Kolme asiaa jotka pelastivat maanantain

Maanantai ei toden totta ole minun päiväni, kuten ei varmasti monen muunkaan... liekö kenenkään?! 

Jo Karvinen-kissa ja varmasti myös antiikin kreikkalaiset tiesivät, ettei viikonlopun päälle heitetystä arkisesta möykystä hyvää seuraa. 

Tänään maanantain kohtaamista ei auttanut, että olin nukkunut huonosti (kuten niin usein sunnuntain ja maanantain välisenä yönä), niskat olivat taas jumissa ja lisäksi se aika kuusta pukkaa päälle.

Minulle maanantai näyttäytyy pahimpana aina sunnuntaisin, ennakoiva ihminen kun olen. Jo lapsena, ainakin koululaisena, aloin inhota sunnuntai-iltapäiviä. Hyi. Kello kolmesta kuuteen alkaa tuntua, ettei oikeasti ole enää vapaalla ja miettiä tulevan viikon hommia. 

Onneksi aina illalla olo helpottuu, täysin mystisistä syistä. Olen kuullut, että tosi monella on vastaavia kokemuksia, joten en ole tämän(kään) angstin kanssa yksin.

Tämä maanantai onneksi – ja ihmeen kaupalla – pelastui, kiitos seuraavan kolmen hyvän asian.

1. Hauskat työkaverit. Mikään ei piristä maanantai-murjotusta yhtä tehokkaasti kuin hyvät, enemmän tai vähemmän päättömät jutut, vitsit jotka syntyvät vain maanantain puolikoomassa, kun ei ole vielä saanut tarpeeksi kahvia. Mikäs sen parempi arjen elävöittäjä kuin joukkohysterian poikanen.

2. Juoksulenkki auringossa, joka tuntui hyvältä ja jota olisi voinut vain jatkaa ja jatkaa hyvän musiikin soidessa täysillä korvissa. Juoksu ei suinkaan aina kulje, enkä tänään odottanut että nauttisin lenkistä ja auringonpaisteesta kasvoillani näin täysin rinnoin. Ehkä juuri siksi jaksoin juosta itselleni yllättävän pitkään, yleensä vedän puolen tunnin lenkin mutta tänään 45 minuuttia lähti kevyesti. Kuten tunnettua, lenkin jälkeen olo oli euforinen! Liikunta ei petä koskaan, pitäisi vain muistaa se...

3. Uusi leuanvetotanko vaatehuoneen ovessa, jonka poikaystävä osti äsken salaa lahjaksi "muuten vaan". Parhautta, meille molemmille niskajumittaja-paroille. Tangon hankkimisesta on puhuttu ainakin vuoden verran, mutta asia oli jo tyystin unohtunut, ainakin minulta. Yllätys oli siis täydellinen, kun käänsin hetkeksi selkäni Forumin Intersportissa, jonne olimme menneet ostamaan pingismailoja (läheisellä Baanalla pelaamista varten, nyt kun kesäkin on "hyvässä vaiheessa"...). Mailatkin löytyivät, joten sitten vaan harjoittelemaan – leuanvetoa ja pingistä.

Kiitos näistä. Mutta kaikista parasta tässä maanantaissa on, että ihan kohta se on ohitse – kokonaiseksi viikoksi! 

Millaisia maanantain selätyskeinoja olette keksineet?

Hullu, hullu työelämä - itkeäkö vai nauraa...

Työelämä. Siitä riittää juttua kavereiden kesken. En tiedä, onko kaikilla meillä tiedossamme pelkkiä poikkeustapauksia vai onko nykyajan työelämä oikeasti ihan hullua?! Eikä hyvällä tavalla.

Viikonloppuna juttelin kansainvälisessä yrityksessä työskentelevän ystäväni, nuoren naisen, kanssa ja hän kertoi muun muassa seuraavia kauhutarinoita työpaikaltaan...

Työntekijöillä on tiukat säännöt. Esimerkiksi hyllyyn aseteltavien mappien värit ja järjestys on tarkkaan määrätty, samoin kuin kahvitauon pituus. Kahvinjuontiin käytettävä aika on määritelty minuutilleen ja riippuen siitä, montako minuuttia eri puolilla isoa rakennusta työskentelevillä ihmisillä kestää kävellä kahvihuoneeseen ja joissain tapauksissa myös vaihtaa vaatteet. Kuulostaa robottimeiningiltä. Entä, jos pitää käydä vessassa? Tai vaihtaa kuulumiset kesäloman jälkeen?  Ehkä myös tällaiset "poikkeustapaukset" on huomioitu säännöissä... Järjetöntä? Minusta ainakin. Ihmiset suostuvat ties mihin, kun he ajattelevat että on pakko. Ei hyvä.

Toinen esimerkki. Yhtenä aamuna työntekijä saapui töihin klo 7.22, mutta unohti leimata itsensä sisään. Pomo tiedusteli vahtimestarilta, mihin aikaan työntekijä oli saapunut paikalle. Sitten pomo laski, että työntekijältä kestää kävellä 3 minuuttia portilta leimauslaitteelle, eli työntekijä merkittiin töihin saapuneeksi klo 7.25. Kauhean kiva, ei mene arvokasta työaikaa hukkaan KÄVELYYN... ja aikahan on rahaa. Ihminen on rahaa.

Toisen kaverin työpaikalla oli laskeskeltu tehokkuutta ja päädytty esittämään, että yhdelle henkilölle voitaisiin hyvin antaa potkut ilman, että firman tehokkuus laskisi. Sen tietää, miten käy... Samaan aikaan johtoporras juhlii, kuluttaa kymmeniätuhansia euroja yhden illan aikana ja tilailee samppanjaa niin paljon kuin sielu sietää! Vaikka kymmeniä pulloja jäisikin juomatta. Onneksi edustusmenoista ei hevillä karsita.

Niin, välillä joudumme lukemaan iltapäivälehtien lööpeistä, kuinka yhden illan aikana on XX firmassa kulunut valtavia summia rahaa. Jo sen vähän perusteella mitä korviini on kantautunut, niin tätähän tapahtuu koko ajan. Paljon. Joka puolella. Samoin rahaa palaa kaiken maailman konsultteihin ja projekteihin, joista ei monesti synny yhtään mitään kuin puhetta, blablabla... Ja sitten irtisanotaan väkeä, kun pitää säästää muutamia tuhansia euroja. Työelämä todellakin on hullu.

Tänä iltana eniten ärsyttää kuitenkin se, kuinka meitä aletaan yhä enemmän kohdella kuin robotteja. EI ole normaalia laskea minuutteja kahvitauolle tai kytätä selän takana, mitä työntekijä puuhaa koneellaan. Ole siinä sitten innovatiivinen ja luova. Ja come on: ihan jokainen tietää, ettei kukaan tee koko aikaa töitä työpaikalla eikä kukaan ole yhtä nopea tai hidas kuin joku toinen - voisimmeko kuitenkin luottaa siihen, että hommat tulevat tehdyksi? Ja jollei (realistisia) tuloksia synny, niin sitten voidaan miettiä toimenpiteitä - ei etukäteen. Ihmistä pitää kohdella, niin, ihmisenä. 

Huono johtaminen - päästäänkö me siitä koskaan eroon?

  

Hesari uutisoi tänään vakuutusyhtiö If:n tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset pitävät huonoa johtamista ja työpaikan huonoa ilmapiiriä työelämän suurimpina haasteina. No eipä tule yllätyksenä! Todellakin toivon, että tutkimus avaisi laajan keskustelun tästä työelämän paiseesta.

Huono johtaminen ja siitä johtuva pa...inostava ilmapiiri töissä on vakiopuheenaihe kaverieni kanssa, ikävä kyllä. Kaikilla on sekä omakohtaisia kokemuksia että muilta kuultuja rankkoja tarinoita, jotka kulminoituvat burnouteihin, irtisanoutumisiin ja työpaikkakiusaamiseen. 

Työpaikkojen ongelmavyyhti on monisyinen, mutta yleensä huonolla johdolla on paksut sormensa pelissä. Mitä sitten on huono johtaminen? Tässä havaintoja ystäväpiiristäni, esimerkkeineen elävästä elämästä...

Ensinnä: kuinka moni tietää, mitä pomo oikeastaan tekee? Ehkä kaveripiirini on poikkeus, mutta yllättävän monella ei ole hajuakaan mitä kovaa palkkaa nostava, työpaikalle epämääräisiin aikoihin ilmestyvä johtaja tekee. Muut kyllä raportoivat tiiviiseen tahtiin jokaisesta suorituksistaan. Kovin kiireistä ja stressaavaa tuntuu kuitenkin hänellä olevan. Erään kaverin pomon mukaan kaikki energia menee alaisia koordinoidessa (pomoa ei tosin ikinä näy yhteisissä kokouksissa eikä häntä tuntunut kiinnostavan, mitä alaiset puuhaavat. Toisaalta tietty vapautta riittää... mikä on kiva asia niin kauan, kuin kaikki menee hyvin.

Esimerkki tosielämästä: tapaamisessa kaksi alaista ja pomo. Alaiset esittelevät työsuunnitelmaansa, pomo kuuntelee innostuneesti ja vastuita jaetaan - myös pomolle. Kun alaiset ovat jo lähtemässä ovesta ulos pomo huikkaa perään: "onhan selvää, että te teette sitten kaiken työn, koska jos se jää mulle niin kyllä te tiedätte että se jää tekemättä". Kiva, kiitos. Toisaalta pomolle pointit rehellisyydestä.

Usein huonon johtamisen takana pesii epävarmuus, tuo suomalaisen (johtajan) helmasynti. Ja kun johtaja ei luota omiin kykyihinsä, sen saavat alaiset tuta. Epävarmuus heijastuu typeränä kukkoiluna ja tarpeella päteä, esimerkiksi puuttumalla pikkuseikkoihin ja hankaloittamalla kaikkien työtä. Tämä pätee etenkin ylennyksen saaneisiin johtajiin, jotka joutuvat johtamaan ex-vertaisiaan. Ratkaisu olisi simppeli: Itsetunto ja luottamus alaisiin kuntoon, yleensä töissä on fiksua porukkaa! Eikä haittaa, vaikka he olisivat pomoa fiksumpia - minkä fiksu pomo jopa arvostaa sitä.

Vastuun välttely ja pään pensaaseen tunkeminen liittyy tietty epävarmuuteen. Ongelmatilanteissa pomo vaikenee, sälyttää vastuun alaisilleen tai liukenee paikalta - mikä pilaa työpaikan ilmapiirin. 

Ratkaisu: Hei pomo, sulle maksetaan parempaa palkkaa juuri siksi, että ottaisit hankalat tilanteet haltuun ja etsisit reiluja ratkaisuja!

Esimerkki tosielämästä: Työpaikalla yksi työntekijöistä ei suoriudu tehtävistään ja vierähtää kuukausia ilman, että häneltä saadaan yhtään mitään tuloksia (=valmista työtehtävää). Pomo ei suostu puuttumaan asiaan, vaan sälyttää vastuun työkavereille. Päädytään tulehtuneeseen tilanteeseen, jossa useampi ihminen ei puhu toisilleen ja ilmapiiri on pilalla. Lopulta kaksi työntekijää passitetaan burnout-lomalle. Jatkotoimenpiteitä ei ole, vaan tapaus yritetään vaieta kuoliaaksi. No eivät asiat itsestään ratkea! 

Ratkaisu: kaikki saman pöydän ääreen ja suut auki, ehkä aikuiset onnistuvat keskustelemaan asiat halki, kunhan pomo ottaa vetovastuun.

Pelolla johtaminen taitaa olla menneen talven lumia, mutta ehkä se onkin saanut vain uusia muotoja. Nykyäänkin jotkut yritykset mainostavat sitä strategianaan, esimerkiksi Walt Disney! Pelottelulla arveltiin siellä olevan hyvä vaikutus työntekijöihin – jollei anna kaikkeaan, eikun kadulle. Huh, onneksi ei ole tarvinnut kohdata pelottavaa johtajaa - tai ehkä en vain ole tajunnut, auktoriteettien kunnioitus kun ei ole vahva puoleni. Ja hyvä niin.

Juupaseipäs-johtaja on myös ihan liian tyypillinen. Siis tuuliviiri. Päivästä riippuu, minne pomon ajatukset ja päätökset kääntyvät. Vähän paha tehdä pitkäjänteisiä suunnitelmia tällaisen pomon alaisena...

Huh, näitähän riittää, kun pääsi alkuun,.. Täytyy jatkaa tuonnempana, niin ei mene perjantai-ilta ankeaksi. Kun vielä sataakin. Nyt siis saunaan ja olut auki - ja toivomaan, että joku kaunis päivä kaikki huonot pomot häviävät maan päältä. Simsalabim!

Turha byrokratia ja jatkuva kokoustaminen - miksi toimistotyö ei toimi

Huh mikä olo! Eilen meni (liian) myöhään grillaillessa kaverin siirtolapuutarhamökillä Kumpulassa entisten työkavereideni loistoporukassa. Sen minkä syömiseltä, juomiselta ja nauramiselta ehdimme, juttelimme työstä. Kolme seitsemästä kaverista on äskettäin irtisanoutunut. Miksi?

Grillailua Kumpulassa: herkullisia katkarapu-lohivartaita, pekoniin käärittyä punakampelaa, feta-vesimeloni-minttu-salaattia, burmalaista kaalisalaattia, grillattuja vihanneksia ja halloumia, rapeaa leipää, pihviä ja makkaroita - sekä tietenkin riittävästi viiniä ja mansikoita. Nam ja ähky!

Kuvio on jokaisella vähän erilainen mutta perimmäinen syy sama: kavereita vaivaa liiallinen byrokratia, loputon, turhalta tuntuva kokoustaminen sekä prosessit, jotka kasvavat mammuttimaisiin mittoihin ja joiden lopputulos jää silti herneen kokoiseksi - jos edes siksi. Suurin osa irtisanoutuneista kavereista on ollut töissä kaupungilla tai valtiolla, mutteivät kaikki. Rutto tuntuu levinneen monille aloille... ainakin perinteiseen toimistotyöhön.

Joku siis tökkii ja pahasti nykyajan työelämässä, jos nuoret pätevät ihmiset jo vuoden parin jälkeen turhautuvat pahasti eivätkä koe, että heidän työstään tulisi tuloksia ja että sillä olisi juurikaan merkitystä. Toinen vakava ja ihan liian yleinen syy pahoinvointiin on työpaikan saastuneessa ilmapiirissä, johon yleensä liittyy huono johtaminen. Yhdelle tutulleni tämä oli syy lähteä työpaikastaan - onneksi, ennen kuin hän itsekin olisi sairastunut.

Lisäksi ihmiset tykkäävät jutella työpaikalla lapsistaan, lomasuunnitelmistaan, elämästä, uutisista... Mikäs siinä, mutta suurimman osan juttelusta voisi jättää työajan ulkopuolelle ja keskittyä siihen, mistä meille maksetaan.

Ei ihme, että ihmiset saavat burnoutin ja palavat loppuun! Vaikkei työtä oikeasti olisi sopiva määrä, jatkuva kaaos, säätäminen ja huono organisointi voi saada työmäärän tuntumaan liialliselta ja "päälle kaatuvalta".

Ongelma on erittäin yleinen, joten voi vaan kuvitella millainen kansantaloudellinen merkitys näillä tuhansilla "hukkaan heitetyillä" työtunneilla on.

Oma tilanteeni ei ole näin "paha", mutta olen kyllä miettinyt, että voisimme saada aikaan paljon enemmän, jos prosesseja kevennettäisiin eikä niin suuri siivu työajasta menisi kokouksissa istumiseen, pähkäilyyn ja sisäisiin prosesseihin.

Moni nyt tai aiemmin irtisanoituneista tuttavistani on vaihtanut yksityiselle puolelle, jossa "asiakas pyytää jotain ja sitten se tehdään - ei sen kummempaa säätöä", kuten yksi kaveri kommentoi.

Toinen vaihtoehto on oman yrityksen perustaminen tai freelanceriksi ryhtyminen. Silloin ainakin on oman aikansa ja työnsä herra, vaikka elämä on paljon epävarmempaa ja hommaa yleensä rutkasti enemmän - pienemmällä korvauksella. Yksi kaveri lopetti juuri työnsä isossa organisaatiossa saatuaan ylennyksen esimieheksi, koska ei enää kestänyt koko ajan kasvavaa byrokratiaa. Sen sijaan hän perusti pikku yrityksen kaverinsa kanssa, ja vaikuttaa oikein onnelliselta. Töitäkin on yllin kyllin ainakin vuodeksi eteenpäin.

Nämä kaverit ovat löytäneet itselleen sopivat ratkaisut, mutta on sääli että yhä harvempi pätevä nuori haluaa enää perinteiseen toimistotyöhön sen turhauttavuuden, jähmeyden ja tiukkojen sääntöjen vuoksi.  Suomalainen työelämä kaipaa suurremonttia - mielellään mahdollisimman pian!

Lomalla on aikaa pohtia tulevaisuutta ja työelämän kiemuroita. Ainakin jos puitteet ovat tällaiset, seura hyvää ja kädessä Corona sekä mansikoita. Näin eilen Kaivarin kallioilla.