perjantai 28. syyskuuta 2012

Kuntapäättäjät, hoi! Täysstoppi naisiin kohdistuvalle väkivallalle

Allekirjoitin äsken Amnestyn nettisivulla vetoomuksen "Irtisanoudu naisiin kohdistuvasta väkivallasta".
Vetoomuksessa on nyt perjantaina puoliltapäivin 295 allekirjoitusta, suosittelen pistämään nimen alle! Miksi? Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Väkivalta loppuu vain, jos vaadimme sen lopettamista.


Vetoomuksella kootaan tärkeää joukkovoimaa, jotta tulevat kuntapäättäjiä irtisanoutuisivat naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Aika on enemmän kuin korkea. Järkyttävä fakta on, että Suomessa joka viides nainen on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisessä parisuhteessaan. Määrä on kiikkunut viime vuodet samana, eli parannusta ei näy.

Sain ensikosketuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta ala-asteella, kun lähellä asuvan parhaan kaverini isäpuoli hakkasi lasten äitiä kännissä. Muistan tuskan, surun ja voimattomuuden, kun pelokas ja häpeilevä kaverin äiti kiikutti kaverin ja tämän pikkuveljen meille yökylään - kerta toisensa jälkeen. Onneksi äiti (lopulta) uskalsi erota ja lapset saivat elämänsä jaloilleen - nyt kaverillani on oma perhe, mies, lapsi ja kiva työ. Ei mikään itsestäänselvyys tuollaisen lapsuuden jälkeen.

Myöhemmin olen ihan liian monta kertaa tajunnut, kuinka naisiin kohdistuva väkivalta koskettaa ihan kaikkia. Jokaisella on sukulais- ja kaveripiirissään väkivaltaa kokeva nainen, tiesimme siitä tai emme. Yksi viidestä. Eikä väkivalta ole aina musta silmä, vaan sillä on tuhansia vivahteita hienovaraisesta henkisestä alistamisesta, fyysiseen päällekäymiseen ja kaikkea siltä väliltä. Tavoite on aina sama: toinen ihmisen murtaminen ja tuhoaminen.

Ulkopuolisten pitää tulla vastaan ja tehdä selväksi asia, jonka pitäisi olla itsestäänselvä. Moni nainen kokee turhaan syyllisyyttä ja häpeää väkivaltaisesta kohtelusta. Ei näin. Väkivallasta on aina vastuussa vain se, joka sitä toteuttaa. Ja väkivalta on rikos.


Suomessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hyssytellään eikä sitä tuomita yhtä voimakkaasti kuin monia muita väkivallan muotoja.

Eikä aina ole paikkaa, josta hakea apua.

Euroopan neuvoston minimisuositusten mukaan Suomessa pitäisi olla viisisataa turvakotipaikkaa, mutta niitä on nyt 123. Raiskauskriisikeskuksia on murto-osa Euroopan neuvoston suosituksista. Jne. Palveluita pitäisi saada helposti ja kelloon katsomatta.

Toki hyviä palveluja löytyy, esimerkiksi 10 vuotta toiminut Naisten Linja, jonne soitti viime vuonna 1500 naista. Ikävä kyllä auttava puhelin ei vieläkään pysty toimimaan 24 h, vaikka Euroopan neuvoston mukaan päivystyksen pitäisi olla ympärivuorokautista. Onneksi Naisten Linja laajensi päivystyksensä edes viikonloppuihin. Ei väkivalta katso kelloa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti