Vuores - keskiluokkaisten lapsiperheiden mekka

Kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia. Tällainen fiilis tulee, kun lukee juttuja pari päivää sitten alkaneista Vuoreksen asuntomessuista Tampereella. Eikä tunne tule vain taloista ja niiden sisustuksesta, vaan myös Vuorekseen muuttavista perheistä - kuin yhdestä puusta veistettyjä!

Rakennustyömaalta ja uutuuttaan kiiltävistä asunnoista otetuissa kuvissa poseeraa lähes pelkästään nuorehkoja, hyvin toimeentulevia lapsiperheitä, joiden minimalistiseen mustavalkoiseen (no juu, harmaata ja 1-2 väripilkkua kanssa) sisustukseen kuuluu "laadukkaita materiaaleja", valkoinen sohva ja ainakin yksi omista valokuvista tehty tapetti. Sisustuksessa ei ole mitään "ylimääräistä", eikä missään loju "turhia" tavaroita - vähänkö ankeaa!

Okei, en ole Vuoreksessa käynyt ja nouseehan sinne varmasti monenlaista taloa, mutta yllättävän moni niistä muistuttaa kovasti toisiaan - sekä sisältä että ulkoa. Missä on persoonallinen ote, vai tykkäävätkö kaikki Vuorekseen muuttavat oikeasti ihan samoista asioista? Entä missä on rentous, elämänilo ja värit? Eikö Suomi ole muutenkin ihan tarpeeksi harmaa - jos katsoo ulos vaikka NYT - että kotienkin pitää olla samaa tylsää sävyä?

Kaikki tämä pistää miettimään, onko Vuoreksen kaupunginosasta tulossa homogeenisin kaupunginosa ikinä? Ja jos näin on, tarjoaako Vuores mainoksissa lupailemaansa "pikkukaupungin elämää luonnon kainalossa" vai onko ainoa huvi pusikon keskellä, kaukana kaikesta, angstinen naapurien kyttäys ja kilpavarustelu siitä, kenellä on parhaat lapset, autot, kukat, grillivarusteet, jättitrampoliinit...? Lista on loputon.

Kuva: Turun Sanomat

Kuvat: Ilta-Sanomat / Ulla-Maija Lähteenmäki

Itseäni tämä kaikenkattava samanlaisuus ahdistaa. Lisäksi pidän vanhojen talojen charmista enkä haluaisi muuttaa upouuteen asuntoon - varsinkaan, jos kaikki sisustuskin kiiltelisi uutuuttaan ja tietäisin, että samanlaisia kalusteita löytyy tuhansien muiden kodeista.

Sitä paitsi, mitä kotona voi tehdä jos kaikki on viimeisen päälle? Minua ei haittaa, jos joku nurkka vähän repsottaa tai lattiassa näkyy, että on siinä ennenkin kävelty. Sen sijaan haittaa, jos joutuu joka sekunti varomaan, ettei vaan naarmuta design-esineitä. Missä lapset voivat leikkivät ja kirmailla vapaasti? Kodin pitää olla elämää varten, ei toisinpäin. 

Siksi rakastankin taloja, joissa ajan patina tuoksuu ja näkyy. Sisustuksessa vaalin suvussa kulkevia vanhoja huonekaluja ja esineitä. Haluan, että koti huokuu tarinoita ja että esineillä on muistoarvoa, eikä niitä ole hankittu vain koska ne sattuvat olemaan muodin mukaista muotoilua. En usko, että edes Vuoreksessa kaikilla voi olla niin samanlainen maku, vaan että sisustussuunnittelijat ovat saaneet ideansa läpi. Myös kaikki Vuoreksen pihat ovat suunnittelijoiden kädenjälkeä.

Mielestäni elämään kuuluu myös monimuotoisuus. Joka kaupunginosassa pitäisi asustaa monenlaista porukkaa: rikkaita ja köyhiä, rumia ja kauniita, homoja ja heteroita, hippejä ja juppeja, juntteja ja hipstereitä. Liiallinen samanlaisuus on vaan yksinkertaisesti sairaan tylsää.

Ei vain näin...

... ja näin

... vaan myös näin!