Matkakuume iski! Ideoita kesämatkaksi?

Heti kun ulkona näkyy vähäisiäkin kevään merkkejä, niin minuun iskee kova matkakuume. Kuten tänään. Ilta on vierähtänyt (oho kello on jo yli kymmenen!) läppärin edessä sohvalla poikaystävän kanssa.

Sinänsä ei mitään ihmeellistä siis, mutta tänään molemmilla on sama, haastava tavoite: löytää mahdollisimman ihana ja edullinen matka jonnekin jännittävään eksoottiseen kohteeseen. Hajuakaan ei ole siitä, minne.

Tai no, onhan meillä muutamia ideoita. Tekisi mieli New Yorkiin tai mieluiten länsirannikolle, San Franciscoon ja Los Angelesiin...

Tai sitten voisimme vihdoin tehdä vuosikausia suunnitelmissa olleen Transsiberia-junamatkan! Aika kalliiksi se tosin taitaisi tulla.

Thaimaa, Etelä-Amerikka... tosin ne taitavat olla enemmän talvikohteita. Samoin kuin Australia, jossa on jopa kylmä kesäkuussa. Ei kiitos, koleutta täällä on kyllä ihan riittämiin!

Itse tekisi mieli matkustaa Afrikkaan, jonnekin tosi erilaiseen ja kiinnostavaan paikkaan. Esimerkiksi Addis Abebaan! Poikaystävä torppaa idean ja sanoo, että siellä on kesällä ihan liian kuuma. Hän saattaa olla oikeassa. Vaikka lämpöä rakastankin, niin rajansa kaikella.

Viime kesänä olimme saarihyppelemässä Kreikassa. Se oli ihanaa, mutta nyt kaipaan jotakin eksoottisempaa, pois Euroopasta... Mutta minne, kas siinä – erittäin positiivinen – pulma!

No, onneksi matkasta unelmoiminen on ainakin yhtä tärkeä osa elämystä kuin itse matka.

Ideoita, minne jännittävään paikkaan kannattaisi kesällä matkustaa?

Milos – rakkauden saari (ja aika paljon muunkin)

Poikaystävä lähti eilen Kreikkaan työmatkalle – se onnekas xx... Ateenassa on vielä +30C ja me täällä kärvistellään sateessa, luvattu jo räntääkin. Pah! No, pää pystyyn ja menneitä Kreikan ihanuuksia muistelemaan.

Elokuussa vietimme ihanat vajaat kaksi viikkoa Kreikassa saarihyppelemässä. Pääsin jo muistelun alkuun Sifnos-postauksella. Onneksi näihin kuviin kelpaa palata syksyn aikana... huh, jo ajatus talvesta kauhistuttaa auringonpalvojaa.

Toinen saaremme oli Milos, saari jolta mm. se kuuluisa maalaus Milon Venus tulee. :) Ei ihme, että saari on täynnä rakkautta, romantiikkaa ja pariskuntia. Hah! En ole koskaan nähnyt yhtä paljon nuoria nättejä pariskuntia eri puolilta maailmaa ihailemassa auringonlaskua, illallistamassa rantaravintoloissa, makaamassa rannalla ja huristelemalla moottoripyörällä saarta ympäri – juuri kuten poikaystäväni ja minä. Täytyy sanoa, ettei ollut hirmu spesiaali fiilis. Massaromantiikkaa.

Tuliperäiseltä saarelta löytyi pariskuntien ja upean auringonlaskun (jolloin otimme toisistamme romanttisia valokuvia) lisäksi muutakin mielenkiintoista! Paras kokemus oli Kleftiko, valkoinen ranta luolineen on kuin toiselta planeetalta! Uskomaton paikka, jossa voi myös uida.

Eikä turisteja ollut täällä – kuten koko saarella – liikaa. Jos kotimaassa näkee liikaa suomalaisia, niin Milos on hyvä vaihtoehto: en törmännyt yhteenkään. Ranskalaisia, italialaisia ja jenkkejä lähinnä.

Perinteisiä kalastajakyliä riitti. Kannattaa vierailla myös Klimassa, pikkuruinen hippikylä, jossa talot rikkovat Kreikan valkoinen-sininen-arkkitehtuurin kaavaa ja on maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä! 

Klimassa kannattaa vierailla illansuussa juuri ennen auringonlaskua, ja huristella sitten vuokramopolla (ehdoton kapine saarilla!) ylhäällä kukkulan päällä sijaitsevaan Plakaan, jossa näkee sen kuuluisan auringonlaskun (kymmenien muiden kanssa, tietenkin). 

Aurinkokuivattua mustekalaa, valkosipulin ja paikallisen oliiviöljyn kanssa. Nam!

Milokselta löytyi useita suht rauhaisia rantoja, joilla ei tarvinnut tapella pyyhepaikasta kanssalomalaisten kanssa. Vesi oli kristallinkirkasta ja täydellistä; sopivan vilpoista eikä mitään kissanpissaa.

Kenelle Milos sitten ei sovi? Anti-romantikoille, tuulen vihaajille (täällä tuntuu tuulevan aina!), bilettäjille ja shoppaajille (kaupat ja yökerhot voi laskea yhden käden sormilla.) Rauhaa riittää. Tykkäsin!

Seuraavaksi vuorossa kolmas saaremme: Santorini...

Tallinna on ihana – ja paljon muutakin kuin vanhakaupunki

Vietimme viime viikonlopun Tallinnassa. Maisemanvaihdos tekee poikkeuksetta hyvää ihmiselle. Monesti viikonloput menevät kotona ihan liian rutiininomaisesti, eikä tunnu siltä että olisi tehnyt jotakin erityistä. Täytyisi useammin muistaa ottaa itseään (ja poikaystävää) niskasta kiinni ja lähteä! Minne vain!

Takaisku: päälle pukkasi flunssaa. Olisin jo peruuttanut matkan, mutta perjantaina oli liian myöhäistä. Eikun troppia naamaan ja lauantai-aamuna reippaana Eckerö Linelle pällistelemään, kuinka baari täyttyy alkoholia kittaavista suomalaisista & humppaorkesteri pistää bileet pystyyn klo 9. Uhhuh.

Alle koottujen troppien avulla pöpöt pysyivät kurissa matkan ajan (nyt olo onkin sitten aikas kurja ja flunssainen, mutta se on toinen juttu). Iso kiitos kuuluu myös auringolle, joka jaksoi lämmittää meitä koko ajan!

Tällä kertaa päätimme ottaa rennosti ja tehdä erilaisia asioita = poistua vanhastakaupungista. Apuna toimi pätevä Like a Local Guide – Tallinn, joka paljastaa mitä paikalliset näyttäisivät turistille.

Ensimmäinen suositus oli suuri Balti Jaam -tori rautatieaseman kupeessa. Sinne siis. Torilla saattoi "shoppailla neuvostotyyliin". Herttaiset mummot myivät (halvalla) omppuja, puolukoita ym. ja vaatteita sai 0,5-1 eurolla. Lisäksi torilta voi tehdä löytöjä neuvostoleluista sotilaskamaan ja vanhoihin radioihin – sekä kissanpentuihin, joita joku lahjoitti halukkaille! Itse ostin vain omemoita evääksi, mutta tori oli kyllä elämys!

Kuva: likealocalguide.com

Kävimme syömässä Balti Jaamin paikallisessa mestassa, jossa ateriat saattoi valita "kätevästi" vitriinistä. Söin keiton, joka lämmitettiin mikrossa. Ihan ok se oli, ainakin 1,3 euron hintansa väärti. Poikaystävä tosin jätti puolet ateriansa lihoista, jotka kuulemma näyttivät epäilyttäviltä. No, kumpikaan ei sairastunut, eli ei valittamista.

Tietty hengasimme vanhassakaupungissa myös, on se vaan tunnelmallinen. Oi kunpa Helsingissäkin olisi jotain vastaavaa, historiallista ja kaunista.

Yövyimme edukkaassa Monk's Bunk -hostellissa (lähes kaikki Tallinnan hotellit olivat täynnä, syy alla). Saimme kivan huoneen ullakolta, joten parikymppisten reppureissaajien biletys alakerrassa ei härinnyt. Taisivat pitää meitä tylsinä, kun skippasimme pub crowl -kierroksen ja jäimme juomaan kamomillateetä ja spirulinaa keittiöön lauantai-iltana. No, minkäs teet kun olet kipeä ja vähän "kypsempi" tyyppi...

Hostellin seinälle oli koottu viron tärkeimmät fraasit.

Kiinnostava paikka on anti-KUMU, Tallinnan nykytaiteen keskus Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum EKKM. Keskus sijaitsee vanhankaupungin "päässä" lähellä satamaa, ja sen tunnistaa korkeasta tehtaanpiipusta ja rakennustyömaasta. Kiinnostavia näyttelyitä ihan ilmaiseksi ja bonuksena jännitysmomentti: romahtaako putki, jossa osa näyttelyistä järjestetään...?

Tallinnassa juostiin sunnuntaina maraton! Syy, miksi hotellit olivat täynnä. Juoksijoita oli valtava joukko! Vaikka yleensä olen erakko-juoksija, nyt alkoi hieman innostaa ajatus 10 kilometrin vetämisestä Tallinnassa ensi syksynä. Sen kyllä jaksaisi, ja olisihan tässä vuosi aikaa harjoitella...

En tiedä onko Tallinnassa aina konsertteja ja tanssiesityksiä, joihin sattumalta törmää siellä täällä ympäri kaupunkia, mutta jään elämään siihen illuusioon. Kiitos! Toivottavasti näemme taas pian, rakas naapuri.

Mukava yllätys oli myös Paksun Margareetan huipulla sijaitseva jätskibaari, jonne kivutaan portaita Meremuuseumin läpi. Rauhallinen paikka ihailla kaupunkia kattojen yllä – ja nauttia gelatot (tai vaikka olunen).

Saarihyppelyä Kreikassa: Sifnos

Parin viikon takainen saarihyppelykierros Kreikassa ansaitsee useamman postauksen. 

Lyhyesti: matka oli upea, ja mielessä harva se päivä. Olisin voinut jäädä kiertämään saarihyppelijöiden suosikkia, Kykladien saariryhmää, ainakin vielä pariksi viikoksi, kuukaudeksi – tai vuodeksi. Kunhan mukaan olisi saanut lisää rakkaita ihmisiä.

No, voivottelut sikseen, nyt ollaan täällä ja ensi yöksi on luvattu hallaa, hiphei Suomen elokuuta!

On siis oiva hetki laittaa villasukat jalkaan (on jo), keittää kuppi teetä (join jo) ja muistella paikkoja, joissa on oikeasti lämmintä ja aurinkoista muutoinkin kuin parin päivän ajan vuodessa... 

Lisäbonuksena saarilla oli uskomattoman kaunista! Kristallinkirkasta vettä sekä (tuli)vuoria, maailmankuuluja auringonlaskuja (Santorini), vitivalkoisia kyliä sinisine ikkunanpielineen, tulipunaisia kukkia ja onnellisia kissoja ja koiria kapeilla kujilla makoilemassa.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Sifnos, jonne matkustimme isolla lautalla Ateenasta, satojen muiden turistien tavoin. Matka kesti nelisen tuntia, ja saavuimme saareen illansuussa.

Majoutuimme pikkukylässä nimeltä Kamares, ja ihastuimme saman tien sen levolliseen tunnelmaan ja kauneuteen. Saarella on ympärivuotisia asukkaita noin 2000, ei ihme että on levollista. Turistien määräkään ei ärsyttänyt, kaikki oli jotenkin pientä ja herttaista. Ravintoloita oli muutama ja turistit vaikuttivat fiksuilta, paljon ranskalaisia.

Sifnoksesta löytyy lisää tietoa mm. Wikipediasta (tosin ei suomeksi). 

Tämänmuotoinen oli Sifnos. Vuokrasimme moottoripyörän, joka onkin ehdoton edellytys jos haluaa nähdä "koko saaren päivässä" kuten me. Hintakaan ei ole paha, 40 euroa vuorokaudelta.

En tiedä mikä kukka tämä upea punainen kukka oli, mutta niitä riitti joka saarella katuja koristamassa. Vaikuttava vastakohta valkoista seinää vasten.

Lautalla Ateenasta Sifnokselle. Kaikki ihailivat maisemia. Onneksi olimme ostaneet halvimmat eli kansipaikat. Ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin sisällä nyhjöttäminen!

Upea elämys saarella oli perinteinen kylä nimeltä Kastro, joka oli autio kun siellä aamupäivällä vierailimme mopomme kanssa. Vaelsimme upeaan kirkkoon kallionkielekkäällä. Kuvissa se ei näy, mutta täällä tuuli erityisen kovaa – kuten kaikilla saarilla!

Ja sitten matka jatkui kohti seuraavaa saarta, joka oli Milos, Siitä lisää tuonnempana!

Kaksi viikkoa saarihyppelyä Kreikassa!

Aah ihan kohta se koittaa! Odotettu kahden viikon saarihyppely Kreikassa. Laukut on pakattu (liikaa kaikkea, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi) ja nyt vaan odotellaan lentokentälle lähtöä... ihan kohta.

Suuntaamme nyt illalla Ateenaan ja sitten parin päivän päästä jatkamme saarille: Sifnos, Milos, Santorini, Naxos, Paros & Antiparos.

Onko teillä kokemuksia näistä saarista? Kuulen mielelläni vinkkejä! Näin "hyvissä ajoin" ennen matkaa... Onneksi Kreikassakin löytyy wifi-yhteyksiä. ;)

Ihanaa viikkoa kaikille, missä liikuttekin!

Santorini, here I come!

Valencia ja Benidorm - merta ja aurinkoa

Palasin Espanjasta Helsinkiin (ja töihin!) viime sunnuntaina. Matka oli kaikin puolin ihana – kuten aina. 

Espanjassa asuneena vierailu on vähän kuin kakkoskotiin menisi. Tässä sekalaisia tunnelmia viime viikolta. Vaikka paikat ovat tuttuja, onnistun aina napsimaan ainakin parisataa valokuvaa. Digiajan "iloja" kai...

Tällä kertaa vietimme muutaman päivän "sisämaassa" Albacetessa poikaystävän vanhempien kesäasunnolla, etenkin sen uima-altaalla, ja jatkoimme sitten kolmeksi päiväksi autolla Valenciaan ja rannikolle, jota pitkin ajoimme Alicanteen asti vieraillen kivoilta näyttävissä merenrantakylissä. Alicantesta lensin tyylikkäästi Ryanairilla Tampereelle.

Meri ja aurinko, ei ihminen juuri muuta tarvitse, eli kyllä rantalomalla kelpaa – varsinkin niinä hetkinä, joina onnistuimme välttämään täyteen pakatut "lihatiskirannat", joilla joutui tappelemaan pienestä hiekkapläntistä pyyhkeensä alustaksi. Huhhuh. En ihan ymmärrä, miksi ihmiset haluavat olla siellä missä kaikki muutkin. Varsinkin, jos ihan vierestä löytyy mahtava, puolityhjä ranta.

Kiipesimme härälle! Kyseessä on kuuluisa Osbornen härkä, joita seisoo ympäri Espanjaa valtateiden varsilla. Onnistunut mainoskampanja toteutettiin jo vuosia sitten, mutta härät saivat jäädä paikoilleen (ja kansainvälistä kuuluisuutta!), kun kansa ihastui niihin.

Härälle kiipeäminen puskia pitkin olikin haastavampi juttu, varsinkin +35C helteessä. Vaivan arvoinen kuitenkin, sillä saatiin aimo annos hienoja otoksia. Tässä kuvassa roikun härän hännässä... kertoo mittasuhteista.

Valencian tiedekaupunki (Ciudad de las Artes y las Ciencias) on näkemisen arvoinen, hienoja arkkitehtonisia luomuksia vieri vieressä. Ei ihme, että Valencia on Espanjan velkaantunein kaupunki, ehheh. No, toisaalta tällaiset helmet houkuttelevat paikalle rutkain määrin turisteja, kuten kuvassa poseeraavan sellaisen.



Valencian kaunis ja avara kauppahalli.

Yllä järvi Valencian läheltä, El Palmarin kannaksen läheltä. Myös Espanjassa on järviä! No, muutama ainakin. Oheisen järven ansiosta alueella onnistuu riisinviljely, mistä saadaan materiaalia Valencian maailmankuuluun paellaan...

Visiitti turistiparatiisi/helvettiin Benidormiin kiinnosti erityisesti. Paikka oli jokseenkin sitä mitä odotin eli täyteenpakattuja rantoja, rumia pilvenpiirtäjiä ja kännisiä brittituristeja, mutta myös allaolevaa paratiisin palasta. Meille esiteltiin tämä upea laguuna, jossa snorklailtiin ja ihailtiin kaloja ja koralleja kristallinkirkkaan veden läpi. Ja kaikki tämä vain kivenheiton päässä massaturismista!

Yllä näkymä ystävän äidin asunnosta Benidormissa, kerros taisi olla 17.  Talon uima-altaan palveluita käytimme ahkerasti. Ei hullumpaa.

Lempipuuhaani pääsin harjoittamaan myös Benidormin biitsillä: halailemaan palmuja.

Vierailimme muissakin rannikkokylissä: Gandía, Altea, Cullera... niistä juttua erikseen, ovat sen arvoisia! Varsinkin Altea...

Huomenna Espanjaan!

Mutta hyss, tämä on salaisuus ja vierailuni yllätys. Onneksi kielimuuri estää yllätyksen kohteita ymmärtämästä, että huomenna heidän ovelleen tupsahtaa kesävieras Suomesta.

Hyvä niin, sillä sateet ja harmaus alkavat tökkiä kesälomalaista. Pyörin levottomana kehää ja haahuilen netissä... aika vaihtaa maisemaa.

Espanjassa vierailen poikaystävän perheen luona, eikä heillä ole aavistustakaan vierailustani - jos poikaystävä on onnistunut pitämään salaisuuden.

Perheen (ja kymmenien sukulaisten ja kavereiden) luona hengailun lisäksi suuntaamme Espanjan itärannikon Costa Blancan turistikohteisiin, ainakin Alicanteen ja etenkin brittituristien suosimaan, televisiosta tuttuun Benidormiin.

Saa nähdä, millaisen vaikutelman turistien mekka (tai helvetti, miten sen ottaa) meihin tekee. Poikaystävä ei ole örveilyturismin ystävä – olisihan se outoa, jos Suomessakin jokainen idyllinen niemennokka täyttyisi kännisistä turisteista, jotka bilettävät yöt läpeensä. Vaikka he rahaa maahan toisivatkin.

Toisaalta hyi minua, ei saa yleistää! Ja ensi viikon jälkeen olen viisaampi, ties vaikka Benidorm olisi vallan ihana rantakohde...

Espanjassa aion myös tehdä seuraavia asioita, viime vuoden malliin.

Nauttia tapaksia! Ison lautasellisen herkkupaloja saa yleensä ilmaiseksi olusen / kokiksen kylkiäisiksi.

Paellaa! Viime vuonna nautimme oheisen, lähibaarissa valmistetun paella-luomuksen poikaystävän perheen ihanalla kesäasunnolla, joka komeilee alla.

Uima-altaalla makoilua, rentoa oleskelua sekä kuumuuden päivittelyä. Ah!

Turistirannoilla hengailua ja varpaiden hemmottelua täyshoidossa: rantahiekka ja merivesi vanhimmat voitehista. Ehkä myös hyvän kirjan lukemista, jos suinkin ehdin – ja jos löydän hyvän kirjan jostain putiikista.

Mojitos! Ei esittelyjä kaipaa.

Palmupuu on suosikkipuuni (heti koivun jälkeen), joten aion valokuvata, ihailla ja halailla niitä.

Check-in on tehty, nyt vaan kamat ja tuliaiset kokoon ja kassiin ja huomenna päivittelemään Ryanairin karja-meininkiä Tampere-Pirkkalan lentokentälle. Ryanairista en muuten perusta, mutta se lentää suoraan Tampereelta Alicanteen. Nyt maksoin suorista menopaluulennoista vähän päälle 200 euroa, eli ei paha hinta kuuman kesäsesongin aikaan.

Lisää Amsterdamia!

Maanantai tökkii - siis ei mitään uutta. Niinpä selailin vielä lisää kuvia viime viikonlopun Amsterdamin matkalta, ja vaikkeivät kuvat mitään taidepläjäyksiä ole, niin tässäpä tulee... Siis jatkoa eiliselle bloggaukselle Amsterdam - muutakin kuin vapaata seksiä ja huumeita.

Missä Hollanti, siellä juusto. Juustonystävien kannattaa pistäytyä sisään juustokauppoihin, kuten ylläolevaan, jotka on nätisti sisustettu ja joissa pääsee ennen kaikkea maistelemaan juustoja sydämen kyllyydestä! Ja suklaata myös!

Ranskalaisia myytiin joka puolella. Ne olivat paksumpia (ja mauttomampia?) kuin kotona, mutta makuasioistahan ei sovi kiistellä, vai miten se meni. Pääkadulta löytyy joka tapauksessa koju, joka myy "maan parhaita ranskalaisia". No juu, poikaystävä jätti puolet...

 Amsterdam = pyöräilijöitä! En tiedä kummat pelottivat enemmän - hirmuista vauhtia pyyhältävät paikalliset vai pyörillään horjuvat turistiryhmät...

Käsityöläispuoteja riitti myös! Tässä valmistuu pikkuisia & söpöjä kovia karkkeja - näistä pötköistä siis.

 Kotielämää ihanissa taloissa kanaalin varrella... kelpaisi kyllä.

 Ja katuelämää, harmaalla säällä ja auringossa kaduilla piisasi porukkaa. Sitä kaipaa Helsingin marraskuussa.

 ... ja lungia kahvilaelämää. Aah. Tässä paikassa (jonka nimeä en muista) join herkullisen gluhweinin - tämän vuoden ensimmäisen. Talvi on nyt virallisesti saapunut - ja joulu voi tulla.

Katutaidetta - tai jotain. Ankkoja rakennustyömaan aidalla.