Maalaisromantiikkaa ja vanhoja tuttuja Turussa

Huh, kun väsyttää! Eikä sadesää piristä... Ajoimme eilen illalla takaisin Stadiin Turusta, jossa vietin viikonlopun opiskeluajan kavereiden loistavassa seurassa. Seuraan liittyi myös poikaystävä. Olen iloinen, että hän tulee hyvin toimeen kavereideni kanssa.

Mutta uhhuh, ihmisten tapaaminen vie voimat! Etenkin, kun en ollut nähnyt osaa yli kahteen vuoteen. Onneksi juttu jatkui siitä, mihin se viimeksi jäi. Sätin itseäni siitä, miten ikinä olen voinut antaa niin paljon aikaa kulua ystävien näkemisestä! Läheiset ovat tärkeintä elämässä, eikä ikinä voi olla liian kiire tavata heitä. Nyt asiaan tulee muutos. Turkuunkin on matkaa vain pari tuntia, joten tekosyyt eivät kelpaa!

Isoja ankkoja Aurajoessa

Erityisen virkistävää on huomata, kuinka erilaisia ystäviä minulla on, myös Turussa. "Tavalliset ja hippikaverit", kuten poikaystäväni heidät luokittelee. No juu. Osa on naimisissa, pari saanut lapsia ja muutama jo eronnutkin. Loput ovat sinkkuja tai epämääräisissä suhteissa. Osalla on vakituinen työpaikka ja omistusasunto, osa hengailee rakentaen jurttaa ja dyykaten ruokansa.

Tapasin myös ystäväni, jolla (ilmeisesti?) on syömishäiriö, ja josta kirjoitin pari päivää sitten blogiin. Nyt toinenkin kaveri otti asian puheeksi, kun henkilö oli lähtenyt "kotiin syömään". Emme tosin vieläkään saaneet sanotuksi hänelle mitään. Projekti "kaveri kuntoon" jatkukoon...

Juttelimme paljon aikuisuudesta ja siitä, kuinka nyt kolmikymppisinäkään emme tunne itseämme "kypsiksi". Pohdimme, tapahtuuko sitä koskaan? Ehkä sitten, jos saamme lapsia? Juurihan me istuimme luennoilla ja hengasimme illat Cosmic Comic Cafessa, Dynamossa, Kukassa ja muissa Turun (harvoissa) kivoissa baareissa juomassa olutta ja pähkäilemässä elämäämme. 

No, samoihin baareihin suuntaamme joka kerta, kun käyn Turussa. Cosmic-illan päätteeksi kaverini tosin saivat ahdistuskohtauksen siitä, ovatko he viipyneet ihan liian kauan Turussa kun samat rutiinit toistuvat jokaikinen viikonloppu. Niinpä. Itselleni Helsinkikin tuntuu usein liian pieneltä!

Onneksi Turussa on myös uutta draivia ja kulttuurielämää. Vietimme perjantai-illan (jäätymispisteeseen asti) kuunnellen paikallisia psykedeelisiä bändejä Brinkkalan pihalla. Ei minun makuuni, mutta hienoa, että historiallinen alue ja Kirjakahvila otetaan hyvään käyttöön!

Kuka-baarin vessassa kaikki on hyvin.

Joukkoliikennettä turkulaisittain. Minne haluaisit mennä?

Seuraavana aamuna heräsin kaverin sohvalta auringon paistaessa naamaan, joten päätimme pitkän aamiaisen jälkeen suunnata Naantaliin. Ah, kuinka rakastan yökyläilyä ystävien luona! Nukun erinomaisesti ja ruokakin maistuu paremmalta (kun pääsee valmiiseen pöytään, krhm). Yökyläilyä pitäisi harrastaa enemmän, kuten lapsena. Eikun pyjamat päälle, herkkuja ja juttelua myöhään yöhön... Ohjelmaan voi näin aikuisena liittää skumpan juonnin.

Naantalin Vanha kaupunki - ehdottomasti Suomen kauneimpia paikkoja!

Poikaystävällä oli mukana ihan oikea kamera kännykän sijaan...

Rouvat piknikillä wanhan ajan tyyliin.

Mannerheiminkatu putiikkeineen vanhassa Naantalissa.

Pojat kuvauttavat itseään kalliiden autojen, minä muumijunan kanssa.

Lounas yhdessä Naantalin Rantakadun ravintolaista... siinä punaisessa puutalossa. OK oli, muttei mikään mieletön elämys.

Iltapäivästä palasimme Turkuun, söimme italialaisen Nuvole-baarin hyvää italialaista jäätelöä ja tallustelimme jokirantaa ees taas muiden turistien kanssa. Illansuussa suuntasimme "saaristoon", sillä seuraavan yön nukuimme kaverini kommuunissa Hirvensalon kupeessa. He asuttavat isoa ihanaa taloa meren rannalla. 

Ilta huipentui valloittaviin synttärijuhliin Satavan vanhassa kyläkoulussa, jossa on viiden ihmisen kommuuni. Talo on pistetty upeaan kuntoon, saatoin vain kävellä ympäriinsä ja huokailla ihastuksesta. Talo täyttyi mukavista, ja mikä parasta kaikenikäisistä juhlijoista synttärisankarin mummosta ympäriinsä kirmaaviin pikkulapsiin. Eikä kukaan nipottanut, vaan kaikilla oli rennon hauskaa. Nautimme herkuista, joihin kuuluivat kesäruokavalioni peruspilarit mansikat ja herneet. Sitten saunottiin ja tanssittiin läpi kesäyön...

Ikuisena haaveenani on muuttaa tunnelmalliseen puutaloon puutarhoineen jne., joten aina kun vierailen sellaisessa päälle jää loputon hehkutus. Onneksi poikaystävä osaa jo hillitä minua ja kysyä, haluaisinko oikeasti viettää päivät pitkät rempaten, kuokkien puutarhaa, palellen talvella ja maksaen isoja laskuja sähkölämmityksestä. 

Ennen kaikkea: haluaisinko vaihtaa Helsingin keskustan elämään maalla, kaukana kaupungin riennoista? No juu, kesällä ehkä mutta se voisi olla hyvin vaikeaa marraskuussa. Silti haluan kokeilla maalaisemännän elämää, edes yhden kesän!

Jännitin jopa hieman paluuta Helsingin kotiin Tampere-Turku-turneen jälkeen, mutta heti kun pääsin kotisohvalle suu vääntyi leveään hymyyn. Aah, hetki lepoa eikä tarvitse olla sosiaalinen! Mikä parasta, kotona odotti upea tuliainen! Poikaystävä oli käynyt Pietarissa ja tuonut minulle tällaisen yllätyksen. Olen suuri punaviinin ystävä ja usein pengon pullovarastoamme ja valitan, miksei taaskaan ole punaviiniä?! No nyt on, vähäksi aikaa.

Ihana tuliainen!