Kesäretki Mänttään - nykytaidetta ja pari alastonta miestä

Otettiin eilen auto alle ja ajettiin hiostavassa ukkosilmassa taideretkelle Tampereelta Mänttään. Retki on jo perinne, ja kivaa oli tälläkin kertaa.

Mäntän kuvataideviikot on suomalaisen nykytaiteen kesänäyttely, joka esittelee maamme uutta uljasta taidetta. Taiteilijat näyttelyyn kutsuu joka vuosi vaihtuva kuraattori, tänä vuonna vallan ja vastuun sai Ilona Valkonen. 

Pekilo - tehdasrakennus, josta tuli taidemuseo.

Näyttelykeskuksena toimii entinen tehdasrakennus Pekilo - ruma kuin mikä ulkoa mutta tosi soveltuva nykytaiteelle sisältä. Harmi vaan, että tänä vuonna näyttely jäi mielestäni aika pliisuksi. Mäntän festivaali pröystäilee rohkeudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan, mutta näyttely oli nyt turhan tasapaksu. Rohkeutta olisi saanut heittää peliin rutkasti lisää ja myös vuoden teema (Löytäjä saa pitää) jäi vähän hämäräksi. Mutta ei se mitään, muutamia kiinnostavia teoksia näyttelystä löysin, ja onhan Mäntässä paljon muutakin nähtävää!

Mäntän nykytaideviikkojen teoksia...

Tämä teos oli koottu Pekilon ympäristöstä löytyneestä rojusta.

Kaivertajan paratiisi...

Luther meets Luther

Tämä oli hieno

... ja tämä. Kyltti vessan ovessa.

Näyttelyn jälkeen ei-niin-taidefani isäni himosi murua rinnan alle, joten suuntasimme Taidekeskus Honkahoviin. Funkkistyylisestä herraskartanosta taidekeskukseksi ja hiljattain myös hotelliksi muuttunut Honkahovi esitteli Kalervo Palsan töitä. Menimme vakavaksi hänen traagisesta kohtalostaan. Piristykseksi puistosta löytyi värikäs veistosnäyttely - ja paljon söpöjä oravia.

Herkkusienikeittoa ja Coronaa järvimaisemalla. Ah.

Honkahovi ja aikoinaan Suomen suurin lasi-ikkuna. On ajat vähän muuttuneet.

Taidetta (tärkättyjä kravatteja?) puistossa.

Kohtasin taiteen.

Jatkoimme matkaa Serlachiuksen museoihin. Mäntällähän on kunniakas teollisuushistoria. Gustav Serlachiuksen perustama paperitehdas (Serlan vessapaperi!) oli kaupungin sydän, joka hallitsi kaikkia elämänaloja - myös kulttuuria. Onneksi Serlachiukset tykkäsivät taiteesta. Gustav Serlachiuksen museo, joka sijaitsee G.A. Serlachius Oy:n entisessä pääkonttorissa, kertoo kiinnostavasti tehtaan historiasta. Tänä kesänä tarjolla on myös metsästysnäyttely, joka ei itseäni kovasti kiinnostanut. Isää kylläkin.

Joenniemen kartano. Eräät on asuneet hulppeasti.

Autereen pirtti Joenniemen kartanon kupeessa. Toimii kahvila-ravintolana, kannattaa poiketa!

Viimeinen kohde oli upea Joenniemen kartano, jossa asunut Gösta Serlachius (Gustafin veljenpoika) oli myös suuri taiteen ystävä. Näyttelystä löytyy Suomen kultakauden helmiä ja harvinaisempia aarteita - jopa huone, jonne on koottu taideväärennöksiä. Vieras pääsee arvuuttelemaan, onko kyseessä aito teos. Osuin kaikkien kohdalla oikeaan, eli voisivat väärentäjät vähän petrata! Joenniemessä kannattaa muuten vierailla nyt, sillä kartano on menossa remonttiin. Suomen suurin taidemuseon laajennus valmistuu 2014.

Kaikkein kiinnostavimman taideperformanssin kohtasimme kuitenkin Mäntän keskustassa ajellessamme...