Retrogrillibileet!

Päätimme ex tempore järjestää retrogrillibileet muutama viikko sitten. Taisi olla monille vierailllemme kesän ensimmäinen grillaussessio, toivottavasti ei viimeinen... vaikka hyvinhän kaikki meni, kunhan saatiin grilli syttymään!

Retrogrillibileet saivat alkunsa, kun menimme poikaystävän kanssa ostamaan pingismailoja, jotta voisimme vihdoin hyödyntää Baanan hienoja pingispöytiä. Harhauduimme Tiimarin ja Tigerin kautta Ruoholahden ostoskeskuksen K-Rautaan, jossa oli tarjouksessa hurmaava Lucifer-retrogrilli - kymmenellä eurolla söpöläinen lähti mukaamme, ja poikaystävä innostui järjestämään tyyliin sopivat retrogrillibileet heti seuraavana sunnuntaina.

Juhlat kruunasi upea retrohenkinen grilli-kyltti, jonka bongasimme edellisenä iltana Mustikkamaan suljetun kioski-grillin jätelavalta! Kyltti oli pakko käydä pelastamassa yöllä. Kuin mitkäkin vorot kannoimme sitä halki Mustikkamaan autolle... Mutta kyllä kannatti, komeahan se on kuin mikä ja vieraat löysivät helposti paikalle.

Paikaksi valikoitui kesän lempipaikkani Eiranranta. Näköala oli mieletön, mutta ehkä grillaus meren rannalla (jossa tuulee aina!) ei ollut fiksuin valinta - ainakaan ei helpoin. Sitkeinä sisseinä saimme kuitenkin grillin tulelle (krhm, noin tunnin kiroilujen ja epätoivoisten yritysten jälkeen) ja makkarat, sienet, maissit, sipulit, kampelat sekä muut vieraiden tuomat einekset paistumaan sulassa sovussa.

Puhdetta piknikin viihdykkeeksi... palaneiden osien raaputtamista. Huvinsa kullakin. ;)

Sitten pelattiin mölkkyä - tai siis osa pelasi, muut keskittyivät makoilemaan vilteillä, juomaan valkoviiniä ja keskustelemaan elämästä, työstä ja ihmissuhteista. Ah, kesää!

Turha byrokratia ja jatkuva kokoustaminen - miksi toimistotyö ei toimi

Huh mikä olo! Eilen meni (liian) myöhään grillaillessa kaverin siirtolapuutarhamökillä Kumpulassa entisten työkavereideni loistoporukassa. Sen minkä syömiseltä, juomiselta ja nauramiselta ehdimme, juttelimme työstä. Kolme seitsemästä kaverista on äskettäin irtisanoutunut. Miksi?

Grillailua Kumpulassa: herkullisia katkarapu-lohivartaita, pekoniin käärittyä punakampelaa, feta-vesimeloni-minttu-salaattia, burmalaista kaalisalaattia, grillattuja vihanneksia ja halloumia, rapeaa leipää, pihviä ja makkaroita - sekä tietenkin riittävästi viiniä ja mansikoita. Nam ja ähky!

Kuvio on jokaisella vähän erilainen mutta perimmäinen syy sama: kavereita vaivaa liiallinen byrokratia, loputon, turhalta tuntuva kokoustaminen sekä prosessit, jotka kasvavat mammuttimaisiin mittoihin ja joiden lopputulos jää silti herneen kokoiseksi - jos edes siksi. Suurin osa irtisanoutuneista kavereista on ollut töissä kaupungilla tai valtiolla, mutteivät kaikki. Rutto tuntuu levinneen monille aloille... ainakin perinteiseen toimistotyöhön.

Joku siis tökkii ja pahasti nykyajan työelämässä, jos nuoret pätevät ihmiset jo vuoden parin jälkeen turhautuvat pahasti eivätkä koe, että heidän työstään tulisi tuloksia ja että sillä olisi juurikaan merkitystä. Toinen vakava ja ihan liian yleinen syy pahoinvointiin on työpaikan saastuneessa ilmapiirissä, johon yleensä liittyy huono johtaminen. Yhdelle tutulleni tämä oli syy lähteä työpaikastaan - onneksi, ennen kuin hän itsekin olisi sairastunut.

Lisäksi ihmiset tykkäävät jutella työpaikalla lapsistaan, lomasuunnitelmistaan, elämästä, uutisista... Mikäs siinä, mutta suurimman osan juttelusta voisi jättää työajan ulkopuolelle ja keskittyä siihen, mistä meille maksetaan.

Ei ihme, että ihmiset saavat burnoutin ja palavat loppuun! Vaikkei työtä oikeasti olisi sopiva määrä, jatkuva kaaos, säätäminen ja huono organisointi voi saada työmäärän tuntumaan liialliselta ja "päälle kaatuvalta".

Ongelma on erittäin yleinen, joten voi vaan kuvitella millainen kansantaloudellinen merkitys näillä tuhansilla "hukkaan heitetyillä" työtunneilla on.

Oma tilanteeni ei ole näin "paha", mutta olen kyllä miettinyt, että voisimme saada aikaan paljon enemmän, jos prosesseja kevennettäisiin eikä niin suuri siivu työajasta menisi kokouksissa istumiseen, pähkäilyyn ja sisäisiin prosesseihin.

Moni nyt tai aiemmin irtisanoituneista tuttavistani on vaihtanut yksityiselle puolelle, jossa "asiakas pyytää jotain ja sitten se tehdään - ei sen kummempaa säätöä", kuten yksi kaveri kommentoi.

Toinen vaihtoehto on oman yrityksen perustaminen tai freelanceriksi ryhtyminen. Silloin ainakin on oman aikansa ja työnsä herra, vaikka elämä on paljon epävarmempaa ja hommaa yleensä rutkasti enemmän - pienemmällä korvauksella. Yksi kaveri lopetti juuri työnsä isossa organisaatiossa saatuaan ylennyksen esimieheksi, koska ei enää kestänyt koko ajan kasvavaa byrokratiaa. Sen sijaan hän perusti pikku yrityksen kaverinsa kanssa, ja vaikuttaa oikein onnelliselta. Töitäkin on yllin kyllin ainakin vuodeksi eteenpäin.

Nämä kaverit ovat löytäneet itselleen sopivat ratkaisut, mutta on sääli että yhä harvempi pätevä nuori haluaa enää perinteiseen toimistotyöhön sen turhauttavuuden, jähmeyden ja tiukkojen sääntöjen vuoksi.  Suomalainen työelämä kaipaa suurremonttia - mielellään mahdollisimman pian!

Lomalla on aikaa pohtia tulevaisuutta ja työelämän kiemuroita. Ainakin jos puitteet ovat tällaiset, seura hyvää ja kädessä Corona sekä mansikoita. Näin eilen Kaivarin kallioilla.