Samppanjaa, mansikoita ja macaroneja. Nam. Graavilohta, lihapullia, prinssinnakkeja, lisää samppanjaa ja ihan pikku pala suklaakakkua, rapeaa maalaisleipää ja kahdenlaista tapenadea (tupla-nam), nachoja guacamolen kanssa ja palanpainikkeeksi tietenkin lisää mansikoita ja skumppaa.
Pieni hengähdystauko ja sitten jatketaan. Taivaallista juustokakkua, sipsejä, perunasalaattia ja pastasalaattia ja päälle vielä virolainen suklaakonvehti. Setti huuhdotaan alas munalikööri-snapsilla ja vodka-snapsilla. Sitten taas vähän seurustelua kunnes käteen ilmestyy olut. Jossain vaiheessa iltaa alkaa taas tehdä mieli sipsejä...
Viime lauantaina seurasin poikaystävääni kahden hänen ystävänsä bileisiin. Ensin vuorossa olivat fiinit, samppanjantäyteiset tuparit Bulevardilla. Jossain vaiheessa siirryimme koleaan kesäsateeseen "osuvasti" nimettyyn Ultimate Summer Partyyn parin korttelin päähän. Tunnelma vaihtui hetkessä hillitystä small talkista hikiseen fiestaan, jossa tanssittiin pikkupikkubikineissä hassut lasit ja muovikukka päässä. Yksi juhlija oli jo ehtinyt sammua sohvalle - krhm, valkoiselle sohvalle, jonka päälle tämä nuori nainen hieman myöhemmin laattasi. Kuten myös lattialle, tuolille ja vieraiden kengille... Tunsin olevani teini jälleen. No, bileitä on moneksi.
Itselleni ja ennen kaikkea herkälle vatsalleni bileet ovat nykyään suuria koettelemuksia. Kaikesta edellä luetellusta seurasi nytkin kovat vatsanväänteet. "Viisas" vatsani kun sietää koko ajan yhä vähemmän biletystä ja epämääräistä elämää. Niinpä kun muut jatkoivat baariin juomaan lisää ja tanssahtelemaan, tassuttelin hissun kissun kotiin peiton alle.
Kateeksi käy niitä rautavatsoja, jotka nauttivat herkkupöytien antimista kaikin rinnoin ja jaksavat sen päälle iloisina bilettää aamuun asti.
Enkä todellakaan ole pahimmasta päästä, vaan yritän aina säilyttää tolkun ja varovasti ihan pikkuisen maistella herkkuja. Ei auta, kurjasti käy aina kun syön mitä tahansa odottamatonta, vähänkin eksoottisempaa tai vain eri tavalla kuin arkena. Minun on pakko suunnitella syömiseni tarkkaan ja kiskoa matkoilla kaksin käsin maitohappobakteereja. Usein on myös pakko kieltäytyä - mistä yllättävän moni tuntuu pahoittavan mielensä - älkää, hyvät ihmiset!
No, laktoosi-intoleranssi minulla "sentään" on, kunnon suomalaisena. Kermasta vatsa paisuu ilmapalloksi jolloin tuntemattomatkin alkavat kysellä, monesko kuu on monessa. Sukuvika. Äitini vatsa on yhtä nirso ja hänellä onkin todettu ärtynyt paksusuoli. Kaiken kukkuraksi tuppaan stressaamaan asioita maha-paran kautta.
Miksi, oi miksi vatsa iskee vastaan juuri silloin, kun on hauskaa? Ennen kaikkea: mikä avuksi vaivaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti