Matkakuume iski! Ideoita kesämatkaksi?

Heti kun ulkona näkyy vähäisiäkin kevään merkkejä, niin minuun iskee kova matkakuume. Kuten tänään. Ilta on vierähtänyt (oho kello on jo yli kymmenen!) läppärin edessä sohvalla poikaystävän kanssa.

Sinänsä ei mitään ihmeellistä siis, mutta tänään molemmilla on sama, haastava tavoite: löytää mahdollisimman ihana ja edullinen matka jonnekin jännittävään eksoottiseen kohteeseen. Hajuakaan ei ole siitä, minne.

Tai no, onhan meillä muutamia ideoita. Tekisi mieli New Yorkiin tai mieluiten länsirannikolle, San Franciscoon ja Los Angelesiin...

Tai sitten voisimme vihdoin tehdä vuosikausia suunnitelmissa olleen Transsiberia-junamatkan! Aika kalliiksi se tosin taitaisi tulla.

Thaimaa, Etelä-Amerikka... tosin ne taitavat olla enemmän talvikohteita. Samoin kuin Australia, jossa on jopa kylmä kesäkuussa. Ei kiitos, koleutta täällä on kyllä ihan riittämiin!

Itse tekisi mieli matkustaa Afrikkaan, jonnekin tosi erilaiseen ja kiinnostavaan paikkaan. Esimerkiksi Addis Abebaan! Poikaystävä torppaa idean ja sanoo, että siellä on kesällä ihan liian kuuma. Hän saattaa olla oikeassa. Vaikka lämpöä rakastankin, niin rajansa kaikella.

Viime kesänä olimme saarihyppelemässä Kreikassa. Se oli ihanaa, mutta nyt kaipaan jotakin eksoottisempaa, pois Euroopasta... Mutta minne, kas siinä – erittäin positiivinen – pulma!

No, onneksi matkasta unelmoiminen on ainakin yhtä tärkeä osa elämystä kuin itse matka.

Ideoita, minne jännittävään paikkaan kannattaisi kesällä matkustaa?

Milos – rakkauden saari (ja aika paljon muunkin)

Poikaystävä lähti eilen Kreikkaan työmatkalle – se onnekas xx... Ateenassa on vielä +30C ja me täällä kärvistellään sateessa, luvattu jo räntääkin. Pah! No, pää pystyyn ja menneitä Kreikan ihanuuksia muistelemaan.

Elokuussa vietimme ihanat vajaat kaksi viikkoa Kreikassa saarihyppelemässä. Pääsin jo muistelun alkuun Sifnos-postauksella. Onneksi näihin kuviin kelpaa palata syksyn aikana... huh, jo ajatus talvesta kauhistuttaa auringonpalvojaa.

Toinen saaremme oli Milos, saari jolta mm. se kuuluisa maalaus Milon Venus tulee. :) Ei ihme, että saari on täynnä rakkautta, romantiikkaa ja pariskuntia. Hah! En ole koskaan nähnyt yhtä paljon nuoria nättejä pariskuntia eri puolilta maailmaa ihailemassa auringonlaskua, illallistamassa rantaravintoloissa, makaamassa rannalla ja huristelemalla moottoripyörällä saarta ympäri – juuri kuten poikaystäväni ja minä. Täytyy sanoa, ettei ollut hirmu spesiaali fiilis. Massaromantiikkaa.

Tuliperäiseltä saarelta löytyi pariskuntien ja upean auringonlaskun (jolloin otimme toisistamme romanttisia valokuvia) lisäksi muutakin mielenkiintoista! Paras kokemus oli Kleftiko, valkoinen ranta luolineen on kuin toiselta planeetalta! Uskomaton paikka, jossa voi myös uida.

Eikä turisteja ollut täällä – kuten koko saarella – liikaa. Jos kotimaassa näkee liikaa suomalaisia, niin Milos on hyvä vaihtoehto: en törmännyt yhteenkään. Ranskalaisia, italialaisia ja jenkkejä lähinnä.

Perinteisiä kalastajakyliä riitti. Kannattaa vierailla myös Klimassa, pikkuruinen hippikylä, jossa talot rikkovat Kreikan valkoinen-sininen-arkkitehtuurin kaavaa ja on maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä! 

Klimassa kannattaa vierailla illansuussa juuri ennen auringonlaskua, ja huristella sitten vuokramopolla (ehdoton kapine saarilla!) ylhäällä kukkulan päällä sijaitsevaan Plakaan, jossa näkee sen kuuluisan auringonlaskun (kymmenien muiden kanssa, tietenkin). 

Aurinkokuivattua mustekalaa, valkosipulin ja paikallisen oliiviöljyn kanssa. Nam!

Milokselta löytyi useita suht rauhaisia rantoja, joilla ei tarvinnut tapella pyyhepaikasta kanssalomalaisten kanssa. Vesi oli kristallinkirkasta ja täydellistä; sopivan vilpoista eikä mitään kissanpissaa.

Kenelle Milos sitten ei sovi? Anti-romantikoille, tuulen vihaajille (täällä tuntuu tuulevan aina!), bilettäjille ja shoppaajille (kaupat ja yökerhot voi laskea yhden käden sormilla.) Rauhaa riittää. Tykkäsin!

Seuraavaksi vuorossa kolmas saaremme: Santorini...

Raumalla ja Porissa - kotimaassakin kelpaa

Pääsiäisenä halusimme matkustaa jonnekin lähelle, rennosti ja helposti. Ilman tarkkoja suunnitelmia ja muita mahdollisesti stressiä aiheuttavia seikkoja. Kohteeksi valikoituivat Rauma ja Pori - en enää ihan muista millaisen prosessin kautta... mutta reissu todellakin kannatti!

Eikun auto alle ja baanalle, heti alkumatkasta juhlistimme vanhan kunnon auton kanssa 40 000 kilometrin rajan ylittymistä - minä mitään olisi huomannut, mutta poikaystävän oli pakko kuvata (symbolinen?) rajanylitys ihan tien pentareelle pysähtyen. Turvallisempi tietenkin niin.

Tadaa! Kiitos auto, että olet kestänyt näinkin pitkälle. Vaikkei tämä vielä mikään ISO luku taida automaailmassa ollakaan...

Rauman vanha kaupunki on upea! Olin vieraillut siellä kerran aikoja sitten, joten oli jo aikain palata. Itse asiassa koko Rauman keskusta on yllättävän nätti (suomalaiseksi pikkukaupungiksi). Sää suosi nytkin vierailua, mutta kyllä tänne on pakko palata kesähelteillä uudestaan. 

Matkan yllätyskohde: Olkiluodon ydinvoimala. Vierailukeskus (auki joka päivä klo 10-20, myös pääsiäisenä!) on kyllä viimeisen päälle informatiivinen, jos ydinvoima-asiat kiinnostavat - siis se tieteellinen puoli.

Porin lähes viimeinen vapaa hotellihuone löytyi Mäntyluodon hotellista, nätti vanha puuhuvila - varsinkin sitten kesällä olisi oikein idyllistä... Vierailimme läheisellä majakalla tutkailemassa kevään etenemistä. Hitaasti - hyvin hitaasti - mutta toivottavasti varmasti.

Hotellimme koira ei vähästä hötkyillyt - esimerkiksi siirtynyt, kun teimme autolla lähtöä. 

Vanha, ylpeä talon herra.

Porin Reposaari - toinen erinomaisen hieno paikka turistin vierailla! Nyt idyllisen puutalokylän edusta täyttyi pilkkijöistä. Ei ihme tällä säällä.

Mäntyluodon hotelli, kiva ja edullinen mesta. Sekä rauhallinen, ainakin nyt kun olimme lähes ainoat asiakkaat. 

Summa summarum: kotimaanmatkailu kannattaa ja se jos mikä myös avartaa! Näinä tiukkoina taloudellisen laskukauden aikoina kannattaa muistaa myös se tärkeä rahallinen vaikutus - sekä itselle että kohdepaikkakunnan yrittäjille. Minne seuraavaksi? Hmm...