Nappia naamaan ja elämä hymyilee! Vai tekeekö mieli tappaa joku?

Mikä se sellainen yhteiskunta on, jossa selvitäkseen on pakko kiskoa pillereitä? Meidän yhteiskuntamme, ikävä kyllä. Kun vauhti on kova ja koko ajan pitää näyttää kauniilta, terveeltä ja fiksulta sekä menestyä joka rintamalla, niin ei ihme että ahdistaa.

Apu-lehden Tuula Malin käsittelee artikkelissaan Lääkehaitat joukkosurmien taustalla erittäin tärkeää aihetta. Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä.

Miettikää! Yli miljoona ihmisetä eli joka viides meistä puskee arkea eteenpäin lääkkeiden varassa.

Kaikkein huolestuttavinta on, että lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. "15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä", kertoo Apu. Huhhuh.

Selvästi eniten ihmiset napsivat masennuslääkkeitä. Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Samaan aikaan hirvittävät väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi arkeamme. Voisiko lääkkeillä ja kauhuteoilla olla yhteys toisiinsa? En ole lääkäri, mutta maalaisjärkikin sanoo että epäilemättä! Ihmisten mieltä sorkkivien lääkkeiden massakäytön on pakko vaikuttaa moneen asiaan yhteiskunnassa - ja tuskin positiivisesti. 

"Yhdysvalloissa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä", artikkeli kertoo.

"Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä."

Mitä järkeä tässä on? Kun itse olin murrosiässä, itkin ja raivosin yksin pimeässä huoneessa, lintsasin koulusta ja olin vakuuttunut, että kuolema olisi paras vaihtoehto. Tuolloin ei kukaan tullut tarjoamaan pilleripurkkia. Vanhemmat vain myhäilivät, että on se rankkaa tuo murrosikä. Mikä sai teinin tietenkin raivon partaalle. Mutta parempi niin.

Nykyään murrosikää - normaalia kasvuilmiötä - kuitenkin "hoidetaan" masennuslääkkeillä. Todella outoa - ja huolestuttavaa. Kohta varmaan aletaan hoitaa normaalia elämään kuuluvaa alakuloakin pillereillä. Olisihan se kiva, jos joka aamu heräisi leveä hymy naamalla ja elämä olisi silkkaa ruusuilla tanssimista! Mutta millä hinnalla?

Lääkkeiden haittavaikutuksissa on mainittu (jo tunnettujen seksuaalitoiminnan häiriöiden lisäksi) itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Asiantuntijoiden mukaan masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla. Näistä vaan on yleensä vaiettu, sehän olisi huonoa markkinointia. Hyötyjä on sen sijaan julistettu suureen ääneen.

Tiedeyhteisössä ei ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta, mutta sen löytyminen lienee vain ajan kysymys...

Joka tapauksessa, nyt pitäisi tomerasti puuttua syihin, ei seurauksiin. Mikä yhteiskunnassamme on niin pahasti vialla, ettei elämästä selviä ilman lääkkeitä?!