajoimme autolla Norjan ja Jäämeren kautta Murmanskiin ja sieltä etelään päin Venäjän Karjalan "haastavia" maanteitä... Rajan takana aukeaa toden totta toinen todellisuus - ja matka oli vaivan arvoinen!

Matka Murmanskiin on jostain käsittämättömästä syystä ollut pitkäaikainen haaveeni. Mielikuvissani kaupunkiin liittyivät ikuinen kylmyys ja pimeys, loputtomat harmaat betonilähiöt, saastuttavat ydinsukellusveneet - ylipäänsä kaikenkattava ankeus & harmaus.

Silti jokin veti Murmanskiin. Venäjän-kävijä isäni innostui ideasta saman tien, samoin kuin äitini ja poikaystäväni. Pakkasimme tämän sekalaisen seurueen (+ toiseen autoon kolme isän kaveria, eläköityvää herrasmiestä) ja eikun tien päälle... Matkasta riittää blogattavaa useamman pätkän verran, joten hyppään nyt suoraan Murmanskiin, jonka ympärille muu matka rakentui.

Myös Murmanskissa taidetaan lemmenlukot.

Jäämeren rannalla sijaitseva Murmansk on Venäjän pohjoisin kaupunki ja maailman suurin napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Tärkeä satama pysyy sulana ympäri vuoden, kiitos Golfvirran. Asukkaita on nykyään on 300 000, vaikkakin väkimäärä on kovassa laskussa kun porukka suuntaa kohti etelää työn ja leppoisamman elämän perässä.

Kuten hyvällä matkalla tuppaa käymään, suurin osa ennakkoluuloistani haihtui heti Murmanskiin saavuttuamme. Murmansk ei ole niin ruma, vaan ihan tavallinen venäläinen kaupunki. Enkä (tietenkään) nähnyt yhtään ydinsukellusvenettä. Sen sijaan saimme nauttia jopa helteestä, meitä ei ryöstetty tms. ja asiat sujuivat suht jouhevasti - venäläisellä mittapuulla. 

Vain majoituksen kanssa oli isompia ongelmia. Olimme varanneet booking.comin kautta huoneiston Lenina Prospektas -pääkadun varrelta. Saavuimme kaupunkiin, parkkeerasimme autot saamaamme osoitteeseen ja lähdimme etsimään majapaikkaa. Ei mitään! Eikä kukaan tiennyt, missä moinen mesta sijaitsee. Lopulta (soittamalla useamman kerran papereista löytyneeseen puhelinnumeroon) saimme selville, että vaikka asunto sijaitsee tässä osoitteessa, avaimet on haettava läheisestä Meridian-hotellista. Fatka oli vain "unohtunut" mainita missään papereissa. No juu, parin tunnin selvittelyjen jälkeen pääsimme asuntoomme, joka sijaitsikin lopulta ihan toisessa osoitteessa. Vaikea sanoa miksi, kun kukaan meistä ei juuri puhu venäjää... Ja englantiahan ei puhu juuri kukaan.

Asunto olikin sitten oma lukunsa, perusvenäläinen kaksio tyypillisen paskaisessa rakennuksessa. Portaikoista löytyi nimittäin jopa kakkaa. Uskomatonta, kuinka huonossa kunnossa ihmiset antavat rappukäytäviensä olla - kaikkialla Venäjällä, missä olen käynyt!

Sisältä kämppä oli ihan ok, jollei ota huomioon kaikkialle pinttynyttä tupakanhajua ja sitä, että sängyistä kaksi oli täysin käyttökelvottomia. Heteka oli painunut lyttyyn liki lattiatasoon ja sänky, jossa jouduin lopulta nukkumaan, oli kivikova. Heräsin aamulla niskat täysin jumisssa, mutta parin päivän intensiivisellä kylmägeeli-hoidolla kipu hellitti. Uskomatonta, miten tuollaisia tekeleitä voi edes kutsua sängyksi! No, Venäjällä kaikki on mahdollista.

Pyyhkeitä ja lakanoita asuntoon oli varattu vain 1, 5 hengelle (meitä oli neljä) mutta soittamalla sekin järjestyi ja nuori poika toi meille lakanoita - ties mistä. No, vain 2 kappaletta mutta kuitenkin.

Verhomuotia à la Murmansk. Asuntomme Leninas Prospektasilla.

Sähköliitäntöjä asuntomme oven ulkopuolella. Täyttääköhän nämä mitään normia?!

Vietimme Murmanskissa 1,5 päivää, joista toisen poikaystävä ja minä tutustuimme kaupunkiin kävellen - illalla laskimme, että käveltyä tulikin sitten ihan kunnolla eli 15 kilometriä. Kävimme lähes kaikkialla, kuvat puhukoot puolestaan. Vanhempi väki oli viisaampana vuokrannut taksin päiväksi ja nähnyt suunnilleen saman kuin me - kuntoliikunta-annosta ja Lenin-jäänmurtajaa lukuun ottamatta. 

Muistomerkki Kursk-sukellusveneonnettomuudessa kuolleelle 118 miehistön jäsenelle.

Kuuluisa Lenin-jäänmurtaja. Löysimme tämän komeuden vahingossa hortoillessamme matkustajasatamassa.

Murmanskin maamerkki, todella korkea sotilas, jonka juurella palaa ikuinen tuli.  Jykevää neuvostotaidetta vaikuttavimmillaan.

Hedelmä- ja vihanneskioskit värittävät katukuvaa.

Mummo ja lapsi lähiö-supermarketin edessä. Vastaavia parivaljakkoja riitti katukuvassa.

Murmanskin roskikset olivat komeita. Ota mallia, Helsinki!

Murmanskista ei muuten turisti (joita emme tosin nähneet yhtäkään) noin vain löydä baareja tai ravintoloita. Luultavasti paikallisilla on omat, edulliset ruokalansa kaupungin ulkopuolella, sillä pari löytämäämme ravintolaa oli lähinnä sushia tarjoilevia trendipaikkoja - hintoja myöten. Kysyessäkään kukaan ei osannut kertoa, mistä saisi venäläistä ruokaa.

Lopulta kävimme syömässä ok-tasoisessa Mama mia -ravintolassa, joka ei nimestä huolimatta ollut kovin italialainen. Ruokalista oli kattava, itse söin hyvää kalakeittoa ja borsch-keittokin oli kuulemma hyvää. Sekä tietenkin vodka, jota kului ruokailun ohessa lasi jos toinenkin...

Ravintola Mama mian ruokalistalla oli monenlaista porosta, muun muassa "poronkayristusta"... 

Mama mian vessa oli varustetasoltaan erinomainen, kaikkea löytyi tamponeista ja rasvoista lähtien.