Sateen "ansiosta" on aikaa pohtia syntyjä syviä eli omia ja suomalaisten ruokailutottumuksia. Kuinka paljon se, mitä pistämme suuhumme määrittelee sitä, minne sijoitumme yhteiskunnassa?
Lähes mitä tahansa googlettaessani päädyn jostain ihme syystä Kaksplus- tai Vauva-lehden keskustelupalstoille. Luultavasti tuoreilla vanhemmilla on aikaa ja halua käsitellä aihetta kuin aihetta.
Tällä kertaa löysin Vauva.fi-keskustelusta kiinnostavan viestiketjun jossa pohditaan, onko olemassa rikkaiden ja köyhien ruokia? Tärkeä kysymys on, kumpaan ryhmään iki-ihana makaronilaatikko kuuluu.
"rikkaat syö hummeria, äyriäisiä, tuoreita (palvelutiskiltä) kala- ja lihafilettä, tuoreita ja erikoisempiä marjoja ja hedelmiä, luomuruokaa, shampanjaa ja ylipäätään viinejä, jne."
"köyhät syö pastaa, peruspullaa ja -leipää, perushedelmiä, vakuumipakattuja lihoja, esim. jauheliha ja eineksiä"
Näin eräs vierailija kommentoi. Ja makaronilaatikon asema riippuu useimpien mielestä siitä, miten ruuan valmistaa:
"Köyhä ja rikas syö molemmat makaronia, köyhä ostaa mössöä rikas kuitupitoista tummaa makaronia."
Niin tai näin, tällaiset keskustelut ovat mielenkiintoinen kasvava ilmiö. Haluamme palavasti tietää, mihin "luokkaan" kuulumme - tietty kaikki hinkuvat parempiin piireihin tai ainakin suomalaiseen tyyliin "keskelle", ihailtujen tavallisten ihmisten joukkoon. Emme missään nimessä halua erottua muista, paitsi olla ihan pikkuisen parempia.
Tulista keskustelua herätti tammikuussa Hesarissa julkaistu Ilkka Malmbergin juttu hyväosaisen perheen viikonloppusyömisistä Helsingin boheemin porvarillisessa Käpylässä. Viikonlopun ostoksiin kuului esim. kampasimpukoita, sisäfiletta, kuhaa, laadukasta viiniä ja lähellä tuotettuja luomukasviksia.
Juttu sai monet kaverini raivon partaalle Facebookissa. Itsekin älähdin, että mihin ihmeeseen tällaisia juttuja tarvitaan?! Eikö ihmisten lajitteleminen tiettyihin ryhmiin mediassa vaan ruoki itse itseään, kaikkihan haluaa syömään kampasimpukoita paremmissa pöydissä (jos sattuu niistä tykkäämään). Kaverini, joista suurin osa kuuluisi juurikin näihin Käpylässä kampasimpukoita shoppaileviin "bopoihin" (boheemeihin porvareihin) tyrmäsivät ihmisten kategorisoinnin täysin:
Lähes mitä tahansa googlettaessani päädyn jostain ihme syystä Kaksplus- tai Vauva-lehden keskustelupalstoille. Luultavasti tuoreilla vanhemmilla on aikaa ja halua käsitellä aihetta kuin aihetta.
Tällä kertaa löysin Vauva.fi-keskustelusta kiinnostavan viestiketjun jossa pohditaan, onko olemassa rikkaiden ja köyhien ruokia? Tärkeä kysymys on, kumpaan ryhmään iki-ihana makaronilaatikko kuuluu.
"rikkaat syö hummeria, äyriäisiä, tuoreita (palvelutiskiltä) kala- ja lihafilettä, tuoreita ja erikoisempiä marjoja ja hedelmiä, luomuruokaa, shampanjaa ja ylipäätään viinejä, jne."
"köyhät syö pastaa, peruspullaa ja -leipää, perushedelmiä, vakuumipakattuja lihoja, esim. jauheliha ja eineksiä"
Näin eräs vierailija kommentoi. Ja makaronilaatikon asema riippuu useimpien mielestä siitä, miten ruuan valmistaa:
"Köyhä ja rikas syö molemmat makaronia, köyhä ostaa mössöä rikas kuitupitoista tummaa makaronia."
Niin tai näin, tällaiset keskustelut ovat mielenkiintoinen kasvava ilmiö. Haluamme palavasti tietää, mihin "luokkaan" kuulumme - tietty kaikki hinkuvat parempiin piireihin tai ainakin suomalaiseen tyyliin "keskelle", ihailtujen tavallisten ihmisten joukkoon. Emme missään nimessä halua erottua muista, paitsi olla ihan pikkuisen parempia.
Juttu sai monet kaverini raivon partaalle Facebookissa. Itsekin älähdin, että mihin ihmeeseen tällaisia juttuja tarvitaan?! Eikö ihmisten lajitteleminen tiettyihin ryhmiin mediassa vaan ruoki itse itseään, kaikkihan haluaa syömään kampasimpukoita paremmissa pöydissä (jos sattuu niistä tykkäämään). Kaverini, joista suurin osa kuuluisi juurikin näihin Käpylässä kampasimpukoita shoppaileviin "bopoihin" (boheemeihin porvareihin) tyrmäsivät ihmisten kategorisoinnin täysin:
"nyt oli Hesarissa sellainen artikkeli yhteiskuntaluokasta ja syömisestä että ei jää tälle naiselle muita vaihtoehtoja kuin tervetullottaa kaikki meille katsomaan plasmatelevisiota, juomaan limpparia ja mäyräkoiria, einesten ja sipsien kera."
"Oikeasti ihmiset eivät jakaudu luokkiin. Sen sijaan ihmiset ja toimittajat YRITTÄVÄT JAKAA IHMISIÄ LUOKKIIN jotta voisivat perustella joidenkin etuoikeudet ja toisten syrjinnän."
"Meitä (=puukäpyläläiset ja Mustan Pekan asiakkaat) nauratti aamukahvilla hesarin juttu ihan vedet silmissä. Olikohan tosissaan ihan vakavissaan kirjoitettu? Kyllä täällä ihan tavallisia teeveen katsojiakin löytyy. Ihme juttu, kun ei ruokakaupassa ole tullut mieleen bongailla julkkiksia..."
Myös Virpi Salmen oiva kolumni Henkinen käpyläläinen kritisoi henkisiä käpyläläisiä ilmiönä - samalla arvostelun kohteeksi joutuivat viattomat kampasimpukat.
"Ja aivan pian henkinen käpyläläinen esittää perustelun, jonka mukaan kampasimpukka on tosi paljon eettisempi ja hyvempi raaka-aine kuin joku toinen."
"First world problemin ylin muoto on se, kun kampasimpukat uhkaavat loppua hänen ruokakaupastaan."
Kaiken kukkuraksi vastaaviin, Suomen rikkaiden ja köyhien makutottomuksia vertaileviin juttuihin törmää yhä enemmän. Viimeksi taisin lukea Hesarista eri yhteiskuntaluokkien suosimista autoista. Kappas, yllättäen lääkärit tykkäävät Porchesta yms. ja duunarit tavallisemmista (=halvemmista) merkeistä. No, jutun pointti taisi olla, ettei tulotaso aina määritä automallia. Jostain rahat ökyautoon on silti revittävä.
Yhteiskuntaluokat makutottumuksineen ovat kiinnostaneet meitä aina. Kuuluisin tutkija lienee Pierre Bourdieu (1930–2002), jonka mukaan luokka-asema vastaa elämäntyyliä: makuvalinnat kertovat siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Haluamme samaistua tiettyyn ihmisryhmään ja samalla erottautua jostakusta muusta. Hyvä maku on kulttuurinen ase, johon liittyy vallankäyttöä.
Ei ole sattumaa, että "alempaan" luokkaan kuuluva inhoaa oopperaa ja "ylempään" kuuluva paheksuu saippuasarjoja. Sama pätee ruokaan. Suomi on onneksi vielä kaukana luokkayhteiskunnasta, mutta sinne päin ollaan ikävästi menossa...
Mielestäni median tärkeä tehtävä olisi nyt yrittää lieventää ilmiötä - ei vahvistaa sitä typerillä jutuilla, jossa yritetään väen väkisin korostaa ihmisten käyttäytymisen eroja. Varsinkin, kun edes kohderyhmään kuuluvista suurin osa ei niitä allekirjoita.
Paras olisi, jos voisimme kaikki olla iloisesti sekä-että, emme joko-tai. Olisi ok syödä Mäkkärissä ja seuraavana päivänä nauttia kampasimpukoita. Voisi shoppailla sekä Lidlissä että Stockan Herkussa - ja monipuolisuus nähtäisiin rikkautena!
Muistan, kun opiskeluaikoina käytiin kavereiden kanssa illalla dyykkaamassa ruokaa roskiksesta - ja saatettiin (silloin kun oli rahaa) lounastaa fiinissä ravintolassa. En nähnyt enkä vieläkään näe siinä mitään ongelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti