Viikonloppuna juttelin kansainvälisessä yrityksessä työskentelevän ystäväni, nuoren naisen, kanssa ja hän kertoi muun muassa seuraavia kauhutarinoita työpaikaltaan...
Työntekijöillä on tiukat säännöt. Esimerkiksi hyllyyn aseteltavien mappien värit ja järjestys on tarkkaan määrätty, samoin kuin kahvitauon pituus. Kahvinjuontiin käytettävä aika on määritelty minuutilleen ja riippuen siitä, montako minuuttia eri puolilla isoa rakennusta työskentelevillä ihmisillä kestää kävellä kahvihuoneeseen ja joissain tapauksissa myös vaihtaa vaatteet. Kuulostaa robottimeiningiltä. Entä, jos pitää käydä vessassa? Tai vaihtaa kuulumiset kesäloman jälkeen? Ehkä myös tällaiset "poikkeustapaukset" on huomioitu säännöissä... Järjetöntä? Minusta ainakin. Ihmiset suostuvat ties mihin, kun he ajattelevat että on pakko. Ei hyvä.
Toinen esimerkki. Yhtenä aamuna työntekijä saapui töihin klo 7.22, mutta unohti leimata itsensä sisään. Pomo tiedusteli vahtimestarilta, mihin aikaan työntekijä oli saapunut paikalle. Sitten pomo laski, että työntekijältä kestää kävellä 3 minuuttia portilta leimauslaitteelle, eli työntekijä merkittiin töihin saapuneeksi klo 7.25. Kauhean kiva, ei mene arvokasta työaikaa hukkaan KÄVELYYN... ja aikahan on rahaa. Ihminen on rahaa.
Toisen kaverin työpaikalla oli laskeskeltu tehokkuutta ja päädytty esittämään, että yhdelle henkilölle voitaisiin hyvin antaa potkut ilman, että firman tehokkuus laskisi. Sen tietää, miten käy... Samaan aikaan johtoporras juhlii, kuluttaa kymmeniätuhansia euroja yhden illan aikana ja tilailee samppanjaa niin paljon kuin sielu sietää! Vaikka kymmeniä pulloja jäisikin juomatta. Onneksi edustusmenoista ei hevillä karsita.
Niin, välillä joudumme lukemaan iltapäivälehtien lööpeistä, kuinka yhden illan aikana on XX firmassa kulunut valtavia summia rahaa. Jo sen vähän perusteella mitä korviini on kantautunut, niin tätähän tapahtuu koko ajan. Paljon. Joka puolella. Samoin rahaa palaa kaiken maailman konsultteihin ja projekteihin, joista ei monesti synny yhtään mitään kuin puhetta, blablabla... Ja sitten irtisanotaan väkeä, kun pitää säästää muutamia tuhansia euroja. Työelämä todellakin on hullu.
Tänä iltana eniten ärsyttää kuitenkin se, kuinka meitä aletaan yhä enemmän kohdella kuin robotteja. EI ole normaalia laskea minuutteja kahvitauolle tai kytätä selän takana, mitä työntekijä puuhaa koneellaan. Ole siinä sitten innovatiivinen ja luova. Ja come on: ihan jokainen tietää, ettei kukaan tee koko aikaa töitä työpaikalla eikä kukaan ole yhtä nopea tai hidas kuin joku toinen - voisimmeko kuitenkin luottaa siihen, että hommat tulevat tehdyksi? Ja jollei (realistisia) tuloksia synny, niin sitten voidaan miettiä toimenpiteitä - ei etukäteen. Ihmistä pitää kohdella, niin, ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti