"Pienissä" häissä Espanjassa

Loma alkoi ja ulkona sataa - epäreilua! No, nyt voi sitten löhötä sohvalla ja järjestää valokuvia. Päädyin käymään läpi kuvia poikaystäväni veljen häistä, joita juhlimme kesäkuussa Espanjassa.

Matka häihin oli hektinen. Lensimme pitkäksi viikonlopuksi Madridiin, jonka lähellä häät pidettiin - ja millaiset häät! Suomalaiset ystäväni eivät todellakaan ole naimisiinmenevää sorttia, eli ehkä olen vieraantunut todellisuudesta, mutten ihan tajunnut että häät voivat olla näinkin suureellisia. Veli meni naimisiin kaupungin suurimmassa kirkossa ja vieraita oli lähemmäs 200. En muista matkasta juuri muuta kuin jatkuvan syömisen ja juomisen...

Harvinainen vapaahetki "häämatkalla" Espanjaan. Ja silloinkin mentiin runsaille (ilmaisille!) tapaksille. Kuva: Happier Endings

Hääpäivänä lounasaikaan iso joukko sukulaisia saapui poikaystävän vanhempien kotiin nauttimaan runsaita tapaksia, ja sitten jatkettiin kirkkoon. Seremonia alkoi vasta yhdeksän maissa illalla ja kesti "aika" kauan papin luritellessa kauniita sanoja rakkaudesta. Välillä rukoiltiin, sukulaiset lukivat raamattua, sopraano lauloi ja sitten vaihdettiin sormuksia ja pussattiin (ei mielestäni tarpeeksi intohimoisesti ;). Suomalaiselle yllättävä ele oli kolikoiden vaihto! Kun kysyin mistä on kyse, poikaystävä vastasi että ele on symboli omaisuuden jakamisesta. Aika raadollista. Hääseremoniaan kuului myös ehtoollinen.

Katedraalin portailla hengaavia lapsia ennen häiden alkua. Kuva: Happier Endings

Sulhanen saapui paikalle äitinsä kanssa ja morsian isänsä kanssa. Mielenkiintoista. Kuva: Happier Endings

Keskellä morsiuspari, vasemmalla sulhasen äiti ja oikealla morsiamen isä. Hmm. Ymmärrettävää perhekeskeisessä kulttuurissa. Kuva: Happier Endings

Hääparin päälle satoi riisiä, ruusun terälehtiä - ja kikherneitä. Auts! Kuva: Happier Endings

Illan edetessä jatkoimme juhlapaikkaan, Michelin-tähden ravintolaan, jossa meille annettiin heti ovella käteen oluttuoppi (samppanjaa oli tarjolla vasta aterian päälle!) ja vähitelleen eteemme kiikutettiin kymmeniä tapastarjottimia täynnä herkkupaloja... jo niistä olisi "aloittelija" tullut täyteen!

Onneksi minua oli varoitettu. Lopulta ruokailu alkoi ja ensimmäinen herkullinen lautasellinen (jolla oli hieno pitkä ranskalainen nimi) saapui eteeni - onneksi jätin puolet, kuten seuraavasta ja sitä seuraavasta ja... noin kymmenen lautasellinen jälkeen päästiin vihdoin pääruokaan, joka oli joko pihviä halutulla tavalla tai hyvää kalaa. Huhhuh! Jaksoin pari palaa kalastani, ikävä kyllä. Viinilasit tietysti täyttyivät melkein samaa tahtia.

Suurena äyriäisfanina tämä taisi olla lempparini yli kymmenestä ruokalajista. Kuva: Happier Endings

Lopulta päästiin jälkiruokiin ja hääkakkuun, jonka kanssa kävi oudosti. Kakku kiikutettiin suurella hälinällä kaiken keskelle ja pari leikkasi sen samaan tapaan kuin Suomessa. Sitten kakku vietiin äkkiä pois ja eteemme tuotiin ihan eri kakkua! Kukaan ei tiennyt, kuinka varsinaiselle hääkakulle kävi ja miksi se vietiin pois... Oli tainnut leipurille käydä köpelösti?

Pusipusi, oi nuorta lempeä! ;)

Jälkiruoka "with special effects" 

Ruuan jälkeen minua pyydettiin toisen veljen puolison kanssa jakamaan lahjoja isosta korista kaikille häävieraille. Miehet saivat kauniisti pakatun taskulampun ja naiset huulikiilteen valitsemallaan maulla. 

Kello oli kolme yöllä, kun "virallinen" osuus päättyi. Onneksi ohjelmassa ei ollut leikkejä kuten morsiamenryöstöä tai kimpunheittoa, en perusta sellaisista. Siirryimme tanssilattialle ja avoin baari aukaistiin - baari muuten "unohtui" auki kahden tunnin sijaan yli neljäksi tunniksi. Pienen suukovun jälkeen hääpari maksoi vain sovitusta ajasta - ei kovin hyvä diili ravintolalle mutta vieraille kyllä! Kello kuusi aamulla meidän oli pakko lähteä kotiin, mutta suuri osa vieraista jäi bilettämään - kaiken ikäisistä, mikä on aina virkistävää!

Seuraavana päivänä kokoonnuimme koko suku (yli 60 henkeä) poikaystävän vanhempien kesäasunnolle. He olivat hommanneet paikalle valtavia juustoja ja kokonaisen ilmakuivatun kinkun sekä kinkunleikkaajan. Kinkun leikkaaminen on Espanjassa tärkeä asia, ei sitä sovi kenen tahansa aloittelijan tehdä!

Kesäasunnolle, jonne palkattiin pari tyyppiä hoitamaan tapastarjoilua ja ennen kaikkea leikkaamaan kinkkua oikeaoppisesti.

Syötyämme tapaksia tuntikaupalla haimme autolla lähistön baarin meille valmistaman valtavan gazpachon (vähän erilaisen sellaisen!) ja paellan, jotka juuri ja juuri mahtuivat yksi kerrallaan henkilöautoon. Molemmat olivat herkullisia, mutta surullisinta oli että paellasta yli puolet  päädyttiin heittämään roskiin - kaikki kun olivat jo tupaten täynnä kahden päivän syömisputkesta.

Näyttääkö gazpacholta? Kyllä vaan! Gazpacho manchegon tyyli on vähän toinen, "lihaisampi". Mukana ainakin possua, kanaa ja kania.

Oi, isoin koskaan näkemäni paella! Harmi vaan, ettei kukaan jaksanut syödä sitä.

Röyh. Summa summarum, oli tosi mielenkiintoista kokea hieman erilaiset mutta monella tapaa myös tosi samanlaiset häät kuin Suomessa. Tosin yhtään päivää enempää en olisi samaa menoa jaksanut - tai olisin voinut pyöriä kotiin, kun en olisi mahtunut lentokoneeseen.